Onko yliopistossa opiskelu ihan oikeasti hirveän raskasta ja vaativaa hommaa? Ja miksi on tai ei ole?
Onko oikeasti
vaikeaa?
211744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Siinä mielessä yliopistossa on raskasta, että lukemista on paaaljon enemmän kuin lukiossa tai amiksessa tai amk:ssa (ainakaan amk:ssa opiskellut mieheni ei lukenut juuri koskaan vapaa-ajalla ja hyvin meni silti, kun taas minä ähellän kirjojeni kanssa tuntikausia joka ikinen päivä, yleensä myös viikonloppuisin). Toisaalta yliopisto-opiskelua jaksaa paljon paremmin, kun saa opiskella juuri sitä, mitä haluaa, eikä tarvitse tuskaisesti vääntää siinä sivussa mitään turhia aineita (kuten lukiossa vihaamiani historiaa, uskontoa ja yhteiskuntaoppia). Ilmeisesti jotkut yliopisto-opiskelijat saavat aika vapaasti suunnitella opintonsa ja niiden raskauden. Sekin riippuu alasta. Lääkiksessä se ei todellakaan ole mahdollista, vaan koko 110 henkilön kurssi tahkoaa samoja asioita samassa järjestyksessä ennalta määrätyn lukujärjestyksen mukaan. Mutta lystiä on.
voipi olla ehkäpä sinuakin älykkäämpi, vaikka onkin opiskellut vain AMK:ssa? Keskivertoälykkyyden tai hieman ylikin omaavat ihmiset joutunevat varmasti siinäkin oppilaitoksessa lukemaan, että selviytyvät kokeista sun muista. Kaikki älykkääthän eivät hakeudu yliopisto-opiskelijoiksi ... tiesithän sen?
Pisti vaan silmään tuo että miehesi ei juuri koskaan lukenut vapaa-ajallaan vaikka oli amk:ssa? Mikäköhän ala oli kyseessä, kun kyllä täällä ainakin joutuu lukemaan/laskemaan/tekemään projekteja/labroja jne ihan riittävästi. Tekniikan alalla siis itse olen.
Tai voi tietty olla että miehesi on niin älykäs, että sisäisti kaikki asiat nopeasti jo koulussa, eikä sitten tarvinnut kotona enää lukea :)
Mutta alkuperäiseen kysymykseen: tässä olen saanut aika lähietäisyydeltä seurata erään henkilön yliopisto-opintoja. Luentoja/demoja ei näytä olevan kovinkaan paljoa, että kohtuullisen lyhyitä päiviä joutuu yliopistolla viettämään. Välillä voi olla vapaapäiviä keskellä viikkoa. Kotona sitten joutuu lukemaankin jo aika paljon, jotain alaan liittyviä kirjoja siis tietenkin. Niistä on sitten tentit. Kirjoja on kuitenkin aikaa lukea ihan riittävästi (jos vaan tajuaa aloittaa niiden lukemisen ajoissa).
Yliopistossa saa myös yleensä suunnitella opintonsa kohtuullisen vapaasti, joten ei siellä niin rankkaa ole jos ei halua. Tosin sitten joutuu opiskelemaan kauemmin (kuten esim. lukiossa, käykö sen kolmessa vai neljässä vuodessa). Poikkeuksena on tosin lääkis, joka taitaa olla aika rankka vaikka kuinka paljon yrittäisi venyttää ja lusmuilla (ilmeisesti sieltä potkitaan aika nopeasti pois jos ei ala opinnot tarpeeksi hyvin luistamaan?).
Mutta jos oikeasti pääsee lukemaan sitä alaa mitä haluaa, ja pääsee pääsykokeista lävitse, niin tuskin sitä rankkuutta tarvitsee pelätä.
Amk:ssa ei tarvinnut tehdä juuri muuta kuin olla läsnä, sopivasti sosiaalinen ja kirjoitustaitoinen. Osa kursseista kuitattiin ryhmätöillä. En lukenut yhtään kirjaa koko opiskeluaikana, lukuunottamatta kielten kirjoja ja muutamaa harjoituskirjaa. Opiskelun ohella työskentely ei paljon rasittanut.
En kuitenkaan väheksyisi ammattikorkeaa. Sieltä valmistuneet voivat pärjätä paremmin työelämässä, koska käytännön asiat ovat hyvin hallussa ja usein myös sosiaaliset taidot.
Yliopistoa ja amk:ta on vaikea verrata, koska ne ovat niin erilaisia. Yliopistossa opiskelu on pääasiassa lukemista ja tenttimistä. Se on yksinäistä puuhaa ja opiskelu kuormittaa enemmän, mutta tieto on syvällisempää.
Puhut, kuin ammattikorkea olisi vain keskimääräisen (100-110) älykkyyden omaavien ihmisten paikka. Sosiaaliset taidot ja käytännön tiedon hallitseminen alkaa vaikeutua vasta äo 150 tienoilla. Sinulla enemmän?
...opiskelussa, en älykkyydestä.
Mielenkiinnosta kysyn, onko tehty tutkimus, että "sosiaaliset taidot ja käytännön tiedon hallitseminen alkaa vaikeutua vasta äo 150 tienoilla?" En ole älykyyttäni (tai sen puutetta) mittauttanut.
ja taivaan väliltä :)! Jos ihmisen älykkyysosamäärä on noin 150 tai reippaasti yli, ongelmia saattaa syntyä sosiaalisissa suhteissa, koska muut eivät aina ymmärrä alkuunkaan kyseisen henkilön järjen juoksua, sekä myös normaalissa käytännön tekemisessä mm.
En nyt tarkoittanut kyllä loukata sinua ja olen pahoillani, jos ymmärsit asian sillä tavoin.
molemmissa. AMK:ssa oli koko ajan jotakin lukemista, esitelmiä tai projekteja ja lisäksi sitten tentit. Yliopistossa en todellakaan lue koko ajan - käyn luennoilla ja luen tentteihin silloin kun niitä on. Välillä on hyvinkin löysää, välillä useita tenttejä samassa ryppäässä. Kyllä olen joutunut molemmissa opinahjoissa lukemaan. Tuskin älykkyyteni on noussut AMK-ajoista!
Itsekin olen opiskellut molemmissa, enkä lähtisi ihan suoraan
vertaamaan niitä keskenään. Yliopisto-opiskelut ovat vielä
kesken.
AMK:ssa homma oli enemmän sellaista saman porukan mukana
opiskelua ja yliopistolla sitten teki itse omat lukujärjestyksensä
ja tuskaili iltaisin kotona tenttikirjojen kanssa.
Meillä on myös yliopistolla paljon labratöitä, harjoitustöitä
ja kaikenlaisia viikkoharjoituksia, joten kyllä hommaa riitti
tenttejenkin lisäksi. Samalla tavalla väännetään työselostuksia
kuin aikoinaan AMK:ssa.
Yhtenä erona ainakin se, että AMK:ssa tenttialueen asiat
yleensä käsiteltiin luennolla, kun taas yliopistolla tenttialueeseen
voi kuulua luennoilla käsitellyn lisäksi muutama kirja,
jotka täytyy lukea ihan itsenäisesti. AMK-aikoina en
muista montaa iltaa tenttikirjojen parissa viettäneeni.
Vaikeutta en ala tässä nyt vertailemaan, kun kyseessä on
kuitenkin kaksi erilaista oppilaitosta. Yhtä hyvin minä pärjään
yliopistolla kuin aikoinaan AMK:ssa, mutta motivaatiolla
ym. on tietysti myös merkitystä.
"Jos ihmisen älykkyysosamäärä on noin 150 tai reippaasti yli, ongelmia saattaa syntyä sosiaalisissa suhteissa, koska muut eivät aina ymmärrä alkuunkaan kyseisen henkilön järjen juoksua, sekä myös normaalissa käytännön tekemisessä mm."
... Koska tosiasiahan on, että älykkäimmät henkilöt eivät tuollaisiin naiiveihin tutkimuksiin - kuten älykkyysosamäärän mittaamisiin - ota osaa.
...
sitä perustettaessa oli muotia toivoa maailmanrauhaa.
todellisuudessa tulee koskaan olemaankaan!
Olen lukenut avoimen yliopiston opintoja sekä opiskellut ammattikorkeakoulussa. Avoimessa nuo toteutetiin kirjatentteinä, kirjoja oli yksi per opintoviikko ja kyllä siinä menikin sitten noin 40 opiskelutuntia per kirja hitaaseen mutta syvälliseen opiskelutahtiin (käsitekartat, tiivistelmät kappaleista, kertausta jne.).
Meillä amk:ssa oli jonkun verran kirjatenttejä ja kirjatenttiä varten saattoi olla kolme tai neljäkin kirjaa, välillä vain yksi. Läsnäolopakko tunneilla joskus ärsytti, kokeisiin tai esseisiin ei välttämättä käyty materiaalia läpi tunneilla vaan oli nämä kirjat olivat sitten vielä erikseen opiskeltavana. Ryhmätöitä oli joka periodissa vähintään kaksi, toiset isompia kuin toiset (1-5op pelkästä työstä). Tämän lisäksi on nettikursseja, joka jaksoon 10-15 sivun esseitä jne.
Minusta molemmissa on omat raskautensa, ainakin tuon avoimen kannalta. Avoin oli yksinäistä puurtamista ja muutamia luentoja (jotka olivatkin sitten mielenkiintoisia ja avartavia - ja liittyivät tenttialueeseen), amk:ssa tunnit olivat tylsiä ja toisteltiin jo vanhoja asioita, mutta sitten ryhmätyöt ja erilaiset projektit rytmittivät kouluvuotta. :-)
Kun nyt tuntuu väkeä kiinnostavan, niin mieheni opiskeli metsätalousinsinööriksi. Hänellä koulupäivät olivat tietysti huomattavasti pitempiä kuin minulla lääkiksessä ja lukemista siis huomattavasti vähemmän, sillä amk:ssa opetuksessa oli paljon käytännön asiaa ja metsässä olemista. En usko, että olen toivottoman tyhmä, vaikka käytänkin päivästä vähintään 8 tuntia opiskeluun, suurimman osan itsenäiseen lukemiseen. Lääkis vaan vaatii enemmän lukemista.
kumppaneitaan, jotka ei-akateemisia, ja pitävät heitä myös huomattavasti itseään tyhmempänä.
Kirjojen lukemiseen ja teorian omaksumiseen menee paljon aikaa. Olen opiskellut yliopistossa monen tiedekunnan aineita ja luonnontieteelliset ovat olleet kaikkein vaativimpia.
Yht. tieteellisessä on hyvin vapaata, juuri mitään läsnäolopakkoja ei ole. Vaadittavat taidot ovat englanninkielisen tekstin lukeminen ja kirjoittaminen. Osa materiaalista on ns. filosofista ja saattaa mennä yli hilseen, toinen osa usein ihan yläastetasoa. Toki kotona pitää touhuta kaikenlaista, mutta en pidä sitä samalla lailla vaativana kuin lähiopetuksessa istumista. Voi kuitenkin lukea itseä kiinnostavia kirjoja, eikä sitä voi useinkaan työksi kutsua.
Eli jos motivaatiota löytyy, 80% väestöstä pystyisi kevyesti läpäisemään yliopiston vaatimukset.
"Eli jos motivaatiota löytyy, 80% väestöstä pystyisi kevyesti läpäisemään yliopiston vaatimukset."
En olisi aivan noin optimistinen tuon sietämättömän keveyden suhteen. Yliopisto-opiskelussa luennoilla käymisine ja tentteineen sinänsä ei ole mitään ongelmaa, kunhan osaa kirjoittaa sujuvaa tekstiä ja omaa tyydyttävän englannin kielen taidon, kuten jo siteerattava totesikin.
Ongelmana on ennemminkin kaksi hetkeä, jotka mittaavat yliopisto-opiskelijoiden kyvykkyyden: pääsykokeen läpäiseminen ja gradun vääntäminen. Uskoisin siis, että lähes kaiken siinä välillä motivoitunut(kin) opiskelija kykenisi klaaraamaan, sen sijaan nuo kaksi muuta vaativat jo jotakin muutakin... Olipa se sitten keskittymiskykyä, pitkäjänteisyyttä, hyvää muistia, kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja toisaalta kykyä kiinnittää huomiota oikeisiin detaljeihin, kirjoituskykyä, englannin kielen taitoa, älykkyyttä, motivaatiota tai kiinnostusta jne.
Yliopistossa on aineita, joissa opintopisteet tulee suht helposti ja vähällä työllä. Joissain tiedekunnissa joutuu panostamaan huomattavasti enemmän, vaikka "Voi kuitenkin lukea itseä kiinnostavia kirjoja"...
No itse tein sen virheen että löysäilin ensimmäisenä vuonna liikaa ja sen jälkeen olen joutunut ottamaan muita kiinni, joten viime vuosi oli tiukka.
Kurssien vaativuudessa on selvästi eroa. Jotkut asiat ovat hitaita lukea ja omaksua, joihinkin on tosi vähän materiaalia. Olen lukenut joskus kaiken materiaalin ja käynyt joka luennolla ja silti saanut 1 tai hylätyn... Toisaalta joskus vain koulumatkalla tenttiin vilkaissut luentomonistetta ja saanut 4 ja hurjan määrän opintopisteitä, joillain kursseilla kun on monivalintakokeet.
Tällä hetkellä teen tutkimusta ja mielestäni ohjauksen vähäisyys tekee hommasta raskaan. Pelkkä aineiston etsintä vie päiväkausia ennen kuin voi lukea saati kirjoittaa riviäkään varsinaiseen tutkimukseen.