synnytyssupistukset eli kun ootte huomannu että on tosi kyseessä ja ootte vielä kotona niin veikö kauan että tajusitte että ne on niitä oikeita ja onko ne kuinka kipeitä alusta asti..kuvaile kipua..mulla ollu nyt viikon mun mielestä tosi kiepitä supistuksia mutta ei tapahu mitään siltikään..mietin että miten osaan lähtee sairaalaan sitten kun jos nää ei muutukkaan kivuliaammiksi..kuvailkaa miltä ne tuntuu..pystyykö käveleen jne..huudatteko ja kotona ja sillain..kuinka kipeitä ne on ollu kun ootte lähtenny sairaalaan sitten ja ja oliko pitkään "lievempiä" supistuksia ennenku muuttu sitten niiksi oikeiksi..??
Voisko nyt joku kiltti kertoa
miltä tuntuu KUNNON
81081
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
näin vain kun kysyin että kyllä sä huomaat kun pitää lähteä. aivan erilainen tunne kun harj.supistuksissa.
alkaa, et varmasti epäröi milloin pitää lähteä. Itellä ainakin tosi rajuja. Ei voi hengittää, liikkua.... särkee jalkoja, mahaa, selkää...
Istuminen on mahdotonta, ainakin ite oo joutunut nojaamaan esim. pöydän reunaan pahimpien supistusten ajan ja jalat ovat tärisseet kuin horkkatautisella.
kun ne oikeat supistukset ovat kyseessä on supistelujen välillä kokoajan kamala pissahädän tunne, vaikkei rakosta tulisikaan mitään. Vauvan pää painaa todella kovasti virtsarakkoa... Supistusten lepovaiheessa on aivan naatti ja voipa melkein sanoa, että "ottaa" lukua, jotta kestää seuraavan.
kun ei voi tietää miltä toisesta tuntuu.
Mutta omalla kohdallani tiedän,että kivuliaina alkaa,ihan erilaisina kun ne jo tuntuvat harjoitussupparit.
Kivuliaistuu nopeasti ja supistuksen aikana en kyllä osaa keskittyä kuin sen supistuksen kestämiseen,tuska on äärimmäisen kova,
kovin kipu mitä elämä on minun kohdalle saattanut.
Useat saattavat luulla että on tosi kyseessä ,kun on kivuliaita supistuksia,mutta ne eivät ole vielä mitään,kun on tosi kyseessä.
Kävi minullekin toisessa raskaudessa niin ,että kerran tuli tehtyä ihan turha lähtö,
mutta siitä myös viisastuneena uskon tällä kertaa ,että sillon on lähtö ,kun näkyy enää tähtiä!! =D
harjoitussupistelutkin olivat kivuliaita .
Siitä sen arvas kun eivät loppuneet vaan tulivat aina vaan ja tiheämmässä tahdissa :)
Harjoitus supparit oli vain pelkkiä enemmänkin miellyttäviä puristuksia ja kun oikeat on alkanu,mitkä avaavat kohdunsuuta,niin minulla ne tuntui sellaisilta repiviltä.Maha,selkä ja jalat oli kuin tulessa.Mahdoton kiristävä painontunne jalkovälissä.Sellasen supparin aikana en tosiaan pystynyt kun pöydän reunaan nojaamaan ja toivomaan,että menis jo ohi.Hiki nousi pintaan ja jalat vatkas hulluna.
Tuommosia ne on pahimmillaan siis.Mutta eihän kaikilla ole niin.Minun äidilläni ei esimerkiksi ollut ollenkaan supistuksia,kun viidettä lasta lähti synnyttämään.Hänellä tuntui vain sellaiselta,kun olisi syönyt jotain sopimatonta-mahaa väänti pikkusen.Sitten alkoi lapsivettä tulemaan,niin äitini oli katsonut parhaammaksi lähteä sairaalaan,kun oltiin jo lasketun ajan tienoilla.Hän olikin sitten 10cm auki,eikä edes sairaalavaatteita keretty vaihtamaan,kun pieni poika syntyi.
Jokaisella yksilöllistä.
Harjoitus supistukset eivät sattuneet kuin vähän (verrattuna synnytys supistuksiin) ja ne tulivat 1-2 kertaa päivässä. Varsinkin silloin, jos nostin jotain painavampaa. Kipu tuntuu melkein koko mahassa.
Synnytys supistuksissa kipu tuntui paljon enemmän kohdun alaosassa ja ristiselässäni. Koko mahaan sattui, mutta kivun pääosa oli alhaalla. Ikään kuin mahaan sattuisi, mutta alhaalla oli selvempi kipualue, muualle vain koski. Se mistä tiesin kyseessä olevan oikeat supistukset. Oli kai lähinnä se että niitä tuli säännöllisesti ja en ollut tehnyt edellisenä päivänä mitään rasittavaa, josta ne voisivat johtua. Sekä se että supistukset alkoivat 20 min välein ja sitten muutaman tunnin kuluessa hiljalleen tihentyivät. Tuo tihentyminen oli minusta merkki siitä että on syytä pyörähtää näytillä.
Pystyin kävelemään. Paitsi supistuksen aikana. Silloin taisin haukkoa henkeä ja puhallella ilmaa. En huutanut enkä voihkinut. Matkalla sairaalaan supistusten tihentyessä kävi mielessä se että syntyykö tämä lapsi tähän autoon. Ellei supistelu olisi hidastunut en olisi päässyt sairaalassa autosta ylös!
Kiipesin sairaalassa portaita pitkin toiseen kerrokseen. Pysähdyin 2 kertaa matkalla supistelun vuoksi. Kävely helpotti supistuksiin, joten kävelin paljon.
Tiesin synnytyksen alkavan kun supistukset alkoivat yöllä tulla tiheään tahtiin säännöllisesti. Minulla kipu tuntui kaikkein kovimpana tuolla takapuolessa. Tuntui kun p...e repeäisi ja olis koko ajan kakkahätä. Lapsivesikin hurahti mennä. Nämä supistukset ovat todella erilaisia harjoitussupistuksiin verrattuna, joita minulla oli raskauden puolivälistä lähtien. Kipu oli sellainen että se pysäytti. Kumarassa olin ja puuskutin ja hikoilin kunnolla. Ja kun pitäisi hengittää rauhallisesti...eipä muistanut. Taisin "ulista" myös ääneen. Kyllä oikeat supistukset kertovat sinulle kun pitää lähteä sairaalaan.