Luther - suurperheen isä - pohdiskelee Kootuissa teoksissaan monen muun ohella myös kristillistä perhettä.
Hän kuvaa alkutuntemuksiaan avioliiton arjestä näin:
"-Minunko pitäisi liekuttaa lasta, pestä kapaloita, sijata vuoteita, haistella pahaa hajua, valvoa yöt läpeensä, kuulla lapsen itkua, parantaa sen ruvet ja rokot, sitten vielä hoitaa vaimoani, elättää hänet, nähdä vaivaa, huolehtia tuosta, huolehtia tästä, tehdä tämä ja tuo ja mitä muuta vastenmielistä ja vaivaa aviosäädyssä opitaan? Oi sinä kurja miesparka, jos olet
vaimon ottanut, niin hyi hyi sitä surkeutta ja mielipahaa!"
Näin Luther kuvailee itsekkään ihmisen luonnollista ajatuksen kulkua, mutta sitten jatkaa:
"Mutta mitä sanoo tähän kristillinen usko? Se avaa silmänsä ja katselee kaikkia näitä halpoja, vastenmielisiä, halveksittuja töitä hengessä ja huomaa: ne ovat kaikki kaunistetut Jumalan
mielisuosiolla kuin kaikkein kalleimmalla kullalla ja jalokivillä, ja sanoo: Ah Jumala, koska olen varma siitä, että loit minut mieheksi ja synnytit lapsen kupeistani, olen myös varma siitä, että se on sinulle mitä otollisinta, ja tunnustan sinulle, etten ole arvollinen lasta liekuttamaan, sen kapaloita pesemään tai sitä ja sen äitiä hoivaamaan. Miten olenkaan ansiottani päässyt tähän arvoon, että tiedän varmasti palvelevani sinun luomuksiasi ja sinun rakasta tahtoasi? Voi kuinka mielelläni sitä teen, vaikka se olisi vieläkin halvempaa ja halveksitumpaa. Nytpä eivät minua kyllästytä pakkaset eivätkä helteet, ei vaiva eikä työ, kun tiedän varmasti sen olevan sinulle otollista!"
Raamattu sanoo: "Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa." Sen ymmärsi Luther ja jospa se kirkastettaisiin myös tämän ajan ihmisille.
Hän kuvaa alkutuntemuksiaan avioliiton arjestä näin:
"-Minunko pitäisi liekuttaa lasta, pestä kapaloita, sijata vuoteita, haistella pahaa hajua, valvoa yöt läpeensä, kuulla lapsen itkua, parantaa sen ruvet ja rokot, sitten vielä hoitaa vaimoani, elättää hänet, nähdä vaivaa, huolehtia tuosta, huolehtia tästä, tehdä tämä ja tuo ja mitä muuta vastenmielistä ja vaivaa aviosäädyssä opitaan? Oi sinä kurja miesparka, jos olet
vaimon ottanut, niin hyi hyi sitä surkeutta ja mielipahaa!"
Näin Luther kuvailee itsekkään ihmisen luonnollista ajatuksen kulkua, mutta sitten jatkaa:
"Mutta mitä sanoo tähän kristillinen usko? Se avaa silmänsä ja katselee kaikkia näitä halpoja, vastenmielisiä, halveksittuja töitä hengessä ja huomaa: ne ovat kaikki kaunistetut Jumalan
mielisuosiolla kuin kaikkein kalleimmalla kullalla ja jalokivillä, ja sanoo: Ah Jumala, koska olen varma siitä, että loit minut mieheksi ja synnytit lapsen kupeistani, olen myös varma siitä, että se on sinulle mitä otollisinta, ja tunnustan sinulle, etten ole arvollinen lasta liekuttamaan, sen kapaloita pesemään tai sitä ja sen äitiä hoivaamaan. Miten olenkaan ansiottani päässyt tähän arvoon, että tiedän varmasti palvelevani sinun luomuksiasi ja sinun rakasta tahtoasi? Voi kuinka mielelläni sitä teen, vaikka se olisi vieläkin halvempaa ja halveksitumpaa. Nytpä eivät minua kyllästytä pakkaset eivätkä helteet, ei vaiva eikä työ, kun tiedän varmasti sen olevan sinulle otollista!"
Raamattu sanoo: "Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa." Sen ymmärsi Luther ja jospa se kirkastettaisiin myös tämän ajan ihmisille.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiitos Sinulle perheellinen vl kirjoituksesta Lapsissa on siunaus. Luther on kirjoittanut ja uskonut viisaasti. Siis perhekin on uskon asia. Kiitos!
Lasten kautta Taivaan Isä kasvattaa meitä vanhempia.
Lapset pakottavat meidät painamaan luonnollisen itsekkyytemme alas ja ajattelemaan enemmän näitä pieniä. Tämä on sitä Jumalan koulua. Me kasvatamme ja juurrutamme lapsia Jumalan valtakuntaan ja Jumala lasten kautta kasvattaa meitä taivasta varten.
Jumalan kasvatus on usein vastenmielistä itsekkäälle ja syntiselle ihmiselle, eikä hän ymmärrä sen arvoa.
tekstistä.
Tv: toinen suurperheen isä
tyypillistä tälle palstalle, että heti kun tulee tällainen hieno ja syvällinen avaus, se pyritään heti "hukuttamaan" roska-avauksiin. Niin kuin nytkin joku tälläsi tämän yläpuolelle typerän pieruavauksensa etteivät ihmiset lukisi tätä ja ajattelisi asioita. Masentavaa...
ihmisen ei tarvitse uskoa jumalaan käsittääkseen lasten ja sitoutumisen arvon ja tärkeyden. Itsekkyys ei tarkoita samaa kuin jumalattomuus.
jumalattomuuden hedelmä.
"Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa." (Ps.127:3)
"Vaimosi, sinun talosi emäntä, kukoistaa kuin viiniköynnös, lapsia on pöytäsi ympärillä kuin oliivipuun juurella vesoja. Tällaisen siunauksen ja onnen saa mies, joka pelkää Herraa." (Ps.128:3-4)
Eräs yli 40 vuoias äiti jutteli minulle sairaalassa ollessani. Hän oli raskaana ja lapsi syntymäisillään pian.
Minä odotin esikoistani, hän kymmenettä lastaan.
Keskustelumme olivat syvällisiä. Välillä minusta tuntui, että nainen tosiaankin puhui minulle Jumalan puolesta.
Hän kuvaili kaikkia lapsiaan, ja hänen silmissään oli rakkauden hehku ja hän hymyili kuvatessaan
3. vuotiaan poikansa kolttosia ja sanavalintoja.
Hän kertoi uskonnostaan, ja tavasta kuinka uskoi. Hän oli vanhoillislestaiolainen.
Hän soitti iltaisin kotiin, ja jutteli kunkin lapsen kanssa keskenään. Puhelujen jälkeen hän kertoi minulle lasten touhuista ja lasten kasvatuksesta.
Hän puhui perheen tärkeydestä ja sisaruuden korostamisesta. Sisarukset pitävät aina yhtä,
ystävät ehkä katoavat, rakastetut vaihtuvat, mutta sisarukset pysyvät.
Hän eräänäkin päivänä puhelun jälkeen kertoi, että 5v. tytär oli kertonut tohkeissaan leiponeensa isin ja isosiskon kanssa pullaa.
Nainen hymyili ja kertoi, että lapset rakastavat hänen tekemäänsä pullaa :)
Kun esikoiseni oli sitten syntynyt, nyt hän kohta vuoden ja odotan toista lasta, meni käymään seuroissa, ihan uteliaisuuttani.
Pidin siitä mitä kuulin, ja menin toisenkin kerran. Mies vastusteli ja vähätteli, mutta minä jäin seuroihin koukkuun.
Käyn nykyään jokaisissa seuroissa joihin pääsen, ja välillä saan houkuteltua miehenkin mukaan.
Olen puhunut hänelle siitä, etä lapset ovat taivaan lahjoja, ja Jumalan luomistyöhön ei saa puuttua.
Mies lupasi, että ei sitten puututa, kunhan minä jaksan.
Nyt odotan siis pikkukakkosta, ja vaikka välillä on raskaksta, uusilta uskovaisilta ystäviltäni, mieheltäni ja lapseltani saan voimaa ja tukea.
Voimia Sinulle pikkuäiti
ja iloa! Terveisiä hyvälle miehellesi ja lapsille!
On ihana lukea tällaisia viestejä internet-sivustolta, jossa enimmäkseen vääristellään ja mustamaalataan meidän elämäämme. Jopa valehdellaan, sillä jokainen joka vähänkin tuntee meidän vanhoillislestadiolaisten uskoa ja elämää, käsittää että noissa pilkkaamisissa ja irvistelyissä ei ole perää. Toisaalta emmehän me olekaan täydellisiä ja siksihän meidän täytyykin ja me saamme uskoa armosta.