Olen ihmetellyt samaa asiaa omalla tavallani, kuten hän, joka kirjoitti "srk 100 vuotta". Lainaan sen tähän;
"Srk:n 100 vuotta juhlanäyttely-info herätti ajatuksen kuinka on mahdollista, että tämä järjestö on hukannut LLL -perinnön ja samalla Raattamaan perinnön hengellisinä opettajinaan?
Nämä opettajat tekivät yhteistyötä ja opettivat saman armojärjestyksen. Nyt ei kelpaa SRK -järjestölle muut asiat kuin heidän nimet.
Hämmästyin kuunnellessani suvipäivien puhetta joka on netti-äänitteenäkin. Puhe sisälsi epäraamatullisen armonjärjestyksen.
Jumalan valtakunnan -nimi on "auktorisoitu omaan käyttöön" vanhollislestadiolaisten piirissä. Älkää ottako omaan valtaan sellaista joka on Kristuksen kirkolle kuuluvaa, se on, kaikille jotka ovat tulleet sisälle oikeaan lammashuoneeseen oven - Jeesuksen - kautta. Tämä lammashuone on yksi, vaikkaikin on muita lampaita jotka eivät ole vielä sisällä mutta heidät tulee johdattaa sinne. Toivon kaikkien lestadiolaiseten löytävän toisensa, olisi hienoa viettää suuria suvipäiviä johon voisi osallistua ja saada kuulla sekä nähdä kunkin järjestön edustajien puheita oppivan niistä.
En halua kaivaa esille niitä yli 100 vuotta sitten olleita asioita, miten ne meni - kuka oli missä porukassa ja kuka sanoi tai kirjoitti mitäkin. Ne on menneet ja moni joka valitsi itselleen ns. väärän porukan on saanut siirtyä elävän uskon kanssa sabatin lepoon. Pienet on olleet asiat jotka vei erilleen lestadiolaiset, valta turmeli.
Hyvä liike - jätkät pilasi.
Me voimme tehdä jotakin, ehkä paljonkin, tulevien aikojen varalle. Rohkeutta se vaatii ja nöyryyttä.
Saarnatkaa parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
Suuria Suvipäiviä ja Kristuksen kirkon yhteistä rakentamista toivoen.
"Srk:n 100 vuotta juhlanäyttely-info herätti ajatuksen kuinka on mahdollista, että tämä järjestö on hukannut LLL -perinnön ja samalla Raattamaan perinnön hengellisinä opettajinaan?
Nämä opettajat tekivät yhteistyötä ja opettivat saman armojärjestyksen. Nyt ei kelpaa SRK -järjestölle muut asiat kuin heidän nimet.
Hämmästyin kuunnellessani suvipäivien puhetta joka on netti-äänitteenäkin. Puhe sisälsi epäraamatullisen armonjärjestyksen.
Jumalan valtakunnan -nimi on "auktorisoitu omaan käyttöön" vanhollislestadiolaisten piirissä. Älkää ottako omaan valtaan sellaista joka on Kristuksen kirkolle kuuluvaa, se on, kaikille jotka ovat tulleet sisälle oikeaan lammashuoneeseen oven - Jeesuksen - kautta. Tämä lammashuone on yksi, vaikkaikin on muita lampaita jotka eivät ole vielä sisällä mutta heidät tulee johdattaa sinne. Toivon kaikkien lestadiolaiseten löytävän toisensa, olisi hienoa viettää suuria suvipäiviä johon voisi osallistua ja saada kuulla sekä nähdä kunkin järjestön edustajien puheita oppivan niistä.
En halua kaivaa esille niitä yli 100 vuotta sitten olleita asioita, miten ne meni - kuka oli missä porukassa ja kuka sanoi tai kirjoitti mitäkin. Ne on menneet ja moni joka valitsi itselleen ns. väärän porukan on saanut siirtyä elävän uskon kanssa sabatin lepoon. Pienet on olleet asiat jotka vei erilleen lestadiolaiset, valta turmeli.
Hyvä liike - jätkät pilasi.
Me voimme tehdä jotakin, ehkä paljonkin, tulevien aikojen varalle. Rohkeutta se vaatii ja nöyryyttä.
Saarnatkaa parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
Suuria Suvipäiviä ja Kristuksen kirkon yhteistä rakentamista toivoen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ovat saman oven kautta astunut lammashuoneeseen tunnistat siitä että heillä on sama usko, henki jne.. Ei muilla ole sama usko jne.. ja eivät kuulu samaan lammashunoneseen. He voivat astua sisälle parannuksen kautta. Saarnaa siis parannusta ja anteeksiantamusta mutta jätä pois muut jutut, jotka ovat pelkkää taikauskoa ja ekumeniaa.
Tasan totta, mitä kirjoitit.
Kyllä riviuskovat ovat menneet täysin tietämättömänä sukulaisten ja joidenkin henkilöiden perässä siihen joukkoon, missä ovat. Tietenkin lapset kasvaa sitten vanhempiensa "uskoon".
Siinä ei ole voittajia ollut, vain sielujen vihollinen on tyytyväinen.
Voin sieluni silmillä nähdä, miten ihanat juhlat olisivat tämän yhdistymisen seurauksena. Aivan naurettavaa, että Lestadiolaiset riitojen kautta ovat ajautuneet kauaksi toisistaan. Rukous on ainoa, mitä voinee tehdä. Uskovan rukouksen Jumala kuulee. Tapahtukoon Hänen tahtonsa.
Minulla on samoja mietteitä. Mitä enemmän kuulee tietoja jakaantumisista lestadiolaisuudessa, sitä kauemmas häipyy se luulo, että vain yhteen porukkaan olisi jäänyt oikea ymmärrys ja oikea usko. Pyhä Henki ei ole voinut jäädä vangiksi mihinkään rajattuun ihmisjoukkoon -"vainmeille".
Jos hajaantumisten yhteydessä on nähtävissä sekin, että rintamalinjat kulkivat sukujen ja paikkakuntien välillä, niin se osoittaa sen, että vain ihmisten välisistä eroista oli kysymys. Yleensä johtajien ja saarnamiesten mielipiteistä, hallitsemisesta ja toisten tuomitsemisesta. Ei tavallinen riviuskovainen ole voinut omata sellaisia lahjoja, että olisi osannut valita sen ainoan oikeahenkisen porukan.
Esim. esikoisten ja vanhoillisten välillä, joilla molemmilla oli omien sanojen mukaan oikea henki ja oikea Valtakunta. Ja hedelmät olivat ihan samanlaiset, ei sen pyhempiä ja parempia kummallakaan! Riitaa ja ylilyöntejä sekä toisten arvostelua ja taivaspaikan epäilyä.
Olen itse kuulunut vain veeälliin. Silloin en käynyt "väärillä tulilla" tutustumassa. Nyttemmin olen tavannut monien eri ryhmien lestadiolaisia. Se on ollut avartavaa ja selventänyt omia mietteitä suuresti.
Siksi olisin valmis tuollaiseen kohtaamiseen, josta kirjoitit. Emme olisi ainakaan pahalla asialla! Kaikki mikä edistää rakkautta lähimmäisten välillä, ei voi olla pahaa. Rakkaus on Jumalasta!
Viestisi oli rakkaudellinen. Voimme rukoilla sovintoa kaikkien Lestadiuksen "perillisten" keskuuteen. Lainausmerkki siksi, että olemmehan Jumalan lapsia ja perillisiä. Kuitenkin niin, että tapahtukoon Jumalan tahto.
tarkoitetaan seurakuntaa, niin mitä tulee ajatella aiheettomasti "seurakunnastaan" uloshoidetusta ihmisestä ?
Kuka onkaan luvannut olla kaikkien orpolasten oikea Isä ja leskien holhooja ?
Haluan olla rukoilemassa Jumalan johdatusta tuolle kipinälle, josta kerrotte. Tapahtukoonpa mitä tahansa Jumala hyväksi näkeekin.
Tässäkin viimeisessä seulonnassa samasta suvusta samassa uskossa olevien kohtalo oli erilainen, riippuen ihan siitä, kuinka ärhäkkä hoitomies sattui paikkakunnalla olemaan.
Kyllä se liika valta uskonasioissakin turmelee ihmisen.
"Jos hajaantumisten yhteydessä on nähtävissä sekin, että rintamalinjat kulkivat sukujen ja paikkakuntien välillä, niin se osoittaa sen, että vain ihmisten välisistä eroista oli kysymys. Yleensä johtajien ja saarnamiesten mielipiteistä, hallitsemisesta ja toisten tuomitsemisesta. Ei tavallinen riviuskovainen ole voinut omata sellaisia lahjoja, että olisi osannut valita sen ainoan oikeahenkisen porukan."
Uskoa, toivoa ja rakkautta tarvitsemme jokainen. Rakkaus niistä on Suurin.
Mikä on Jumalan Tahto tässä asiassa? Ei ainakaan riita, kyräily tai toistensa tuomitseminen. Mutta miksi ihmiset eivät taivu nöyryyteen ja toisensa hyväksymiseen? En ymmärrä.
Miksi Jumala ei pehmitä meidän kivisydämiä väkivalloin? Ehkä Hän sen tekeekin jossakin vaiheessa? Sitä toivon ja rukoilen omasta ja muiden puolesta.
Minäkin muistan sen, että muutamat luopuivat omista ajatuksistaan ja taipuivat seurakunnan ehtoihin, koska ystävät olivat siellä. Ei ollut varaa jäädä yksinäiseksi ja hyljätyksi ilman ainuttakaan uskonystävää. Se olisi ollut liian karmea kohtalo. Siksi rajat kulkivat juuri noin kuin sanoit.
Ehdoton valta turmelee jumalallisimmankin ihmisen ennen pitkää! Se nähtiin. Siksi vl-seurakunnan erehtymättömyysoppi on tosi paha. Erehtymättömyys kasaantui vielä pienelle porukalle seurakunnan sisällä. Sen tuoma pahuus on helppo huomata, jos yksittäinen ihminen nousee noin ylös, mutta kun sen tekee tietty luotettava ryhmä itsekorotuksen hengessä, niin se menee täydestä. Varmaan vieläkin?