Mua harmittaa ihan hirveesti yksi asia.
Olen avioliitossa miehen kanssa, jolla on kaksi lasta edellisestä avioliitosta. Nämä lapset kuuluvat tiiviisti mun ja mieheni elämään.
He ovat meillä noin 50% ajasta, ja ovat tällähetkellä 11 - ja 13-vuotiaat.
Olen itse eronnut mutta lapseton. Olen ollut jo vuosia tässä avioliitossa ja uusperhekuviossa.
Meillä ei ole yhteisiä lapsia.
Mutta nyt asiaan.
Minua harmittaa, suoraan sanoen vituttaa, äitini, isäni ja isovanhempieni välinpitämätön käytös meidän uusperhettämme kohtaan!!!
Kertaakaan ei ole tullut mieheni lapsille edes synttäri- tai joulukorttia, lahjoista nyt puhumattakaan. Vanhempani jaksavat ihailla ja paapoa sisareni lapsia, jotka siis ovat tietty bio-lapsia, ostavat heille typerästi vaikka kuun taivaalta ja samalla minun valintani on heille myrkkyä.
Minulla on töistä pitkät lomat, miehelläni ei.
Silloin, kun olen yksin lomalla, äitini haluaa minut YKSIN heille kylään, tulevat vaikka autolla hakemaan. Kun oikeasti muutaman kerran heillä kylässä ollessamme olemme tuoneet mieheni lapset mukaan, hyvä kun heitä on edes tervehditty.
Törkeetä käytöstä!
Koska olen aika suorapuheinen, olen ottanut asian puheeksi äitini kanssa. Vastaus oli: eihän ne ole sinun lapsiasi. Eikö XX:n (siis mieheni) pidä heistä huolta pitää kun on heidät maailmaan saattanutkin? Eihän asia kuulu meille jne.
Voi v...., etten muuta sano. Lapset ovat aivan ihanat ja heissä ei ole pienintäkään vikaa. Miten voi olla noin idiootti-vanhempia mulla, jotka eivät vaivaudu edes tutustumaan? Ovat suoraan sanoneet mulle, että ihmettelevät miten jaksan katsoa "toisen lapsia"?
Olen avioliitossa miehen kanssa, jolla on kaksi lasta edellisestä avioliitosta. Nämä lapset kuuluvat tiiviisti mun ja mieheni elämään.
He ovat meillä noin 50% ajasta, ja ovat tällähetkellä 11 - ja 13-vuotiaat.
Olen itse eronnut mutta lapseton. Olen ollut jo vuosia tässä avioliitossa ja uusperhekuviossa.
Meillä ei ole yhteisiä lapsia.
Mutta nyt asiaan.
Minua harmittaa, suoraan sanoen vituttaa, äitini, isäni ja isovanhempieni välinpitämätön käytös meidän uusperhettämme kohtaan!!!
Kertaakaan ei ole tullut mieheni lapsille edes synttäri- tai joulukorttia, lahjoista nyt puhumattakaan. Vanhempani jaksavat ihailla ja paapoa sisareni lapsia, jotka siis ovat tietty bio-lapsia, ostavat heille typerästi vaikka kuun taivaalta ja samalla minun valintani on heille myrkkyä.
Minulla on töistä pitkät lomat, miehelläni ei.
Silloin, kun olen yksin lomalla, äitini haluaa minut YKSIN heille kylään, tulevat vaikka autolla hakemaan. Kun oikeasti muutaman kerran heillä kylässä ollessamme olemme tuoneet mieheni lapset mukaan, hyvä kun heitä on edes tervehditty.
Törkeetä käytöstä!
Koska olen aika suorapuheinen, olen ottanut asian puheeksi äitini kanssa. Vastaus oli: eihän ne ole sinun lapsiasi. Eikö XX:n (siis mieheni) pidä heistä huolta pitää kun on heidät maailmaan saattanutkin? Eihän asia kuulu meille jne.
Voi v...., etten muuta sano. Lapset ovat aivan ihanat ja heissä ei ole pienintäkään vikaa. Miten voi olla noin idiootti-vanhempia mulla, jotka eivät vaivaudu edes tutustumaan? Ovat suoraan sanoneet mulle, että ihmettelevät miten jaksan katsoa "toisen lapsia"?
Vastaukset 15
Vanhimmat
mulla otti isäni heti "pesäeron",minusta, kun sai kuulla että olen "lapsellisen" miehen itselleni ottanut,kuulema "hänen" rahansa menevät mieheni lapsille, minulla on mieheni kanssa avio-ehto, emmekä toisistamme halua hyötyä, avio-eron,tai kuoleman johdattaessa, itselläni myös perillisiä, jotka minut perivät, ja mieheni omat perilliset, oman isänsä, ei myöskään äitini, ole kiinnostunut, kuin kuulopuheilla, mitä mieheni lapsille, minulle tärkeille, kuuluu...et ole ainoa,
Hei, hyvä kuulla kommenttia samassa tilanteessa olevalta, etten ole ainoa, mutta otan osaa sun tilanteeseesi.
Meilläkin on avio-ehto, kysymys ei siis ole perinnöistä.
Kysymys on siitä miten raivostuttavan välinpitämättömiä vanhempani ovat.
Kyseessä suhteemme alussa olivat ihan pienet lapset, päiväkoti-ikäiset. ´
Miten selittää lapsille eriarvoisuus kun mun sisaren lapset olivat samanaikaisesti kaikki kaikessa?
Emme puhu minun sukulaisistani lapsille enää lainkaan.
Mä melkein jo vihaan mun vanhempia ton takia (en voi ihan vihata, mutta melkein).
Mun mieheni on todennut tyynesti, että oikeessa ovat, huolehdin omista lapsistani ja en todellakaan tule ikinä pyytämään HEILTÄ mitään. Jos emme ole tervetulleita perheenä, emme itseämme tuputa.
Mua hävettää. Ja kertakaikkiaan inhottaa mun äidin tyyli lähettää rakkaita terveisiä mun lapsipuolille, kun puhelimessa mulle soittaa ja kuulee että ovat taas meillä. Mitä helvettiä lapset terveisillä tekevät kun muuten eivät ole edes olemassa hänelle?
Kuulehan nyt, anteeksi vain, mutta minusta ihmisellä on työ ja tekeminen muistaa edes omat lapsenlapsensa, miksi ihmeessä sitten jotkut vieraat!
Jotkut ovat sosiaalisempia ja "äidillisempiä", se heille suotakoon, mutta on myös meitä mörököllejä, joita lapset eivät yksinkertaisesti kiinnosta.
Omalle suvulleni olen jo hyvissä ajoin levittänyt tehokasta propagandaa, ettei pidä välittää mistään, kun on niin umpilaho pää, ettei omaakaan synttäriään tahdo muistaa...
Tietysti, mikäli olisin tilanteessa että lapseni olisi lapsipuoliensa kanssa kylässä, ilman muuta käyttäytyisin hyvin. Vieraita kohtaan tehdään niin. Mutta en ole lainkaan varma kiinnostaisiko minua vartavasten kutsua heitä - ainkaan pidemmille vierailuille.
Kuullostaa kai tylyltä - mutta tällainen minä nyt olen, ehkä vanhempiesi sukulaissielu?
Miksi pitäs???? Eihän ne lapset oo sun!!! On kumma kun nykyajan naiset ei erota omia ja toisten lapsia!!!
Olishan se jo arveluttavaa ihan vieraille ihmisille viedä toisten lapsia! Mä en suostuis ikinä. Ajattele edes lasten parasta, tai kysy mieheltä tai lasten äidiltä, mutta älä toimi oman mieles mukaan kun on kyse toisten lasten asioista! Huh.
pääsitkö lomille?
kohtaavat päivittäin vieraita ihmisiä. Kukaan tuskin niin pumpulissa elää, etteikö ikinä olisi muita ihmisiä kuin omia vanhempia ja sukuaan nähnyt...
Mutta niin; Olen itse tyytyväinen siihen etteivät vanhempani karsasta mieheni lasta. Varsinkin kun yhteisiä lapsiakin on. Olisi se outoa sanoa Emmalle, että sori nyt mutta minä, isi, Jasper ja Joonatan lähdetään isovanhempia katsomaan, mutta sinä et saa tulla koska he eivät ole sinun isovanhempiasi. :( Ja yleensä tuollaiset ihmiset, jotka ovat mukana elämässä ja touhuissa eivät edes ole vieraita. :)
mutta ehkäpä vanhempasi pelkäävät kiintyä noihin lapsiin? Vaikka olisitte olleetkin jo pidempään yhdessä ja osoittaneet, että olette vakavissanne toistenne suhteen miehesi kanssa, voivat vanhempasi ajatella, että mahdollisen eron tultuahan heillä ei ole mitään oikeuksia miehesi lasten suhteen? Kuten ei isovanhemmilla taida olla biolapsiinkaan, jos olen oikein ymmärtänyt?!
Tai sitten vanhempasi eivät vaan kuulu niiden lapsirakkaiden ihmisten joukkoon, jotka ottavat avosylin kaikkien lapset kyläilemään ja muistavat heitä juhlapäivinä! Ja se heille suotakoon..
Itse olen siinä onnellisessa tilanteessa, että omat vanhempani suhtautuvat lämpimästi mieheni lapsiin, ja myös ex-mieheni sekä hänen vanhempansa ovat valmiita ottamaan kaikki lapset kyläilemään luokseen! Kun taa sappivanhempani ovat selvästi varautuneempia minun lapseni suhteen. Ja joskus tuntuu, että miehenikin lasten suhteen, mieheni siskon lapset taas asuvat lähellä isovanhempiaan ja kyläilevät siellä päivittäin, mieheni lapset näkevät ainoita elossa olevia isovanhempiaan pari kertaa vuodessa.
Mutta se on hyväksyttävä, että me ihmiset olemme erilaisia, joidenkin on vaikea hyväksyä tiettyjä asioita. Toki aikuisilta ihmisiltä voi odottaa hyvää ja asiallista käytöstä, mutta mielestäni vanhemmillasi ei ole velvollisuutta kohdella heille ilmeisen vieraita lapsia kuin omia sukulaisiaan!
tuota suhtautumista. Tai tietysti jos nämä ovat vaikkapa kolmannet uusiolapsenlapset, jotka esittelet heille, ymmärrän.
Omalla pojallani oli eka vaimo, jolla oli yksi lapsi, nyt toisella on kaksi. Omia hänellä ei toistaiseksi ole.
Nämä lapset sekä miniät ovat minulle rakkaita, ex-miniäänkin pidän yhteyttä edelleen, enhän minä ole hänestä eronnut.
Lapset ovat syyttömiä tilanteeseensa. Jos heillä on ihan biologiset isovanhemmat, jotka kuuluvat heidän elämäänsä, voi nämä uusiot ottaakin vähän etäisyyttä. Muuta tylyä tai epäkunnioittavaa kohtelua ei ansaitse kukaan lapsi.
Mun vanhemmat (ja sisarukset) on ottanu hyvin vastaan mieheni lapset. Aina kun ollaan heillä kylässä kyselevät kuulumiset ja antavat puuhata kaikkea oli se sitten pihatöitä tai pelien pelaamista ja aina antavat vielä jonkun yllätyksen mukaan! Äitini varsinkin on -minun mielestä- liiankin innokas... kysy kerran, että sanooko ne häntä mummoksi? Sanoin, että ei, kun et ole heille mummo...
Meillä suurin osa mun sukulaisista on ottanut mun tytärpuolen tosi hyvin huomioon. He ymmätävät, että lapsi on osa perhettäni, vaikka ei sukulainen olekaan. Suhtautuminen on hienoa.
En ole silti mitään lahjoja tms. odottanutkaan, lapsi saa varmasti omalta suvultaan niitä vähintään tarpeeksi. Kuitenkin ainakin jouluisin on paketteja tullut minunkin suvultani.
Jonkun kerran on kyllä tullut paha mielikin. Tätini järjesti äskettäin mummoni syntymäpäiväjuhlia. Hän soitti ja painotti, että lastahan ei sinne sitten ole kutsuttu! Ja, että kai te nyt voitte sen siksi aikaa jonnekin hukata?! En tiedä, olko asenne enemmän tädin vai mummon. Aluksi ajattelin, että jätän koko juhlat väliin jos kerran koko perheeni ei ole tervetullut. Tuskin olisi omaa lasta käsketty "hukata". Sitten ajattelin, että antaa olla. Olkoon asennevammaisia, he eivät voi onnelleni mitään. Tuskin niissä bileissä lapsella olisi kovin kivaa ollutkaan...
Toki oli hyvä, että tuokin asenne selvisi. Eipä ainakaan tarvi ylimääräisiä heidän luonaan kyläillä.
Miksi sinun vanhempiesi pitäisi välittää vieraiden ihmisten lapsista, en kyllä voi mitenkään ymmärtää. Odota vaan päivää kun eroatte, niin eipä ole sinullakaan osaa eikä arpaa näiden nyt niin ihanien lasten elämään, eikä heitäkään varmasti voisi vähempää kiinnostaa sinun tai vanhempiesi tapaamiset. Herätkää todellisuuteen.
En voi kuin ihmetellä asennettasi, piia77.
Ihan vaan tiedoksesi: me emme todellakaan ole eroamassa meieheni kanssa. Hänen ex-liittonsa lapset ovat osa meidän perhettämme, niin hankalaa ja vaikeata kuin se onkin joillekuille ymmärtää. Ja me olemme varmoja siitä, että lapset kokevat asian myös näin. He ovat eläneet koko pienen ikänsä kahta kotia ja ymmärtävät kyllä tämän olevan täysin pysyvä tilanne eikä mikään tilapäisratkaisu.
Olen edelleen sitä mieltä, että koska tämä on minun elämäni ja minun ratkaisuni, vanhempieni pitäisi sitä kunnioittaa. Otan heidän käytöksensä henkilökohtaisena loukkauksena myös miestäni kohtaan.
Keskustelupalstoille kun kirjoittelee, saa aina varautua kaikenlaisiin kommentteihin.
Silti tosiasiat tosiasioina.
Tosiasiat tosiasioina, eli miehesi lapset eivät ole sinulle mitään sukua vaikka saman katon alla asuttekin. Etkä voi koskaan tietää mitä lasten päässä todella liikkuu. Heillä on jo äiti ja isä. Sinä olet vain ehkä hyvä kaveri. Sinun vanhemmillasi ei ole mitään velvollisuutta miehesi lapsia kohtaan, ole tyytyväinen jos he edes sentään sietävät heitä.
...ettei hänen lapsensa saa olla missään tekemisissä minun sukuni kanssa! Että se siitä sitten!
ps. Lapsia ei edes tuoda meille jos minun sukulaisiani on käymässä! Jos taas "emme kerro", hän saa tietää asian jälkeenpäin lapsilta ja sitten alkaa hirveä metakka...
itselläni ei ole lapsia, mutta kumppanillani on yksi. Mielestäni vanhempieni tai isovanhempieni ei kuulu ostaa "lapsi-puolikkalleni" lahjoja tai lähettää kortteja. Oma vapaehtoinen osallistuminen tietysti suvaitaan, mutta en pidä sitä heidän velvollisuutenaan. Säästäkööt lahjansa minun omalle jälkikasvulleni...