Lähimmäisen rakkautta kukaan ei ilmeisesti ole kokenut, koska kukaan ei ole vastannut alempana olevaan aloitukseen. Näinkö se on tulkittavissa?
Minä rakastan itseäni ja annan myös itselleni anteeksi. Miten on, rakastatko sinä itseäsi, hyväksytkö itsesi ja annatko myös itsellesi anteeksi?
Opettaako vl-usko rakastamaan itseään ja antamaan itselleen anteeksi?
Minä rakastan itseäni ja annan myös itselleni anteeksi. Miten on, rakastatko sinä itseäsi, hyväksytkö itsesi ja annatko myös itsellesi anteeksi?
Opettaako vl-usko rakastamaan itseään ja antamaan itselleen anteeksi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
en ole vl-uskovainen.
Olen ollut kauan uskossa ja aivan ensimmäisiä opetuksia, mitä Jeesus antoi minulle oli se, että rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä, niin kuin itseä.
Opin sen tekemään, koska sain siihen voiman Jumalalta ja sen jälkeen olen ollut onnellinen.
Toiseksi minut opetettiin armahtamaan itseäni ja antamaan itselleni anteeksi ja sen myötä sain kyvyn antaa anteeksi aivan jokaiselle.
Jumalan Sana näihin meitä neuvoo ja jos toimii Sanan ohjeiden mukaan, tulee totisesti vapaaksi ja onnelliseksi.
antaa toiselle anteeksi? Voisiko rakastaa itseään ilman Jumalan sanaa? Mitä mieltä olet?
pitää itsestään. Jos ei itsetään pidä ollenkaan, niin tuskin sitä hyväksyykään itseään ihmisenä.
Opettaako vl-usko rakastamaan itseään vai jääkö se kaiken muun jalkoihin?
Antaako tämä käsky oikeuden olla rakastamatta itseään? Silloinhan ymmärtää, miksi niin huonosti rakastamme lähimmäisiämmekin.
Elämä on Jumalan lahja. Jumala loi meidät omaksi kuvakseen. Olisi "epäkohteliasta" Jumalaa kohtaan, jos emme olisi kiitollisia lahjastamme eli omasta itsestämme. Olkaamme rehellisiä itsellemme tässäkin asiassa ja muistakaamme myös lähimmäisiämme, joita ovat kaikki maailman ihmiset. "Tee toiselle, niin kuin toivot itsellesikin tehtävän."
Totta kai itseäkin saa rakastaa. Ei silti tarvitse olla itserakas. Merkittävä ero.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa. Eikö ole ristiriitaista, jos Jumalan luomistyötä halveksii?
Merkittävää on myös kehotus, "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Eli kaikkia ihmisiä pitää rakastaa. Ihminen on pyhänhengen temppeli, jonka Jumala on luonut. Siispä kaikki Jumalan luomat ihmiset ovat yhtä tärkeitä. Ei tarvitse ketään ylentää, tai alentaa.
Tässä asiassa on kyllä itselläni oppimista.
anteeksianto itselle? Miten sen kanssa? Pystytkö siihen?
Täytyy sanoa, ettei pyrkimys ja onnistuminen kohdallani oikein kulje käsikkäin..!
Ehkä olen aika "kireä" antamaan anteeksi itselleni..? (jos nyt ymmärsin, mitä tarkoitit kysymykselläsi? )
tarkoitin, ei mitään synninpäästösaarnaa...
Ainakin minä olen saanut sen kasvatuksen/opetuksen, että ei saa rakastaa itseään juurikaan. Siitä ei kuulemma Jumala tykkää. Ei saa rakastaa itse asiassa muitakaan. Vain kivirekeä perässä raahaavaa ja tuskassa kiemuroiva ihminen on taivaskelpoinen. Ja näinhän se vissiin on. En osaa muuta sanoa. Jokatapauksessa pitää vähän inhota itseänsä. en osaa muuta sanoa.
että noin on? taidatko olla vl? mistä Jumala tykkää?
Rakkautta jaan sekä itselleni että lähimmäisille. Ylitsepäättään pidän ihmisistä paljon, sen kumemmin erottelematta. Erityisesti rakkautta saa tuntea oma rakas. Ei toisia voi rakastaa, jossei ensin rakasta ja hyväksy itseään virheineen. Ja koska itse on virheellinen ja monesti saamaton ja osaamaton monissa eri asioissa, ei elämästä tulisi mitään, jossei pysty antamaan itselleen anteeksi ja välillä hellittää. On vaan kyettävä myöntämään itselleen, että ei aina voi onnistua, eikä kaikkea haluamaansa pysty saavuttamaan. Ihminen on rajallinen, mutta toivottavasti rakkaus ei lopu koskaan maailmasta!
Jos en mie tykkäis itestäni, en mie tykkäis teistäkään. Oiskos se sitten mukavaa. Häh?
Jumalakin tykkää meistä. Se on ainaski varmaa ja me olemme Jumalan kätten työ. Siksikin meitin on syytä tykätä itestä.
tarvitaan.