Olen ensiviikolla menossa Lasikiin ja pohdiskelen tässä ruinaanko jonkinlaisen rauhoittavan ennen h-hetkeä. Kyseisessä paikassa sitä ei kait automaattisesti tarjota. Operaation kannalta ei varmaan ole hyvä, jos tärisee kuin haavanlenti. Olen helposti jännittävää tyyppiä, joten mitä sitä itseään kiduttaa?
Eli pieni gallupin poikanen: Olitko ns. pönttö jumissa eli esilääkitty toimenpiteen aikana?
Eli pieni gallupin poikanen: Olitko ns. pönttö jumissa eli esilääkitty toimenpiteen aikana?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Yhden tai kaksi diapamia ne korkeintaan antaa. Joskus hammaslääkärissä sain kyseistä tavaraa kun revittiin 4 viisaudenhammasta kerralla. Eipä se muuta aiheuta kuin pientä uneliaisuutta. Oman silmäleikkauksen vedin läpi ilman mömmöjä ongelmitta. Mutta varmasti se pahimpaan panikkiin auttaa, joten kannattaa se pyytää. Ei siitä varmaan haittaa ole.
Sitten itse leikkauspäivänä odotin koko tapahtumaa niin kovaa, etten jännittänyt yhtään. Hämmästyin itsekin. Halusin sen vain nopeasti pois alta. Jännitin asian jotenkin jo silloin, kun varasin ajan leikkaukseen. Eivät edes tarjonneet diapamia, mutta voihan sellaisen pyytää, jos haluaa.
rauhoittavaa, ainakin paikassa jossa kävin.Uskoisin, että joka paikassa.
Minulle sanottiin Kuopion Medilaserissa, että esilääkettä ei nykyisin käytetä mielellään. Lääkärin kokemusten mukaan leikkaukset sujuvat paremmin ilman esilääkettä. Potilas on keskittyneempi ja silmät eivät niin helposti liiku. Vain poikkeustapauksissa antavat esilääkettä. Kyllä ammattitaitoisen henkilökunnan tulee osata rauhoitella asiakasta. Sanoivat minulle, että on aivan asiaankuuluvaa jännittää, olisi epänormaalimpaa jos toimenpidettä ei jännittäisi.
Itse olisin ennen leikkausta halunnut esilääkkeen. Jälkikäteen voin kyllä sanoa, että hyvä vaan kun en sitä saanut. Leikkaus oli niin nopeasti ohi, että olisi ollut kurjaa lähteä uneliaana kotiin.
En ollut esilääkitty eikä sitä edes tarjottu. Toimenpiteen jälkeen antoivat varmuuden vuoksi särkylääkkeen, vaikka en usko että sitä olisin tarvinnut. Toimenpide on niin nopeasti ohi, että sen jälkeen oli kiva, että pönttö oli kunnossa. Varsinkin kun hetken kestää totutella uuteen näköön, esimerkiksi portaat ja korokkeet jouduin ottamaan aika tarkasti.
Soita sinne paikkaan etukäteen ja kysy neuvoa. Tsemppia leikkaukseen, usko pois hammaslääkäri on paljon pahempi kokemus!
Hei!
Itse olin kolme viikkoa sitten lasikissa. Minä en edes tiennyt, että rauhoittavaa voisi saada etukäteen. Vaikka jännitinkin operaatiota etukäteen ja edellisenä yönä ei meinannut uni tulla, niin leikkauspäivänä olin kyllä aika rauhallinen, vaikka luulin myös vapisevani ja olevani suurin piirtein shokissa jännityksestä. Olin tavannut edellisenä päivänä leikanneen lääkärin ja hän vaikutti ehdottomasti huippuammattilaiselta ja sai minut rauhalliseksi. Tottakai itse operaatiossa olin jännittynyt, mutta yritin keskittyä rentouttamaan itsäni. Mietin etukäteen keinoja, esm. mitä ajattelisin jne. Nyt kun toipuminen leikkauksesta on minulla edennyt hitaasti, olen joutunut turvautumaan diapamiin (ehkä sitä juuri antaisivat esilääkitykseksi, en ole varma), jotta olen saanut itseäni vähän rauhallisemmaksi ja yöllä nukuttua. Vaikka olen pienikokoinen ja diapamia olen enimmillään saanut 7.5ml, niin ei se minuun juurikaan vaikuttanut. Toisaalta, jo uskokin lääkkeen voimaan voi vaikuttaa rauhoittavasti ja voihan lääke oikeastikin rauhoittaa. Jos sitä mietit, niin pyydä vaan lääkettä. Ei se ainakaan minuun ole niin paljoa vaikuttanut, etten olisi esim. selvinnyt toimenpiteen jälkeen kotiin tms. Eikä ole pönttö mennyt yhtään jumiin. Vähän tokkuraiseksi se on olon tehnyt, siinä kaikki. Onnea sinulle operaatioon! Toivottavasti pääset pian nauttimaan lasittomasta elämästä.
En saanut mitään. Hammaslääkärissä paljon
pahempaa. Kun on talvi, niin älä laita hirveesti
vaatetta päälle, mulla tuli meinaan aika
tuskanhiki, olis ollut paljon mukavampi olla,
jos olis ollut "sopivasti" päällä.
Leikkauksen jälkeen antoivat yhden särkylääkkeen,
sen jälkeen en oo ottanut mitään.
Voihan pirskatti kun olette rohkeita. Mä en uskalla mennä. Kesällä soittelin ajanvaraukseen, mutta en uskaltanut varata aikaa. Miten silmän saa pysymään paikallaan? Mä pelkään, että mä muljautan silmääni just silloin kun tehdään läppää. Sen tiedän, että räpsyttää ei voi.
Räpsyttelyn pelko taitaa olla kaiken pienin ja mahdottominkin pelko. Luomenlevittimet varmistavat sen, ettei operaatiossa voi räpsytellä. En tarkkaan edes tiedä, minkälaiset luomenlivittimet ovat. Minulla on sellainen käsitys oman operaationi perusteella, että luomet teipattiin. Ei ollut kyllä pienintäkään pelkoa räpsyttämisestä. Se asia on kyllä hoidettu. Muuten kannattaa tosi tarkkaan miettiä, ryhtyykö koko operaatioon. Minäkin mietin tosi tarkkaan, mutta odotukset olivat aivan liian suuret. Ajattelin, että seuraavana päivänä maailma on jo "uusi". En ajatelllut, että vielä kolmen viikon päästä olen "rillipäinen toipilas". Kirjoittelen vaikka toiseen kohtaan vielä tarkemmin toipumisestani. Tänään sain uutta tietoa taas. En tahdo olla pessimistinen, mutta ajatelen sitä, että jos vaikka jollekin olisi apua minun kokemuksestani, kun leikkaustulos ei ollutkaan heti sitä, mitä olin odottanut.
Kuva luomenlevittimistä:
http://www.tdc.ac.jp/hospital/sh/iinmuke/ganka/img/lasik.jpg
oikeesti tuo ei tunnu miltään!! mä jännitin tuota levitintä kovaa, mutta se ei ollut mitään. iholla on teippi ja siksi näyttää niin hurjalle. koko homma menee niin nopeesti,että lääkitys vaikuttaa sitten jälkeenpäin eli jos vaan voit olla ilman niin ole. ite jännitin kovaa, mutta asiat meni eteenpäin ja minä "mukana" en ehtinyt oikeesti pelätä. tsemppiä!
Videoita:
http://www.tvworldwide.com/events/lasik/procedure.cfm
http://www.youtube.com/results?search_query=lasik
(PS. Mitä levittimeen tulee, niin se ei tunnu juuri miltään.)
Ens tiistaina pitäisi laserin laulaa. Tarvinnee katsoa sitten paikan päällä mikä on tilanne.
Kirjoittelen tänne kokemuksia kuinka hyvin kävi. Tai jos ei käynyt hyvin niin sitten joku saa kirjoittaa mun puolesta!
Minä kuvittelin että tottakai otan lääkkeen. Kun sitä kysyin lopulta, sanottiin että liian myöhäistä ja hoitaja sanoi että en vaikuta siltä että jännitäisin ja tarvitsisin rauhoitusta. No sitten oikeastaan alkoikin jännittää...eli psykologiaa koko juttu. Itse laikkaus kun ei lopulta ole niin paha - inhottavinta oli minusta se kun näki kun lääkäri nosti läpän pois ja takaisin laiton jälkeen ne sudit ja muut työvälineet jotka tulivat kohti silmän keskustaa. Tuntunut ei miltään, pääkopan sisässä se kaikki tapahtui.
minulla leikaus tulos on ollut hyvä. Oikea silmä erinomainen - oli oikeastaan heti. Vasen silmä on ollut kurjempi, kuivuu ja ärtyy helpommin ja koska hajataittoa oli -3,5 niin sitä jäi jonkin verran. Tosin nyt marraskuun lopussa edessa hoitotakuu leikkaus ja kyllä siihenkin meno silti jännittää jollain tavalla. Tieto lisää "tuskaa". Mutta menen kuitenkin. On sen arvoista.
Tosin kun olen lukenut ihmisten kokemuksia niin uskallan sanoa että olen niitä onnekkaita joilla meni kaikki nappiin - toisaalta harvemmin hyvästä palvelusta/ hoidosta kerrotaan, negatiiviset kokemukset kerrotaan hanakammin, koska tarvitaan henkistä tukea ja myötätuntoa.
Mutta jokaisen on harkittava itse mitä tekee - iso juttuhan se on. Ja mennessään leikkaukseen ottaa tietoisen riskin että leikkaus ei onnistukaan toivotulla tavalla.