Olen pian 17 vuotia tyttö ja minulla on 27 vuotias poikaystävä. Meidän suhteemme on hyvä ja meidän on hyvä olla yhdessä. Pidämme tosiaan toisistamme ja viihdymme toistemme seurassa.
On kuitenkin eräs asia joka vaivaa minua aika suuresti. Noin kuukausi sitten kultani kertoi minulle, että hänellä on tytär. Poikaystäväni ei ollut asiaa uskaltanut aikaisemmin minulle kertoa, enkä minä häntä siitä moittinut.
Minulla meni jonkin aikaa totutellessa ajatukseen pienestä tytöstä, mutta valtavan lapsirakkauteni ansiosta tähänkin ajatukseen totuin. En ole vielä tavannut tytärtä, mutta olemme kyllä jutelleet hänestä paljon. Ja joskus kun kuunteleen miten "isi" juttelee tyttärensä kanssa puhelimessa en voi olla hymyilemättä.
Mutta sitten ilmestyi toinen "ongelma". Eräs nainen ilmoitti poikaystävälleni olevansa raskaana ja että lapsi SAATTAISI olla hänen.. Tämä on minulle todella vaikea tilanne. Tämä raskaana oleva nainen asuu toisella paikkakunnalla omassa parisuhteessa, mutta kuitenkin hän jatkuvasti soittelee poikaystävälleni ja pyytää tulemaan käymään tai lähtemään mukaansa neuvolaan. Nämä poikaystäväni vierailut hänen luonaan ja öiset puhelin soitot todella ovat kovia paikkoja minulle..
En todellakaan tiedä mitä tekisin.. Pelkään jatkuvasti menettäväni poikaystäväni..Näen unia heidän onnellisesta perheestään ja ne raastavat minua..etenkin kun poikaystäväni on ollut melko etäinen minua kohtaan.. Olen yrittänyt antaa hänelle tilaa ajatella, mutta oma pääni räjähtää näistä ajatuksista..
On kuitenkin eräs asia joka vaivaa minua aika suuresti. Noin kuukausi sitten kultani kertoi minulle, että hänellä on tytär. Poikaystäväni ei ollut asiaa uskaltanut aikaisemmin minulle kertoa, enkä minä häntä siitä moittinut.
Minulla meni jonkin aikaa totutellessa ajatukseen pienestä tytöstä, mutta valtavan lapsirakkauteni ansiosta tähänkin ajatukseen totuin. En ole vielä tavannut tytärtä, mutta olemme kyllä jutelleet hänestä paljon. Ja joskus kun kuunteleen miten "isi" juttelee tyttärensä kanssa puhelimessa en voi olla hymyilemättä.
Mutta sitten ilmestyi toinen "ongelma". Eräs nainen ilmoitti poikaystävälleni olevansa raskaana ja että lapsi SAATTAISI olla hänen.. Tämä on minulle todella vaikea tilanne. Tämä raskaana oleva nainen asuu toisella paikkakunnalla omassa parisuhteessa, mutta kuitenkin hän jatkuvasti soittelee poikaystävälleni ja pyytää tulemaan käymään tai lähtemään mukaansa neuvolaan. Nämä poikaystäväni vierailut hänen luonaan ja öiset puhelin soitot todella ovat kovia paikkoja minulle..
En todellakaan tiedä mitä tekisin.. Pelkään jatkuvasti menettäväni poikaystäväni..Näen unia heidän onnellisesta perheestään ja ne raastavat minua..etenkin kun poikaystäväni on ollut melko etäinen minua kohtaan.. Olen yrittänyt antaa hänelle tilaa ajatella, mutta oma pääni räjähtää näistä ajatuksista..
Vastaukset 32
Vanhimmat
Luepa tuo oma viestisi ajatuksella läpi vielä kerran ja mieti, oletko nyt ihan varmasti oikeassa seurassa.
En halua kuullostaa tiukkapipolta, mutta sun poikakaveri vaikuttaa aika
sitoutumiskyvyttömältä.
Ilmeisen kyvykäs noin muuten..
..mutta kohteet vain vaihtuu.. Kyllä minä olen varma että olen oikeassa seurassa..=)
Minulle sattui muutama vuosi sitten eräs asia joka on tullut minun aikaisemmissa suhteissa aina esteeksi, mutta tässä suhteessa mies ymmärtää sen jos minä välillä kiukuttelen, tai en anna koskea itseäni. Hän tietää mitä minä silloin muistelen ja millaisia asioita käyn mielesssäni läpi ja ymmärtää minua.. Kyllä hän oikeaa seuraa on..=) ei minulla muuten niin hyvä hänen lähellään olisi..
Ja kyllä hän sitoutumis kykyinen on..Vanhemman läpsen äitin kanssa hän oli yhdessä pikku pojasta asti..=)
Ja kyvykäs muutenkin..=) Itsestäni en ole enää niin varma ja kun kuitenkin rakastan lapsia niin voisinhan minä rakastaa hänen lapsiaan kuin omiani, jos en niitä omia voi saada..ja muutenkin kyllä minä heitä voin rakastaa..
En oikein voi kuin yhtyä tuohon Mikan mielipiteeseen..
Sä olet kuitenkin vielä todellaTodella nuori, olit sitten ns henkisesti kuinka kypsä tahansa.. Eikö olisi kuitenkin kiva, kun miesystävä ARVOSTAISI sinua?
..olisi mukavaa jos hän arvostaisi, mutta on minun ymmärrettävä, ettei tämä helppoa ole hänellekkään..
Ja hänkin pelkää, etten minä enää jaksa.. että kaikki tämä on minulle liikaa ja että minä olen nuori ja haluan "lentää".. mutta ei tämä sitä ole..
Minä tosiaan välitän poikaystävästäni..
En tosiaan tiedä mitä oikein teen.. enköhän minä pysty elämään tämänkin asian kanssa.. Kyllä me varmasti yhdessä tämän yli päästään.. ainakin itselle on hyvä uskotella niin..=)
"ainakin itselle on hyvä uskotella niin..." ??!?! Itseäsi vartenhan sinä elät. et muita. Ja se, että et voi saada lapsia itse ei ole syy olla ihmisen kanssa, joka ei ole sinulle Hän.
Sanoit olevasi lähes 17. Usko pois.. muutaman vuoden päästä hymyilet kun mietit näitä aikoja, etkä välttämättä haluaisi muuttaa mitään.. Se, että et halua enää "lentää" ei silti muuta mitään..
Sinä olet nuori ja elämäsi, kauniin sellaisen toivonmukaan, alussa.
Vaikka tilanne on hänellekin aivan varmasti vaikea, ei se silti muuta sitä, että kyllä hänen pitäisi ottaa sinutkin huomioon tilanteessa jos hän arvostaa ja rakastaa sinua. Jos kyse ei ole vain elämästään.. Jos todella kuulut hänen elämäänsä..
Kuinka kaunan olette seurusteleet?? Ette ilmeisesti kovin kauaa, jos toinen nainen on raskaana miehellesi.
.. kolme kuutautta ollaan varsinaisesti seurusteltu.. Miksi kysyt?
Olen yrittänyt tolkuttaa itselleni, että elän vain itseäni varten ja minun on tehtävä se päätös, mikä minun kannaltani olisi järkevintä, mutta silti tunteeni eivät anna periksi.
Välitän tästä ihmisestä aivan liikkaa voidakseni jättää hänet tälläisen asian takia.
En minä hänen kanssaan ole vain siitä syystä, että itse en voi saada välttämättä lapsia. Enhän edes tiennyt siitä asiasta ennen meidän suhdettamme. Mutta etsin hyviä puolia siitä, että hänellä on lapsia, ja yksi on se etten itse voi saada lapsia, ja niitä kuitenkin haluan.
Pari päivää sitten kuuntelin kun poikaystävänii jutteli tyttärensä kanssa puhelimessa ja tajusin ettei se vaivannut minua enää yhtään. Minusta oli hellyyttävää kuulla poikaystäväni sanovan itseään isiksi..=)
Poikaystäväni on kuitenkin taas pian lähdössä sille paikkakunnalle missä tämä raskaana oleva nainen asuu ja aikoo viipyä siellä viikon. Hän tosin menee viettämään sinne kaverinsa tupaantuliaisia, mutta asia kuitenkin huolestuttaa minua.. mutta turha kai etukäteen miettiä moista asiaa..=)
...kuukaudessa oikein voi perustaa parisuhdetta sellaiselle pohjalle, kuin sinä ehkäpä sitä haluaisit.
Suosittelisin itsesi kannalta, että lukisit nyt sen ensimmäisen viestisi ajatuksella..
miksi poikaystäväsi tapaa tuota raskaana olevaa naista, eihän se ollut varmaa oliko lapsi hänelle ja kirjoitit että TAAS lähdössä, käykö hän usein siellä, minulla soisi kyllä hälytys kellot ja kovaa ÄLÄ OLE SINISILMÄINEN. Sinuna nostaisin kytkintä ja kaasuttaisin pois. Kolme kuukautta on niin lyhyt aika että siinä ei kyllä opi tuntemaan toista !!!!
... mutta kyllä siinä oppii välittämään toisesta..
Kyllä hän käy melko usein tämän naisen kotipaikkakunnalla, mutta onhan hänellä siellä omat vanhat ystävätkin..
Meillä on paljon hyviä hetkiäkin..juuri äsken makailin hänen kainalossaan, eikä nämä asiat todellakaan käynyt edes mielessä.. Silloin keskittyy vain siihen miten hyvä toisen kanssa on olla.. Silloin todellakin on sinisilmäinen..mutta ei sille että toinen saattaisi pettää sinua, vaan sille, mitä ongelmia on tulossa..
Yksin sitten miettii niitä ongelmia..
mutta eihän tästä mitään tulisi jos ei toiseen luottaisi, joten minunkin on syytä lakata olemasta itsekäs, ja epäileväinen, ja ymmärtää että onhan toisen käytävä selvittämässä siellä asioitaan..
Kyllä minä olen sen verran elämässäni kolhuja ja vaikeita asioita jo kerinnyt kokea, että enköhän minä tästäkin selviä..=)
Luin ensimmäisen viestini uudelleen, ja se ei oikeastaan herättänyt ajatuksia, vaikka olisi ilmeisesti pitänyt.
Tilanne on kuitenkin hiukan muuttunut tuosta. Me emme ole enää niin etäisiä toisillemme, kuin olimme asian tullessa ilmi. Olemme palanneet melkein normaaliin. Istumme taas sylikkäin katsellen televisiota, pusuttelemme, hyväilemme taas toisiamme ja rakastelemmekin taas entiseen malliin.
Myös se että kultani ei enää vastaa tämän naisen puheluihin. Hän antaa puhelimen soida, tai jos vastaa, niin kertoo mitä asiaa tällä naisella oli.. (tuosta en kyllä ole aivan varma, onko se niin hyvä juttu, sillä jos ei kuule siitä ihmisestä, niin voi hetkellisesti unohtaa hänen olemassa olonsakin..=) )
...Mutta eihän niitä suhteen perustamisen oikealle pohjalle, tai tuntemaan oppimisen kuukausia tule jos minä en jaksa yrittää selvitä näistä asioista. Muillekkin on varmasti sattunut tälläisiä asioita ja he ovat niistä selvinneet. miksi en siis minäkin?
Onhan minullekkin sattunut pahempiakin asioita elämässäni, ja olen niistä selvinnyt. miksi en siis tästäkin?
Miksi sinä et mene hänen mukaansa sinne toiselle paikkakunnalle? Oletko jutellut poikaystäväsi kanssa sinun peloistasi! Et sinä ole itsekäs, jos ajattelet noita asioita, tämä on sinun elämäsi, ja sinun tunteesi, muista meillä ei ole kuin yksi elämä. Haluan toivottaa sinulle ja poikaystävällesi onnea (joko yhdessä tai erikseen)
...myös omaa aikaa. Vaikka ollaan yhdessä pitää olla aikaa olla myös erikseen.
Kiitoksia sinulle.
Toivon että Meillä todellakin on onnea jatkossa. Yritetään ihmiset katsoa valoisin mielin tulevaan..=)
...monta kaunista ja pari hyvää, mutta tähän yhteyteen en voi. Älä käsitä väärin, en ole perus-skeptimisti ihminen.. Mutta sinä olet Lapsi vielä itsekin. Hän on aikuinen. Ehkä ikäeronne ei tunnu enää kymmenen vuoden päästä, mutta rehellisesti sanottuna.. Tällä hetkellähän teidän välinen seksi on laitonta.
Ja mitä sitten tulee tuohon muuhun tarinaasi, niin terve ´menoa, jos sitten siltä tuntuu... Se, että ne eivät herättäneet sinussa mitään sen kummempia kertoo jo omaa tarinaansa, mutta ehkä sinä sitten joku päivä, aikuiseksi kasvettuasi, ymmärrät.. Toivon ainakin näin.
...että todellakin joskus ymmärrän oman tilanteeni ja näen miten olisi ollut viisasta toimia..
Nyt en halua ajatella sitä.. Meidän välillä ei ole pelkkää seksiä, vaan tunnemme toisiamme kohtaan aitoja tunteita..
Minä en ole tuntenut itseäni lapseksi enää vuosiin, niin paljon rankat kokemukset ovat kasvattaneet.. Olen sen verran kypsä jo varmasti, että ossan tämän tilanteen yli mennä..
Tajuan, että minun on hyvä poikaystäväni kanssa..hyvä ja turvallinen olla ja sanotaan etten juuri nyt muuta kaipaakkaan!!
elämänkoulua joka sinun on käytävä läpi, päättyi se sitten kuinka tahansa.
Huomaan että et osaa ottaa hyviä neuvoja vastaan.
Ei sinun elämääsi ole voinut kuulua sitä tärkeintä, elämänkokemusta omasta vastuullisesta elämästä perheenä, vaimona ja lasten äitinä. Myös tuo hyvin vaikea äitipuolen osa ja ehkä mahdollisesti kahden eri äidin lapsille olla hyvä viikonloppuäiti se kuule kysyy paljon suhteeltasi lasten isään.
Et missään vaiheessa mainitse taloudellisista asioista vaan puhut kokoajan kuinka mukavaa on olla "kainalossa" tyypillistä unelmoivaa haavetta.
Se kuule loppuu hyvin lyhyeen sekin riemu, olettehan vasta hurmostilassa joka vielä sulkee pois kaikki todelliset asiat.
Mitä sanot kun suurin osa miehesi ansiotuloista menee lasten huolto maksuihin. Eikä sinulla itselläsi ainakaan vielä voi olla hyvä palkkainen ammatti, eli siihenkin menee vielä monta rankkaa opiskeluvuotta.
Sitten ei sekään ole ilmaista kun esim. kerran kuukaudessa lapset ovat luonanne eli jos vielä eriaikaan, niin siinä on kaksi pyhänaikaa myös sinulla vastuullinen rooli perheen äitinä, kasvattajana. Etkä saa kieltää tätä lasten oikeutta isäänsä.
Eli sinun viestiesi perusteella tilanne on vain vaikea elämääsi turmeleva kausi. Opit tietenkin paljon mutta menetät vielä enempi juuri niitä tunteita kohtaan jotka nyt luulet olevan niin suloisen kestäviä.
Ja mikä on tuo mies eikö aika vastuuntunnoton ja vielä pettää kun ei ole edes rehellinen edes alusta lähtien.
En neuvo lopettamaan suhdettasi tuon miehen kanssa mutta mieti ja keskustele siitä rehellisesti hänen kanssaan. Jos siihen et kykene niin hae tukea jostakin, niin mistä sen kyllä saat itse ottaa selville.
..minä sen tiedän ettei lasten mahaa pelkällä rakkaudella täytetä...=)
Poikaystäväni taloudelliset asiat ei minulle tässä vaiheessa kuulu muuten kuin, että autan mahdollisuuksieni mukaan, jos hänellä on tiukkaa..
Tiedän teidän nyt ajattelevan, että poikaystäväni elää siivelläni tai käyttää minua hölmöä tyttö rukkaa hyväkseni, mutta ei asia näin ole..
Tiedän etten voi tietää mitään äitiydestä tai oman perheen ruokkimisesta ja muista jutuista, mutta olenkin aikaisemmin tarkoittanut sitä, että pidän lapsista, osaan touhuta heidän kanssaan, ymmärrän heitä ja...yksin kertaisesti rakastan heidän kanssaan touhuamista!=) Mutta nyt en tarkoita sitä että se riittäisi, vaan yritän vakuuttaa, että kylllä minä lasten kanssa toimeen tulen..
Ja aikasemmin puhuessani vaikeuksista elämässäni en tietenkään ole tarkoittanut sellaisia vaikeuksia, että minun olisi esimerkiksi pitänyt yritää löytää rahaa perheeni ruokiin, vaan olen yrittänyt kertoa, että minä olen kokenut sellaisia vaikeuksia jotka ovat kasvattaneet minua ja luonnettani, joten olen oppinut, että se mikä ei tapa, vahvistaa...=)
Minulle on joskus eräs ammattilainen sanonut, että minun täytyisi antaa itseni olla lapsi taas, mutta nyt olen näyttämässä yrittää olla se vastakkainen persoona... en kuitenkaan ole hakeutunut tilanteeseeni tarkoituksellisesti... Ja minusta tuntuu, etten enää kykene olemaan lapsi.. Ehkä minun ei tarvitsekkaan, jos en itse3 sitä tunne tarpeelliseksi. Minulle sanottiin niin koska niskaani oli silloin kaadettu paljon vastuuta ja minulle oli sattunut ikäviä tapauksia paljon jotka olivat nopeuttaneet "vanhenemistani". Olin kuitenkin ehtinyt jo "liian vanhaksi voidakseni heittää harteiltani huolet ja rueta elämään huoletonta lapsuutta. Yritin, mutta minun oma oloni oli parempi kun sain ottaa vastuuta tehtävistä ja pitää itseni touhussa..
Minä siis en pelkää tulevaa vastuuta lapsistakaan..
En ole harkinnut enää jättävänikään poikaystävääni. Elämässä on liian vähän hyviä asioita. Niin vähän ettei niitä kannata tulevaisuuden pelkojen takia hukata, tai heittää menemään..
Nauttikaa jokainen niistä hyvistä asioista ja hetkistä joita teillä on älkääkä katsoko liian kauas huomiseen
pelkäänkin, että joudut maksamaan liian rankan hinnan.
Luulet olevasi vahva mutta se vahvuus ei ole silti sitä mikä sinusta tuntuu vahvalta. Kuten joku oli sanonut että sinun pitää saada olla vielä lapsi niin olen siitä samaa mieltä vaikka en sinua tunnekkaan. Luen vain rivien välistä sinun ongelmasi vakavuudet.
Olet onnesi edessä en kiellä sitä keneltäkään mutta ei onnellisuutta saa jos siihen heti alkuunsa tulee liian paljon vaikeuksia kuten olet jo niitä paljastanutkin aivan roppa kaupalla. Olet varmaan lasten kanssa viihtyvä, mutta lähtökohdat eivat ole ollenkaan niitä mitä nyt luulet niiden olevan.
Ota sinäkin nyt järki käteen kuten sanotaan ja mieti mihin elämässäsi pyrit.
En meinaa että mies sinun siivelläsi ratsastaa eihän sinulla ole edes siipiä.
Mutta taistele sen mitä jaksat ja voihan ne rukkaset sittän heittää nurkkaan jos siltä tuntuu, olet ainakin käyttänyt miestä hyväksesi ja jälleen oppinut kantapäänkautta elämän aakkosia. Luulen että mies kyllä on jo etsimässä taas uutta, vai mitä siitä luulet? Vaikuttaa niin vastuuntunnottomalta kaverilta.
Meinaan samaa kuin sinä viimeisessä lauseessasi.
..aijonkin taistella niin kauan kuin voimani vain riittävät.. Ei minusta ole tässä vaiheessa luovuttamaan..
Mutta kyllä sitten kun minun voimat ovat uupuneet, tai kun hän on löytänyt itselleen uuden tai vanhan, niin sitten minä varmasti muistan teidät kaikki jotka olette yrittäneet saada minut järkiini.. ja sitten kiroan: että pitikin olla tyhmä...
..aijonkin taistella niin kauan kuin voimani vain riittävät.. Ei minusta ole tässä vaiheessa luovuttamaan..
Mutta kyllä sitten kun minun voimat ovat uupuneet, tai kun hän on löytänyt itselleen uuden tai vanhan, niin sitten minä varmasti muistan teidät kaikki jotka olette yrittäneet saada minut järkiini.. ja sitten kiroan: että pitikin olla tyhmä...
..aijonkin taistella niin kauan kuin voimani vain riittävät.. Ei minusta ole tässä vaiheessa luovuttamaan..
Mutta kyllä sitten kun minun voimat ovat uupuneet, tai kun hän on löytänyt itselleen uuden tai vanhan, niin sitten minä varmasti muistan teidät kaikki jotka olette yrittäneet saada minut järkiini.. ja sitten kiroan: että pitikin olla tyhmä...
Tuo juttu herätti mussa todella paljon ajatuksia ja varsinkin kun luki nuo lisäkysymykset ja vastaukset läpi, mä en kyllä varmaan saa kirjoitettua kuin osan mun ajatuksista tähän ylös.
Mä olen ollut 16-vuotias äitipuoli ja mun poikaystävä oli mua seittemän vuotta vanhempi. Ja tällä tarinalla ei ole onnellinen loppu, älä es odota sitä siis. Mä aikojen kuluessa tajusin, että mä en kuulu siihen "viikonloppuperheeseen", kun arki astui kuvioihin mukaan, kas kummaa, mä en ollutkaan pojan kasvattaja, se ei ollut minun lapsi, mähän olin itekkin silloin lapsi!
Musta on omituista, että sinun kultasi on pimittänyt sulta, että sillä on lapsi, tollanen pitäis kertoa heti kättelyssä.
Ja muutenkin eikö sellainen tyyppi joka käy panemassa varattuja naisia ole vähän säälittävä.
Taitaa sunkin miehellä oli sellainen ajatus, että se on kuin mikäkin Nätti-Jussi, käy vaan siittämässä naisia ympäri Suomenmaan.
Sä olet vielä nuori, lähde pois, oikeasti. Lähde ennenku se mies jättää sut. Sehän selvästi roikkuu kiinni tässä varatussa naisessa, kun ei osaa sanoa sille, että ilmoittelee sitten kun pitää ruveta elatusmaksuja maksamaan.
Ansku, sulle on vielä jossain olemassa se oma hyvä, mies joka rakastaa sua just sellaisena kun sä oot, ei kannata takertua keneenkään. Mäkin löysin omani! Ja kaiken lisäksi tämä exä toi mulle vankan kokemuksen rentuista, joten osasin kiertää sellaiset kaukaa. Nyt oon naimisissa, kahden lapsen äiti enkä ole ollut ikinä näin onnellinen!
Jos Hän olisi sulle se oikea, sä et täällä kyseliskään mitään mielipiteitä tollaseen asiaan! Hän kuulostaa siltä ettei pysty enää sitoutumaan sen ensimmäisen naisen jälkeen, se on katkeroitunut, ihan niinku munkin exä oli, nyt se käy panemassa pikkutyttöjä siellä täällä, ilman kumia tietty. tekee niin gutaa. Eikö kuulostakin samalta?
...kuulostaa tutulta joo.. odotinkin vastausta kohtalotoverilta joka ymmärtäisi tilanteeni, ja nyt kun sellaisen löysin tahdon sulkea silmäni ja korvani vastauksiltasi.. en voi sille mitään, että minulla on nyt niin hyvä olla etten usko teidän viisaita neuvojanne.. sisimmässäni tiedän, että juuri niin minun pitäisi tehdä, kuin te olette neuvoneet, mutta kun pitkästä aikaa saa palasen onnea, ei siitä tahdo luopua...=)
Sinun on vain viisain pitää onnestasi kiinni, jos se siltä kerran tuntuu, mutta toivottavasti et putoa korkealta, ja toivottavasti hän ei löydä uutta, mutta joku tossa teidän jutussa kyllä mättää, ja pahasti
Noh, tee kuten teet. Eihän pieni pala onnea ainakaan huonoa voi tehdä kellekään meistä :)
Mutta Ansku ole varovainen. Sydämen särkymistä kun en kellekkään toivo.
Onnea teille, toivottavasti kaikki menee parempaan! :)
Hienoa että on joku joka huoli hänet..ensin kertoi että minulla yksi lapsi, tytär..söpöä.
Toivottavasti pitää ja rakastaa tytärtään aidommin kuin koheltaa omassa elämässä.
Tämän jälkeen olikin helpompi kertoa, hei minä tulen todennäköisesti isäksi toiselle lapselle....ja taas meni läpi..hänhän huomasi löytävänsä "lottovoiton", nainen joka ei välitä mistään...mikä lie on hänen seuraava yllätys.
Hmm. tässä tuli julki että et saa omia lapsia, ette kai ole yrittäneet lapsia tehdä..jotenkin jäi tuntuma... omalle kullalle olisi senkin olisi voinut tehdä...vaikka yksi jo olemassa ja toinen tulossa .. ei taida mies tuntea sanaa kondoomi! tuskin edes osaa käyttää! (sama koskee naiseen, hieman vastuuta ehkäisyssä).
Surullista on kuitenkin että et voi itse saada lapsia, mutta ei se kuitenkaan edellytä sitä että sinun täytyisi toisen siivellä haluta noinkin nuorena äidiksi, jota kuitenkaan et tule koskaan olemaan. oikea äiti on äiti , toinen on tilanteiden ja kypsyyden mukaan mitä milloinkin, lapsen äiti ei kuitenkaan koskaan.
Ihmettelenkin miten jo tässä vaiheessa tuntematta toista täysin vaan pintapuolisesti mietit millaista olisi olla äitipuoli..(teillä lapsia ja olisitte onnellisia)....kuitenkin totuus on erilainen, tiedätkin sen..et voi omia toisten lapsia kun itse et saa! et edes elää heidän kautta eikä se edes oikeutettua lasten kannalta.
Se mitä sanoit siitä että kerrankin on ihminen joka ymmärtää sinua, tottakai hän ymmärtää, koska hänellä monen naisen kokemuksia jo heidänkin ajatusmaailmaakin hyödyntämällä/käyttämällä osaavat puhua naisille kuin naisille, sen kuvan saanut hänestä..mutta tosiaankin kuinka kauan menee kun jo uuden kaipuun haku´.
Jotenkin tuntuu että kuitenkin tämän kaiken keskellä jostain syystä nauttisit tästä tilanteesta, en ymmärrä miksi...
En tiedä kostatko oman elämäsi kokemuksia omalla tavallasi, mutta tämä ei ole oikea tie, koska mies on isä ja toinen tulee isäksi toiselle eli isyys uudistuu!!
(Kukapa ei osaisi puhelimessa puhua lapselleen :)) ja lirkutella saadakseen vaikutusta miehenä..isää en oikein osaa laittaa kun tuntuu hyvinkin vastuuttomalta.)
Minusta kun isä ja tytär juttelee puhelimessa ei ole näytön paikka vaan sen pitäisi olla luontaista eikä aina edes kaikille kuuluvaa se puhelu...hänen osaltaan siis.
En ole lukenut lapsettomuuspuolta, uskoisin että siellä olisi hyvinkin kannustavia ajatuksia myös sinulle....palata todellisuuteen eikä tarttua heti kiinni kun eka ihana mies tulee vastaan ja kuitenkin täynnä yllätyksiä ..
Harmi että et ajattele asioita kunnolla vaan annat tahalleen satuttaa itseäsi hyvinkin paljon, nyt kun jo jo olet helposti haavoittuva, ja annat sen toistua kuitenkin tietoisesti, uskomalla siihen että kun kokenut kaikkea ja aikuistunut nopeammin kestää enemmän, sitä en usko vaan kaiken jälkeen jaa taas muistot palaa ja mietit miksi annoin hänelle kaikkeni ja kerroin elämästäni saamatta itse mitään.
On monia miehiä jotka kuunnelleet vaikka mitä kauhutarinoita toisen elämästä , ja ovat osanneet olla tukena.
Et välitä kun mies menee toisen naisen luo, se jo kuvastaa sen että olet voitto hänelle..hän saa mennä ja tulla naistensa luota...
Pitäminen ja rakastaminen on onneksi 2 eri asiaa..jos rakastaisit häntä tietäisit miten nämä kaikki satuttaisivat sinua, aina yllätyksiä lisää, tipottain.
Mutta hei elämä ei ole täysin peliä..jotenkin sen kuvan myös sain teistä kaikista, käytetään mitä ihmeellisiä juttuja saadakseen omaksi toinen...kuin elämä tosiaankin olisi join peli.
Ethän ole kuitenkaan ainut nainen joka tuntee samalla tavoin häntä kohtaan kuten sinä..ei hän muuten heidän luona kävisi ei todellakaan...ja se suurin naiset eivät huolisi ja soittelisi jos eivät välittäisi myös.
Tarina tuntuu jotenkin epätodelliselta mut jos tämä kaikki on totta. on sinulla mies ja olet sinäkin aikamoinen....2-3 pelaaja samassa kuviossa....ei pahalla.
Toivon vain että lapset saavat edes elämisen arvoisen elämän..ja eivät ole pelinappuloita ja heille ei kosteta oman elämän tappioita, hehän syyttömiä!
Halikaa..;O) mut voisitte kuunella sydäntänne mitä se kertoo...ja taas poikaystäväsi kaikkien naisten osalta mitä se sydän todellisuudessa tuntee kaikkia kohtaan..hui kauheeta..ei taida sydän viedä kellekkään..taitaa vaihtaa kohteensa taas nuoreen kun aikaa mennyt..(ajatus)..mutta onneksi yleensä heillä käy siten että jäävät yksin loppujenlopuksi..saavat kovan hinnan siitä mistä hetken nauttivat..
No ei voi toivoa kuin parasta kuitenkin ja kasvamista , etenkin mihelle..en tiedä onko hieman henkisestä kehityksestä jäljessä...no se ei hänen vikansa jos on sairaus..ja jos ei sairaus on kypsyystaso hyvin alhalla.
tos oli asiaa
kun kirjoitit niin asiallisen selvästi.
Tästä oppia elämän varrelle myös muillekkin.
Niin miksi nuori asettaa itsensä kärsimykseen ja rankaisee itseään. Siihenkin on selitys kun lukee "Liian nuori äitipuoleksi" kirjoitukset. Oli se totta tai ei niin keskustelu sinänsä asiasta on hyvin tarpeeseen asiaa pohtiville.
...kaikista noista ajattelemisen aiheista...
Olen kuitenkin tullut nyt siihen tulokseen että annan asioiden mennä eteenpäin omalla painollaan.. on turha yrittää puuttua kohtalon kulkuun.. olkoon se sitten hyvää tai pahaa..
Minä en todellakaan yritä pelata hänen lapsellaan (huom!vain yksi, toista ei tule!) mitään peliä tai yritä kostaa omia ikäviä tapahtumiani hänelle!!
Minun on hyvä olla Nyt ja antaa tulevan tuoda mukanaan niin paljon surua kuin haluaa.. Samalla tavalla kuin ilot, myös surut kuuluvat elämään..
turha surra huomista, koska jos koko ajan joutuu pelkäämään, että menettää toisen, menee elämä hukkaan se on pääasia että nautit tässä ja nyt ja se kannattaa tehdä täysillä. Olet kyllä puolustanut kaikkea mitä olet sanonut täällä niin hyvin, että pitää ruveta uskomaan, että onnistutte ja kun sitä "toista lasta" ei tule voitte onnistua vielä paremmin.
Kiitoksia sinulle rohkaisusta. Et tiedäkkään miten hyvälle mielelle sinun kirjoituksesi sai..=)
Kiitoksia kauheasti myös teille muille jotka olette minulle viisaita neuvojanne antaneet! Ehkä jonakin päivänä tulen vielä teille täällä kertomaan että olitte oikeassa ja te pääsette sanomaan "minähän sanoin".
Mutta toivotaan, ettei sitä päivää tule..
*puristaa rystyset valkoisina onnestaan kiinni, eikä aijo irti päästää* =)