Haluaisin keskustella kanssanne ihan täysin asiallisesti Rauhan sanalaisuudesta. Heidän periaatteistaan ja eroavaisuudesta esim. vanhoillis tai esikoislestaadiolaisiin. Kiitän jo etukäteen mielipiteistänne!
Rauhan sanalaisuus...
ilona :)
289269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Haluaisin tietää rauhansanalaisuudesta myöskin.
Olen esikoislestadiolainen. Olisi hyvä, jos syntyisi
asiallista keskustelua. Jonkun rauhansanalaisen pitäisi kertoa uskostaan ja yhteisöstään, jotta päästäisiin alkuun.
Juuri tätä hain myös. Olisi mukava että joku asiasta tietävä tulisi ja valaisisi meitä muita, ettei tule mitään tympeitä arvailuita ja "vääriä" uskomuksia Rauhan sanalaisuudesta. Kiitos kaikille asiallisesti vastaaville!
Rauhansanalaisuus kulkee paljon suvuissa ja rs:n porukka on yleensä melko aktiivisia omissa seurakunnissaan. Siis suomenkielisellä puolella kirkkokansaa.
Teologisesti porukka ei ole kovin valveutunutta. Kasteasiassa on kahdenlaista ilmaa, osa on pysynyt luterilaisessa ajattelussa osalla oppi on muuttunut samoin kuin vl:n porukasssa. Pappeja on porukassa, mutta ei kovin suuressa määrin. Naispappeutta ei kovin yleisesti hyväksytä, vaikka meteliä ei nosteta, jos joku seurakunnan naispappi tuo tilaisuuteen tervehdyksen. Joillakin paikkakunnilla pidetään tiukasti linjasta kiinni.
Seuratoimintaa arvostetaan ja perheiden yhteyttä. Jonkin verran rs:n piirissä harrastetaan raamattupiirejä.
Nuoria puhujia tai aktiiveja on vähän ja siitä ollaan jo huolissaankin, mutta kukaan ei oikein tiedä, miten homma hoidettaisiin. Kovin suurta palavuutta toiminnassa ei ole havaittavissa. Tarmokkaimmat kyllä tekevät valtavia työmääriä esim. Viron ja Venäjän ystävyysseurakuntien kanssa.
Yhteistyö muiden liikkeiden kanssa ei ole yleistä. Yhteinen laulukirja on tehty uudenherätyksen kanssa ja joskus jossakin tilaisuudessa voi olla asiantuntijana kansanlähetyksen ihminen tai Suomen Raamattuopiston porukkaa.
Liike on siis melko väljä. Julistuksessa on kuitenkin selvät sävelet ja Jeesusta ei pelätä sanoa. Karismaattisuuteen pidetään yleisesti reilua etäisyyttä.
Äitini on erään 6v. tytön kummi, ja tyttö on rauhan sanalainen.
Sitä ei ulkopuolinen hetin edes huomaa,
ja heidän tapansa ja muut sellaiset poikkeaa paljon vanhoillislestadiolaisten tavoista.
Mitä eroa on esikoisilla ja rauhan sanalaisilla??
Eräs ystäväni on perheineen käsittääkseni rauhan sanalainen, ennen luulin että esikoisia mutta taidan erehtyä..
Tämän ystäväni suku on suuri, kaikissa perheissä melkein järjestäen se yli 8 lasta, niinkuin vl:lläkin.
Tämän äitini kummitytön perhe ja suku on pienempi, perheissä yleensä vain 2-5 lasta.
Molemmat perheet ovat hyvin uskonnollisia. Toisessa perheessä on televisio ja heillä vain 4 lasta, mutta uskontokasvatus silti aika "tiukkaa".
Lapset käy seuroissa ja pyhäkoulussa ja niin edelleen.
Toisessa perheessä, siis sen ystäväni perheessä, on 9 lasta, ei televisiota ja niin edelleen.. He käyvät seuoissa myös samalla tavalla, mutta uskontokasvatus ei silti ole yhtä "tiukaa" jos ulkopuolisena oikean käsityksen sain.
Onko esikoisilla ja rauhan sanalaisilla eroja??
Eivät taida käydä lukemassa ja kommentoimassa täällä.
Eikö nyt kukaan tiedä mitään rauhansanalaisista??
onko se olennaista omassa uskossa että mitä saa tehdä ja mitä ei? Ja toisten uskossa sitten tietysti se ainoa mielenkiintoinen asia? Niinkö? Onko usko tekemistä ja tekemättä jättämistä??? Kauheaa?
Kertokaa nyt ihmeessä joku rauhansanalainen omasta uskostanne. Mitä se on, mikä on tärkeää.
Itse olen el, minulle keskeistä on se, että Jumala on rakastanut minua niin paljon, että antoi ainoan Poikansa tänne kuolemaan puolestani, että saisin häneen uskomalla ottaa vastaan pelastuksen ja pääsisin iankaikkiseen elämään. Tämä on keskeistä jokaiselle Kirstuksen seurakunnan jäsenelle, kaikille niille joilla on elävä usko. Kaikkialla maailmassa.
Meidän liikkeessä on monenlaista perinnettä ja traditiota, joisssa on paljon hyvää ja arvokasta, mutta paljon myös turhaa. Minusta on ihanaa, että meillä esim. kaikki yhteiseen toimintaan tarvittava raharesurssi tulee spontaanisti ja vapaaehtoisina lahjoituksina joten esim seuroissa ruokailulle ei ole hintaa vaan jokainen osallistuu sen mukaan mitä henki ilmoittaa. Toisaalta on sitten tekopyhää ja tylsää perinnettä esim. pukeutumissääntöjä, jotka määrittelee esim. huivin naisen päähineeksi jne, ja jotka ovat peräisin liikkeen hajaannuksen ajalta.Näistä jutuista on jo suuri osa meistä luopunut.
En ole koskaan kuullut, että meiltä olisi ketään erotettu, hoitokokouksiakaan ei ole pidetty, ja monessa käytännön asiassa eri tavoilla ajattelevia ihmisiä on paljon. Silloin myös aina kolisee ja paukkuu... Yhteistä on kuitenkin uskon ydin, jota sanassa pidetään esillä. Se, että nisu ja luste kasvaa sekaisin loppuun asti on varmaan kaikilla tiedossa, ja totuus on, että tässä kuten kaikissa aidoisti kristillisissä liikkeissä tehdään kylvötyötä, mutta sana itää ja kasvaa meissä yksilöllisellä tahdilla ja tavalla. Olen itsekin ollut el liikkeen seuraaja pitkään ennen kuin sain asian omakohtaisesti sydämelle ja sain uskoa iloon ja vapauteen asti. Kyllä meilläkin on Sauluksemme, joista moni saa kuitenkin kohdata Mestarinsa tiellä. Ihminen on luonnostaan vihan lapsi, siis Saulus, mutta Kristuksen rakkaus puhuttelee sanassa ja särkee kovat sydämet.
asiallisesti kirjoitit, substanssia.
Juuri noin itsekin ajattelen. Olen kohta 60 vuotta ollut esikois-lessu.
Olen muutaman vuoden käynyt Rauhan Sanan seuroissa ja Suvijuhlilla. Vanhoillisuudesta erotettuna uskovaisena voin jotain kertoa verrattuna vanhoillisiin. Esikoisten seuroissa olen muutaman kerran käynyt, joten tietoa heistä verrokiksi ei juurikaan ole.
Sanoisin, että Rauhan sana on lähellä sekä vanhoillisia että el-liikettä, mutta ilman "perinnäissääntöjä tai -tapoja". Televisioon jotkut ottavat tiukan kannan, toiset eivät. Tv on melko yleinen. Huonoista ohjelmista tietysti varoitetaan. Yhtään ehkäisykieltosaarnaa en ole kuullut. Saarnoissa painotetaan omakohtaista uskoa ja julistetaan synninpäästö jopa kesken saarnaa, kuten vanhoillisillakin.
Rauhan sanassa ei ole pukeutumisvaatimuksia (kuten el-naisilla huivi päähän seurojen aikana) ei myöskään vaatimusta, että naisilla pitäisi ollapitkä tukka ja hame (kuten el-liikkeessä). Samoin ei ole tiukkoja kieltoja kuten vanhoillisilla: ei vaadita korvakoruttomuutta eikä meikkaamattomuutta (tosin olen nähnyt vain kerran hillitysti meikatun naisen seuroissa), ei myöskään kielletä kirkkokuorolaulua tai urheilukilpailujen katsomatta jättämistä.
Jos on joitakin erimielisyyksiä, kuten tv:n suhteen voisi olla, niin niistä ei ketään "hoideta" eikä pois potkita. Moni asia jää siis kunkin oman tunnon varaan.
Koska ei ole perinnäissäntöjä eikä -tapoja, pidän Rauhan sanaa sen takia lähimpänä alkuperäistä lestadiolaisuutta. Rauhan Sanassa ei myöskään ole auktoriteettia ylhäällä, kuten el:llä on Jällivaaran vanhimmat ja vanhoillisilla SRK:n johtokunta, eli "Oulun ääni".
Tässä jotain puutteellista, mutta itse koettua asiaa. Toiset lisäilköön ja korjatkoon tarvittaessa:)
Ehkä sieltäkin löytyy jotain vastauksia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rauhansanalaisuus
Kiitoksia kaikille vastauksista. Lisää omakohtaisia kokemuksia kaipaisin myös.
Olen el-uskova. Olen käynyt pari kertaa vl-seuroissa, muutaman kerran enemmän rauhansanan seuroissa.
Eroina havaitsin, että vl-seurojen päätyttyä vieras, joka pienellä paikkakunnalla varmasti tunnistettiin vieraaksi, jätettiin yksikseen istumaan penkkiin. Rauhansanan seuroissa tulivat ystävällisesti juttelemaan heti tilaisuuden päätyttyä.
Kun itse lähti vääntämään keskustelua, myös vl-seuroissa virisi ystävällinen juttutuokio, kunnes kävi ilmi, että olen el. Kaikki tukkivat suunsa ja katselivat vaivihkaa toinen toisiaan, kahvit tulikin juoduksi, täytyykin tästä lähteä -tyylillä. Sitä kukaan ei kuitenkaan pyytänyt anteeksi, että oli vastannut Jumalan terveellä tervehdykseeni, vaikka sellaistakin olen kuullut tapahtuneen jossakin.
Rauhansanan seuroissa se, että paljastin kuuluvani el:iin, ei häirinnyt millään tavalla, pikemminkin päin vastoin. Heistä henki uskovien yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.
Vl-saarnaajan puheessa ei kummallakaan kerralla ollut oikeastaan paljonkaan sisältöä. Liirum laarum ja uskokaa syntinne anteeksi. Ja saanko minäkin uskoa. Odotin, että puhuja olisi yrittänyt jollakin sanalla paljastaa vihollisen juonia, jotka olisivat voineet vaikka nuoremmilta ja kokemattomammilta jäädä huomaamatta. Mutta toisaalta, eipä puhunut mitään sellaistakaan, mistä kukaan olisi voinut vetää herneen sieraimeensa. Molemmilla kerroilla puhuja esiintyi hyvin nöyrän oloisesti.
El:n ja rauhansanan saarnaajat ovat kateederin takana huomattavasti aristokraattisempia ilmestyksiä kuin vl:t.
Rauhansanan seuroissa syntiä nimettiin huomattavasti enemmän ja selkeämmin. Tosin syntyvyyden säännöstelyaihetta käsiteltiin hienosti. Puhuja puhui Mooseksesta, joka löydettiin korista, ja että siihen aikaan oli ankara käsky, että kaikki poikalapset pitää tappaa, mutta nyt on voimassa käsky, että kaikki lapset pitää tappaa. Monisainaisemmin ja kätketymmin, mutta sisältö tämä. Viimeistään neljännen lapsen neuvolakäyntien yhteydessä saa kyllä kokemuksen omakseen. Kuitenkin tämä syntien nimittäminen jää kauas el:stä, varsinkin Lapin saarnaajista valovuosien päähän.
Suhtautumisessa Laestadiukseen on myös eroja. Vl:t tuskin tietävät, miksi heitä kutsutaan lestadiolaisiksi, rauhansanalaiset lukevat saarnoja kotonaan ja saarnakirjoja on saatavana rukoushuoneilta ja omasta kirjakaupasta.
Suhtautumisessa muihin lestadiolaissuuntiin on niinikään eroja. On jokseenkin mahdotonta nähdä vl-uskovaksi tunnustautuvaa el-seuroissa, mutta sensijaan ei ole mahdotonta, että rauhansanalainen saarnaaja tai pappi istuu kuulijoiden joukossa el-seuroissa.
Olet todella nähnyt vaivaa. Oli mukava lukea tekstiäsi. Olen itsekin el. Rauhansana kiinnostaa siksikin, koska eräs edesmennyt saarnaaja on puheessaan maininnut positiivisena ko liikkeen.
Tiedätkö, millä paikkakunnilla heillä on kokoontumisia, lähinnä Hämeessä ja Pirkanmaalla?
Olen itsekin käynyt jossain vaiheessa jonkin verran Rauhan Sanan seuroissa sekä muutaman kerran myös vl-seuroissa, ja kokemukseni ovat hyvin pitkälle samansuuntaisia kuin edellisellä kirjoittajalla.
Rauhansanalaisuus koostuu oikeastaan kahdesta eri osasta, suomenkielisestä ja ruotsinkielisestä. Suomenkieliset ovat ryhmittyneet Rauhan Sana -lehden ympärille ja paikallisyhdistysten nimissä esiintyy tyypillisesti sanat "Rauhan Sana", mutta mitään kattojärjestöä ei ole. Näitä suomenkielisen puolen yhdistyksiä on ainakin Muoniossa, Rovaniemellä, Oulussa, Raahessa, Kokkolassa, Kalajoella ja Vähäkyrössä. Ruotsinkielisillä on kattojärjestö LFF, ja sillä on paikalliyhdistyksiä useita Pietarsaaren ja Kokkolan ympäristössä, Vaasassa, Turussa ja Helsingissä. Näistä Helsingissä ja Turussa käytetään suomenkielisenä nimenä myös Rauhan Sanaa ja ainakin Helsingissä pääkieli on suomi, vaikka se kuuluukin ruotsinkielisen kattojärjestön LFF:n alle. Helsingin seuroista näkee tietoja sivuilta www.frebe.fi.
Hämeessä ei taida olla säännöllistä toimintaa. Olen huomannut, että rauhansanalaisia seuroja kuitenkin järjestetään toisinaan myös paikkakunnilla, joissa liikkeen kannattajia ei ole. Paitsi paikallisista lehdistä tietoja seuroista löytää sivustolta www.lyrs.fi.
Itse olen ollut seuroissa Pietarsaaressa ja sen ympäristössä sekä jossakin tilaisuudessa Ruotsin puolella.
Kiitos pitkästä ja valaisevasta tekstistäsi. On mukavaa kun voi "keskustella" ihmisten kanssa aikuismaisesti ja järkevästi asioista, eikä tarvitse aina tapella.
Mitä tiedätte Esikois, ja vanhoillislestaadiolaisten sekä Rauhan sanalaisten suhtautumisesta ei uskovaisiin, tai sellaisiin jotka ei kuulu heihin? Onko kokemuksia? Kertokaa ihmeessä.
Esikoiset ovat onnellisia ja iloisia jokaisesta vieraasta. Uskon, että samoin muutkin suhtautuvat.
Kaikki ihmiset ovat Jumalalle yhtä kallisarvoisia.
Minulla on ystäviä monessa eri yhteisössä, sekä niihin kuulumattomissa. Lämpimiä ja rakkaita kaikki.
Voisitko kertoa vähän itsestäsi, koska nämä kysymyksesi herättivät mielenkiintoni
tervetuloa tutustumaan. olemme suomalaiskansalliseen tapaan vähän ujoja, mutta iloisia, jos joku kiinnostuu uskostamme. Enemmän ja vapaammin saisimme siitä kertoa, se on ihan varmaan totta. En mitenkään lajittele ihmisiä muuten, mutta toisten uskovien tapaaminen sykähdyttää aina. yhteyden kokeminen on hieno juttu. Toisaalta olen sitä mieltä, että ei meitä ole tänne tarkoitettu vain lämmittelemään uskovien yhteydessä, vaan todistamaan maailmalle ja viemään maailmanhistorian ihaninta uutista KAIKILLE.
Jos tulet tutustumaan meihin esim. seuroissa (siis el), joku tulee todennäköisesti juttelemaan kanssasi, toivottavasti ainakin. Joskus on vähän vaikea tietää, haluaako vieras, että häneen otetaan kontaktia vai tahtoisiko mieluummin kuunnella ja katsella rauhassa ja tehdä omia johtopäätöksiään.Mitä sanot, Ilona ?
Hiukan vaikea vastata tuohon kysymukseeni näin äkkiä, mutta luulen että ainakin aluksi olisi mukava vain olla ja ihmetellä omassa rauhassa ja seurata tilannetta, mutta toisaalta taas olo tuntuisi varmasti kokoisammalta jos joku tulisi juttelemaan, ettei yksin tarvisi olla. Tämäkin on niin kaksi piippuinen juttu, että vaikeaa. En ole nimittäin ollut el. seuroissa, joten en yhtään tiedä mitä siellä "tapahtuu".
En ihan tarkalleen tiedä mitä haluaisit tietää, mutta yritän kertoa jotain. Olen siksi kamalan kiinnostunut lestaadiolaisuudesta ja varsinkin Rauhan sanalaisuudesta, kun poikaystäväni on Rauhan sanalainen. Poikaystäväni on kyllä kertonut paljon minulle seuroista ja muusta, mutta kaipaisin muidenkin ihmisten näkökulmia asiasta, sillä itse en ole vielä käynyt edes Rauhan sanalaisten seuroissa ja tapaamisissa. Itsekin olen kyllä uskovainen, mutta olen ihan tavallinen Kristitty, enkä kuulu lestaadiolaisiin.
Tässä lähiaikoina olisi ilmeisesti ehkä sitten tulossa häät ja yhteen muuttaminen, joten toivoisin että saisimme tukea isossa päätöksessämme. :)
Nyt sain luettua lähes koko viestiketjun. Onneksi sait aloitetua näinkin asiallisen keskustelun!
Varmaan paljon riippuu kyseisestä perheestä ja paikkakunnasta miten suhtaudutaan esim siihen että käy muuallakin tai on juuret muualla. Itse olen ainakin kokenut että on saanut mennä vapaasti ja on ollut helppo tulla taas kesällä seuroihin, jos on esim opiskeluaikana asunut paikkakunnalla jossa ei kyseisen liikkeen seuroja ole ja käynyt sitten vaikka opkolla tai sley:n jutuissa.
Pääosin RS-porukassa kierrettiin teininä nuortenkesät ja maatanäkyvissäfestarit. En tosin usko että ruotsinkieliseltä alueelta olisi sukulaisia lähtenyt mukaan.
Kiitos asiallisista vastauksistasi!
Tämä viestiketju on auttanut minua paljon, mutta silti ollen jollakin lailla vielä hieman "epävarma" rauhan sanalaisuudesta, vaikka olen poikaystäväni kanssa seurustellut jo muutaman vuoden. Tuntuu etten tiedä kaikkea, mutta ei kai se pääasia olekaan. Kyllä kai sitä ajan myötä oppii...
(En ehdi lukemaan koko aikaisempaa viestiketjua, joten vastaan ensimmäisiin kyselyihin tietämättä mitä muut ovat kirjoittaneet)
Olen itse 24 vuotias kasvatustieteen maisteri ja kotiäiti (lapset 2 v ja 4 kk). Ja juuret on rauhansanalaisuudessa ja edelleen käydään seuroissa tosin käydään myös muualla ja kuunnellaan radiosta muun muassa kansanlähetyksen opetuksia.
Meidän liikkeelle on ominaista että joukkoon saa tulla monenlaiset ihmiset ei siis katsota lapsilukumäärää, seuroissakäyntiaktiivisuutta tai hiusten väriä. Ulkoisissa piirteissä on paljon samaa kuin vl:illa, mutta johtosääntö on eri omien tietojeni mukaan. Eli ero on siinä että kaikessa Raamattu on se tärkein (ainut oikea) ohjenuora eikä Jamalan Sanaan saa mitään lisätä kuten sitä että pelastukseen tarvitaan myös kuuluminen johonkin liikkeeseen.
Toinen tärkeä asia on HENKILÖKOHTAINEN suhde Jeesukseen. Jeesuksen tulee olla tärkeämpi kuin mikään muu, mikään liike, ympäröivät ihmiset, ulkoiset jutut, kuten perheen koko jne. Ihmisen teot eivät kelpaa Jumalalle.
Kolmas mieleen tuleva pointti on että Raamattu on Jumalan Testamentti jokaiselle lapselleen, ja jokaisen uskovan tulisi sitä lukea ja tuntea se niin hyvin että pystyy arvioimaan kuulemaansa opetusta. Oikeaoppinen saarnamies myös kehoittaa tähän..
Tämä on nyt vähän sekavaa tekstiä kiireessä kirjoitettu, jatkan jos on aikaa/aihetta.
Esikoislestadiolaisuudesta tiedän vain vähän, vl-seurat ja piirit ovat tuttuja. Pitkään kuvittelin että olemme niin lähellä vl:laisuutta että voisimme alkaa käydä heidän seuroissaan, mutta siltät ovat asteittain auenneet. Enää en voi sinne hyvällä omalla tunnolla mennä...
nyt ruokaa lapsille
Jos ymmärsin oikein kirjoituksestasi, niin mielestäsi Rauhan sanalaisuus ei ole niin "tiukka" kuin vanhoillis tai esikoislestaadiolaisuus? Olen kyllä itsekkin huomannut, että nämä ystäväni jotka Rauhan sanalaisuuteen kuuluu, niin ajattelevat joistakin asioista eri tavalla kuin muut lestaadiolaiset...
Hei ilona,
Rauhansanalaisista valtaosa taitaa olla ruotsinkielisiä ja ruotsin lestaadiolaisia näiden joukossa paljon liikkuvia suomenkielisiä. Tähän joukkoon mahhtuu kyllä nuo kaikki tyypillisimmät lestaadiolaiset perinteet, perhekoko, ei meikata, ei ole tv:tä, "eriseuroissa käyminen", musiikkikäsitys jne. Mutta hienoa on se että joukkoon voi tulla myös näistä asioista eri tavalla ajatteleva ja löytää varmasti myös kaltaisiaan. Meillä sukulaiset vanhoillisempia rauhasanalaisia ja oma perhe vähän vapaammin ajatteleva (omasta mielestä liiankin) eikä kukaan sukulainen ole koskaan huomauttanut mistään tms.
Kaiken kaikkiaan silloin on mielestäni opetus osunut oikeaan, jos ihmiset osaavat myös itse arvioida mikä on hyväksi uskovalle ja mikä ei lukevat myös itse Raamattua. Siinä ei ole mitään järkeä että joku keksii muutaman säännöksen ja pidetään niistä tiukasti kiinni, mutta ollaan sokeita maailman muuttumiselle ja paholaisen uusille eksytyksille. Olen kiinnittänyt huomiota esim siihen että monissa muissa liikkeissä ja seurakunnissa opetetaan että vaihtoehtolääketieteeseen tulee suhtautua kriittisesti ja joogaan ja newage-juttuihin ei tod. pidä mennä. Mutta lestadiolaisissa piireissä näistä ei puhuta mitään, tosin moni meikäläinen on tässä asiassa valveutunu (on varmaan käynyt muuallakin opetusta kuulemassa). Mutta taas Rauhanyhdistysläinen voi hyvinkin mennä vaikka joogaan(!!!)
Joka liikkeestä löytyy jotain ongelmaa kun alkaa oikein tonkimaan, mikään joukko ei ole tämän maan päällä täydellinen.
Itse arvostan omassa taustaherästysliikkeessäni mm. ehtoollis- ja lauluperinnettä (eli siionit ja virret) myös isoja perheitä.
Mukava että jaksat vastailla ja kertoa omia näkemyksiäsi kysymyksiini. Mitä Rauhan sanalaiset ajattelevat jos joku ei rauhan sanalainen tai ei lestaadiolainen tulee heidän seuroihinsa. Saako tulla ja otetaanko hyvin vastaan? Vai onko havaittavissa "syrjintää".
Yleensä kyllä kaikki on tosi kiinnostuneita ja mielissään kun joku "ulkopuolinen" tai uusi kasvo tulee mukaan, koska nämä meidän piirit on kuitenkin niin pienet. Oman kokemuksen mukaan moni ulkopuolelta tullut on kotiutunut jopa paremmin kuin jotkut sukupolvia mukana roikkuneet.
On havaittavissa että jos ilmaantuu uusia kasvoja niin vanhojen tuttujenkin aktiivisuus kasvaa. Esimerkiksi kerran kuulin että yksi helluntailainen ja yksi rauhanyhdistysläinen perhe oli tullut kokeeksi käymään meidän kesäseuroissa, ja ihastuneet kovasti sekä toimintaan että ihmisten lämpimään vastaanottoon. Tämä vaikutti välittömästi omaan suhtautumiseen tähän omaan liikkeeseen.. alkoi uskoa enemmän että kyllä täältä joku muukin todellakin voi saada jotain hengenravintoa, eikä tämä pyöri vain perinteiden ja yhteisöllisyyden varassa.
Teininä kyllä puhuttiin paljon kavereiden kanssa että kuinka vaikea on tulla mukaan muutakuin riparin kautta, mutta se oli silloin 15-16 veenä. Pari vuotta myöhemmin tilanne olikin jo toinen.
Se että kaikenlaisista sivuseikoista ei tehdä kynnyskysymyksiä, madaltaa kyllä sitä kynnystä muidenkin mukaan tulolle.
On hienoa että nykyään ollaan enemmän yhteydessä myös muihin uskoviin. Kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon muutosta. Esim. se että gospelkonserteissa ja muiden liikkeiden opiskelijailloissa, tilaisuuksissa ja tapahtumissa pyörii paljon rs-kasvoja. Ja rauhislaiset on myös aktiivisia itse tässä musiikkipuolessa (esim. dad's hello).
Valitettavan tyypillistä omissa ympyröissä on se että kesällä kaikki joukolla käy seuroissa ja talvella taas suunnilleen "nukutaan talviunta". Tähän itse ainakin haluaisin muutosta omassa lähipiirissä. Taas riippuu paljon paikkakunnasta.. Ja radio dein ohjelmat ja muutto kaupunkiin missä kaikenlaista toimintaa on jatkuvasti, on kyllä vaikuttanu jo paljon... enää ei nukuta
dad`s hello =Jumalan Terve???
Itälestadiolaiset (Ruotsin rauhansanalaiset) ovat menneet askeleen pidemmälle kuin Ruotsin esikoiset seuraavan otteen mukaan. Samasta asiasta kirjoittaa myös NSD. [Esikoiset eli länsilestadiolaisethan hoitavat pääosin itse sakramentit (ei tosin aina) mutta kuuluvat kirkkoon ja käyttävät myös sen palveluja.]
Miten Suomen rauhansanalaiset suhtautuvat tähän Tornionlaakson tilanteeseen?
"Tuhannet jättävät Ruotsin kirkon
Yhä useammat lestadiolaiset jättävät Ruotsin kirkon. Ainoastaan Tornionjokilaaksossa on kyse suuresta jäsenmäärästä.Syy? Heidän mielestään kirkosta on tullut liian liberaali. Ensisijassa on kyse tyytymättömyydestä homoseksuaalisten vihkimiseen.
Useat itälestadiolaiset rauhanyhdistykset ovat valmiita katkaisemaan suhteensä Ruotsin kirkkoon. Se käy ilmi Haaparannan lehden artikkelista. Tornion laaksossa on prosessi jo alkanut. Suuren määrän jäseniä ja useiden yhdistyksien Pajalassa ja Haaparannalla ilmoitetaan lähteneen kirkosta tarkoituksenaan järjestää oma hallinto / asioiden hoitaminen.
Kirkko on vain noin kymmenessä vuodessa luopunut tunnustuksestaan, siitä jonka Luther aikanaan laati. Ruotsin kirkko ei enää ole isien kirkko ja se on surullista, lausuu Karl-Göran Välivaara, Haaparannan lestadiolaisen rauhanyhdistyksen edustaja."
(Norrbottens Kuriren 12. lokakuuta 2006)