Katselin tänään irc-galleriassa omanikäisteni ihmisten kuvia.
Tuli paha olo.
Oli kuvia kavereista ja ystävistä, juhlissa, laivalla, ulkomaanmatkoilla. Iloisia, nauravia ihmisiä...
Ajattelen nykyään usein kaikkea sitä, mistä olen jäänyt paitsi, mitä minulla ei ole ja mitä minä en ole tehnyt. Minulla ei ole kuvia juhlista kavereiden kanssa, tai laivamatkoista tai muusta sellaisesta.
Olen 24 vuotias. Minulla on todettu vakava masennus, ja tässä syksyn mittaan nekin ihmiset joita pidin kavereinani, ovat kadonneet. Mietin, olenko tehnyt jotain väärin, onko minussa niin paljon vikaa? Joskus tuijotan puhelinta ja yritän saada sen soimaan. Joskus soitan itse, mutta on kiire ,ei ehdi, ehkä ensi viikolla, sanovat soittavansa, mutta mitään ei ole kuulunut.
En edes puhu sairaudestani, kysyn ensin mitä heille kuuluu, mitä he ovat tehneet jne.
Jään katselemaan kuvia ja ajattelemaan, että mitähän sitä tekisi, yksinään yksinäisessä talossani.
Tuli paha olo.
Oli kuvia kavereista ja ystävistä, juhlissa, laivalla, ulkomaanmatkoilla. Iloisia, nauravia ihmisiä...
Ajattelen nykyään usein kaikkea sitä, mistä olen jäänyt paitsi, mitä minulla ei ole ja mitä minä en ole tehnyt. Minulla ei ole kuvia juhlista kavereiden kanssa, tai laivamatkoista tai muusta sellaisesta.
Olen 24 vuotias. Minulla on todettu vakava masennus, ja tässä syksyn mittaan nekin ihmiset joita pidin kavereinani, ovat kadonneet. Mietin, olenko tehnyt jotain väärin, onko minussa niin paljon vikaa? Joskus tuijotan puhelinta ja yritän saada sen soimaan. Joskus soitan itse, mutta on kiire ,ei ehdi, ehkä ensi viikolla, sanovat soittavansa, mutta mitään ei ole kuulunut.
En edes puhu sairaudestani, kysyn ensin mitä heille kuuluu, mitä he ovat tehneet jne.
Jään katselemaan kuvia ja ajattelemaan, että mitähän sitä tekisi, yksinään yksinäisessä talossani.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on tuo masennus, kun avioero. Silloinkin ystävät kaikkoavat, juuri kun eniten kaipaisi. Itse en ole kokenut, mutta läheltä seurannut.
Minusta tuo on kyllä positiivista, että itse otat yhteyttä kavereihin. Itse olin vakavan masennuksen syövereissä, niin vetäytyvä, etten kenenkään pyynnöstä lähtenyt minnekkään. Enkä halunnut tavata, kuin omaisia.
Ainakin tänäpäivänä on masennuksesta helppo puhua. Jospa sinunkin kannattaisi ihan reilusti puhua sairaudestasi. Uskon, että kaverisi ymmärtävät tilanteen. Se voisi tuoda sinullekin paremman mielen, kun voisi vapaasti keskustella tuntemuksistaan.
Toivotan sinulle hyvää jatkoa, ja jaksamisia!
Minullakin on usein tuollainen olo kun kuulen tai näen jostakin mitä tahansa toisten ihmisten ilonpitoon, kavereiden kanssa juhlimiseen ym. liittyvää.
Ja minäkin ajattelen usein sitä, mistä kaikesta olen jo jäänyt paitsi ja mistä jään paitsi. Tekee pahaa ajatella että itse on niin jumissa eikä saa mitenkään otetta toisten ihmisteen iloon ja nuoruudesta nauttimiseen.
Olen tosin vasta viisitoistavuotias, ja minullakin on todettu vakava masennus. Minulla on yksi ystävä jonka kanssa voin kyllä puhua masennuksestani psykologini lisäksi, mutten yleensä viitsi vaivata häntä vaikka hän tietää viiltelystäni, lääkkeistäni ym. ja lisäksi minulla on muutama kaveri, mutta olen liian pessimistinen ottaakseni heihin yhteyttä.
Minä en tiedä kuinka voi saada kavereita jotka ottavat mielellään mukaan ilonpitoon. Jos tietäisin, kertoisin sen. Eräs tuttu, kun utelin häneltä, kuinka hän aina on menossa ja niin huippusosiaalinen, hän vastasi: "En ennen ollutkaan, yhtäkkiä vain tajusin, että mun pitäis olla sosiaalisempi, ja nykyään mä vaan juttelen kaikille ihmisille. Ei se oo mitenkään ihmeellistä tai vaikeeta, voi jutella säästä ja kehua paitaa."
Eli on kai mahdollista lisätä sosiaalisuuttaan ja päästä porukoihin pitämään hauskaa. Onhan se lohdullista tietää että se on mahdollista, kun vain keksisi miten :/
Mut hei, sähän oot 24-vuotias, tee niinkuin mä tekisin jos mulla ois ikää: mene baariin ja tutustu vaan rennosti ihmisiin, joku tällä palstalla tais aiemmin kirjottaa (joskus aikoja sitten) miten hän alkoi baareissa tutustumaan ihmisiin. Tai sitten vaan rupea rohkeasti ja sitkeämmin soittelemaan kavereillesi tai hankkimaan uusia. Onnistuaksesi sinun on yritettävä. Mitä sillä vaikka joku pitäisi sinua vähän outona jos menet juttelemaan ventovieraalle, mitä sillä on väliä vaikka ehtisit kummastuttaa kymmentä uppo-outoa, jos saat kaverin ja hänen kauttaan lisää ja pääset näille kuvailemillesi ulkomaanmatkoille, juhlille ym.
Tsemppiä, vaikkei se helppoa olekaan!
voisit osallistua mielimaasta ry:n toimintaan Etsi http://www.fi