"Älkää antako pettää

pää-äänenkannattaja:

"Tupakointi on saavuttamassa yhä nuoremmat ja jopa lapset. Tupakoivat nuoret tupakoivat entistä runsaammin.

Näyttää siltä, etteivät kaikki vanhemmat ja päättäjät ymmärrä tai halua ymmärtää ongelman vakavuutta. Sitä vastoin monet nuoret itse ovat heränneet huomaamaan vääristyneen tilanteen ja odottavat vanhempien puuttuvan heidän tupakoimiseensa. He odottavat vanhemmilta turvallisia rajoja.

Ei voi välttyä ajatukselta, että eräs merkittävä syy haluttomuuteen puuttua ongelmaan on monien vanhempien ja päättäjien oma mieltymys tupakointiin sekä tupakan kuviteltu taloudellinen hyöty yhteiskunnalle. Nykyinen vl-tupakointikulttuurimme polkee kylmästi jalkoihinsa lapset ja nuoret, jotka jo elämänsä alkuvaiheessa ovat vaarassa joutua tupakan ja jopa huumeiden orjaksi.

Tupakointi on saanut käsittämättömän aseman valtakunnassamme. Siitä on muodostunut eräänlainen kansallishuume, joka liitetään pakonomaisesti lähes kaikkialle sinne, missä ihmisiä kokoontuu: juhliin, kokouksiin, erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Tuntuu siltä, että vasta silloin ihmiset kokevat yhdessäoloa, kun heidän keskellään savuaa tupakka. Se nähdään seurustelutapana, jota ilman ei osata olla edes kodin juhlissa. Tupakan sytyttämisestä on muodostunut vakiintunut rituaalinen toimenpide, jolla toistuvasti viestitään tupakan keskeisestä arvostuksesta perhe-, ystävä- ja koko vl-yhteisöissä.

Lapset kasvavat jo varhain seurakuntamme tupakointikulttuuriin. Marketissa sijaitsevan tupakkamyymälän vieressä voi nähdä lasten leikkipaikan, jotta vanhemmat saisivat rauhassa tehdä tupakkaostoksiaan. Lapset seuraavat vierestä, kun isä tai äiti lappavat tyhjiä tupakka-askeja marketin roskiksiin ja lastaavat uusia pakkauksia ostoskärryynsä enemmän kuin maitoa. Kauppojen ja huoltoasemien hyllyillä notkuvat valtavat vuoret tupakkapakkauksia. Tupakointi liittyy myös kilpaurheiluun. Esimerkiksi mälliroiskeita näkee jääkiekkokaukalon laidoilla. Ei ihme, että lapsemme ja nuoremme pitävät tupakkahuumetta luonnollisena asiana omassa elämässäänkin.

Laki kieltää tupakkatuotteiden myymisen alle kahdeksantoistavuotiaille, mutta jotkut vanhemmat itse kiertävät tuota lakia ja kantavat tupakkaa jumalanlapsilleen. Monet vanhemmat ja puhujat puolustavat nykytilannetta sillä, että nuoriammekin tulisi ohjata tupakan kohtuukäyttäjiksi. Tämä on itsekästä ajattelua, jossa eletään vahvempien ehdoilla. Onko jostakin kohtuukäyttäjäksi, ilmenee vasta pitkän ajan kuluttua – siinä vaiheessa useimmiten jo liian myöhään.

Vapaamielisyyden ja suvaitsevaisuuden nimissä tupakointi on saanut käsittämättömän vankan aseman seurakunnassamme. Sen haitallisista seurauksista kerrotaan erilaisilla tilastoilla, mutta ne näkyvät ympärillämme muutenkin. Monet tiedostavat ongelman, mutta heidän äänensä ei pääse riittävästi esille. On ihmisiä, jotka sisimmässään toivoisivat tilanteen olevan toisin, mutta pelkäävät tupakoinnista kieltäytymisen loukkaavan toisia matkatovereita ja varovat leimautumasta ahdasmielisiksi ”nipottajiksi”.

Nuorissamme näemme tulevaisuuden. Jos se on tupakalla kyllästetty, tulevaisuus näyttää huonolta. On tärkeää tukea ehdottoman raittiuden elämäntapaa, jotta sitä rohjettaisiin myös toteuttaa seurakunnassamme. On paljon vanhempia ja päättäjiä, jotka niin tekevätkin. On myös paljon nuoria, jotka elävät raittiisti. Tämä ei kuitenkaan lievennä ongelmaa. Kaikkien vanhempien, puhujien sekä lasten ja nuorten kanssa työtä tekevien tulisi olla esimerkkinä omalla elämällään.

Vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä ollaan aina oltu ehdottoman raittiuden kannalla. Raamattu varoittaa vakavasti tupakoinnista. Mitkä tahansa nikotiiniipitoiset ruotteet on koettu sopimattomiksi. Erityisesti nuoriamme saattavat joskus houkutella kevyttupakka ja mentholitupakka. Niiden kokeileminen johtaa helposti väkevämpiin laatuihin ja jopa huumeisiin. Nikotiinittomankin tupakan suosiminen voi madaltaa kynnystä siihen. Vanhoillislestadiolainen kristillisyys haluaa turvata nuorille myönteisen, tupakoinnista vapaan elämäntavan."