Kurkistetaanpas tännekin
Mitäs peliä täällä oikein on?
Lepakoita kupolissa?
Kappas kehveliä.
Toiset kittaavat kahvia,
ja toiset kaljaa.
Siitä huolimatta
päässä satuja,
samat fraasit,
lirkutukset.
No, ei ainakaan mitään
paperinmakuisia
lehdistötiedotteita,
pikemminkin jokseenkin
sydämeenkäyviä,
riipaisevan traagisia
höpöttelyjä,
ellei suorastaan
umpipöhköjä
absurdeja juttuja.
Kerronnan rytmiikkaa,
päätöntä kohellusta
jokseenkin irrallaan
yleisestä.
Vähän niin kuin joka iikka
olisi ikävystyneesti
jossakin globaalissa
pöllyssä sökeltämässä,
tai peräti tarttumassa
siirappiin,
kahliutumassa kaiken
nielevään
sähköiseen otteeseen.
Kaikenlaisia eväsreppuja.
Heips! Tsillaillaan!
Mitäs peliä täällä oikein on?
Lepakoita kupolissa?
Kappas kehveliä.
Toiset kittaavat kahvia,
ja toiset kaljaa.
Siitä huolimatta
päässä satuja,
samat fraasit,
lirkutukset.
No, ei ainakaan mitään
paperinmakuisia
lehdistötiedotteita,
pikemminkin jokseenkin
sydämeenkäyviä,
riipaisevan traagisia
höpöttelyjä,
ellei suorastaan
umpipöhköjä
absurdeja juttuja.
Kerronnan rytmiikkaa,
päätöntä kohellusta
jokseenkin irrallaan
yleisestä.
Vähän niin kuin joka iikka
olisi ikävystyneesti
jossakin globaalissa
pöllyssä sökeltämässä,
tai peräti tarttumassa
siirappiin,
kahliutumassa kaiken
nielevään
sähköiseen otteeseen.
Kaikenlaisia eväsreppuja.
Heips! Tsillaillaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
kaiken traagisuuden
keskelle -
tsillaillaan :D
oli sujuvan kivasti kirjoitettu, suorastaan
erinomaisen mielenkiintosesti.
Tätä oli virkistävää lukea. Tuli sellainen kahvilan puheen sorina mieleen ja käin miettimään lepakoita kuppolissa, noh jääköön selittämättä :))) Hienoa!
Heh, tämä runo on todella erikoinen - poikkeaa
massasta, niin kuin aika usein sinun runosi,
mutta pidin tästä kaikkinensa, oivallisia
lausahduksia.
Tämän eilisen runoni inspiraationa toimi lukemani runo
Arkirealismia
johon sitten kommentoinkin heti,
ja se runo nauratti minua(sai hyvälle mielelle) niin, että aloin väkertämään tätä runoa.
Näin se toimii minulla, että lueskeltuani toisten kirjoittamia juttuja, runoja tai novelleja, nappaan kuin lennosta (saan idean), ja kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan...
Olen yrittänyt tehdä sellaisia Shakespearen riimejä, mutta olen aivan onneton riimittelijä, siksi "runoni" ovatkin aina vain sanoja sanojen perään.
Onneksi täällä palstalla (ja myös runopalstalla) on oikeita sanataitureitakin. Heidän tuotannostaan löytää välillä sitä Shakespeare -tyyliä. Ne ovat upeita.
Kiitos runoilijoille niistä lukuelämyksistä.