eteenpäin.Tänään on päivä jolloin voisin huutaa ja itkeä kohtalooni niin kauan etten enää jaksaisi.
Takana VIISI hoitoa ja joka kerran ne menkat ilmottaa ettei tälläkertaa.Tänään on juuri se päivä että aamulla tunnen sen olon et nyt ne alkaa.Varmaan olen niin juurtunut tähän kaikkeen kipuun,tuskaan ja ikävään etten jaksa enää surra.Pahamieli raastaa sisintä vielä kauan mutta jossain vaiheessa kaikki unohtuu hetkeksi ja silloin saan olla onnellinen elämästä.Pelottaa vaan tulevaisuus....saanko koskaan lasta ja miten monta hoitoa voin saada ja kestänkö tämän kaiken.Onneksi se tuo valoa että eräs ihana terapeutti pyyti kertomaan hänelle kaikki ja samalla juttelemaan tulevaisuudesta! Mutta on tämä tuskaa...kukaan ihminen joka ei tätä ole läpi käynyt ei voi tietää mitä lapseton joutuu kärsimään ja kokemaan.Itse en haluisi enkä pysty luovuttamaan!
KAIKILLE lapsettomille naisille/pareille haluan sanoa:Rakastakaa toisianne vaikka välillä on vaikeaa ja tukekaa.Älkää koskaan luovuttako.Pitäkää lippu korkealla!
Takana VIISI hoitoa ja joka kerran ne menkat ilmottaa ettei tälläkertaa.Tänään on juuri se päivä että aamulla tunnen sen olon et nyt ne alkaa.Varmaan olen niin juurtunut tähän kaikkeen kipuun,tuskaan ja ikävään etten jaksa enää surra.Pahamieli raastaa sisintä vielä kauan mutta jossain vaiheessa kaikki unohtuu hetkeksi ja silloin saan olla onnellinen elämästä.Pelottaa vaan tulevaisuus....saanko koskaan lasta ja miten monta hoitoa voin saada ja kestänkö tämän kaiken.Onneksi se tuo valoa että eräs ihana terapeutti pyyti kertomaan hänelle kaikki ja samalla juttelemaan tulevaisuudesta! Mutta on tämä tuskaa...kukaan ihminen joka ei tätä ole läpi käynyt ei voi tietää mitä lapseton joutuu kärsimään ja kokemaan.Itse en haluisi enkä pysty luovuttamaan!
KAIKILLE lapsettomille naisille/pareille haluan sanoa:Rakastakaa toisianne vaikka välillä on vaikeaa ja tukekaa.Älkää koskaan luovuttako.Pitäkää lippu korkealla!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi metsäkauris74!
Kovin tuttuja tunteita tuot esille. Pelko tulevasta ja tulematta jäävistä asioista on todella raastavaa. On kamalaa elää siinä epätietoisuudessa, tuleeko sitä kauan kaivattua tulosta näistä rankoista hoidosta huolimatta koskaan. Toisaalta ei halua luovuttaa, mutta ei aina jaksaisi jatkaakaan. Pettymysten ketju tuntuu olevan katkeamaton.. Mutta ehkä jossain tulee se rako, missä onni osuu sinun ja minun, teidän ja meidänkin kohdalle! Taistelut on taisteltava, hammasta purren! Yritä taas jaksaa eteenpäin, muutaman päivän kuluttua on taas hiukan helpompaa, uskothan.
Voimahali sinulle Metsäkauris74
Terkuin =)
kanssa päättäneet että jos saamme kolmannesta icsistä heikosti alkioita niin lähdemme adoptio jonoon, turhaa rääkätä itseään noissa hoidoissa kun ei kuitenkaan voi olla varma saako koskaan lapsia hoitojen avulla. Tuntuu hyvältä tuo adoptio ajatus jo kun ei tarvi surra sitten niin kovasti jos viimeinenkin hoito menee pipariksi. Voimia!
Kiitos mietteestäsi! Itsekkin olen harkinnut vakavasti siirtyä adoptio osastolle.Muuta mahdollisuutta ei enää ole!En vaan ole saanut sanottua miehelleni mitään asiasta.....en tiedä miten reakoisi....jos ei kannata adoptio asiaa...mitä sitten teen???Olen jopa harkinnut vaihtoehtoa että antaisin mieheni jatkaa elämää jonkun toisen kanssa,jos heille tulisi lapsia ja eläisivät onnellisina.En olisi "riippakivi"jos ongelma on kuitenkin minussa
Meillä menossa viimeisen PAS:n piinailut. Toiveet eivät ole korkealla.
Kohdunlimakalvo ei kasva tarpeeksi, että alkio voisi kiinnittyä. Olen käyttänyt nyt 4 kiertoa estrogeenilaastareita kalvon kasvattamiseen. Nyt oli lääkärinki jo myönnettävä että jostai kummallisesta syystä mun kroppa ei reagoi noihin laastareihin.
Kyllä oli kova itku kun totesi hoidot turhiksi tai siis " EHKÄ, USEILLA toistuvilla hoidoilla jossain vaiheessa saattaisi onnistua". Tämä siis viikko ennen viimeistä PAS:a ja siis viimeisiä alkioita.
Pystytkö kuvittelemman millaista on viedä hoito loppuun kun se ei onnistu, mutta laastareita ei voi lopettaakaan ? Tämä on tuskaa.
Siirrossa kohdunlimakalvo olikin sitten pohjanoterauksessa, kokonaista 4,8 mm.
Pökeryttävintä tässä koko hommassa on se että minulla on yksi 10 vuotias lapsi edellisestä liitosta ( tuli vaivatta). Lähdimme hoitoihin uuden mieheni kanssa koska hänellä on vain 2 % normaaleja siittiöitä. Lopputuloksena kävelemme vuotta myöhemmin lääkäristä ulos lapsettomuutemme syynä mun kohdunlimakalvon ohuus.
Toivoin koko sydämestäni että saisin lisää lapsia ( ex-mieheni ei niitä enää halunnut), mutta kuinka kävikään. Myöhästyin parilla vuodella, kun huomasin että menkat ovat todella niukat.
Näin meillä, hoidot loppuvat nyt ja me elämme lapsettomina. Rakastamme minun lastani ja mieheni siskon lapsia, jotka meillä ovat usein hoidossa.
Toivon sinulle ja kaikille jotka näissä hoidoissa käytte, jaksamista ja onnea tulevaisuudelle.
Toivon teille jaksamista tähän elämäntilanteeseen! Ehkä sitten kuitenkin on helpompi elää sen lapsettomuuden kanssa kuin jatkuvassa epätietoisuudessa ja turhissa toiveissa. Toivon että saatte paljon iloa ja rakkautta elämäänne muista asioista, jos teille ei lasta suoda.