Vain toinen vanhemmistani elää.
Meitä on 5 sisarusta
ja jaettavaa olisi paljon.
Nyt yksi sisarista on halukas perikunnan jakoon ja kovasti esittää mitä kukin ottaa ja vaikka periaatteessa äitimme elää ettei aivan pakkoa olisi vielä.
No,miten tämä nyt menee,pitääkö tässä suostua ihan kaikkeen ehotukseen vaikka tuntuu että itse olen aivan altavastaajan asemassa,siinämäärin etten uskalla olla vailla esim itselleni enempi!
Mitä oikeuksia minulla tässä tilanteessa on esim jos meneoja perikunnan paikasta voiko yksi vain päättää että mitään ei myydä ja että kaikki jaetaan.
Ilmeisesti tämä menisi niin että äitini lahjoittaisi kaikille sitten sen mitä yksi sanoo kuka mitäkin saa...
Kannattaako ottaa jo nyt asioidenhoitaja,vai asianajaja vaikka eihän tässä ole kyse perinnöstä vai kuinka???
Neuvokaapa viisaammat mua ;)
Meitä on 5 sisarusta
ja jaettavaa olisi paljon.
Nyt yksi sisarista on halukas perikunnan jakoon ja kovasti esittää mitä kukin ottaa ja vaikka periaatteessa äitimme elää ettei aivan pakkoa olisi vielä.
No,miten tämä nyt menee,pitääkö tässä suostua ihan kaikkeen ehotukseen vaikka tuntuu että itse olen aivan altavastaajan asemassa,siinämäärin etten uskalla olla vailla esim itselleni enempi!
Mitä oikeuksia minulla tässä tilanteessa on esim jos meneoja perikunnan paikasta voiko yksi vain päättää että mitään ei myydä ja että kaikki jaetaan.
Ilmeisesti tämä menisi niin että äitini lahjoittaisi kaikille sitten sen mitä yksi sanoo kuka mitäkin saa...
Kannattaako ottaa jo nyt asioidenhoitaja,vai asianajaja vaikka eihän tässä ole kyse perinnöstä vai kuinka???
Neuvokaapa viisaammat mua ;)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Luvalla sanoen, kertomuksestasi päätellen et ehkä selviä kunnolla vain palstan neuvoilla.
Et kertonut onko puolisoilla ollut keskinäinen testamentti ja onko vaadittu lakiosia vai omistaako leski vain puolet, jolloin ainakin toisen puolikkaan osalta vaikuttaa siltä, että sisaresi puuhaa myös varsinaista perinnönjakoa.
Sinun ei tarvitse suostua sisaresi laatimaan perinnönjakoon. Kun et allekirjoita valtakirjaa, etkä jakosopimusta, niin jakoa ei voi tehdä.
Pyydä sisaresi ehdotus paperilla ja näytä paperi asiantuntijalle ennen sen allekirjoittamista.
En yllytä asiattomaan jarrutukseen, koska kuka tahansa osakas saa virkajaon käyntiin hakemalla käräjäoikeudelta pesänjakajan ja pesä maksaa melko kalliit virkajaon kustannukset.
Mikäli pesän omaisuutena on kiinteistöjä, metsiä tms. vaikeasti hinnoiteltavia omaisuuseriä, niin sitä paremmalla syyllä jako pitäisi antaa asiantuntijan tehtäväksi. Perukirjan arvoja ei tarvitse käyttää perinnönjaossa.
Alkuperäinen tässä,kiitos vastauksestasi!
Ei ollut mitään testamenttejä eli perikunta omistaa nyt puolet ja leski puolet ja perunkirjanteosta on jo monet vuodet...
Just tuon halusinkin kuulla että omko pakko suostua jakoon/äidin lahjoitukseen jos se yhden siskon "määräyksellä" menee.
Jaettavaa on paljon,metsiä,kiinteistöjä,kesämökki,maita ym
eli riitaisa jako edessä,meni miten meni...
Näille kaikille maallisille mammonoille on yksi ja sama sisko pannut "hinnan" eli suurinpiirtein homma menee näin: Mitä hän ottaa ei ole "minkään" arvoista ja mikä meille muille tulee on"kallista" hänen mielestään eli näin hän kehtaa viedä parhaat päältä...
Koitan saada sopua aikaan ilman tuomareita,haluaisin arvioittaa kaiken jaettavan mutta siskon mielestä ei kantsis maksaa...hehheh sanon minä,aika kovanluonteinen on ja suuttuu kun muuta ehdottaa.
Eli sitä vaikeampaa perikunnilla tuntuu olevan mitä enempi jaettavaa on...eipä ole helppoa tämäkään!!!
Jos puolet omaisuudesta on äidilläsi ja puolet perikunnalla, niin jako olisi pitänyt tehdä jo perunkirjoituksen yhteydessä. Ei sitä monen vuoden kuluttua voi tehdä. Tai voi mutta tulee kalliiksi, niin kuin amadööri kirjoitti.
Ei yksi sisaruksista voi päättää yhtään mitään jaosta. Vaikka testamenttia ei ole, menee se perikunnan osuus teille viidelle TASAN. Ole tarkkana kuitenkin nyt, koska jälkeenpäin oikeuksiaan on hankalampi selvittää varsinkin jos aletaan periä jotain takaisinpäin.
Niin että tasan menee kaikki. On muuten itsellä juuri takana ja vääntö oli kovaa, kun yksi alkoi toimia kuin villissä lännessä. Jakoi myös kaikki jo etukäteen. Hyvä että ukko saatiin hautaan, kun oli putsannut jo kaikki vanhat rojut.
Meitä on moneen junaan.
Nii in,meitä on monia ja kun kyse on rahasta/omaisuudesta osalle tulee ahneus...
Sisar jakelee tässä äidinkin puoliskan nyt sivussa ja sehän tässä niinkun meinaa jo päähän ottaa että ei hautaan keretä ainoaa vanhemmista saada kun harakat jo pöydällä hyppii!
Kiitos vaan neuvoista,kaippa tässä vielä päästään sopuun...toivottavasti,muutenhan tulee kalliiksi.
Tota en ole osannut ajatella että jako pitäis (halvempi) tehdä perunkirjan aikana,siitä on nyt monta vuotta ja sit yks vaan ilmoitti että nyt ruetaan jakamaan ja sinä otat sen ja sen ja toinen sen ja sen...itse olen hieman "arempi" joten luulempa että apua tulen tässä vielä tarvitsemaan.
Sen olen päättänyt että arvion aion vaatia kaikelle,kai sen voi yksikin olla vailla ja saada läpi ;))) Mutta lujana pitää olla...
Elossa oleva äiti päättää omistamansa puolikkaan lahjoittamisesta miten itse tahtoo, eikä se ole vielä varsinaista perinnönjakoa, eikä tarvitse mennä tasan kaikille.
Ei jakoa tarvitse tehdä heti perunkirjoituksen aikoihin, eikä se viipymisen takia välttämättä tule kalliimmaksi, mutta sanotaanhan, että "pitkittyessään asiat mutkistuvat".
Kaikkien osakkaiden hyväksymän sovintojaon epäonnistuessa tulee virkajako kalliiksi, koska riitely on jo valmiiksi viritettynä.
Näin on että aiti päättää omasta puolikkaastaan, mutta se toinen puolikas menee aivan varmaan tasan kaikille. Äiti voi alkaa lahjoittamaan omaa osuuttaan ja hänellä on oikeus ilman veroa lahjoittaa oliko se nyt 3600 eur. kolmen vuoden välein. Siksi onkin tärkeetä, että muut perinnön saajat ovat tietoisia paljonko sitä rahaa on.
Itsellä on nyt kokemusta siitä miten se kaikkein ahnein halusi kaikki isäni raha-asiat hoitoonsa. Kirjoitin nimeni papereihin ja välittömästi sisko katkaisi välit minuun, oli siis suunnitellut oikein kaappauksen. Se ei kuitenkaan onnistunut koska minulla oli tilinkäyttöoikeudet ja pääsin seuraamaan mitä se touhusi ja sieltähän alkoi hävitä suuria summia. Anoin isälle holhoojaa joka hoitaisi hänen raha-asioita ja ilmoitin pankkiin ja kerroin tilanteen. Pankki tuli hyvin vastaan ja pisti tilille tarkkailun. Siinä rytäkässä isä kuoli ja tili suljettiin. No sisko jäi nuolemaan näppejään ja välitkin katkesivat sitten lopullisesti.
Ei voi yksi lapsista alkaa jakamaan mitään, eikä äitikään voi jakaa kenelle haluaa jos omaisuus on arvioitu. Ennakkoon annetut summat on hyvä olla kaikkien tiedossa. Nimittäin niitä voi sitten alkaa seuraavan perunkirjoituksen yhteydessä vaatimaan maksuun, esim. valittamalla kolmen kuukauden sisällä, ettei hyväksy perunkirjaa.
Nää on mutkikkaita juttuja, mutta ei mahdottomia itsekin hoitaa. Suomen perintökaarta ei ole vielä muutettu sellaiseksi, että sitä voi jaella omaisuuttaan miten tahtoo. Se kannattaa tehdä muuten pikkuhiljaa ja pitkän ajan kuluessa. Viimemetreillä se on jo myöhäistä ja jälkeenjäänneille vaan jätetään riitainen pesä jaettavaksi.
Jos yksi lähtee hakemaan pesänselvittäjää ja jakajaa, niin ei tiedän tarvitse suostua pesänselvittäjän määräämiseen. Silloin ei tämä yksi saa selvittäjämääräystä.
Eikä ole syytä mihinkään pesänjakoon, mutta halutessaan äiti voi lahjoittaa omasta osuudestaan teille lapsille. Joka komas vuosi rahaa 3399 euroa verottomasti ja tuo summa varmaan nousee kun tulee uusi laki lajoituksista aikanaan (ehkä 1-2 vuotta).
Lahjakirjat ja niihin maininta, ettei lahja ole ennakkoperintöä. Saman summan voi lahjoittaa jokaiselle. Lahjan voi antaa myös lapsen laselle ja aviopiolisolle.
Kiinteästä omaisuudesta voi lahjoittaa osina esim. 1/5 osa kullekin. Lahjaverot joudutte maksamaan ja se on korkeampi kuin perintövero.
Nyt meni oikein summatkin.
Pesänselvittäjä on määrättävä, kun sitä yksikin osakas hakee. Muilta kysytään lausunto ja jos esitetty henkilö ei perustellusti heille kelpaa, niin käräjäoikeus määrää joka tapauksessa jonkun hoitamaan pesänselvityksen ja myös jaon.
Huomaa, että en ole edelläkään tarkoittanut osakkaan itse avustajakseen palkkaamaa lakimiestä. Käräjäoikeuden määräämän virkajakoa tekevän lakimiehen palkkiot maksetaan pesän varoista ennen perinnönjakoa, eli osakkaat maksavat homman porukalla, vaikka vain yksi osakas vaatii jaon tehtäväksi.
Sanon kerran vielä, että kannattaa kuunnella sen vähäväkisemmän tai vähiten perivän osakkaan toivomuksia, koska myös 100 euroa perivä voi käynnistää jopa 20000 euroa maksavan virkajaon.
Se on joka tapauksessa varmaa, että siskolla ei ole mitään oikeuksia alkaa jakamaan äitinne omaisuutta.
Pesästä on puolet lesken onaisuutta ja toinen puolisko menee TASAN viiden jakajan kanssa.
Jos pesä on jakamaton, niin sano sille siskolle, että alkaa jakamaan vasta sitten kun äiti on kuopattu.
Jos yksikin pesän osakas vaatii, niin jako on suoritettava.
Jakohan koskee vain puolta vanhempiesi omaisuudesta: äitisi pitää oman osuutensa täysin itsellään eikä sitä jaeta.
Sopujakoa suosittelen, virkajako tulee kalliiksi. Kuitenkin vain sopujaossa voidaan "haluttu" omaisuusosuus saada itselle, virkajakaja tekee jaot kysymättä sen enempää mielipiteitä (toki huomioi yleensä riidattomaksi osoittautuvista osuuksista toiveet).
Voitte jakaa vain puolet koko omaisuudesta viiteen osaan, jos yksikin lapsista sitä vaatii, mutta käsitin, että sisko on jo jakamassa koko perintöä.
Ei äidin osuutta perinnöstä voi jakaa muu kun äiti itse, siis sen 3999.00 eur joka kolmas vuosi x 5 = 19995.00 eur.
Kyllä kannattaa jakaa etukäteen. Ja jos summa vielä tulee muutaman vuoden kuluttua nousemaan, niin aina enemmin hyötyy.
on yksi joka on on just samassa asemassa tämän kanssa,että tyhjää kysellä keltään kuule ohjeita.........
osaamme lakien kanssa toimia.
ja jos ei niin tässä sivu sinnehttp://www.laki24.fi/pepe-perinnonjako.html