Tähtien leikki pakkastaivaalla
syleilyssä kylmyyden
koivunlehti keltainen
hetkessä on kaikki aika
rajalla
jossa putoamaton jäinen koivunlehti
taistelee yksinäisenä
tulessa tuulen
syleilyssä kylmyyden
koivunlehti keltainen
hetkessä on kaikki aika
rajalla
jossa putoamaton jäinen koivunlehti
taistelee yksinäisenä
tulessa tuulen
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinulla on uskomaton taito ollut aina,
saada vähillä sanoilla sanottua paljon.
Tämäkin runo, ei ole pitkä, mutta siihen olet
saanut silti niin hyvin kuvattua mielestäni
haikeutta syysillassa.
Kiitos lukuelämyksestä.
Elämä on taistelua
taivaan tuulissa ja myskyävässä meressä,
sitä kokee niin pieneksi itsensä
tässä maailmankaikkeudessa...
Kiitos upeasta syvästi koskettavasta runostas,
tähtienloistoa sieluusi :)
kulkiessain tuon koivunlehden keltaisen koivussa puun viellä kiini on ,kun ohi sen matkani kävelen tein katseeni siihen vein sen aika kun pois koivun oksasta irrottava on se putoaa maahan pehmeään hiljaa sen tämä aika syksyn on,luonto muuttuu paljaaksi lumi peittää maan mutta sua muistan vielä keltaisen koivunlehden viellä josain kaukana olet yhä vain .