Menin pari vuotta sitten työpaikkalääkärille valittamaan depressiota. Määräsi lääkettä ja kognitiiviseen lyhytterapiaan, jonka antamiseen työpaikan terveydenhoitaja oli kouluttautunut.
Kovasti koettivat minua saada kertomaan mahdollisesta itsetuhoisuudesta, mutta en kertonut vaikka sekin oli olemassa.
Kävin terapiaa nelisen kertaa, ja puhuin terapeutin pyörryksiin, häntä tyydyttävällä tavalla. Sain terveen paperit, ja lääkitys lopetettiin.
Nyt on tilanne pahempi. En tiedä, menisinkö uudelleen lääkärille ja antaisin tällä kertaa tulla kaikki. Saattaisin tehdä jotakin typerää.
Löytäisinkö itseni mielisairaalasta, lääkkeitä täyteen pumpattuna? Tajuaisinko lopulta itsekään mihin olisin "joutunut"?
Pilaisinko perheeni elämän itsekkyydelläni, menemällä hakemaan apua ahdistukseeni?
Olen viimeisen kahden kuukauden aikana meinannut ajaa autolla itseni hengiltä. Hekumoinut itsemurhalla, mutten kuitenkaan ole siihen päätynyt. Pystymisestä ei ole kyse.
Mitä teen. Huomenna?
Älkääkä typerät ämmät ottako tähän kantaa!
Tämä on miesten palsta, eikä siinä tarvita täällä päivystävien lausuntoautomaattiämmien löpinöitä.
Kovasti koettivat minua saada kertomaan mahdollisesta itsetuhoisuudesta, mutta en kertonut vaikka sekin oli olemassa.
Kävin terapiaa nelisen kertaa, ja puhuin terapeutin pyörryksiin, häntä tyydyttävällä tavalla. Sain terveen paperit, ja lääkitys lopetettiin.
Nyt on tilanne pahempi. En tiedä, menisinkö uudelleen lääkärille ja antaisin tällä kertaa tulla kaikki. Saattaisin tehdä jotakin typerää.
Löytäisinkö itseni mielisairaalasta, lääkkeitä täyteen pumpattuna? Tajuaisinko lopulta itsekään mihin olisin "joutunut"?
Pilaisinko perheeni elämän itsekkyydelläni, menemällä hakemaan apua ahdistukseeni?
Olen viimeisen kahden kuukauden aikana meinannut ajaa autolla itseni hengiltä. Hekumoinut itsemurhalla, mutten kuitenkaan ole siihen päätynyt. Pystymisestä ei ole kyse.
Mitä teen. Huomenna?
Älkääkä typerät ämmät ottako tähän kantaa!
Tämä on miesten palsta, eikä siinä tarvita täällä päivystävien lausuntoautomaattiämmien löpinöitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja silti haluan neuvoa sinua menemaan kunnon laakarille, ei mihinkaan tyoterveyslaakarille.
Ei ketaan laita sinua hullujenhuoneelle ilman syyta ja et sina minun mielesta vaikuta ' hullulta ' .. Kyllakin agressiiviselta ja hyokkaavalta .. Mutta keskusteluterapia olisi hyvaksi ja ehka laakkeetkin nain ensi alkuun.
Ja minka kumman takia hermoilet perheesi puolesta ja siita, etta laitat heidankin elaman kappaleiksi. Hmm paljon enemman saat surua aikaan jos teet itsemurhan tai jos olet paivittain masentunut. Koita kestaa ja hakkia apua. Mutta jos olet oikein masentunut niin miten sinulla on voimia viela hekumoida ' typerat ammat ' lausahduksella. Ei muuta kuin voimia sinulle ja perheellesi. Ja huom: sana on vapaa.
Neuvosi ovat ok paitsi "koita kestää" ja "mutta jos olet oikein masentunut niin miten sinulla on voimia vielä hekumoida "typerät ämmät" lausahduksella."
Juuri nuo lauseet liimaavat sinut peruuttamattomasti typerien ämmien joukkoon.
Kyllä mielestäni sinun kannattaisi yrittää uudelleen lääkärille menoa. He eivät kyllä pysty auttamaan jos et kerro kaikkea.
Ketään ei tuon takia nykyisin laiteta mielisairaalaan jos ei itse niin tahdo. Taitaa jäädä suurin osa haluavistakin ulkopuolelle.
Käy vaan rauhassa ne ahdistavat asiat läpi mielessäsi ja rauhoitu. Ihan hyvä että edes kirjoitit tänne ongelmastasi. Se on paljon sekin.
Kuinka vanha olet?
Kyllä meitä kaikkia mättää aika kovastikkin silloin tällöin.
Apua hakemalla nimenomaan parantaisit varmaan perheesi olotilaakin. Ympäristö oireilee varmasti jos joku yhteisössä ei voi hyvin.
Kirjoittele lisää itsestäsi ja eikun eteenpäin sanoi mummo hangessa. Itselläni oli joskus aikoinaan samanlaisia ongelmia eron jälkeen, mutta kyllä ne ongelmat on voitettavissa. Usko vaan.
Pääseehän sieltä mielisairaalasta poiskin!
Kokemusta on, ex-vaimo on mielisairas.
Mielisairaalan osastolle voi päästä lepäämään ja tasoittamaan mieltä esim. viikoksi.
Jos olet selvästi itsetuhoinen (yrityksiä) tai aggressiivinen tai on oireita jostain vaikeammista sairauksista, voi joutua pakkohoitoon. Pakkohoidostakin potilas pyritään saamaan mahdollisimman nopeasti takaisin avohoitoon/normaalielämään, jos oireet sen sallivat.
Kaikki riippuu potilaan omasta käytöksestä.
Todennäköisesti saat vain lääkityksen, joka korjaa aivojen välittäjäainetasapainoa, ja mielialasi kohenee. Kunnollinen, sinulle sopiva, terapeutti auttaisi usein saamaan parempia tuloksia, mutta sen joutuu useimmiten maksamaan itse. Mielenterveystoimisto järjestää potilaalle terapiaa tyyliin pari kertaa kuussa, mutta se ei riitä/toimi kaikille.
Et vaikuta, ainakaan vielä, kovin vaikealta tapaukselta, kun pystyt käymään töissä ja kirjoittelemaan keskustelupalstoille.
Ongelmaan kannattaa tarttua heti, ennenkuin se räjähtää käsiin.
Hoida itsesi kuntoon, masennus on niinkuin mikä tahansa sairaus. Älä häpeile. Sinnittely pahentaa vain tilaasi.
Hanki pitkäaikaisempi terapiasuhde johonkin sopivantuntuiselle terapeutille. Voit kysellä joltain julkiselta tai yksityiseltä psykiatrilta, joka kirjoittaa myös lääkkeet.
Sopivaan terapeuttiin pitää voida luottaa niin että sille voi kertoa kipeimmistäkin asioista. Henkilökemioista on kyse potilas/terapeuttisuhteessakin.
Älä petä ammattiauttajia. Ei sua lukita koppiin ellet ole todella vaarallinen muille tai itsellesi. Ja pääsee kopistakin aina ulos.
Itse painiskelin hirveissä ongelmissa (ahdistus, depressio ja itsetuho). Useiden psykiatrien,lääkkeiden ja psykologien jälkeen pari vuotta terapeutilla ja nyt alan seistä omilla tukevilla jaloilla. En ole tarvinnut sairaalaa.
Muunmuassa eräs unelmaprojektini on hyvää vauhtia valmistumassa. Vietän tasapainoista ja miellyttävää elämää perheeni kanssa. Lääkkeitä en tarvitse enää. Terapia loppunee puolen vuoden kuluttua.
Terapia vahvisti minua järjestelemään oma elämäni miellyttävään asemaan.
Voisit ensimmäiseksi varata ajan psykiatrilta.
Lääkäri ei voi sinua auttaa, jos et kerro kaikkea. Et pilaa perheen elämää menémällä hakemaan apua, mutta voit pelastaa sen. Perheen elämä ei varmasti ole onnellista jos isä on masentunut. Avun hakeminen ei ole itsekkyyttä vaan myös läheisten huomioonottamista. Itsemurha pilaa perheen elämän.
Terapiassa ei ole tarkoitus tyydyttää terapeuttia vaan saada apua itsellesi. kukaan ei pane sinua mielisairaalaan jos et sitä halua ja tarvitse. Nykyään ei ketään "pumpata täyteen lääkkeitä". Masennus on paljolti aivojen kemiallinen häiriö ja usein korjattavissa sopivalla lääkityksellä, jota sopivinta lääkettä tosin voidaan joutua ensin kokeilemalla hakemaan. Lääkitys siis pyrkii palauttamaan normaalitilanteen, ei tekemään pahemmaksi.
PS ei kai naiset ole sen tyhmempiä kuin miehetkään
No nyt on niin että olen joskus itsekkin ollut samanlaisessa tilanteessa..mutta asiaa tarkemmin ajateltuani tulin siihen tulokseen , että katon tämän loppuun ja elä elämäni niin kuin osaan , yrittämättä yhtään liikaa .Katon todella mitä täällä tapahtuu ja hymyssä suin ..pääseehän täältä kuitenkin , muttei ehkä takaisin jos sitten mieli muuttuu!
Onnea!