Nonni meitsi sitten lentää ulos himasta bulimian takia. Vaihtoehtoja on mutsin mukaan kaks: Joko laitokseen tai vittuun himasta. Se ei kuulemma kestä enää mua ja mun kieroiluja ja kaappien tyhjennystä..
No joo täysin ymmärrettävää, mutta en todellakaan aio jättää lukiota kesken johonki laitokseen menemisen takia. Täytyy toivoa, että exä suostuu majottamaan mut jokskin aikaa.. Huomenna ku pitäs olla kadonnu täältä kotoa :p
No joo täysin ymmärrettävää, mutta en todellakaan aio jättää lukiota kesken johonki laitokseen menemisen takia. Täytyy toivoa, että exä suostuu majottamaan mut jokskin aikaa.. Huomenna ku pitäs olla kadonnu täältä kotoa :p
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikö olis vain helpompi mennä laitokseen kuin exän nurkkiin pyörimään ja sitten ties minne. Äitis haluu vaan parastas, yrittäisit ymmärttä. Hän ei varmasti vain tiedä mitä tehdä sun ja sairautes kans. Menisit ihmeessä hoitoon, elämäkin mistuis varmasti paremmalta kun parantuu tosta tuskasesta sairaudesta. Eikä sielä hoidossa tartte loppuelämää olla, ei todellakaan.. Se aika minkä se ottaa niin on kaikki sun parhaakses. Voimia sulle, yritä jaksaa ja tsemppiä!
Kyllä tuotanoinniin olen sitä mieltä, että sellainen äiti joka heittää mukulansa pihalle, on huono kasvattaja. Jos hän tosissaan sen aikoo tehdä eikä vain uhkaile, soita poliisille.
olla jo täysi-ikäinen ja äidillä on oikeus lempata yhteistyökyvytön aikuinen pihalle. Jopa moraalinen oikeus, olen sitä mieltä. Kun asutaan äidin katon alla on voimassa äidin säännöt. Ja sitä paitsi jos oikein ymmärsin, niin kyseinen mutsihan ei ollut vain potkaisemassa "mukulaansa pihalle", vaan painotus lienee ollut hoitoon menossa. Syömishäiriöisen perheessä koko perhe kärsii, eli perheellä pitää saada olla sananvaltaa myös hoitoon hakeutumisen suhteen.
Kova kovaa vasten saattaa olla ihan harkittu ja fiksukin veto. Ties vaikka äiti selättäis koko vittuilevan häiriön.
Mulla on vähän samankaltanen tilanne, jos ei kaappien tyhjentäminen lopu ennen joulua niin lennän ulos! Oon sairastanu n. viisi vuotta, välillä anoreksiaa ja välillä bulimiaa. Ja olen aina välillä käynyt terapeuttien juttusilla, mutta musta on tuntunut että niistä ei ole ollut apua..
Ärsyttää vaan todella kuinka vanhemmat ei tunnu ymmärtävän, kuinka vaikea mun on olla ja kuinka oksentaminen ei lopu ainoastaan "itseään niskasta kiinni" ottamalla! Kärsin myös masennuksesta, jonka johdosta viimeisen vuoden aikana ollut todella väsynyt. Täsät syystä koulu ja ihmissuhteet ovat olleet rempallaan.. Ja vanhempien valitus saa mut ahdistuun vaan enemmän...
Jos olet vielä alaikäinen, voit päästä asumaan nuorisokotiin. Jos olet jo täysi-ikäinen, hae kotikunnaltasi vuokra-asuntoa tai asumaan nuorisoasuntoon. Saat asumistukea, opintorahaa ja tarvitessasi opintolainaa. Monet opiskelijat käyvät opintojen ohessa myös osa-aikatyössä, niin myös oma tyttäreni. Omilla rahoillasi voit tehdä mitä haluat, vaikka repiä ne suoraan vessanpyttyyn.
Jos haluat asua äitisi kanssa, ei auta muu kuin mennä hoitoon. Äitisi haluaa, että parantuisit syömishäiriöstäsi. Koulua voi vallan hyvin käydä sairaalasta, niin ovat monet muutkin tehneet - se on vain järjestelykysymys.
Ainakaan minulla ei olisi myöskään halua eikä edes rahaakaan ostaa ruokaa vain siksi, että se ensin ahmittaisiin ja sitten oksennettaisiin. Varsinkin kun nämä bulimiaa sairastavat eivät edes tyydy normaaleihin halpoihin ruokiin, kuten perunaan, puuroon ja piimään, vaan oksennettavaksi pitää mieluiten saada kalliita ruoka-aineita kuten jäätelöä, suklaata, irtokarkkeja, pullaa tai pitsaa.
Sairaus on sairaus, mutta syömishäiriöt ovat samanlaisia sairauksia kuin alkoholismikin siinä, että niistä ei parane jos ei itse ymmärrä olevansa sairas ja halua parantua.