Olen nuori 17-vuotias tyllerö, jota mietityttää semmoinen asia, että aina kun tutustun uuteen nuoreen mieheen, juttelemme ja tapailemme, tutustumme toisiimme, niin sitten, kun kundi on selvästi kiinnostunut minusta, lyön väkisinkin jarrut pohjaan, vaikka olisin hirveän kiinnostunut itsekkin pojasta. Jotenkin, en tiedä mitä muille tapahtuu siinä vaiheessa, mutta itselläni tulee aina jossain vaiheessa semmoinen "älä koske minuun, pysy kaukana minusta" - kohtaus, enkä kerta kaikkiaan voi sille mitään! Tämän takia en ole ikinä pystynyt seurustelusuhteisiin :(
En ollenkaan tiedä mistä tämä johtuu, johtuuko siitä, että minulla on jonkinlainen läheisyyskammo, tai sitten en vain oikeasti ole kiinnostunut pojasta, vai olisinko sisimmältäni liian ujo tms. Olisi kiva kuulla, jos jollain toisella olisi samanlainen ongelma, ja osaisi jotenkin neuvoa, mitä minun kannattaisi itseni kanssa tehdä :)
En ollenkaan tiedä mistä tämä johtuu, johtuuko siitä, että minulla on jonkinlainen läheisyyskammo, tai sitten en vain oikeasti ole kiinnostunut pojasta, vai olisinko sisimmältäni liian ujo tms. Olisi kiva kuulla, jos jollain toisella olisi samanlainen ongelma, ja osaisi jotenkin neuvoa, mitä minun kannattaisi itseni kanssa tehdä :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
ensin.
vapautuneemmaksi.
Hei vaan. Samanlaisia ajatuksia mulla oli sinun iässä...ja on osittain edelleenkin nyt yli parikymppisenä. Jarrut meni pohjaan joka kerta kun olisi tullut aika ottaa "seuraava askel" pojan/miehen kanssa. Siinä sitten selittelemään, et josko oltaisiin vain kavereita tmv. Kannattaa alkaa miettimään, mikä siinä läheisyydessä alkaa tuntumaan pelottavalta/ahdistavalta. Jokaisella siihen voi olla eri syynsä. Itselleni asia on alkanut aukeamaan sitä kautta, että huomasin olevani kiinnostunut enemmän samasta sukupuolesta. Muuta vastausta en ole vielä löytänyt. Sinulle se Vastaus voi olla toki ihan toinen. Ehkä pikkuhiljaa vain kokeilemalla se selviää, lähestyy toista vähän kerrallaan, kaikista parasta olisi, jos voisi puhua ihastukselleen näistä tunteista mistä kirjoitit. Jospa se siitä alkaa helpottamaan. Hyvä jos pystyisit myös puhumaan asiasta vaikka kavereiden kanssa. Itse en puhunut,vaan ahdistelin asian kanssa liian kauan, ja vieläkin. Nytpä selvittelen sitä(kin) asiaa ammattilaisen avustuksella ;) Nou hätä, asiat järjestyy tavalla tai toisella.
Joku tuossa laitteli, että alkoholi auttaa. Joo, ehkä hetkellisesti, mutta aika huono lääke lopulta tähän "vaivaan", jota muut ei näköjään pysty ymmärtämään. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle jatkossa :)