Heräsin keskellä yötä, en saanut unta. Tuuli tuiversi ikkunan takana, sisälläkin vähän kylmä. Kurkistin pihalle, lehdenjakaja alkoi juuri kierrostaan räntäsateessa..
Mietin omaa sieluntilaa.
Se se valvotti.
Olen langennut syntiin.
Sallinut itselle "erioikeuksia".
Syntiin mikä pitää laittaa nimeltä pois.
Tiedostan kyllä tilanteen ja kadun.
Etsin paikkaa, tilannetta korjata asia mutta sielunvihollinen tekee asian todella vaikeaksi.
"Et sinä voi noin isoja asioita kerralla korjata, sinun pitää jakaa ne useampaan kertaan. Uskaltaakohan noin isoa syntiä kelle tahansa kertoa?"
Kaikkia mahdollisia esteitä se keksii tielleni estääksen minua korjaamasta asioita.
Se haluaa paaduttaa sydämeni.
Pikkuhiljaa kovettaa niin ettei se enään tunnukaan miltään, ettei synti olekaan synti.
Sielunvihollinen houkuttelee kaikin tavoin.
Kun sinulla on jo näin paljon syntiä niin ei se tunnu missään kun teet vielä "niin" tai "näin". Se menee vielä samaan "piikkiin".
Tai voithan sinä korjata ne asiat vasta huomenna!
No, ei se onnistunut tänäänkään mutta ensi viikonloppuna sitten?
Siirtää ja siirtää, loputtomiin.
Viikonloppuna olin seuroissa, jaksoin pyytää evankeliumia.
Yleisestä saarnasta sai voimaa, haluan uskoa! Haluan pelastua!
Nimelliset synnit polttavat yhä.
Mietin et millainen se hetki olisi jos Ylkä tulisi nyt. NYT!
Nyt yölläkö? Sataa räntää, on pimeä, kylmä.
Miksi Hän nyt tulisi? Ei kai nyt ole vielä aika?
Toisaalta - ei sitä aikaa tiedä kukaan koska se on.
Ja kaikki ennusteet eivät liene vielä täyttyneet?
Ei, vielä on aikaa.
Ei se kyllä siitä ole kiinni, minun oma aikani voi loppua koska vain. Se olisi "minun maailmanloppuni".
Silloin minun olisi oltava valmis lähtemään.
Ei sitä synnittömänä täältä lähdetä, pitää vain olla rauha Jumalan kanssa.
Olen kyllä uskomassa.
Minun pitää nyt hoitaa asia pois, jutella veljeni kanssa heti huomenna.
Ei paaduttaa sydäntäni ja kerätä kuormaa.
(jään ajatuksiini)
Rukoilen ja pyydän voimaa ja varjelusta (sisältö jääköön Jumalan ja minun väliseksi)
Luin tuolta kommentin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020877747
"Sydämeni halajaa veeällien yhteyteen, mutta vanha aatami on vielä pitänyt otteessaan"
Rukoilen että Jumala antaa sinulle voimia.
Mene ja osta se aarre.
Ainut mitä sinun tarvitsee sanoa on: "Saanko minä uskoa" ja sinulle saarnataan kaikki synnit anteeksi!
Tule nyt, tule tänään. Jumala antaa Sinulle rauhan.
Joh. 14:27
27 Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille: en minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älkään teidän sydämenne murheellinen olko, älkään myös peljätkö.
Mietin omaa sieluntilaa.
Se se valvotti.
Olen langennut syntiin.
Sallinut itselle "erioikeuksia".
Syntiin mikä pitää laittaa nimeltä pois.
Tiedostan kyllä tilanteen ja kadun.
Etsin paikkaa, tilannetta korjata asia mutta sielunvihollinen tekee asian todella vaikeaksi.
"Et sinä voi noin isoja asioita kerralla korjata, sinun pitää jakaa ne useampaan kertaan. Uskaltaakohan noin isoa syntiä kelle tahansa kertoa?"
Kaikkia mahdollisia esteitä se keksii tielleni estääksen minua korjaamasta asioita.
Se haluaa paaduttaa sydämeni.
Pikkuhiljaa kovettaa niin ettei se enään tunnukaan miltään, ettei synti olekaan synti.
Sielunvihollinen houkuttelee kaikin tavoin.
Kun sinulla on jo näin paljon syntiä niin ei se tunnu missään kun teet vielä "niin" tai "näin". Se menee vielä samaan "piikkiin".
Tai voithan sinä korjata ne asiat vasta huomenna!
No, ei se onnistunut tänäänkään mutta ensi viikonloppuna sitten?
Siirtää ja siirtää, loputtomiin.
Viikonloppuna olin seuroissa, jaksoin pyytää evankeliumia.
Yleisestä saarnasta sai voimaa, haluan uskoa! Haluan pelastua!
Nimelliset synnit polttavat yhä.
Mietin et millainen se hetki olisi jos Ylkä tulisi nyt. NYT!
Nyt yölläkö? Sataa räntää, on pimeä, kylmä.
Miksi Hän nyt tulisi? Ei kai nyt ole vielä aika?
Toisaalta - ei sitä aikaa tiedä kukaan koska se on.
Ja kaikki ennusteet eivät liene vielä täyttyneet?
Ei, vielä on aikaa.
Ei se kyllä siitä ole kiinni, minun oma aikani voi loppua koska vain. Se olisi "minun maailmanloppuni".
Silloin minun olisi oltava valmis lähtemään.
Ei sitä synnittömänä täältä lähdetä, pitää vain olla rauha Jumalan kanssa.
Olen kyllä uskomassa.
Minun pitää nyt hoitaa asia pois, jutella veljeni kanssa heti huomenna.
Ei paaduttaa sydäntäni ja kerätä kuormaa.
(jään ajatuksiini)
Rukoilen ja pyydän voimaa ja varjelusta (sisältö jääköön Jumalan ja minun väliseksi)
Luin tuolta kommentin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020877747
"Sydämeni halajaa veeällien yhteyteen, mutta vanha aatami on vielä pitänyt otteessaan"
Rukoilen että Jumala antaa sinulle voimia.
Mene ja osta se aarre.
Ainut mitä sinun tarvitsee sanoa on: "Saanko minä uskoa" ja sinulle saarnataan kaikki synnit anteeksi!
Tule nyt, tule tänään. Jumala antaa Sinulle rauhan.
Joh. 14:27
27 Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille: en minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älkään teidän sydämenne murheellinen olko, älkään myös peljätkö.
Vastaukset 7
Vanhimmat
että minkä erivapauden olet mennyt itsellesi sallimaan?
On se vaikeaa elämä jos se tuollaista on.
Empä ole valvonut öitä vaan nukkunut kuin tukki.
Tee niin paljon töitä ja harrasta kaikenlaista pitkän päivän että uni tulee heti. Toimettomuus aiheuttaa useinmiten yö valvomisia eikä suinkaan aina synti! Ja asiat tietysti pitää korjata kuntoon kun ehtii varsinkin jos on toinenkin osapuoli. Me olemme kaikki ihmisiä ja teemme virheitä joten korjaaminen on siltä osin helppoa. Vain itse on useinmiten kanto kaskessa.
Aurinkoista eloa ja makeita unia!
Hyvä ystävä. Epäilenpä että olet joutunut vl-aivopesun uhriksi jo lapsesta pitäen ja syvään juurrutetut syyllisyydentunteet pitävät alitajuntaasi otteessaan. Tämä on sitä vl kasvatuksen hedelmää. Olisipa mukavaa jos sinäkin löytäisit sisäisen rauhan, siis ilman isien perinnäiassääntöjen noudattamisen painetta ja syyllisyyttä. Mahdollista se on, mutta vaikeaa.
ja ahdistaa mieltä, voit esim. soittaa nimettömänä tai nimellä jollekin uskovaiselle. Silläkin tavalla saa tunon rauhan.
...syntikäsitteen väärinymmärrys on koitunut kohtalokkaaksi. Se on opettanut, että synti on pahantekoa. Varsinkin vl:ssa painotetaan syntiin ja syyllisyyteen liittyvää katumusta ja vaivaa. Seurauksena ovat ihmiset, jotka neuroottisten syyllisyydentuntojen vainoamina ja ahdistamina pyrkivät tavoittelemaan hyvää ja välttämään pahaa. Se johtuu kristinuskon kaksinaisuudesta(dualismi), missä Jumalasta on tehty hyvän edustaja ja paholaisesta pahan. Jumala, kaiken ykseytenä, ei tee eroja hyvän ja pahan välillä. Paholainen sen sijaan on tämän maailman eli erottamisen valtias. Kaikkissa uskonnoissa ei välttämättä ole tätä ongelmaa, vaan vastakohtien väistämätön vuorottelu ymmärretään.
Tämän ketjun avaaja tarvitsee lohdutusta. Ja sitä että sanotaan, ole hyvässä turvassa, sinun kaikki syntisi on anteeksi. Ole lohdutettu ja hvyässä turvassa.
Taivaan Isä tietää minkälaista tekoa me olemme.
tämän ihan satuna!
Tai sitten se on sen aivopesun tulos.