Poikaystäväni 21v on tällä hetkellä armeijassa. Näemme vain viikonloppuisin ja silloin hän on oikeastaan aina baarissa/juomassa. Myöntää itsekin, että kaljanhimo on jäänyt päälle ja ahdistaa. Univaikeuksia. Vituttaa. Sanoi ettei mene kovin hyvin.
Olen itse sairastanut masennuksen ja lopetin lääkkeet loppukesästä. Tiedän siis mitä masennus on. Olen 99% varma, että poikaystäväni sairastaa masennusta, ja on sairastanut jo pitkään kuulemani perusteella. En ole ensimmäinen, joka pelkää hänen tekevän jotain itselleen.
Puhuu toisinaan (riittävässä kännissä) itsemurhasta ja tavasta jolla sen aikoo tehdä. Itsemurhaviesti on kuulemma jo valittuna valmiiksi. Pelkää, että armeijassa menettää malttinsa ja käy jonkun kimppuun.
Näitä juttuja hän kertoo siis aina sillon, kun känni on kova. Selvinpäin hän on aika hiljainen eikä noista ajatuksista tiedä kovin moni muu kuin minä.
Olen yrittänyt vihjailla, että olisi hyvä käydä lääkärissä. Mutta en voi mitenkään sinne pakottaa :( Miten saisin hänet itsensä tajuamaan, että jotain on pakko tehdä? Tiedän, että masentuneena ei välttämättä enää näe sitä mahdollisuutta, että parantua voi. Hän tietää, että olen itse sairastanut, joten ehkä jonkin verran uskoo mun puheita. En vain tiedä, kuinka esittää asiat hänelle.
Neuvoja! Etenkin kun tuolla armeijassa ei varmaan ole ihan helppo mennä mihinkään psykologille tms. Parisen kuukautta tosin enää jäljellä ennen kotiutumista.
Olen itse sairastanut masennuksen ja lopetin lääkkeet loppukesästä. Tiedän siis mitä masennus on. Olen 99% varma, että poikaystäväni sairastaa masennusta, ja on sairastanut jo pitkään kuulemani perusteella. En ole ensimmäinen, joka pelkää hänen tekevän jotain itselleen.
Puhuu toisinaan (riittävässä kännissä) itsemurhasta ja tavasta jolla sen aikoo tehdä. Itsemurhaviesti on kuulemma jo valittuna valmiiksi. Pelkää, että armeijassa menettää malttinsa ja käy jonkun kimppuun.
Näitä juttuja hän kertoo siis aina sillon, kun känni on kova. Selvinpäin hän on aika hiljainen eikä noista ajatuksista tiedä kovin moni muu kuin minä.
Olen yrittänyt vihjailla, että olisi hyvä käydä lääkärissä. Mutta en voi mitenkään sinne pakottaa :( Miten saisin hänet itsensä tajuamaan, että jotain on pakko tehdä? Tiedän, että masentuneena ei välttämättä enää näe sitä mahdollisuutta, että parantua voi. Hän tietää, että olen itse sairastanut, joten ehkä jonkin verran uskoo mun puheita. En vain tiedä, kuinka esittää asiat hänelle.
Neuvoja! Etenkin kun tuolla armeijassa ei varmaan ole ihan helppo mennä mihinkään psykologille tms. Parisen kuukautta tosin enää jäljellä ennen kotiutumista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
puhu hänelle ja puhu hänen äidille myös.Tuon ikäiset pojat kuuntelee äitiään kyllä.Tsemppiä sulle,älä ota hänen murhetta omaksi murheeksi, vaan elä myös omaa elämääsi.
Ei auta äidille puhua, kun se on juoppo. Istuskelee päivät pitkät lähipubissa miesystävänsä kanssa (toinen vielä pahempi juoppo ja linnakundi).
Sen isä kyllä sais jotain tehtyä ehkä asialle, mutta en oikein tunne. Kaiken lisäksi asuu toisella paikkakunnalla.
Sen veljelle olen kyllä asiasta sanonut...
kädestä kiinni, ja ota asia kunnolla puheeksi. Kyllä se mies pitää hoitoon saada. Ja myös intissä voi mennä puhumaan kuraattorille milloin vaan haluaa, varaa vain ajan. Mutta melkeimpä jonkun tarttis potkia eteenpäin alussa.