SRK järjesti työvaliokuntansa toimesta noin vuodesta 1973 alkaneen, ja reilun vuosikymmenen kestäneen "puimatantereen puhdistamisen" (hoitokokousoperaation) jäsenyhdistyksissään. Operaation ajurina käytettiin sitä varten kehitettyä "henkioppia", jonka perusteella uskovaista voitiin syyttää väärästä hengestä ilman varsinaista syntiä. Operaation ilmeisenä tarkoituksena oli puhdistaa jäsenistöstä "kuivat oksat pois ja heidät tulessa polttaa", kuten asia silloin ilmaistiin.
Puhdistuksen aikana valtaosa vl-uskovaisista teki parannusta jostain väärästä hengestä (Viite: Lohien tutkimukset) ja lopputuloksena yli tuhat uskovaista ulostettiin yhteisöstä. Varsinaisia hoitokokouksia järjestettii tuhansia -kokoonpanoltaan pienempiä ja suurempia.
Kysymys kuuluukin, että onnistuiko operaatio ja oliko SRK lopputulokseen tyytyväinen? Nykyisen virallisen SRK:n kannan mukaan hoitokokoukset olivat siunauksellisia ja hyväksi siioneille. Mutta menikö se ennalta suunnitellun mukaisesti vai onko aika kullannut hoitokokousmuistot?
Puhdistuksen aikana valtaosa vl-uskovaisista teki parannusta jostain väärästä hengestä (Viite: Lohien tutkimukset) ja lopputuloksena yli tuhat uskovaista ulostettiin yhteisöstä. Varsinaisia hoitokokouksia järjestettii tuhansia -kokoonpanoltaan pienempiä ja suurempia.
Kysymys kuuluukin, että onnistuiko operaatio ja oliko SRK lopputulokseen tyytyväinen? Nykyisen virallisen SRK:n kannan mukaan hoitokokoukset olivat siunauksellisia ja hyväksi siioneille. Mutta menikö se ennalta suunnitellun mukaisesti vai onko aika kullannut hoitokokousmuistot?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suoraan potkut saaneiden määrä liikkuu siinä tuhannen paikkeilla mutta väkivaltaisen käyttäytymisen oheistuotteena erosi turvattomaksi käyneestä yhteisöstä ainakin tuplaten väkeä.
Vielä -90 luvulla on eronnut vanhojakin ihmisiä rauhanyhdistysläisyydestä hoitamattomien hoitokokousoperaatioiden pahoittaessa heidän mieltään. Tiedän yhden vanhan pariskunnan joka erosi -90 luvun loppupuolella rauhanyhdistysläisyydestä jotka olivat hautoneet omantunnon tuskissa asioita yli kaksikymmentä vuotta mutta lopullisen päätöksen teko oli niin kivulias operaatio että se vaati pitkän kypsyttelyn kun eivät voineet elää likaisella omallatunnolla joukkojen mukana. Omantunto kyllä soimaa hoitomiehiäkin mutta omankunnian rietas kuiskuttelee olkapäällä maineen menetyksen pelkoa joten he eivät ahkeroi tehdä parannusta synneistä.
Jos poisheitettyjä ja -ajettuja on pari-kolme tuhatta, niin olisi mukava tietää että paljonko oli SRK:n alkuperäinen tavoite?
Määrällistä tavoitetta ei kai liene voitu määritellä, koska oli uusi oppi, jonka kannatuksesta ei ollut varmaa tietoa niinkuin ei myöskään siitä, kuinka pelkääväisiä hoidokit olisivat. Tarkoituksena oli vain tehdä uusi oppi selväksi ja puhdistaa koko siioni vanhoista opeista.
Ainakin Ry:n väellä on ollut aihetta iloita siitä rauhan ajasta, mikä kokousten jälkeen on kuulemma vallinnut. Ellei olisi ollut sotia, ei kai rauhaakaan osattaisi arvostaa. Sotien hinta oli ja on yhä kova.
Olen monesti miettinyt esimerkiksi niitä (entisiä) ystäviäni, joiden kanssa vuosikausia taloseltiin, kyläiltiin, lapsiemme kummeina oltiin (ollaan), että mitähän nämä ihmiset oikeasti ajattelevat.
Kyllä heidän täytyy edelleen olla samaa tuomiomieltä kuin silloinkin, muutenhan he olisivat tulleet perumaan. Niin ei ole kuitenkaan tapahtunut.
Saattaapa se joitakin harmittaa, että yhä tunnustamme uskovamme samoin kuin ennenkin. Ei ole ollut minkäänlaista halua esimerkiksi "mennä maailmaan".
Ps. Tulipa tässä illan kajehessa puolison kanssa puheeksi vanha muisto, kuinka eräs perhetuttumme oli aikojen perästä hoksannut, että meissähän olikin ollut kososlainen henki. Vuonna -78 tapahtuneen Ry:stä eron jälkeen tuosta hengestä ei vielä puhuttu. Tuntuu ihan surkuhupaisalta se, kuinka ihan viisaina pidetyt ihmiset uskoivat tuollaiset henkivöyhötykset tosiksi.
No, uskomiseen se jää, kuten vanhat saarnaajat aikoinaan sanoivat. Mutta se riittää!
eivät ole hoitoja tilanneet, seuraa tästä, että "tohtorit" ovat omin päin hoitonsa suunnitelleet ja toimittaneet. "Umpimähkästä" katsoen asiat varmaan sujuivat loistavasti.
...on se, että seurakunnassa on edelleen yksittäisiä kristittyjä, jotka joutuivat tekemään parannusta eri hengistä ymmärtämättä edes jälkikäteen miksi olivat näin joutuneet tekemään. Monet olivat alaikäisiä. Monet ovat yhä vl-uskovaisia, samalla tavalla kuin tunsivat olleensa ennen "pakkoparannusta". Kukaan ei ole heille selittänyt jälkikäteen, että olivatko he vai hoitajat väärässä. Saati pyytänyt anteeksi. Osa näistä ihmisistä ottaa asian nykyisin puoliksi huumorilla, osaa se vaivaa tosissaan edelleen. Siunauksellista puimatantereen puhdistusta?
...eivät pääse helpolla, jos ovat väärin opettaneet. Eivät myöskään tämän palstan opettajat. Vastuullinen tehtävä.
Jaakobin kirje 3:1:
Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin.
onnistui hyvin: jos jollakin on jäänyt jotakin "hampaankoloon" tuosta ajasta, niin ainahan voi kysyä veljiltä/sisarilta, jotka ovat tuon ajan kokeneet.