Sydämeni saattaa alkaa tekemään lisälyöntejä esimerkiksi puhuessani vaikka vain yhden ihmisen kanssa tai sitten useamman.
Jokaisesta esim. vanhempainillasta tulen kotiin posket aivan punaisina. Tätä seuraa aina päänsärky.
Joskus lisälyönteihin liittyy myös huimausta, mutta harvemmin.
En kärsinyt oireista nuorempana, vasta 35 ikävuoden jälkeen alkoi tämä panikointi.
Onko kohtalotovereita?
Jokaisesta esim. vanhempainillasta tulen kotiin posket aivan punaisina. Tätä seuraa aina päänsärky.
Joskus lisälyönteihin liittyy myös huimausta, mutta harvemmin.
En kärsinyt oireista nuorempana, vasta 35 ikävuoden jälkeen alkoi tämä panikointi.
Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä olen kohtalotoverisi(mies)
minulla ne oireet on ollut ties kuinka kauan...jaa...ei sentään... kymmenen vuotta ehkä.
Siihen liittyy jus noi kuvaamasi oireilut.
Päänsärkyä ei tule kylläkään mun tapausessa.
Vaan noi "sydänrytmit" sekoaa vastaavissa tilanteissa ja heikkouden tunne tulee perään. Olen käynyt lääkärissäkin niiden takia--Sanoo vaan,että se johtuu jännityksestä.
Niin se johtuukin-tietty,vaan kun se on joskus niin kauheaa. Turhaanhan sitä jännittää,kyllä minäkin sen ymmärrän,vaan minkäs teet. Pyydä lääkäriltä jotain rauhoittavaa,kyllä ne ymmärtää.
Mulla kans sama homma. Juhlista, kaupasta ym. kun tulee takas kotiin, posket helottaa punasena, hiki ym. Lääkäriin en mene, enkä ala syömään lääkkeitä.
mulla on iha samoja oireita.En kehtaa mennä esim kaikille kavereille jos on paljon väkeä.En kehtaa syödä ryhmässä.Ja mikä kamalinta poikaystävän kotona ja hänen vanhempiensa kanssa juttelu tuottaa vaikeuksia.Pelkään aina punastuvani.Kertokaa mulle oikee lääke..Haluan tästä tuskasta eroon.
Minulla alkoi 25 vuotiaana (nyt 45 vuotias). Syön rytmihäiriöön beetasalpaajaa (propral) ja sosiaalisiin pelkoihin efexor 75 mg joka auttaa myös masennukseen. Kiltisti vain lääkärille kertomaan oireista. Itse kävin mielenterveystoimistossa.
rytmihäiriöitä varten, mutta olen menossa uudelleen lääkärille ensi viikolla ja ajattelin ottaa puheeksi tämän häiriöiden aiheuttajan.
Tosin sydämeni saattaa pamppailla väärään rytmiin muutenkin, tähän vaikuttavat ainakin hormonaaliset tekijät.
Onko teillä pamppailuja vain näissä sosiaalisissa tilanteissa vaan muutenkin?
En tunne kärsiväni masennuksesta, toki ajoittain ahdistun, mutta ohimenevästi ja mielestäni normaalin rajoissa.
Haluaisin löytää itselleni sopivan lääkityksen ennen kuin alan välttelemään sosiaalisia tilanteita.
Neuvonne ovat kullanarvoisia.
olipas mukavaa löytää täältä kohtalotovereita...olin ajatellu että jännittäminen on vaan nuorten ongelma ja paranee iän myötä. Ja että oon ainoo yli 30v joka asiasta kärsii. oon ollu viime aikoina aika stressaantunu kun oon huomannu itelläni oireiden vaan lisääntyneen näin keski-iän kynnyksellä... sydän pomppii ja tykyttää, punastuttaa... vielä kun on sellanen työ jossa joutuu olemaan jonkun verran esillä ja on kokouksia yms. missä pitää puhua. apuva! Propral auttaa yleensä mutta viime aikoina oon huomannu et 1x40 ei tahdo auttaa. Oon jo vakavasti harkinnu alan vaihtoa... Ahistaa ajatus että tästä kärsii koko ikänsä.
Löytyy saman alan herkkiä ihmisiä, foobikkoja ja jännittäjiä!Olen yli 20 v sinnitellyt ja monta tukalaa paikkaa on takana, lähinnä työmaailmassa, esimiestehtävä nääs. Paineet työmaalla ja kaamos altisti lopullisesti "tärinälle", josta seurasi ne vakiokuviot, alemmuutta, häpeää ja itsensä sättimistä vaikka tiedän, että olen kuitenkin ihan hyvä jätkä! Vaikeaa vain hyväksyä itsessään tällainen heikkous, fobia, sosiaalinen sellainen. Skitso tilanne sikäli, että olen sosiaalinen, iloinen optimisti ja viihdyn ihmisten seurassa ja pärjään kyllä itsekseenkin mutta kun tämä ongelma otti ylivallan alkoi arki kärsiä ja rankasti.
Pari vuotta sitten hakeuduin eka kerran samoihin aikoihin lääkäriin. Silloin tuli zoloftia ja bentsoja, laihoin tuloksin. Zoloftit oksetti ja tärisytti entisestään ja bentsot lamaannutti kuin zombin. 2 kk kuurilla ja purkit piiloon!
Homma meni välillä kohtalaisesti mutta nyt repesi taas! Nyt en odotellut vaan suoraan lääkäriin. Sain tänään aika nipun reseptejä mutta oletettavasti tämä beetasalpaaja on vastaus ongelmaani. Muuta kemiallista määrättiin cipralex, imovane ja rivatril. Aika kovan arsenaalin lääkäri pukkasi mukaan.
Tarkoitus on koittaa selvitä propralilla tiukat paikat ja oppia oikea malli reagoida näihin "hengenvaarallisiin" tilanteisiin, sillä eihän sitä kroppa muuten olisi täydessä taisteluvalmiudessa!
Tuon muun arsenaalin taidan jättää korkkaamatta, ainakin toistaiseksi.
Toivotan sinulle ja kaikille lukuisille (heitä on enemmän kuin arvaatkaan!) kohtalotovereille onnea ja menestystä! Kyllä me klaarataan!
Terve!
Voin kuvitella oloasi. Usein ihminen kärsii kyseisestä vaivasta nuorena, mutta et ole poikkeus, että vaiva alkaa kypsemmällä iällä. Joillakin vaihdevuosi vaivat alkavat poikkeuksellisen nuorena. En väitä, että sinulla olisi vaihdevuodet alkaneet. Punastelu ja paniikin omaiset oireet alkavat keski iässä, joka ei ole epänormaalia. Käy lääkärillä. Koska en tiedä sukupuoltasi, niin suosittelisin samaa sukupuolta olevaa lääkäriä. Nyt saatetaan ihmetellä, onko miehilläkin vaihdevuodet. Tutkimukset ovat osoittaneet sen todeksi, mutta kovin paljon harvinaisemmiksi ja lievemmiksi.