Miksi Suomessa on suhteessa enemmän ruotsinkielisiä opiskelupaikkoja kuin suomenkielisiä opiskelupaikkoja?
Vaikka tilastot ovat vanhoja se ei tarkoita että tilanne olisi muuttunut. Syksyllä 1989 Helsingissä ruotsinkieliseen lukioon pääsi 5,28 keskiarvolla ja kaikki pyrkijät otettiin sisään. Mutta suomenkieliseen lukioon vaadittiin 7,40 keskiarvo ja yli 400 pyrkijää jäi ilman paikkaa.
Ruotsinkielisten osuus väestöstämme on 5 %, mutta heidän kiintiöillä turvattu yliedustuksensa kaikista korkeakouluopiskelijoista on 26 % ja
uusista opiskelemaan hyväksytyistä peräti 28 %.
Esimerkiksi keväällä 1996 jäi 17 suomenkielistä ilman opiskelupaikka Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa siksi, että tilalle otettiin sama määrä ruotsinkielisiä, joilla oli huonommat pisteet.
Hyvä esimerkki kielikiintiöistä on myös Vaasasta, missä on 50 prosentin ruotsinkielinen kiintiö sikäläisessä juristikoulutuksessa.
Maassamme ei ole yhtään suomenkielistä korkeakoulua: Ne ovat joko kaksikielisiä tai ruotsinkielisiä, kuten Svenska Handelshögskolan tai Åbo Akademi. Viimeksi mainittuihin paikkoihin on suomenkielisille ylitiukat ruotsinkielen kielikokeet ja enimmäiskiintiöt. Sen sijaan ruotsinkieliset pääsevät opiskelemaan suomenkieliselle puolelle ilman kielikokeita.
Helsingin yliopiston asiakirjoista selviää, että lääketieteessä, oikeustieteessä, maa- ja metsätaloudessa sekä kaupallisessa opiskelussa, joissa sisäänpääsy perustuu kiintiöihin, suomenkielisten syrjintä näkyy selvimmin.
Oikeustieteessä ruotsinkielinen pyrkijä syrjäyttää suomenkielisen, joka on saanut 6 pistettä paremman tuloksen. Vuonna 1990 kasvatustieteellisissä koulutusohjelmissa ruotsinkielisten kiintiö oli 32 %.
Ruotsinkielisistä pyrkijöistä 62 % pääsi opiskelemaan, suomenkielisistä 18 %.
Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan ruotsinkieliset ylioppilaat ovat päässeet alemmilla pisteillä kuin suomenkieliset.
Hyväksyttyjä on ollut yhteensä 72 18 = 90 eli ruotsinkielisiä on hyväksytty 20 %.
Ruotsinkieliseen kokeeseen osallistuneista 57 hakijasta on hyväksytty 17 eli 29,8 %. Prosenttiosuudet ovat suhteettoman suuret verrattuina ruotsinkielisten väestömäärään eli 5 prosenttiin.
Helsingin yliopiston pääsykokeeseen vuonna 1995 osallistuneista pääsi opiskelemaan seuraavasti:
Historia
suomenkielisistä 11 %
ruotsinkielisistä 52 %
Filosofia
suomenkielisistä 9 %
ruotsinkielisistä 52 %
Biologia
suomenkielisistä 13 %
ruotsinkielisistä 23 %
Kielellistä syrjintää osoittaa alimmat pistemäärät, joilla kyseisenä vuonna pääsi opiskelemaan esimerkiksi historiaa. Pääsykoe (maks. 10 p.), suomenkieliset 6,13 p, ruotsinkieliset 4,31 p.
Pääsykoe ylioppilastodistus (maks. 19 p.), suomenkieliset 14,50 p, ruotsinkieliset 11,91 p.
Suomenkielinen koulutus on avoimempi ruotsinkieliselle kuin ruotsinkielinen koulutus suomenkieliselle, ja vielä ilman kielikoetta. Mikä aiheuttaa sen että ruotsinkieleisllä on omat kiintiönsä ja tämän lisäksi suomenkielinen kiintiö yhtä helposti saavutettavissa.
Suomenkielinen joutuu aina kielikokeeseen hakiessaan ruotsinkieliseen koulutukseen.
Missään muualla kuin Suomessa ei ole opiskelupaikkakiintiöitä jotka lisäävät eriarvoisuutta.
Ammattikoulutusta on selvästi liian vähän ruotsinkielisille. Eikä niitäkään kouluja saada täytettyä ruotsinkielisillä vaan niihin haalitaan suomenkielisiä jotka eivät ole päässeet muualle opiskelemaan. Mutta ne ruotsinkieleiset joiden kuuluisi olla ammttikouluussa ovat päässeet korkeakouluun tai yliopistoon ruotsinkielisessä kiintiössä.
Muualla maailmassa kiintiöt on asetettu siten että tasataan kansanryhmien pääsyä opiskelemaan. Mustien pääsyä opiskelemaan on helpotettu USA:ssa jotta mustien osuus edes jotenkin lähestyisi valkoihoisten opiskelijoiden määrää.
Suomessa kiintiöt ovat aivan päinvastoin. Suomessa kiintiöt on asetettu siten, että suomen kielisten opiskelijoiden jo muutenkin pienempi määrä ruotsin kielisiin opiskelijoihin verrattuna laskee ruotsalaisten kiintiöiden takia.
Vaikka tilastot ovat vanhoja se ei tarkoita että tilanne olisi muuttunut. Syksyllä 1989 Helsingissä ruotsinkieliseen lukioon pääsi 5,28 keskiarvolla ja kaikki pyrkijät otettiin sisään. Mutta suomenkieliseen lukioon vaadittiin 7,40 keskiarvo ja yli 400 pyrkijää jäi ilman paikkaa.
Ruotsinkielisten osuus väestöstämme on 5 %, mutta heidän kiintiöillä turvattu yliedustuksensa kaikista korkeakouluopiskelijoista on 26 % ja
uusista opiskelemaan hyväksytyistä peräti 28 %.
Esimerkiksi keväällä 1996 jäi 17 suomenkielistä ilman opiskelupaikka Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa siksi, että tilalle otettiin sama määrä ruotsinkielisiä, joilla oli huonommat pisteet.
Hyvä esimerkki kielikiintiöistä on myös Vaasasta, missä on 50 prosentin ruotsinkielinen kiintiö sikäläisessä juristikoulutuksessa.
Maassamme ei ole yhtään suomenkielistä korkeakoulua: Ne ovat joko kaksikielisiä tai ruotsinkielisiä, kuten Svenska Handelshögskolan tai Åbo Akademi. Viimeksi mainittuihin paikkoihin on suomenkielisille ylitiukat ruotsinkielen kielikokeet ja enimmäiskiintiöt. Sen sijaan ruotsinkieliset pääsevät opiskelemaan suomenkieliselle puolelle ilman kielikokeita.
Helsingin yliopiston asiakirjoista selviää, että lääketieteessä, oikeustieteessä, maa- ja metsätaloudessa sekä kaupallisessa opiskelussa, joissa sisäänpääsy perustuu kiintiöihin, suomenkielisten syrjintä näkyy selvimmin.
Oikeustieteessä ruotsinkielinen pyrkijä syrjäyttää suomenkielisen, joka on saanut 6 pistettä paremman tuloksen. Vuonna 1990 kasvatustieteellisissä koulutusohjelmissa ruotsinkielisten kiintiö oli 32 %.
Ruotsinkielisistä pyrkijöistä 62 % pääsi opiskelemaan, suomenkielisistä 18 %.
Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan ruotsinkieliset ylioppilaat ovat päässeet alemmilla pisteillä kuin suomenkieliset.
Hyväksyttyjä on ollut yhteensä 72 18 = 90 eli ruotsinkielisiä on hyväksytty 20 %.
Ruotsinkieliseen kokeeseen osallistuneista 57 hakijasta on hyväksytty 17 eli 29,8 %. Prosenttiosuudet ovat suhteettoman suuret verrattuina ruotsinkielisten väestömäärään eli 5 prosenttiin.
Helsingin yliopiston pääsykokeeseen vuonna 1995 osallistuneista pääsi opiskelemaan seuraavasti:
Historia
suomenkielisistä 11 %
ruotsinkielisistä 52 %
Filosofia
suomenkielisistä 9 %
ruotsinkielisistä 52 %
Biologia
suomenkielisistä 13 %
ruotsinkielisistä 23 %
Kielellistä syrjintää osoittaa alimmat pistemäärät, joilla kyseisenä vuonna pääsi opiskelemaan esimerkiksi historiaa. Pääsykoe (maks. 10 p.), suomenkieliset 6,13 p, ruotsinkieliset 4,31 p.
Pääsykoe ylioppilastodistus (maks. 19 p.), suomenkieliset 14,50 p, ruotsinkieliset 11,91 p.
Suomenkielinen koulutus on avoimempi ruotsinkieliselle kuin ruotsinkielinen koulutus suomenkieliselle, ja vielä ilman kielikoetta. Mikä aiheuttaa sen että ruotsinkieleisllä on omat kiintiönsä ja tämän lisäksi suomenkielinen kiintiö yhtä helposti saavutettavissa.
Suomenkielinen joutuu aina kielikokeeseen hakiessaan ruotsinkieliseen koulutukseen.
Missään muualla kuin Suomessa ei ole opiskelupaikkakiintiöitä jotka lisäävät eriarvoisuutta.
Ammattikoulutusta on selvästi liian vähän ruotsinkielisille. Eikä niitäkään kouluja saada täytettyä ruotsinkielisillä vaan niihin haalitaan suomenkielisiä jotka eivät ole päässeet muualle opiskelemaan. Mutta ne ruotsinkieleiset joiden kuuluisi olla ammttikouluussa ovat päässeet korkeakouluun tai yliopistoon ruotsinkielisessä kiintiössä.
Muualla maailmassa kiintiöt on asetettu siten että tasataan kansanryhmien pääsyä opiskelemaan. Mustien pääsyä opiskelemaan on helpotettu USA:ssa jotta mustien osuus edes jotenkin lähestyisi valkoihoisten opiskelijoiden määrää.
Suomessa kiintiöt ovat aivan päinvastoin. Suomessa kiintiöt on asetettu siten, että suomen kielisten opiskelijoiden jo muutenkin pienempi määrä ruotsin kielisiin opiskelijoihin verrattuna laskee ruotsalaisten kiintiöiden takia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suomessa on tämä svensketalande bättre folk.
Puhun omasta opinahjostani ÅA:sta. Todettakoon, että täällä Turussa se on "se alkuperäinen yliopisto" 1700-luvulta. Turun yliopisto perustettiin vasta viime vuosisadan puolivälissä.
ÅA:n rahoitus tulee yksityiseltä säätiöltä nimeltä Stiftelsen för Åbo Akademi. Valtion hallinnoimat (verovaroilla ylläpidetyt) ovat erikseen. Kuka tahansa, vaikka kiinalainen, voi tulla hyväksytyksi, jos osaa tarvittavan hyvin ruotsia tai englantia. Niin hyvin, että pystyy opiskelemaan jommalla kummalla kielellä. Ei täällä ole enää mitään kielikiintiöitä. Ruotsin kieli on toinen virallinen ja täysin saman arvoinen kieli lain mukaan suomen kanssa.
Olen itse kotikieleltäni täysin suomalainen, mutta ruotsinkielinen tutkinto lisää työllistymismahdollisuuksia merkittävästi. Siksi hakeuduin tänne. Laudaturin papereilla olisin varmasti päässyt muuallekin. Veinkö nyt siis jonkun huonommilla pisteillä hakeneen ruotsinkielisen paikan?!? Vai olisiko ollut parempi tulla kilpailemaan kanssasi suomenkieliseen korkeakouluun pääsemisestä? Fakta on, että suurin osa valittajista on keskinkertaisuuksia tai alle sen. Motivoituneet ja kouluun alusta asti panostaneet pääsevät kyllä sinne, minne haluavat.
Kielikoe ei todellakaan ole ylivaikea. Ellei pääse siitä läpi, ei takuulla pysty luennolla kirjoittamaan muistiinpanoja luennoitsijan esityksestä. Eikä se tenttiin vastaaaminenkaan onnistu pelkkien sanakirjojen avulla.
En osaa tarpeeksi hyvin matikkaa, joten miksi valittaisin, kun en pääse Teknilliseen korkeakouluun. Eikä musikaalinen lahjakkuuteni riitä Sibikseen. Miksi pitäisi päästä ruotsinkieliseen yliopistoon, ellei osaa ruotsia? Kysyin tätä jo kerran ennenkin, mutta ilman vastausta.
""Puhun omasta opinahjostani ÅA:sta. Todettakoon, että täällä Turussa se on "se alkuperäinen yliopisto" 1700-luvulta. "
Se että "se alkuperäinen" yliopisto oli ruotsinkielinen, ei tee nykyisestä oopoakademista "sitä alkuperäistä" yliopistoa. Kuninkaallinen akatemia ei nimensäkään puolesta ole yhteydessä oopoakademiin.
"Nykyinen Åbo Akademi perustettiin vuonna 1918 ja pari vuotta myöhemmin suomenkielinen yliopisto aloitti toimintansa Turussa. Åbo Akademin kauppakorkeakoulu perustettiin vuonna 1927. Tänään se toimii osana yliopistoamme.
"A:n rahoitus tulee yksityiseltä säätiöltä nimeltä Stiftelsen för Åbo Akademi."
Tuosta en harmi kyllä löytänyt tietoa oopoakademin sivuilta koska kyseistä sivua ei tarjottu suomeksi. Miksi ei?
"Åbo Akademin säätiö ylläpiti yliopistoa valtiollistamiseen asti vuonna 1981."
"Kielikoe ei todellakaan ole ylivaikea. Ellei pääse siitä läpi, ei takuulla pysty luennolla kirjoittamaan muistiinpanoja luennoitsijan esityksestä. Eikä se tenttiin vastaaaminenkaan onnistu pelkkien sanakirjojen avulla. "
Siis englantia sujuvasti ymmärtävä japanilainen ei pärjääkään oopoakademissa?
"En osaa tarpeeksi hyvin matikkaa, joten miksi valittaisin, kun en pääse Teknilliseen korkeakouluun....Miksi pitäisi päästä ruotsinkieliseen yliopistoon, ellei osaa ruotsia?"
Eli nyt tuli se pääpointti esille. Teknilliseen korkeakouluun pääsemiseksi pitää olla matemaattisesti lahjakas, sibelius akatemiaan pääsemiseksi lahjakas musikaalisesti, mutta oopoakademiin pääsemiseksi riittää että osaa ruotsia.
Heh ;)
Onko oikein että suomenkielisen täytyy opiskella ruotsiksi jos hän ei pääse suomenkieliseen kouluun? Samalla ruotsinkielinen pääsee helpommin opiskelemaan kuin suomenkielinen ja vielä äidinkielellään.
Tästä herää kysymys onko koulutuspaikat tarkoitettu ensisijaisesti ruotsinkielisille, ja loput on jaettu suomenkielisille jotka opiskelevat ruotsia. Kaikkein huonoimmat opiskelupaikat (mm. ammattikoulut) on sitten säälistä annettu suomenkielisille.
Harva suomalainen osaa ruotsia niin hyvin ettei hänen tarvitsisi opiskella ruotsia valmistautuessaan kielikokeesseen, siitä yksinkertaisesta syystä että hänen äidinkielensä on suomi. Tästä kaikesta tulee vaikutelma että, opiskelupaikat on ensisijaisesti tarkoitettu ruotsinkielisille, ja jäljelle jäävät paikat voidaan jakaa suomenkielsille jotka opettelevat ruotsia.
Suomessa kiintiöt on asetettu siten, että suomen kielisten opiskelijoiden jo muutenkin pienempi osuus ruotsin kielisiin opiskelijoihin verrattuna laskee ruotsalaisten kiintiöiden takia. Missään muualla kuin Suomessa ei ole opiskelupaikkakiintiöitä jotka lisäävät eriarvoisuutta. Muualla maailmassa kiintiöt on asetettu siten että tasataan kansanryhmien pääsyä opiskelemaan. Mustien pääsyä opiskelemaan on helpotettu USA:ssa jotta mustien osuus edes jotenkin lähestyisi valkoihoisten opiskelijoiden määrää. Suomessa kiintiöt ovat aivan päinvastoin. Suomessa kiintiöt on asetettu siten, että suomen kielisten opiskelijoiden jo muutenkin pienempi osuus ruotsin kielisiin opiskelijoihin verrattuna laskee ruotsalaisten kiintiöiden takia.
Ote lääketieteellisen valintaoppaasta:
"Lääketieteen koulutusohjelma on jaettu suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen opintolinjaan. Ruotsinkieliselle linjalle hyväksytään enintään 5 % lääkärikoulutukseen koko maassa hyväksyttävien määrästä (V. 2005 enintään 31 opiskelijaa)."
"Ruotsinkieliselle opintolinjalle hyväksytyistä on toistaiseksi osa ollut tälle linjalle toissijaisesti pyrkineitä. Näin ollen on linjan pisteraja ollut suomenkielistä linjaa alhaisempi. Pistemäärien ero ei kuitenkaan saa olla 10 pistettä suurempi."
Ruotsin kielikoe
Ilmoittautuneita 114
Osallistuneita 78
Hyväksyttyjä 26
Hyväksytyt
Lääketiede ruotsinkielinen linja 31
Tämä voi käytännössä tarkoittaa että kaikista uusista lääkäreistä ainoastaan viisi olivat ruotsinkielisiä ja nekin mahdollisesti suomenkielisiä, jotka ovat käyneet ruotsinkielisessä peruskoulussa, eikä näin tarvinnut osallistua kielikokeeseen.
http://www.helsinki.fi/oik/tdk/valintakokeet/2006/rajat2006.pdf
Suomenkieliset pääsivät taas helpolla. Sama toistuu joka vuosi. Ero on vielä räikeämpi kun vertaa muihin jämäyliopistoihin esim. Rovaniemeen.
Hankenissa 15 % ovat suomenkielisiä ja siellä opiskelee myös suuri määrä ulkomaalaisia ja opetus annetaankin hyvin paljon englanninkielellä, eikä se näin ole tarkoitettua pelkästään suomenruotsalaisille.
Suomen kaikista yliopistopaikoista n. 5 % ovat ruotsinkielisiä.
Että tänne rannikolle tarvitaan ruotsinkielen sujuvasti taitavia lääkäreitä, jotka puhuvat myös sujuvaa suomea. Eli tämä yleensä tarkoittaa suomenruotsalaisia lääkäreitä. Tuo 5% tarvitaan! Turha viljellä noita rasistisia aloituksia tänne hungen...mikä nyt olitkaan. Lopeta jo. Mee vaikka lukemaan tenttiin tai tee jotain muuta HYÖDYLLISTÄ. Terveisiä Vaasasta!
Vaasassa tosin tarvitaan lääkäreitä, jotka puhuvat suomea. Tiedänpä parikin tapaustya, joissa potilas on pitänyt siirtää Seinäjoelle kun ei lääkärit ole osanneet suomea tarpeeksi sujuvasti, että potilas olisi ymmärtänyt mitä tapahtuu.