Onnellisees koros asuu mies ja vaimo, sinne aletahan kokuamahan hyvää ja koriaa, tyyristä ja tarpeetonta. minkä ny kukin hyväksi kattoo. Viihtyvyytensä tai naapureiren esimerkin jäläkehen. Se nainen on se joka sille asumiselle autuuren antaa ja koron sieluna hääräälöö. Nainen tällää kaikki tekstiilit nättihin järjestyksehen, lykkii vaihtelun vuoksi huonekalut seinältä toiselle, nottei asuunkampraatti kyllääntyysi. Kun miehiltä ei oikeen luonnistu tuo ympäristön koristelu. Ukot ei taharo aina hoksata rekvisiitan merkitystä. Se koto on kanssa paikka mihinä hiotahan särmiä ja opetetahan tenavia ihimisten tavoolle. Se koto on yhteeskunta pienooskoos.
Onnellises koros on....
Akaton mies
13726
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei täälä anne-maria. Nalle9 voi jo jättää pois, koska meijän Nalle jouduttiin lopettamaan, kun peräpää petti ja se laihtui ihan lyhyessä ajassa luurangoksi.
Mut kun sai sellasen miehen ku sä oot kirjoittelusta päätellen, ni ottaisin sinut hetu ja tiitun tietenkin. Miten sä saat kaikki kirjoitukset kuulostamaan taivaallisilta saduilta, elleu ne ole taivaallisia jo?!
ihan noinkaan. Oma ukkoni on oikea ukkouden perikuva, mutta kyllä hänellä on silmää kauneudellekin, muullekin, kuin vain minun ihailemiselle.
Usein hän ihan omatoimisesti hankkii jotain esineitä, tai muita viihtyvyyttä nostavia hommia kotiimme. Saattaa tuoda vaikkapa jonkin uuden viherkasvin, tai ostaa huutokaupasta taulun. Usein hän myös ehdottaa sitä tai tätä hankintaa, joka minulla ei ole edes juolahtanut mieleen. Siispä väitänkin, ettei se esteettisyys ole vain meidän naisten ominaisuus. Ehkä kaikki emännät eivät anna ukkojensa toteuttaa omia ajatuksiaan, joten pian miehet eivät niitä ehdottelekaan.
Meidän kahden elämä onkin tietenkin itsekästä, kaksin kun aina olemme olleet, lemmikeitä on paapottavana.
Joo ei kaikki miehet oo samanlaasia, onhan aina poikkeuksiakin. Puoliksi pilike silimäkulumas tuon kirijootin. Koto kuitenkin pitää ihimisellä olla, ainakin näillä leveysasteella, talavi on pitkä, pimiä ja kylymä. Onhan se lämpimämpiki vuorenaika jota optimistisimmat sanoo kesäksi, soon vaan niin kovasti lyhkäänen, muutaman kuukauren. Kotohan on niin monenlaanen paikka kasvatuslaitoos, taistelutanner, juhulahuones ja piilopirttiki. Siellä äite touhuaa ja valamistaa kersat lento ja pesimiskuntoosiksi maalimaa vastahan. Miehille se voi olla pairanvaihratus paikka, ainakin useen niin pitkähän ku ollahan työ elämäs. Kaikkehen muuhun voi elämänsä aikana kyllästyäkki, mutta ei kotohonsa eikä asumisen autuutehen.
olla omassakin rauhassa "omas koros", lämpimässä. Nyt ainakin ulkona tuulee ja tuivertaa ja reissuilujen jälkeen tuntui oikein hyvältä tulla taas kotiin. Taidankin lämmittää glögiä ja sytyttää kynttilän, tv:stä katsoa Inhimillisen tekijän ja sitten vielä kirjoitella maileja...
On se kun saa päivän töiren jälkehen muutaman tunnin olla vain ittensä kanssa, on sellaasta omaa aikaa. Joo ne kynttilät on kivoja, itte kanssa oon kova niitä sytyttämähän. Pimiästä syksystäkin nauttii kynttilään valoos.
täälläkin kaivattaisiin, tuntuu että kovan tuulen mukana kostea meri-ilma tunkee sisällekin. Tarvittais erityislämmitystä.. :)
ja meilläpäin tuo "koro" merkkaa aivan jotain muuta--- ;))
ole peräti konservatiivi ??
ennenvanhaan...oikeen vanhaan (hyvään?) aikaan
siellä kodos oli ( tupa) höyläpenkki, uuninpankolla sahaa, kirvestä, yms työkalua
siellä kiskottiin päreitä, nakutettiin nauloja kengänpohjiin, veistettiin reen jalaksia, tervattiin suksia, katon rajassa, orsien päällä oli kuivaamassa puutavaraa,
naiset kehräsivät...kutoivat kangaspuilla
sodan aikana tuvassa paloi karbiidi lamppu..
nyt ne "miehet autotalliin menneet on! ;)))
parhaimmillaan, tietysti..
Kuin Kotiliedestä luettua..:)
mutta divarista ostetussa! ;)
Ei mulle oo koskahan tullu Kotiliesi lehteä, enkä meinaa sitä tilatakkaan. Tuos oon lukenu Vaasalaasen Venny Kontturin kirijaa ja siinä oli kirijootus "Koto se jotaki on" siitä iliman aikojani kirijootin samahan tyylihin. En näällä kirijootuksillani oo ikänä halunnu tuora kenellekään mitään mieli pahaa, niinkuun en muutoonkaan elämäs oo ollu ensimmääsenä painamas ketään alaha päin. Nostanu oon monta. Se on sellaasta kun täs vuodesta toisehen kattoo kaikki ehtoot yksin, pimiälle maantielle ja monasti maantietä, kylymän tuulilasin läpi niin tykkää kirijootella ihimisten kanssa muutaman sanan ja sitä kuitenkin aina orottaa kotia pääsyä. Se on koti kuitenkin minullekin ,vaikkei täällä mua kukaan orotakaan, niin sillä tuon tarinan kirijootin. Jotenkin se kosketti mua. Lainasithan säkin sen Casino karaoken, äsken sitä vielä kuuntelin. Aattelin vaan jos jotaan kiinnostaas ja tulis keskustelua.
ei ollut tarkoitus kritisoida sinun kotikuvaustasi..
Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat kirjoituksellasi, analysoit harvinaisen syvällisesti elämää...ja, voisiko sanoa, että ajattelet kypsästi mieheksi (en aliarvioi kommentillani miehiä).., mutta onhan se ymmärrettävää kovien elämänkokemustesi jälkeen..
Meillä ihmisillä kun tahtoo tuo "silmä" jotenkin tottua liiaksi kaikkeen mitä meillä elämässämme tällähetkellä on, - pidämme niitä yhdentekevinä ja itsestään selvyyksinä..
Varmaan monet miehet kuittaavat olankohautuksella kotinsa kaunistukset ja sisustukset, joita se vaimo/puoliso on sinne "ripustellut"..
Luulisin että jäävät huomaamatta ne kauniit uudet verhotkin, ellei se vaimo ihan kerjää sitä miehen körilästään huomaamaan, - ja sittenkin vastaus voi olla jotain "no onhan nuo..ikkunassa" :)
Kotiliedessä on perinteisesti ollut Vendeliinin maalauksia ja piirroksia, ja niistä minulle välittyy sellainen perinteinen lapsuudesta mieleen jäänyt kuva kodista... niinkuin Venny Kontturin kirjoistakin, ja pidän hyvin paljon hänen kirjoistaan..
ps. anteeksi jos pahoitin mielesi, ei ollut tarkoitus..
enemmin. Kun on rauhaa ja rakkautta, kotikin on sopuisa paikka, jossa kaikilla on hyvä olla. Tietenkin ne puitteetkin jotain vaikuttavat, mutta kyllä näytelmässäkin osasuoritukset ovat lavastusta tärkeämmät. :)
Kotini on linnani, kuten englesmanni sanoo.