Äitini kuoli syöpään kun olin 7-vuotias.
Itselläni todettiin pahanlaatuinen kasvain kasvoissani kun olin 14-vuotias. Oli leikkauksia & sädehoito & korjausleikkauksia. Totuus kumminkin se, että kasvohermoni ei ole toiminut oikealla puolella enää tuon jälkeen. Kerrottakoon, että oli välttämättömyys katkaista kasvohermo, jotta paha solukko saataisiin kokonaan pois. Hermopäät yhdistettiin mutta toiminta ei palautunut.
Nyt olen 29-vuotias. Välillä kyllästyttää se, että minne ikinä menenkin --> ihmiset tuijottavat ja tuomitsevat minut ulkönäköni takia. Lähinnä "etsin" kohtalotoveria... jotakuta, joka oikeasti ymmärtää miltä tuntuu elää "puolikkaalla naamalla" ja kuinka moneen asiaan tuo toimimattomuus vaikuttaa. Ihmiset varmasti tarkoittavat hyvää mutta en ole oikein vakuuttunut kun kauniisti hymyilevä henkilö sanoo minulle: "minä ymmärrän"... TUSKIN, monelle kun jo hammaslääkärissä saadun puudutteen vaikutusaika on liikaa.
Mutta periksi EI anneta. Anteeksi jos tämä kuulosti valitukselta tai itsesääliltä, aina ei vain jaksa olla ihan niin pirtein mielin vaikka tiedän, että pitäisi olla tyytyväinen. Toivon voimia kaikille tämän sairauden kanssa tekemisissä oleville. Ei tarvitse osata sanoa mitään. Käden ojennus ja halaus on jo PALJON :)
Itselläni todettiin pahanlaatuinen kasvain kasvoissani kun olin 14-vuotias. Oli leikkauksia & sädehoito & korjausleikkauksia. Totuus kumminkin se, että kasvohermoni ei ole toiminut oikealla puolella enää tuon jälkeen. Kerrottakoon, että oli välttämättömyys katkaista kasvohermo, jotta paha solukko saataisiin kokonaan pois. Hermopäät yhdistettiin mutta toiminta ei palautunut.
Nyt olen 29-vuotias. Välillä kyllästyttää se, että minne ikinä menenkin --> ihmiset tuijottavat ja tuomitsevat minut ulkönäköni takia. Lähinnä "etsin" kohtalotoveria... jotakuta, joka oikeasti ymmärtää miltä tuntuu elää "puolikkaalla naamalla" ja kuinka moneen asiaan tuo toimimattomuus vaikuttaa. Ihmiset varmasti tarkoittavat hyvää mutta en ole oikein vakuuttunut kun kauniisti hymyilevä henkilö sanoo minulle: "minä ymmärrän"... TUSKIN, monelle kun jo hammaslääkärissä saadun puudutteen vaikutusaika on liikaa.
Mutta periksi EI anneta. Anteeksi jos tämä kuulosti valitukselta tai itsesääliltä, aina ei vain jaksa olla ihan niin pirtein mielin vaikka tiedän, että pitäisi olla tyytyväinen. Toivon voimia kaikille tämän sairauden kanssa tekemisissä oleville. Ei tarvitse osata sanoa mitään. Käden ojennus ja halaus on jo PALJON :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
paljon olet joutunut kestämään... Voimia myös tulevaisuudelle!
Kiitos sinulle ! Hyvä, että on olemassa tämmöinen "palsta", jossa voi purkaa tuntojaan.
on joku vaiva tai vamma. Joillakin se näkyy, kuten sinulla, toisilla taas ei, kuten minulla.
Olet joutunut kokemaan sellaisia asioita joita ei soisi kenellekään. Taidat olla aika vahvaa tekoa, kirjoituksesi vaikutti jotenkin niin järkevältä ja kohteliaaltakin. Ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi omin tunteitasi, hyvä että sait kirjoitettua tälle palstalle.
Hyvää jatkoa sulle, toivottavasti löydät sielunveljen tai -sisaren.
ymmärtäisin miltä sinusta tuntuu, enhän voi sitä tietää, mutta tiedän miltä tuntuu, kun kasvoissa on kovin näkyvä vaiva ja ihmiset tuijottavat.
Olen itsekin vajaa kolmekymppinen nuori nainen. Silmäni karsastavat pahasti ja se näkyy selvästi, muuta vikaa silmissäni tai minussa ei olekaan, mutta tuo pelkkä karsastus saa kasvoni näyttämään kummallisilta. Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, että ei päässäni mitään vikaa ole, vaikka silmät eivät olekaan ihan suorassa. Olen ihan tavallinen tutustumisen arvoinen mukava ihminen. Usein olen ollut ahdistunut ja masentunut silmieni takia, mutta asian kanssa pitää vain yrittää elää. Leikkauksia on tehty, mutta vaiva on pysynyt. Enää ei voi leikata ja muuta hoitoa ei ole.
Voimia ja halauksia sinulle! Olet aivan yhtä tärkeä ja ihana ihminen kuin kuka tahansa muukin!
Kiitokset sinulle vastauksestasi sekä hyvää jatkoa. Sinä ja muut, joilla on jonkinlainen näkyvä vamma kasvoissa (tai muualla) varmasti aika hyvin minua ymmärtävätkin, koska on omaa kokemusta ikävästä asiasta. Ja kaikki vammathan ei tosiaan edes näy päällepäin.
En väitä etteikö kukaan (esim. ilman sairauksia selvinnyt) voisi "kaltaisiani" suunnilleen ymmärtääkkin. On ihmisiä, jotka oikeasti pystyvät asettumaan toisen asemaan.
Sanat "minä ymmärrän" tulevat niin helposti ihmisten suusta. Välillä koen sen hieman loukkaavana vaikka tiedän etteivät he sitä niin tarkoita. Ja useimmiten en kyseisistä sanoista "välitä"... vain "huonompina hetkinä", joita väkisin välillä tulee kun miettii asioita.
Mutta on monta syytä olla onnellinen; minä näen, kuulen, maistan, tunnen, kävelen itse, en elä nälässä tai sota-alueella jne.
Näin talven tullen on ihana laittaa sähkövalot pois ja sytyttää kynttilät --> yksi ilon aihe :)
eli lämpöä ja kynttiläntuiketta kaikille.