Luonnollisuus

Taitava laulunopettaja ei yritä vääntää oppilaan ääntä johonkin tyyliin vaan vahvistaa jo olemassa olevaa ääntä ja kykyä käyttää sitä.
Oikein opetettu laulaja kuulostaa aivan luonnolliselta.Iskelmä puolella tosiaan kuulee jos minkälaista laulajaa ja yritystä. Moni heistäkin varmaan löytäisi sen luonnollisen tyylin sopivan opettajan kanssa.

"'Laulutunneille en mene ääntäni pilaamaan. Mutta hengitys- ja tekniikkatunteja voisin kyllä harkita'. Hih- mitähän hän luuli että laulutunneilla tapahtuu...?"

Vähän samalla tavalla, kuin jotkut sanovat, että laulajalla X on parempi ääni kuin laulajalla Y, mutta Y:llä on parempi tekniikka kuin X:llä.

"Pahinta mitä peruskansalainen tietää on se että sopraanolaulajatar laulaa iskelmää korkelta. Jos sopraanolaulajatar tipauttaa sävellajin kvintillä alaspäin ei se enää olekaan peruskansalaisesta niin hirveää."

Kaikenlaiseen laulamiseen voi tottua. Juuri tuosta Nykäsen Matista joku kerran sanoi, että hänen äänensä muistuttaa 80-luvun punk-laulajan ääntä, ei siis suinkaan mitään epäpuhdasta "karitsankidutusta". Tämä kertookin punk-tähtien tasosta aika paljon.

Iskelmäkansa on yleensä tottunut erilaiseen laulutapaan, kuin mitä oopperalaulajat käyttävät. Kun oopperalaulaja (esim. Jorma Hynninen on tehnyt tangolevyn "Hurmio") laulaa tangoa, se kuulostaa iskelmälaulajiin tottuneesta kamalalta, kun se ei kuulostakaan niiltä Olavi Virtaa heikolla menestyksellä matkivilta pari-kolmekymppisiltä pojankoltiaisilta. Se ei kuulosta iskelmälaululta, se kuulostaa taidelaululta.

Asia on verrattavissa esim. viininjuontiin. Kun 12-vuotiaana sai ehkä varovasti maistaa isän lasista, viini oli aivan hirvittävän makuista. Koska vertailupohjana olivat mehu ja limonaadi, maku oli kamala. Eihän se maistunut mehulta, vaan viiniltä. Kun viinin makuun tottui, siitä oppi pitämään. Silloin sitä ei enää verrattu mehuun tai limukkaan, vaan sitä juotiin viininä. Sama pätee, taidelaulun kuunteluun. Kun taidelaulantaan on tottunut, sitä ei enää verrata iskelmälaulantaan, vaan sitä kuunnellaan taidelaulantana.

tässä nyt on taas vanha uskomus joka ei pidä paikkaansa.
minulla on lapsia, minä tiedän. pieni vauva voi huutaa äänenesä käheäksi varttitunnissa vaikka pavarotit ja callakset kuinka muuta väittäisivät.

multipappa kirjoitti:

tässä nyt on taas vanha uskomus joka ei pidä paikkaansa.
minulla on lapsia, minä tiedän. pieni vauva voi huutaa äänenesä käheäksi varttitunnissa vaikka pavarotit ja callakset kuinka muuta väittäisivät.

Lue lisää

Tämä lasten käheytymättömyys on myytti. Pikkupoikien yksi harmillisimmista ns. vaarattomista vaivoista on krooninen äänen käheys. Omalla lapsellani todettiin äänikyhmyt 2-vuotiaana. Hän rääkyi itsensä käheäksi kutakuinkin ensimmäisenä elinpäivänään. Että se siitä. (Minä olen äänenkäytön ammattilainen)

"Ko. kirjoittaja ja on pihalla kuin lumiukko.

Hanulla ole mitään, ei pienintäkään ymmärrystä laulamisesta.
Kunhan on omasta mielestään kovakin spkuloija.

Ei anna aihetta enempään.
Tyhjä tynnyri siinä vain kolisee."

Kyllä vain antaa. Minä kerroin viestissäni, miksi käsitykseni luonnollisesta lauluäänestä on sellainen kuin kirjoitin, kun taas sinun viestistäsi ilmenee vain, että et jaa käsitystäni. Niinpä vähin mitä voisit tehdä vastaavuuden saamiseksi viestien välille on osoittaa viestistäni asiavirheet (joita "kirjoittaja on pihalla kuin lumiukko" -lausahdus antaa ymmärtää olevan useita) sekä argumentoinnin ja päättelyn virheet.

Mainitsemasi "nykyinen äänen maskiin sijoittaminen" on ollut yleinen lauluihanne klassisen laulun piireissä jo parisataa vuotta. Se on osa Bel canto -laulutyylin perusteita. Mutta on toki totta, että jos se tehdään väärin ja pakottamalla, niin lopputulos ei ole kaunista kuunneltavaa.

Laulumies kirjoitti:

Mainitsemasi "nykyinen äänen maskiin sijoittaminen" on ollut yleinen lauluihanne klassisen laulun piireissä jo parisataa vuotta. Se on osa Bel canto -laulutyylin perusteita. Mutta on toki totta, että jos se tehdään väärin ja pakottamalla, niin lopputulos ei ole kaunista kuunneltavaa.

Lue lisää

Sijoittaminen ei todellakaan ole ollut ihanne,vaan se on nykynen latvasta puuhun systeemi. Ensinnäkin ääntä ei voi sijoittaa koska se menee n.350 m.s. Silloin kun laulaa oikein "tuetusti niin ääni "sijoittuu itsestään oikein ei sitä tarvitse sijoittaa itse.

Periaatteessa kaiken laulamisen ja lihastyön pitäisi tapahtua kaulasta alaspäin.Jos äänen työntää nenään tai otsalohkoon kuten nykyään opetetaan on tuloksena kiteä puristeinen ääni jota ei kehtaa kuunnella. Mistähän muuten johtuu että joka toisella ammatti laulajalla on tai on ollut kyhmyt äänihuulissa? Väärästä laulutavasta eli ns. sijoittamisesta.

korvat kirjoitti:

Sijoittaminen ei todellakaan ole ollut ihanne,vaan se on nykynen latvasta puuhun systeemi. Ensinnäkin ääntä ei voi sijoittaa koska se menee n.350 m.s. Silloin kun laulaa oikein "tuetusti niin ääni "sijoittuu itsestään oikein ei sitä tarvitse sijoittaa itse.

Periaatteessa kaiken laulamisen ja lihastyön pitäisi tapahtua kaulasta alaspäin.Jos äänen työntää nenään tai otsalohkoon kuten nykyään opetetaan on tuloksena kiteä puristeinen ääni jota ei kehtaa kuunnella. Mistähän muuten johtuu että joka toisella ammatti laulajalla on tai on ollut kyhmyt äänihuulissa? Väärästä laulutavasta eli ns. sijoittamisesta.

Lue lisää

Nimimerkillä "korvat" on hivenen väärä tieto siitä, mitä tarkoittaa äänen maskiin eli eteen sijoittaminen. Suurimmalla osalla suomalaisista ääni on alkujaan liian takainen. Vaikka laulaminen olisikin oikein tuettua, on ääni sijoittunut liian taakse ja se pitää saada sijoitettua edemmäs. Suomen kielen ääntämys sattuu valitettavasti olemaan takaista toisin kuin esim. italian kieli. Vain äänen eteen sijoittaminen tekee mahdolliseksi tekstin selkeän lausumisen, kirkkaan soinnin ja eri sävyjen tekemisen. Se myös parantaa äänen kantavuutta. Näin myös koko laulamisoperaatio on vähemmän rasittavaa ja haitallista kurkulle. On väärin työntää ääntään, vaan sijoittamisen pitää tuntua luonnolliselta ja kevyeltä. Ilmeisesti nimimerkki "korvat" on törmännyt tähän väärin tuotettuun laulamiseen.

Kyhmyt johtuvat useimmiten joko ylirasituksesta tai väärästä laulutekniikasta. Hyvin monella hyvistä ammattilaulajista ei ole ollut koskaan kyhmyjä tai muitakaan suurempia ongelmia äänensä kanssa.

Laulumies kirjoitti:

Nimimerkillä "korvat" on hivenen väärä tieto siitä, mitä tarkoittaa äänen maskiin eli eteen sijoittaminen. Suurimmalla osalla suomalaisista ääni on alkujaan liian takainen. Vaikka laulaminen olisikin oikein tuettua, on ääni sijoittunut liian taakse ja se pitää saada sijoitettua edemmäs. Suomen kielen ääntämys sattuu valitettavasti olemaan takaista toisin kuin esim. italian kieli. Vain äänen eteen sijoittaminen tekee mahdolliseksi tekstin selkeän lausumisen, kirkkaan soinnin ja eri sävyjen tekemisen. Se myös parantaa äänen kantavuutta. Näin myös koko laulamisoperaatio on vähemmän rasittavaa ja haitallista kurkulle. On väärin työntää ääntään, vaan sijoittamisen pitää tuntua luonnolliselta ja kevyeltä. Ilmeisesti nimimerkki "korvat" on törmännyt tähän väärin tuotettuun laulamiseen.

Kyhmyt johtuvat useimmiten joko ylirasituksesta tai väärästä laulutekniikasta. Hyvin monella hyvistä ammattilaulajista ei ole ollut koskaan kyhmyjä tai muitakaan suurempia ongelmia äänensä kanssa.

Lue lisää

laulumies. Ja missä on sinun korvat? Esimerkiksi tänäpäivänä suomessa on vain muutama laulaja jotka laulavat oikealla tekniikalla. Kaikki muut ovat hakoteillä ja laulu kuullostaa kireältä ja pakoitetulta. Vielä kerran ääntä ei voi sijoittaa vaan kun laulaa oikein "tuetusti" niin ääni sijoittuu itsestään oikein. Silloin laulu on kaunista ja kuulostaa siltä kun se tulisi itsestään. Kuuntelemalla vanhoja laulajia esim. jussi björling, Renata Tebaldi, Maria Kallas... saa hyvän kuvan kuinka tulisi laulaa. Myös lukemalla todella vanhoja italialaisia lauluoppaita jos niitä jostain onnistuu löytämään.

Sinä sanoit. ettei ammattilaisilla ole äänikyhmyjä. Satun tuntemaan kurkku lääkärin joka hoitaa ja tutkii viikoittain suomalaisia ammatti laulajia näiden ääniongelmien ja kyhmyjen takia. Tämä lääkäri ihmetteleekin nykyistä laulu opetusta kun se saa niin paljon pahaa aikaan. Minä ihmettelen myös sitä ,että akatemian lauluopiskelijat valittavat vähän väliä kurkun kipeytymistä lauluharjoitusten jälkeen. Miksiköhän minun kurkku ei kipeydy koskaan harjoitusten jälkeen? Toivonkin,että laulajat alkavat itse ajatella omilla aivoillaan näitä asioita ja etsivät opettajan joka osaa opettaa oikein.

korvat kirjoitti:

laulumies. Ja missä on sinun korvat? Esimerkiksi tänäpäivänä suomessa on vain muutama laulaja jotka laulavat oikealla tekniikalla. Kaikki muut ovat hakoteillä ja laulu kuullostaa kireältä ja pakoitetulta. Vielä kerran ääntä ei voi sijoittaa vaan kun laulaa oikein "tuetusti" niin ääni sijoittuu itsestään oikein. Silloin laulu on kaunista ja kuulostaa siltä kun se tulisi itsestään. Kuuntelemalla vanhoja laulajia esim. jussi björling, Renata Tebaldi, Maria Kallas... saa hyvän kuvan kuinka tulisi laulaa. Myös lukemalla todella vanhoja italialaisia lauluoppaita jos niitä jostain onnistuu löytämään.

Sinä sanoit. ettei ammattilaisilla ole äänikyhmyjä. Satun tuntemaan kurkku lääkärin joka hoitaa ja tutkii viikoittain suomalaisia ammatti laulajia näiden ääniongelmien ja kyhmyjen takia. Tämä lääkäri ihmetteleekin nykyistä laulu opetusta kun se saa niin paljon pahaa aikaan. Minä ihmettelen myös sitä ,että akatemian lauluopiskelijat valittavat vähän väliä kurkun kipeytymistä lauluharjoitusten jälkeen. Miksiköhän minun kurkku ei kipeydy koskaan harjoitusten jälkeen? Toivonkin,että laulajat alkavat itse ajatella omilla aivoillaan näitä asioita ja etsivät opettajan joka osaa opettaa oikein.

Lue lisää

Olen samaa mieltä kun korvat. Itse olen oopperan suur kuluttaja ja olenkin jo vuosia ihmetellyt missä mättää. Laulaminen kuullostaa nykyään hyvin väkinäiseltä ja kireältä jopa viiltävältä.

En ymmärrä laulun tekniikasta mitään ,mutta kyllä asia on niin .että ennen laulajat lauloivat huomattavasti paremmin ja kauniimmin sitä oli ilo kuunnella toisin kun nykyään. Minä kierrän myös ulkomailla ja ongelma tuntuu olevan siellä sama. Nykyään on harvinaista herkkua kuulla kaunista ja vapautunutta laulua valitettavasti. Minäkin toivon,että tähän asiaan kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Oopperassa pitäisi katsoa peiliin yleisökatoa ihmetellessä.

korvat kirjoitti:

laulumies. Ja missä on sinun korvat? Esimerkiksi tänäpäivänä suomessa on vain muutama laulaja jotka laulavat oikealla tekniikalla. Kaikki muut ovat hakoteillä ja laulu kuullostaa kireältä ja pakoitetulta. Vielä kerran ääntä ei voi sijoittaa vaan kun laulaa oikein "tuetusti" niin ääni sijoittuu itsestään oikein. Silloin laulu on kaunista ja kuulostaa siltä kun se tulisi itsestään. Kuuntelemalla vanhoja laulajia esim. jussi björling, Renata Tebaldi, Maria Kallas... saa hyvän kuvan kuinka tulisi laulaa. Myös lukemalla todella vanhoja italialaisia lauluoppaita jos niitä jostain onnistuu löytämään.

Sinä sanoit. ettei ammattilaisilla ole äänikyhmyjä. Satun tuntemaan kurkku lääkärin joka hoitaa ja tutkii viikoittain suomalaisia ammatti laulajia näiden ääniongelmien ja kyhmyjen takia. Tämä lääkäri ihmetteleekin nykyistä laulu opetusta kun se saa niin paljon pahaa aikaan. Minä ihmettelen myös sitä ,että akatemian lauluopiskelijat valittavat vähän väliä kurkun kipeytymistä lauluharjoitusten jälkeen. Miksiköhän minun kurkku ei kipeydy koskaan harjoitusten jälkeen? Toivonkin,että laulajat alkavat itse ajatella omilla aivoillaan näitä asioita ja etsivät opettajan joka osaa opettaa oikein.

Lue lisää

Olet oikeassa siinä, että Suomessa tosiaankin on vain vähän laulajia jotka laulavat oikealla tekniikalla. Laulutekniikoita on maailmassa monia, mutta kutsun itse oikeaksi tekniikaksi italialaista Bel canto -tekniikkaa. Se on minun mielipiteeni. Makuja ja mielipiteitä on toki monia eikä meidänkään kannata asiasta enää kiistellä. Muutama vuosikymmen sitten laulettiin yleisesti ottaen paremmalla ja terveemmällä tekniikalla kuin nyt. Tämä ei kuitenkaan ole yksinomaan laulunopettajien vika, vaan se, että lauluihanne on pikkuhiljaa valitettavasti muuttunut huonompaan suuntaan. Italialaista laulukoulua ei enää arvosteta. Lisäksi populaarikulttuurin maut ja ihanteet ovat vaikuttaneet paljon, esim. ulkonäkö kompensoi monesti itse laulutaidon. Tänä päivänä myös yhä enenevämmin ihannoidaan nuoruutta ja uusia, mielenkiintoisia laulajia eikä näiden nuorten lupausten anneta rauhassa kehittyä ja opiskella peuslaulutekniikkaa kunnolla loppuun asti.

Tiedän hyvin, että äänikyhmyt ovat yleinen vaiva laulajilla. Sanoin että on erittäin monia laulajia, joilla ei ole koskaan ollut kyhmyjä eikä muitakaan suuria ongelmia laulamisensa kanssa. On toki muistettava, että kyhmyjen muodostuminen on yksilöllinen asia eli että toisille muodostuu kyhmyt helpommin kuin toisille. Tiedän monia huippulaulajia, jotka ovat koko monikymmenvuotisen uransa laulaneet väärällä, kurkkua rasittavalla tekniikalla, mutta heillä ei ole koskaan ollut mitään vaivoja äänensä kanssa.

Ehdottomasti jokaisen laulajan pitää löytää opettaja, joka opettaa kunnollista, luonnollista äänenkäyttöä.

Laulumies kirjoitti:

Olet oikeassa siinä, että Suomessa tosiaankin on vain vähän laulajia jotka laulavat oikealla tekniikalla. Laulutekniikoita on maailmassa monia, mutta kutsun itse oikeaksi tekniikaksi italialaista Bel canto -tekniikkaa. Se on minun mielipiteeni. Makuja ja mielipiteitä on toki monia eikä meidänkään kannata asiasta enää kiistellä. Muutama vuosikymmen sitten laulettiin yleisesti ottaen paremmalla ja terveemmällä tekniikalla kuin nyt. Tämä ei kuitenkaan ole yksinomaan laulunopettajien vika, vaan se, että lauluihanne on pikkuhiljaa valitettavasti muuttunut huonompaan suuntaan. Italialaista laulukoulua ei enää arvosteta. Lisäksi populaarikulttuurin maut ja ihanteet ovat vaikuttaneet paljon, esim. ulkonäkö kompensoi monesti itse laulutaidon. Tänä päivänä myös yhä enenevämmin ihannoidaan nuoruutta ja uusia, mielenkiintoisia laulajia eikä näiden nuorten lupausten anneta rauhassa kehittyä ja opiskella peuslaulutekniikkaa kunnolla loppuun asti.

Tiedän hyvin, että äänikyhmyt ovat yleinen vaiva laulajilla. Sanoin että on erittäin monia laulajia, joilla ei ole koskaan ollut kyhmyjä eikä muitakaan suuria ongelmia laulamisensa kanssa. On toki muistettava, että kyhmyjen muodostuminen on yksilöllinen asia eli että toisille muodostuu kyhmyt helpommin kuin toisille. Tiedän monia huippulaulajia, jotka ovat koko monikymmenvuotisen uransa laulaneet väärällä, kurkkua rasittavalla tekniikalla, mutta heillä ei ole koskaan ollut mitään vaivoja äänensä kanssa.

Ehdottomasti jokaisen laulajan pitää löytää opettaja, joka opettaa kunnollista, luonnollista äänenkäyttöä.

Lue lisää

keitä sinä pidät hyvinä laulajina? Bel canto on juuri se oikea tapa laulaa, mutta sitä ei vain nykyään enää kuule ollenkaan ainakaan nämä ns. huippu laulajat eivät sitä osaa.

korvat kirjoitti:

keitä sinä pidät hyvinä laulajina? Bel canto on juuri se oikea tapa laulaa, mutta sitä ei vain nykyään enää kuule ollenkaan ainakaan nämä ns. huippu laulajat eivät sitä osaa.

Lue lisää

Bel Canto ei ole vain italialainen ilmiö vaan maailmanlaajuinen. Joku nyt on vaan halunnut siitä tehdä jonkun koulukunnan. Kyse on siitä, että lauletaan kauniilla äänellä ja ne joilla on paras materiaali ja osaavat sitä kehittää menevät pisimmälle. Suomessa nyt ei muuta tehdä kuin pohdita äänifakkia. Se on kyllä niin väärä tapa lähestyä aihetta. Jos nyt Suomen kansallisoopperassa kaunisääniset laulajat ovat kortilla niin ei se tarkoita, että puhutaan maailmanlaajuisesta ongelmasta. Maailmalla on ihan tarpeeksi kaunisäänisiä laulajia ja paljon ihan Bel Canto-asteikoltakin katsottuna. Ja sitten vielä sellainen juttu, että oopperalaulajan ammatti on myös ulkonäköä vaativa ammatti.

korvat kirjoitti:

keitä sinä pidät hyvinä laulajina? Bel canto on juuri se oikea tapa laulaa, mutta sitä ei vain nykyään enää kuule ollenkaan ainakaan nämä ns. huippu laulajat eivät sitä osaa.

Lue lisää

Tarkoitatko koko levyteollisuuden historian aikaisia hyviä laulajia vai tämänhetkisiä? No, jospa aloitan vaikkapa viime vuosisadan mielestäni parhaista tenoreista: Gigli, Kraus, Björling, Wunderlich, Pavarotti (70-80-luvulla) ja Domingo.

Laulumies kirjoitti:

Tarkoitatko koko levyteollisuuden historian aikaisia hyviä laulajia vai tämänhetkisiä? No, jospa aloitan vaikkapa viime vuosisadan mielestäni parhaista tenoreista: Gigli, Kraus, Björling, Wunderlich, Pavarotti (70-80-luvulla) ja Domingo.

Lue lisää

Joo, Pavarottia ja Krausia ihmettelen nehän huuaa pelkällä kurkulla naama punasena...
Ainakin niillä levyillä mitä minä olen kuullut. Ja Pavarotilta on viilattu kyhmyjä useita kertoja ja oli monta vuotta laulamatta äänikriisin takia. Kyllähän sillä hieno materiaali on ollut. Sanoisin ,että kolmesta tenorista domingo laulaa parhaiten. Gedda on Björlingin jälkeen paras tenori. Minun mielipiteet perustuvat tekniikkaan ja tapaan laulaa mikä on äänimateriaalin jälkeen tärkein laulajan ominaisuus.

bellissimo kirjoitti:

Bel Canto ei ole vain italialainen ilmiö vaan maailmanlaajuinen. Joku nyt on vaan halunnut siitä tehdä jonkun koulukunnan. Kyse on siitä, että lauletaan kauniilla äänellä ja ne joilla on paras materiaali ja osaavat sitä kehittää menevät pisimmälle. Suomessa nyt ei muuta tehdä kuin pohdita äänifakkia. Se on kyllä niin väärä tapa lähestyä aihetta. Jos nyt Suomen kansallisoopperassa kaunisääniset laulajat ovat kortilla niin ei se tarkoita, että puhutaan maailmanlaajuisesta ongelmasta. Maailmalla on ihan tarpeeksi kaunisäänisiä laulajia ja paljon ihan Bel Canto-asteikoltakin katsottuna. Ja sitten vielä sellainen juttu, että oopperalaulajan ammatti on myös ulkonäköä vaativa ammatti.

Lue lisää

Tekniikka on hakusessa niin Suomessa kiun muuallakin. Siinä olen kanssasi samaa mielta, että bel canto on juuri sitä kaunista "tuettua laulua jolla pystyy toteuttamaan vaikeitakin kuvioita ja laulamaan pitkiä fraaseja ilman välihengitystä. Tähän ei vain nyky laulajat pysty.Esim. straussin neljää viimeistä laulua ei tänäpäivänä monikaan laula niinkuin se on kirjoitettu vaan hengittelee missä sattuu. On myös monia oopperoita joista jätetään laulamatta joitakin aarioita koska niitä pidetään liian vaikeina. Minä en löydä tämänhetkisistä laulajista yhtään kunnon bel canto laulajaa joka todella osaisi tekniikan.
Sekin on totta ,että äänifakkiin kiinnitetään liikaa huomiota. Varsinkin alkavan laulajan ei pitäisi tuijottaa liikaa fakkirajoja vaan laulaa paljon erillaista ohjelmistoa.

Toinen asia mitä minä ihmettelen on ,että opettajat antavat laulaa liian vaikeita lauluja ennen kun laulaja on niihin valmis. Tämä näkyy etenkin laulukilpailuissa. Hyviä ääniä kyllä on ,mutta ne plataan väärällä opettamisella. Ooppera ei vaadi ulkknäköä! Siinä on yksi virhe kun tänäpäivänä esille pääsee vain missin näköiset ja mittaiset. Laulamisella ja ulknäöllä ei ole mitään tekemistä keskenään.

korvat kirjoitti:

Tekniikka on hakusessa niin Suomessa kiun muuallakin. Siinä olen kanssasi samaa mielta, että bel canto on juuri sitä kaunista "tuettua laulua jolla pystyy toteuttamaan vaikeitakin kuvioita ja laulamaan pitkiä fraaseja ilman välihengitystä. Tähän ei vain nyky laulajat pysty.Esim. straussin neljää viimeistä laulua ei tänäpäivänä monikaan laula niinkuin se on kirjoitettu vaan hengittelee missä sattuu. On myös monia oopperoita joista jätetään laulamatta joitakin aarioita koska niitä pidetään liian vaikeina. Minä en löydä tämänhetkisistä laulajista yhtään kunnon bel canto laulajaa joka todella osaisi tekniikan.
Sekin on totta ,että äänifakkiin kiinnitetään liikaa huomiota. Varsinkin alkavan laulajan ei pitäisi tuijottaa liikaa fakkirajoja vaan laulaa paljon erillaista ohjelmistoa.

Toinen asia mitä minä ihmettelen on ,että opettajat antavat laulaa liian vaikeita lauluja ennen kun laulaja on niihin valmis. Tämä näkyy etenkin laulukilpailuissa. Hyviä ääniä kyllä on ,mutta ne plataan väärällä opettamisella. Ooppera ei vaadi ulkknäköä! Siinä on yksi virhe kun tänäpäivänä esille pääsee vain missin näköiset ja mittaiset. Laulamisella ja ulknäöllä ei ole mitään tekemistä keskenään.

Lue lisää

Aika monesti nuoret laulajat haluavat valita itse ohjelmistonsa laulukilpailuihin eivätkä suostu kuuntelemaan opettajiensa neuvoja ja suosituksia. Haastava ja mielenkiintoinen ohjelmistovalinta on toki erittäin tärkeä asia, mutta ei silloin jos tekniikka ei vielä riitä tiettyihin aarioihin ja lauluihin. Mielummin laulaisi tällöin helpompaa eli ehkä vähemmän näyttävää ohjelmistoa, mutta sellaista, jonka esittämisellä pystyisi antamaan itsestään laulajana paremman ja valmiimman kuvan.

Monenlaisen ohjelmiston laulaminen on toki hyödyllistä ja kaikin puolin kehittävää, kunhan ei laula itselleen liian raskasta ohjelmistoa.

Valitettavasti ulkonäkö on laulajalle koko ajan yhä tärkeämpi asia eikä paluuta entiseen tule tapahtumaan pitkiin aikoihin. Tottakai laulajan ulkonäkö on tärkeä asia roolin uskottavuuden suhteen, mutta olisi muistettava, että teatteri on teatteria eikä siinä tulisi seurata median ja populaarikulttuurin muotisuuntauksia. On ohjaajan ja puvustajan epäammattimaisuutta, jos he eivät pysty tekemään esim. hieman pyylevästä sopraanosta uskottavaa hahmoa rooliin.

Laulumies kirjoitti:

Aika monesti nuoret laulajat haluavat valita itse ohjelmistonsa laulukilpailuihin eivätkä suostu kuuntelemaan opettajiensa neuvoja ja suosituksia. Haastava ja mielenkiintoinen ohjelmistovalinta on toki erittäin tärkeä asia, mutta ei silloin jos tekniikka ei vielä riitä tiettyihin aarioihin ja lauluihin. Mielummin laulaisi tällöin helpompaa eli ehkä vähemmän näyttävää ohjelmistoa, mutta sellaista, jonka esittämisellä pystyisi antamaan itsestään laulajana paremman ja valmiimman kuvan.

Monenlaisen ohjelmiston laulaminen on toki hyödyllistä ja kaikin puolin kehittävää, kunhan ei laula itselleen liian raskasta ohjelmistoa.

Valitettavasti ulkonäkö on laulajalle koko ajan yhä tärkeämpi asia eikä paluuta entiseen tule tapahtumaan pitkiin aikoihin. Tottakai laulajan ulkonäkö on tärkeä asia roolin uskottavuuden suhteen, mutta olisi muistettava, että teatteri on teatteria eikä siinä tulisi seurata median ja populaarikulttuurin muotisuuntauksia. On ohjaajan ja puvustajan epäammattimaisuutta, jos he eivät pysty tekemään esim. hieman pyylevästä sopraanosta uskottavaa hahmoa rooliin.

Lue lisää

Että,silloin kun nämä kuuluisimmat oopperat on tehty ihmiset ovat nimenomaan olleet pieniä ja pyyleviä? Eli jos oopperat tehtäisiin niinkun sen ajan vaatimus oli niin pienet ja pyylevät olisivat niitä kysyttyjä. Tämä nykynen pitkä ja laiha ihanne on vasta 1900-luvun ihanne.

ja ihan totta saadaanhan elokuvissakin nuori meikattua vanhaksi ja päin vastoin joten miksei oopperassakin.

korvat kirjoitti:

Sijoittaminen ei todellakaan ole ollut ihanne,vaan se on nykynen latvasta puuhun systeemi. Ensinnäkin ääntä ei voi sijoittaa koska se menee n.350 m.s. Silloin kun laulaa oikein "tuetusti niin ääni "sijoittuu itsestään oikein ei sitä tarvitse sijoittaa itse.

Periaatteessa kaiken laulamisen ja lihastyön pitäisi tapahtua kaulasta alaspäin.Jos äänen työntää nenään tai otsalohkoon kuten nykyään opetetaan on tuloksena kiteä puristeinen ääni jota ei kehtaa kuunnella. Mistähän muuten johtuu että joka toisella ammatti laulajalla on tai on ollut kyhmyt äänihuulissa? Väärästä laulutavasta eli ns. sijoittamisesta.

Lue lisää

Missähän tällaiselle laulutyylille löytyisi opettajia???? Olen samaa mieltä, että laulussakin tulisi käyttää koko kroppaa, eikä vain pelkkää palleaa tai kaulan aluetta.

Tällainen vapauden ihannointi on ihan tervettä aloitteleville laulunopiskelijoille sanoisin. Enemmistöllä se meni kuitenkin myös liialliseen varovaisuuteen ja vapauteen. Eli ääni oli kyllä "vapaa", mutta ponnetonta ja jopa aavistuksen huokoisaa. Huomasin,että luonnollisuuden ja vapauden ihannointi aiheuttaa suuremmale osalle in-aktiivisuutta ja väärät paikat olivat löysiä. Itsekään en uskonut äänensijoitukseen, vaan että ääni sijoittuu itsestään kun muut asiat kunnossa ja selitin sen 350 m/s argumentin. Jälkikäteen voin sanoa, että ei se kyllä niin minun osaltani mennyt. Tietenkään ei saa tehdä sitä väärin eli siis pakottaa ääntä ja hakea etisyyttä nasaalin kautta, kuten tod.näk. 60-70 luvulla lähtenyt väärinkäsitys antaa ymmärtää. En ihmettele äänensijoituksen tyrmäämistä, onhan sitä tehty niin paljon väärällä tavalla. Kuitenkaan en siis saanut tällä luonnollisuudela ääneeni kiinteyttä ja tarvittavaa ytyä ylittämään orkesteria. Rento pitää olla mutta erittäin erittäin aktiivinen. Laulaminen orkan yli ei ole kuitenkaan mitään ihan vapaata ja rentoa himmailua, mihin tämä vapauden ihannointi minua ja monia muitakin johdatti. Toki joillekin tämä sopi, mutta ne osasi laulaa ennestään luonnonlahjoillaan tai aikaisemmalla kokemuksella. Eräs koulukunta pyrki välttämään kaikkea työtä laulamisessa ja että äänen pitää tulla niin vapaasti ja kuin itsestään kuin mahdollista. Laimeaksi on jäänyt näiden nättien laululintusten ammattiurat.

Tein melkein täyskäännöksen lähestymistapaan laulamisesta ja lisäsin paljon aktiivisuutta, brutaaliakin äänenkäyttöä ja aloin tutustua laulu-äänen eri ominaisuuksin kokeilemalla miten rumasti/kovaa/kevyesti pillistäni lähtee. Tästä alkoi varsinainen laulunopiskelu ja kummasti vaan asiat rupesi edistyä kun teki juuri niitä juttuja mitä yleisesti pidetään paheellisina. Tää oli myös se vaihe, kun ymmärsin että laulunopettajat harvoin itsekään tietävät mistä puhuvat ja ammattipuolenkin opettajat ovat puoskareita vailla mitään kokemusta ja kompetenssia ammattilaulamisesta. Ihmiset menee niin laput silmillä... monesti ne jotka tietää, ovat tekemässä uraa ja ne jotka eivät saaneet selvlle ovat opettajina. Ellei sitten opiskelijalla ole ennaltaan jo taipumuksia erinomaiseen laulamiseen ilman sen kummimpia ponnisteluja. Äänensijoitushan on terminä hazardi, itse lisäsin aktiivisuutta lihaksista jotka säätelevät kitalakea. Aikamoista työskentelyä oli minulle (muista mehulasit vertaus) saada ja on edelleen pään ominaisuuksia toimimaan niin että ääni soi kallossa oikealla tavalla. Päässäkin on siis lihaksia jotka saatetaan aktiiviseksi oikealla tavalla, ei siis viiltäen/jäykistellen. Suomenkielihän on takainen, koska kieli kurkussa ja se vaan pitää treenata pois sieltä tietyin harjoituksin. Nyt kun katson niitä kaikkia nimekkäitäkin opettajiani, niin kukaan ei puhunut minulle tästä elementistä tai saanut toista reittiä pitkin tätä toimimaan siinä määrin kuin se kuuluu toimia jos ammatikseen sitä haluaa tehdä. Jotenkin kun sen opettaa opettaja, joka itse elättää itseään Wagnerilla niin sen uskoo ja ennenkaikkea opetus on tehokasta, selkeää ja toimii. Tuesta huomasin monia eri käsityksiä ja valitsin niistä itselleni sopivan. Jotkut valitsi pusertavan tavan: niistä yksi oppi laulamaan hienosti ja toinen sai refluksin (mehulasit). Olen samaa mieltä siitäkin, että laulatetaan liian vaikeita biisejä oppilaille liian aikaisin. Se johtuu kyllä siitä ettei osata rakentaa sitä instrmenttia step by step,koska ei tiedetä miten homma menee. Ehkäpä ei osata rakentaa, koska opettaja itse ei ole oppinut harjoittelemaan vaan saanut asiat helpomman kautta. Paljon on luonnostaan laulajia joille tuli pieni äänikriisi

jatkuu

unten lahjatt kirjoitti:

Tällainen vapauden ihannointi on ihan tervettä aloitteleville laulunopiskelijoille sanoisin. Enemmistöllä se meni kuitenkin myös liialliseen varovaisuuteen ja vapauteen. Eli ääni oli kyllä "vapaa", mutta ponnetonta ja jopa aavistuksen huokoisaa. Huomasin,että luonnollisuuden ja vapauden ihannointi aiheuttaa suuremmale osalle in-aktiivisuutta ja väärät paikat olivat löysiä. Itsekään en uskonut äänensijoitukseen, vaan että ääni sijoittuu itsestään kun muut asiat kunnossa ja selitin sen 350 m/s argumentin. Jälkikäteen voin sanoa, että ei se kyllä niin minun osaltani mennyt. Tietenkään ei saa tehdä sitä väärin eli siis pakottaa ääntä ja hakea etisyyttä nasaalin kautta, kuten tod.näk. 60-70 luvulla lähtenyt väärinkäsitys antaa ymmärtää. En ihmettele äänensijoituksen tyrmäämistä, onhan sitä tehty niin paljon väärällä tavalla. Kuitenkaan en siis saanut tällä luonnollisuudela ääneeni kiinteyttä ja tarvittavaa ytyä ylittämään orkesteria. Rento pitää olla mutta erittäin erittäin aktiivinen. Laulaminen orkan yli ei ole kuitenkaan mitään ihan vapaata ja rentoa himmailua, mihin tämä vapauden ihannointi minua ja monia muitakin johdatti. Toki joillekin tämä sopi, mutta ne osasi laulaa ennestään luonnonlahjoillaan tai aikaisemmalla kokemuksella. Eräs koulukunta pyrki välttämään kaikkea työtä laulamisessa ja että äänen pitää tulla niin vapaasti ja kuin itsestään kuin mahdollista. Laimeaksi on jäänyt näiden nättien laululintusten ammattiurat.

Tein melkein täyskäännöksen lähestymistapaan laulamisesta ja lisäsin paljon aktiivisuutta, brutaaliakin äänenkäyttöä ja aloin tutustua laulu-äänen eri ominaisuuksin kokeilemalla miten rumasti/kovaa/kevyesti pillistäni lähtee. Tästä alkoi varsinainen laulunopiskelu ja kummasti vaan asiat rupesi edistyä kun teki juuri niitä juttuja mitä yleisesti pidetään paheellisina. Tää oli myös se vaihe, kun ymmärsin että laulunopettajat harvoin itsekään tietävät mistä puhuvat ja ammattipuolenkin opettajat ovat puoskareita vailla mitään kokemusta ja kompetenssia ammattilaulamisesta. Ihmiset menee niin laput silmillä... monesti ne jotka tietää, ovat tekemässä uraa ja ne jotka eivät saaneet selvlle ovat opettajina. Ellei sitten opiskelijalla ole ennaltaan jo taipumuksia erinomaiseen laulamiseen ilman sen kummimpia ponnisteluja. Äänensijoitushan on terminä hazardi, itse lisäsin aktiivisuutta lihaksista jotka säätelevät kitalakea. Aikamoista työskentelyä oli minulle (muista mehulasit vertaus) saada ja on edelleen pään ominaisuuksia toimimaan niin että ääni soi kallossa oikealla tavalla. Päässäkin on siis lihaksia jotka saatetaan aktiiviseksi oikealla tavalla, ei siis viiltäen/jäykistellen. Suomenkielihän on takainen, koska kieli kurkussa ja se vaan pitää treenata pois sieltä tietyin harjoituksin. Nyt kun katson niitä kaikkia nimekkäitäkin opettajiani, niin kukaan ei puhunut minulle tästä elementistä tai saanut toista reittiä pitkin tätä toimimaan siinä määrin kuin se kuuluu toimia jos ammatikseen sitä haluaa tehdä. Jotenkin kun sen opettaa opettaja, joka itse elättää itseään Wagnerilla niin sen uskoo ja ennenkaikkea opetus on tehokasta, selkeää ja toimii. Tuesta huomasin monia eri käsityksiä ja valitsin niistä itselleni sopivan. Jotkut valitsi pusertavan tavan: niistä yksi oppi laulamaan hienosti ja toinen sai refluksin (mehulasit). Olen samaa mieltä siitäkin, että laulatetaan liian vaikeita biisejä oppilaille liian aikaisin. Se johtuu kyllä siitä ettei osata rakentaa sitä instrmenttia step by step,koska ei tiedetä miten homma menee. Ehkäpä ei osata rakentaa, koska opettaja itse ei ole oppinut harjoittelemaan vaan saanut asiat helpomman kautta. Paljon on luonnostaan laulajia joille tuli pieni äänikriisi

jatkuu

Lue lisää

ja sitten ei osata korjata ongelmaa. On niitäkin, joilla pyyhkii hienosti edelleen ilman ongelmia.

Jotkut siis pärjäävät oikein hyvin matkimisen kautta ja joillekin sopii paremmin "luonnollinen lähestymistapa". Toisaalta näiden matkimistyylin oppilaskonserteissa jotkut on ihan saman kuuloisia keskenään. Siis hyvin laulaa, menestyy hienosti ja näin mutta vähän yksivaihteista ja kuin pastissi oopperaäänestä. Tämä lähestymistapa on suosittu, koska se on nopea reitti ja monet sillä saa tulosta aikaan. Oman äänen romantisointi ja varominen johtaa monia myös himmailuun, se toinen ääripää. Kumpi lähestymistapa on sitten itselleen sopiva? Entä missä määrin juuri itsensä kannattaa ottaa vaikutteita molemmista lähestymistavoista? MIksi toi pärjää niin hyvin tolla tyylillä mutta minä en? On myös esteettinen maku-asia, mistä pitää, pitääkö tummasta vai vaaleasta oluesta. Vaikuttaa siltä että enemmistö pitää tummasta oluesta. Onhan se laulukilpailuissakin vaikuttavaa kun on 4 biisiä aikaa vaikuttaa yleisö ja sieltä tulee joku tykki. "Oho! wau mikä ääni" ja sitten annetaan anteeksi paljon tekstiin, musikaalisuuteen ja syvään tulkintaan liittyviä puutteita. Tärkeähän se ääni on! Oliskohan tämä matkimis-tyyli/tummentelu/manipulointi sitten nopea tapa saada oopperaääni ja kauniin, musikaalisen jalonäänen päälle rakentaminen aikaa vievempää ja vaativampaa. Ehkä tästä syystä oopperalaulajat on suureksi osaksi aika karseen kuuloisia sitten kun ääni on ikävuosina 30-40 alkanut saada damagea paineisuudesta. Ja parhaan kuuloiset, vapaat laulajat joita täälläkin penätään, on sitten perustanut sen homman luonnollisen ei-matkitun äänen päälle. En ihmettele että nopeampi ei-uskollinen-tapa-omalle-äänelleen houkuttelee, koska systeemi suosii että mitä nuorempana sen parempi.

Aikamoista avautumista, tätä kesäloma teettää. Olisi kiva tietää mitä ketjun 5 vuotta sitten kirjoittaneille kuuluu nykyään. Ajatuksiani saa argumentoida, koska haluan oppia uutta muilta ja tällä tavalla olen nykyisenkin tietämiseni laulamisesta.