ahdistaa!!!!

mä en muista enään minkälainen sitä oikeasti on.... masennus on vaan muuttanut mua. eikä sitä koskaan palaudu entiselleen. sitä miettii miksi mä masennuin ja miksi mun tarvii kärsiä? mulla todettiin keskivaikea masennus. kävin mielenterveystoimistossa mutta en saanu apua sieltä.. lääkärille saan varmaan ajan joulukuussa... mä en jaksa odottaa... välillä muapelottaa olla yksin kotona,kun ahdistaa ja tulee tunne että haluan pois ja missään ei ole hyvä olla.... ja kun yritän soittaa kavereille ni kukaan ei vastaa. multa lopetettiin rauhoittavat lääkkeet, jos vaikka pärjäisin ilman niitä. mutta en pärjää.

Yhteys terveyskeskukseen ja lääkitystä ja terapiaa sopimaan.

Kärsin keskivaikeasta masiksesta ja ahdistuneisuudesta. Minullekin tulee ahdistavia tunteita välillä kotona sekä töissä.

Minulla on onneksi ystäviä, joille voin soittaa, kirjoittaa sähköpostia, viestejä tai kirjoittaa mesessä. Lisäksi käyn terapiassa, nappaan pilleriä naamaan ja käyn vyöhyketerapiassa.

Jos ei ole ystäviä, niin kirjoita vihkoon tai johonkin ahdistavia ajatuksiasi. Kirjoita tänne nettiin ja eri foorumeille. Täältä saat vertaistukea.

Olen lukenut omaa hyvinvointia koskevaa kirjallisuutta. Ahdistus on aina pelkoa jostain. Mieti mitä pelkäät tai mikä ahdistaa. Ahdistuksen takana on aina jokin tunne.

Tee kodistasi viihtyisä juuri sinua itseäsi varten. Ahdistuksen hetkellä vedä syvään henkeä ja hengittele rauhallisesti. Tee rutiineja ahdistuksen hetkeen. Keitä rauhassa kamomillateetä ja yritä keskittyä positiivisiin asioihin.

Vaikeat asiat pitää käydä tietenkin läpi, ettei ne koteloidu sisällesi. Mutta jos ne ovat juuri tällä hetkellä niin vaikeita, ettet kestä, niin ajattele sitten jotain muuta. Helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa käytännössä, sillä masennuksessa ajatus kulkee samaa noidankehää.

Tee jotain kivaa, josta pidät. Käyn itse lenkillä, kun seinät tuntuvat kaatuvan päälleni. Nytkin oli jo pilkkopimeää, mutta silti pakotin itseni ulos. Pelkäsin, että puskasta hyökkää vähintään karhu kimppuuni, mutta enpä ajatellut ahdistavia asioita ainakaan juuri sillä hetkellä. :)

Minulle koti on turvapaikka, kotisatama, josta yritän pikkuhiljaa rakentaa viihtyisää paikkaa juuri omaan makuuni. Vuosi takaperin en viihtynyt kotona lainkaan. Aamulla kun klo 7 lähdin töihin, niin monesti vasta klo 22 palasin: koti oli vain nukkumispaikka.

Mutta nyt yritän tehdä siitä rauhan tyyssijaa. Kynttilöillä ja valaistuksella. Pitäisi saada vain iso löhösohva ostettua nurkkaan ja lukulamppu.

Mielikuvaharjoittelu on myös avuksi. Ahdistuksen hetkellä ajattele jotain mukavaa paikkaa, jossa olet tuntenut itsesi joskus onnelliseksi. Tätä yritän itse käyttää töissä apuna, kun ahdistuksen hetki tulee.