Kohtauksellisia rytmihäiriöitä on esiintynyt useamman vuoden ajan. Kiusallisia ja osittain kivuliaitakin... Viimeksi läääkärissä käydessäni tämä totesi, että ongelmani muuttunee krooniseksi vuoden-parin sisällä. Ei kuulemma tapa ja lääkkeillä saadaan pulssi pysymään jotenkin aisoissa. Onko muille käynyt näin? Miten elämä jatkuvassa flimmerissä sujuu?
Kohtausellisesta krooniseksi
Bumtsi
4663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä sen kanssa pärjää, kun alkujärkytyksestä ja tutustumisvaiheesta pääsee.
Minä ja krooninen flimmeri olemme olleet kaverit jo 8 vuotta. Ihan hyviä kavereita eli käymme yhdessä ain käymme aina rinnakkain *laulaa*
hamaan hautaan asti.
flimmeri tuntuu? Kiitos jo etukäteen, jos joku viitsii vastata.
Minun krooninen flimmerini on ns. rauhallinen flimmeri, joten en oikeastaan tunne mitään. Olen vissiin tottunut siihen tunteeseen niin, että mulla menee päiväkausia etten edes muista koko flimmerirytmiäni.
Sit kun se ei oo rauhallisella tuulella (kova stressi ja jokin epässäännöllinen elämänrytmi, kuten valvomiset ja yks ylimääräinen sidukka) niin mulla saattaa olla sellanen kuristava tunne kurkussa ja sisällä semmonen tunne kuin värisisin. Tai joku lepattas rinnassa.
Mut kuten sanoin, me ollaan ihan hyvis väleis keskenämme, eikä näitä jälkimmäisiä fiilareita kovin usein ole.
Itselläni on ollut eri mittaisia flimmeri jaksoja kestoltaan muutamasta päivästä n.6 kuukautta kestävään. Kertoja noin 10 kpl 2001 vuodesta lähtien. Itselläni flimmeri on kohtalaisen harmiton. Sen alkamisen tuntee mutta jo seuraavana päivänä en edes huomaa sitä. Yleensä tunnen sen vaan nukkumaan mennessä epäsäännöllisenä rytminä. Koska olen syönyt sydänlääkkeitä (propral, cordarone) kohta 20 vuotta niin nämä helpottavat oireita, esim. sykkeet pysyy 70-50 välillä eikä laukkaa toistasataa. Joku voi ihmetellä miten niin alhaisilla sykkeillä tulee toimeen mutta elimistö vaan tottuu siihen. Mutta flimmeri on kovin yksilöllinen, joillekin tekee olon tosi kurjaksi ja joillekkin siitä ei ole oikeistaan minkäänlaista haittaa. Ainut "haitta" on se verikokeissa juokseminen että marevan pysyy hoitotasolla.