Hoidossa ollaan

Ikävä toivottaa tervetulleeksi joukkoon, kun asian laatu ei ole mukava.
Mutta itse olen tältä palstalta saanut neuvoja ja tukea, välillä todella paljonkin. Vierailta ihmisiltä, mutta kyllä se lohduttaa.

Takana on jo monta hoitokertaa. Usko alkaa välillä horjua, mutta sitten lukee tältä palstalta jonkun onnistumisesta ja taas iskee se pieni toivonkipinä, jospa se joskus mullakin tärppäisi.

Minulla on myös ikää yli 30, mutta vikakin on löytynyt. Ikävä kyllä minusta, naisesta. Olemme IVF hoidoissa käyneet nyt vuoden verran.

Tsemppiä tuleviin koitoksiin.
Kertoile kuulumisia.

Kurjaa, ettei tärpännyt! Minä olen käynyt läpi pistoshoidot ja munasolupunktion alkionsiirron kolme kertaa, sen verran sitä saa kokeilla yleisellä puolella. Ei tärpännyt, vaikka mitään syytä ei olisi periaatteessa ollut sille, että OLISI tärpännyt - näin se vain meni.

Itselläni kuukautiset alkoivat aina aika harmittavasti ihan siinä paikkeilla, kun piti mennä raskaustestiin sairaalaan. Eli aika pitkään sai elätellä toivoa.. mutta sitten aina kuukautiset tulivat. :(

Jatkamme hoitoja yksityisellä puolella luultavasti nyt kevätkaudella 2007.

Käsittääkseni ikä ei tässä ole olennainen tekijä. Meille lekuri sanoi tärppäyksiä olleen, vaikka naisella ei enää edes kroppa ole kunnolla reagoinut hormoneihin ihanteellisella tavalla. Joskus vain tärppää, joskus ei. Joku 39-vuotias onnistuu 1. kerralla ja joku 23-vuotias saa käydä hoidot läpi 10 kertaa. Joku saa siirrossa hyvän alkion ja ei tärppää, joku synnyttää terveen lapsen III-luokan alkiosta.

Hoidot ovat minusta henkisesti raskaita. Aikaa myöten tulee se väsymys ja kyllästys. Kannattaa muistaa, että paussejakin on ihan OK pitää. Kroppa ja mieli vaativat aina välillä pientä tasaantumisvaihetta. Ainakin minulla oli näin. Kolmannen hoidon mentyä pieleen aloitin masennuslääkityksen, ja sitä en ole katunut. Nyt asioita osaa jo katsella vähän positiivisemmasta näkökulmasta kuin ennen lääkkeitä.

Tsemppiä yritykseen. :)

tervetuloa joukkoon synkkään...
ajattelin kertoo sulle oman tarinani koska se on takkuinen taival mutta se lapsi vihdoin tuli!!! Eli 22 vuotiaana rupesimme yrittämään lasta no sitä ei sit kuulunut ja tutkimukset tehtiin ja vika löytyi minusta. hoidot alkoi ja yleisellä puolella oltiin hoidoissa siihen asti ku laittoivat meidät pois. koska hoitoja oltiin tehty jo sen verran ettei enää annettu. siirryimme yksityiselle puolelle ja vuoden sisällä rupesin odottamaan lasta. 7vuotta siihen meni. Käytimme lahjamunasoluja ja nyt meillä on 3,5kk ikäinen tyttö vauva!!! EKalla tärppäsi heti sitten kun otettiin lahjamunasolut käyttöön. yhdeksän alkiota odottaa pakkasessa tulevaisuutta varten jos haluamme tytölle sisaruksia tai jos niitä meille sitten vielä suodaan. Mutta olen tähän yhteenkin lapseen niin kiitollinen!! Eli tässä näet ei se ikä todellakaan ole se syy. Erittäin harvoissa tapauksissa. Mut hoidot ovat rankkoja mutta kyllä niistä selviää, usko pois!!! mut voimia sulle ja miehellesi ja tietty kaikille lapsettomuudesta kärsiville.

Vastauksista... Pientä painetta tuli kun tajusin mihin julkisen sektorin avut loppuvat ja pitää siirtyä yksityiselle...

No päivä kerrallaan...