Osaisittekko te miehet / isät auttaa minua ymmärtämään tätä asiaa.. tilanne on tämä:
Erosimme vajaa 2 vuotta sitten ja tällä hetkellä poikamme on reilu 4 vuotias. Minulla on yksinhuoltajuus, eikä tapaamisista ole virallisesti sovittu. Viime kesään asti tapaamiset sujuivat hyvin, poika oli isällään joka toinen viikonloppu ja keskinäisen sopimuksen mukaan muulloinkin.
Sitten sain tietää, että isän nykyinen avovaimo on lääkeriippuvainen (kodeiini) ja saanut potkut töistään jäätyään kiinni lääkkeiden varastamisesta (on siis sairaanhoitaja). Lisäksi hänellä on pitkä historia erilaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Saatuani tietää tuon, puhalsin pelin poikki, enkä päästänyt poikaa enään heidän luokseen. Lisäsyynä vielä sekin, että poika on allerginen ja saa heillä oltuaan aina oireita, koska heillä on kissoja ja koira.
Ensin suostuin siihen, että saavat tulla käymään meidän luonamme poikaa tapaamassa, mutta kun tapaamiset eivät sujuneet ongelmitta. (Tuo avokki kun tituleeraa itseään äidiksi pojalleni ja sadattelee haukkuja minun niskaani minkä kerkeää) Exäni kanssa kommunikointi on ihan sujuvaa ja ystävällistä. Kuitenkin päätin sitten, etten voi päästää exäni avovaimoa enää kotiimme, koska hän on arvaamaton, ahdistava ja käyttäytyy hyökkäävästi.
Nyt on tilanne sellainen, että exäni kieltäytyy tapaamasta lastaan ilman avovaimoaan. Olen siis pattitilanteessa. Sydämeni särkyy, kun lapsi ikävöi ja itkee isäänsä, mutta hän ei tule tapaamaan lastaan ilman avokkiaan ja en uskalla päästää avokkia lapseni lähelle.
Olenko minä oikeassa vai väärässä? Entä tuntuuko tuollainen ratkaisu, että hän kieltäytyy tapaamasta lastaan, oikealta? Onko exänikin seonnut avokkinsa seurassa, koska en ymmärrä olenkaan tuollaista käytöstä. Ei hän sellaisena, kuin minä hänet tunnen, tekisi tuollaista. En ymmärrä. Mikä ihme siinä naisessa voi olla niin hienoa, että saa exäni hylkäämään lapsensa?
Erosimme vajaa 2 vuotta sitten ja tällä hetkellä poikamme on reilu 4 vuotias. Minulla on yksinhuoltajuus, eikä tapaamisista ole virallisesti sovittu. Viime kesään asti tapaamiset sujuivat hyvin, poika oli isällään joka toinen viikonloppu ja keskinäisen sopimuksen mukaan muulloinkin.
Sitten sain tietää, että isän nykyinen avovaimo on lääkeriippuvainen (kodeiini) ja saanut potkut töistään jäätyään kiinni lääkkeiden varastamisesta (on siis sairaanhoitaja). Lisäksi hänellä on pitkä historia erilaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Saatuani tietää tuon, puhalsin pelin poikki, enkä päästänyt poikaa enään heidän luokseen. Lisäsyynä vielä sekin, että poika on allerginen ja saa heillä oltuaan aina oireita, koska heillä on kissoja ja koira.
Ensin suostuin siihen, että saavat tulla käymään meidän luonamme poikaa tapaamassa, mutta kun tapaamiset eivät sujuneet ongelmitta. (Tuo avokki kun tituleeraa itseään äidiksi pojalleni ja sadattelee haukkuja minun niskaani minkä kerkeää) Exäni kanssa kommunikointi on ihan sujuvaa ja ystävällistä. Kuitenkin päätin sitten, etten voi päästää exäni avovaimoa enää kotiimme, koska hän on arvaamaton, ahdistava ja käyttäytyy hyökkäävästi.
Nyt on tilanne sellainen, että exäni kieltäytyy tapaamasta lastaan ilman avovaimoaan. Olen siis pattitilanteessa. Sydämeni särkyy, kun lapsi ikävöi ja itkee isäänsä, mutta hän ei tule tapaamaan lastaan ilman avokkiaan ja en uskalla päästää avokkia lapseni lähelle.
Olenko minä oikeassa vai väärässä? Entä tuntuuko tuollainen ratkaisu, että hän kieltäytyy tapaamasta lastaan, oikealta? Onko exänikin seonnut avokkinsa seurassa, koska en ymmärrä olenkaan tuollaista käytöstä. Ei hän sellaisena, kuin minä hänet tunnen, tekisi tuollaista. En ymmärrä. Mikä ihme siinä naisessa voi olla niin hienoa, että saa exäni hylkäämään lapsensa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaikka ymmärränkin asiassa myös sinun näkökulmasi niin mielestäni oli tosi paha moka estää vapaat tapaamiset kun sait tietää "äitipuolen" lääkeriippuvuudesta. Ja mielestäni on tosi paha moka estää vapaat tapaamiset edelleen eli järjestää ne sinun kodissasi.
"Äitipuolen" mielenterveysongelmat tuskin ovat lapselle vaarallisia vaikka joitakin oikkuja lapsen on takuulla vaikea ymmärtää. Ja sinun ja "äitipuolen" toimeentulemattomuus ei tarkoita että "äitipuoli" olisi lapselle vaarallinen.
Kodeiiniriippuvuus on hyvin yleinen ja syyllinen yleisyyteen on suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä. Tuo riippuvuus on helvetillinen, mutta vaarallinen se on vain riippuvaiselle. (Kannattaa hakea tietoa esim googlella.)
Eläinallergioihin on suhtauduttava vakavasti, mutta tekosyynä tapaamisrajoituksille niitä ei ole viisasta käyttää eli mars mars allergiatesteihin jos ne on suorittamatta.
Vaikka "äitipuoli" onkin hankala henkilö niin vaarallinen hän tuskin on lapselle eli parasta olisi järjestää tapaamiset entiseen tapaan. Tietenkin on seurattava että tapaamiset ovat pojalle miellyttäviä, mutta mikään muu järjestely ei tule toimimaan niin hyvin kuin vapaat tapaamiset isän luona.
Huom käytin sanaa "äitipuoli" vain sen helppouden vuoksi, vaikka tuo nainen ei olekaan mielestäni lapselle haitallinen tai vaarallinen niin vielä vähemmän hän on mielestäni lapselle edes äitipuoli.
(Huom tämä on vain mielipiteeni, ei mikään yksiselitteinen totuus.)
Arvannet varmaan, etten kertonut ihan koko tarinaa aloituksessani.
En kertakaikkiaan uskalla päästää poikaani sinne, koska en voi olla varma, että hänen on hyvä olla siellä. Monina kertoina hän on ollut levoton, agressiivinen ja todella hankala tultuaan kotiin.
Kyse ei ole minun ja tuon naisen huonoista väleistä, vaan kaikkien hänen "juttujensa" yhdistelmästä. Lääkeriippuvuus ei ole niistä pahin, ainoastaan yksi osa. Hänellä on siis bipolaarinen mielialahäiriö, eli ennenvanhaan puhuttiin maanis-depressiivisyydestä. Se yhdistettynä kodeiiniriippuvuuteen ( nyt kyllä vieroituksessa), vihamielisyyteen minua kohtaan, sairaalloiseen mustasukkaisuuteen exästäni jne.. Hän on katkera minulle äitiydestäni, koska exäni ei halua hankkia lapsia hänen kanssaan. Hänellä on valtava kaipuu äidiksi ja minua pelottaa se, miten hän suhtautuu lapseeni, kuin poika olisi hänen omansa.
Eläinallergiatkin on testein todettu, pojalla on myös muita allergoita, niin pahoja, ettei lääkityskään täysin poista oireita. Exäni puolisoineen ei kuitenkaan ole valmiita luopumaan eläimistään.
Tiedän että se olisi parasta ja toivoisin todellakin, että tapaamisia voisi jatkaa entiseen malliin, mutta se taitaa olla mahdotonta.
on se, että toimisin täysin samoin kuin sinäkin. oman lapsen turvallisuuden takaaminen on kaiken a ja o. ja koska olet virallisestikin yksinhuoltaja, ei mitään juridisiakaan ongelmia ole.
on totta, että pahalta tuntuu minustakin pojan puolesta. mutta ellei hänen isänsä nää tätä koko yhtälöä, eikä halua toimia lapsensa parhaaksi, niin sitten hän pysyy poissa.
edellinen tuossa väitti ettei nainen ole vaarallinen pojallesi: hän on totaalisesti väärässä. lapselle on erittäin, erittäin vahingollista kasvaa mieleltään sairaan ihmisen vaikutuspiirissä varsinkin, kun hänellä on vielä ko. lapseen kohdistuvia omimis- ja pakkomielteitä vaikkei hänellä todellisuudessa ole minkäänlaista oikeutta lapseesi, hänen tekemisiinsä tai olemisiinsa. olkoonkin miten vaan lapsen isän uusi puoliso, niin silti suutari pysyköön lestissään. hän on mieleltään sairas, eikä kykene näkemään eroa todellisuuden ja oman fantasiansa kesken.
pidä poika jatkossakin erossa hänestä varsinkin, kun hän on noin pieni. se, että poika on jo oireillut tämän naisen seurassa olemisesta (ahdistus, levottomuus) kertoo sen, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. lapsen hälytysmerkit on otettava vakavasti!!!!!!!! neljävuotias ei kykene ymmärtämään syitä ja seurauksia täysin järjettömille puheille ja käytökselle mitä hän joutuu tämän ihmisen kanssa kohtaamaan, mm. jo se että puhuttelee itseään äidiksi pojalle on erittäin sairasta ja pojalle pelottavaa.
tiedän kyllä mistä puhun, sisareni on mieleltään sairas ja hänen kahden lapsensa ja miehensä kärsimyksiä 17 vuotta seuranneena sanon: älä anna poikaasi heille ilman omaa läsnäoloasi ja valvontaasi! siskoni lapset pääsivät kunnolla toipumaan vasta, kun he erosivat ja isä tarjosi lapsille turvallisen normaalin kodin. vaikka kyse oli heidän oikeasta äidistään, on lasten pelko, häpeä ja turvattomuus käsin kosketeltavaa. mieleltään sairaan ihmisen seurassa ei lapsi voi koskaan kokea turvallisuutta, koska mikään hänen käytöksessään ei ole ennakoitavaa.
yritä puhua, puhua ja vielä kerran puhua isän kanssa. tee hänelle selväksi, että hänenkin velvollisuutenaan on isänä ajatella lapsen parasta ja pojan paras ei ole vieras ihminen joka tituleeraa itseään äidiksi, kaikista muista omituisuuksista puhumattakaan. jo tuo sairaalloinen mustasukkaisuus on niin suuri hälytysmerkki lisänä siihen kovaan haluun äidiksi ja exäsi kieltäytyminen lasten teosta että älä missään nimessä tee sitä virhettä että annat periksi!!! ellei isä nää mikä hänen elämässään on tärkeintä, tai tärkeysjärjestys on joku muu kuin oma lapsi, niin anna hänen mennä. pojan kannalta todella surullista, mutta tarpeellista. tee exällesi selväksi, että hän rankaisee poikaa nyt ihan turhaan omista valinnoistaan. jos hän haluaa nykyisen avokkinsa kanssa jatkaa, se on hänen valintansa. mutta koska tämä ei ole turvallista seuraa hänen pojalleen on hänen ratkaistava tilanne jollain tavalla. jos hänen tapansa on hylätä oma lapsensa, niin sitten se on hänen valintansa.
ihan liikaa on saanut lukea näitä tarinoita kun ei oteta selviä varoitusmerkkejä todesta ja kuka kärsii: se lapsi. ellei pahimmassa tapauksessa pääse hengestään, niin ainakin peikkoja jää mieleen kaihertamaan loppuiäksi ja kysymykset siitä mikä itsessä on vikana kun toinen käyttäytyy miten käyttäytyy.
Sympatiat sinulle - toivottavasti asia ratkeaa pian.
Isä en ole, vaan äiti, mutta satuin tämän lukemaan ja ajattelin vastata. Olisiko mahdollisesti sosiaalityöntekijästä apua, edes niin, että pääsisitte lapsen isän kanssa kahden neuvottelemaan ja keskustelemaan lapsen tapaamisista? Sosiaalityöntekijä tms. voisi olla neutraalina ja neuvovana osapuolena tässä, jolloin molemmat voitte asian käsitellä mahdollisimman valottavasti.
Hyvä olisi isänkin muistaa, että lapsen oikeus on myös tavata isäänsä, hänen tulee ymmärtää, että avopuolisonsa läsnäolo ei tässä tilanteessa kuulu isä-lapsi -suhteeseen. Luulisi hoitoalan ammattilaisen tuon ymmärtävän ja antavan isän tavata lastaan ilman avon puuttumista tapaamisiin. Vaikutuksille altis tämä isä, kun näin avon puolesta jättää lastaan tapaamatta.
Joka tapauksessa jokin ulkopuolinen taho kannattaa ottaa mukaan näihin tapaamissopimuksiin ja selkeät säännöt niille. Eikö isä usko, että lapsi ikävöi, eikö hänellä riitä ymmärrystä lainkaan?
Valoa elämään ja tsemppiä!
Kuulostaa tosi pahalta ja en haluaisi olla kengissäsi.
Lapsen hyvinvointi on pääasia. En tiedä ratkaisua, mutta pitäisin pintani - kaikesta huolimatta.
Munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia. isukki taitaa melko vähän välittää teidän yhteisestä lapsesta, jostakin syystä. mieti miksi. syy tuskin on pelkästään uudessa narkkari-avopuolisossa joksi hänet kuvailet (kuvaus voi olla liioiteltu koska usein expuolisot panettelee näitä uusia ymmärettävästi). voisihan hän halutessaan tavata lapsen ilman ko naista. syy saatta olla myös sinussa, jospa hän haluaa unohtaa kaiken mikä sinusta muistuttaa lapsen mukaan lukien. tällöin eronne on "täydellinen" , ja hän vähät välittää sen seurauksista. niipä se vaan taitaa olla että lapsi maksaa kalleimman hinnan näistä "aikuisten" eroista.