Pienen ikäni

enemmän tai vähemmän katkera, nyt tajuan...Enää en halua olla sellainen! Haluan ottaa vastuun omasta elämästäni ja olla välittämättä jatkuvasta alaspainamisesta, jota esim. äitini harjoittaa...
En halua/pysty sanomaan tälle suoraan, etten välitä tämän mielipiteistä, toinen kun ei tajua, miten erilaiset arvot olen omannut teini-iän alusta asti...En halua kaataa kaikkea toisen niskaan, kun tiedän miten heikko luonne äidillä loppujen lopuksi on! En todellakaan halua olla samanlainen marttyyri kuin äitini...mutta miten voi elää omaa elämää, jos on kuitenkin halua välittää toisesta ja tarvitsee vielä jossain määrin perheen tukea...? Pyristelen irti tästä koukusta. Vanhempien pitäisi osata päästää irti, eikä elää lapsiensa kautta.
(ja onhan niitä pahempiakin ongelmavanhempia:)

En vain halua aiheuttaa kohtausta, en vain jaksa kuunnella ja katsella sitä...eli toisinsanoen en kai ole tarpeeksi vahva kasvamaan aikuiseksi:( mutta milloin sitten?

t.kiltti tyttö kaikesta huolimatta
1246
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

sanoa, että ei sitä sen valmiimmaksi tule, että noi jutut voi sanoa satuttamatta. Raakileena sitä tulee uusiin asioihin. Nytten vanhempana sitä osais toimia eri tavalla. Mutta kun tulee uus vieras juttu sitä vaa sitte sooloillaan sen mukaan. Tunteita ja sydäntä kannattaa seurata.Jos on jatkuva paha olo asiasta niin sille on pakko tehdä jotain tai se tekee jotain myöhemmin. Believe me.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


olen ollut kirjoitti:

enemmän tai vähemmän katkera, nyt tajuan...Enää en halua olla sellainen! Haluan ottaa vastuun omasta elämästäni ja olla välittämättä jatkuvasta alaspainamisesta, jota esim. äitini harjoittaa...
En halua/pysty sanomaan tälle suoraan, etten välitä tämän mielipiteistä, toinen kun ei tajua, miten erilaiset arvot olen omannut teini-iän alusta asti...En halua kaataa kaikkea toisen niskaan, kun tiedän miten heikko luonne äidillä loppujen lopuksi on! En todellakaan halua olla samanlainen marttyyri kuin äitini...mutta miten voi elää omaa elämää, jos on kuitenkin halua välittää toisesta ja tarvitsee vielä jossain määrin perheen tukea...? Pyristelen irti tästä koukusta. Vanhempien pitäisi osata päästää irti, eikä elää lapsiensa kautta.
(ja onhan niitä pahempiakin ongelmavanhempia:)

En vain halua aiheuttaa kohtausta, en vain jaksa kuunnella ja katsella sitä...eli toisinsanoen en kai ole tarpeeksi vahva kasvamaan aikuiseksi:( mutta milloin sitten?

t.kiltti tyttö kaikesta huolimatta

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu