Tapelkaa oikeuksistanne omiin lapsiinne! Ei sovi, että joku despootti-sossu suorastaan ryöstää lapsia! Minä tappelen lasteni puolesta loppuun asti, ja siitäkin eteenpäin, jos on pakko.
MIKSI TE ETTE TAPPELE ?!?!?!
helena1
14862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
on oivallinen foorumi käydä välillä vaihtamassa kokemuksia ja ajatuksia.
Kyllä minäkin tappelin viranomaisia vastaan lapseni oikeuksista niin, että tuntui kuin olisin vanhentunut vuodessa 10 v. Taistelu jatkuu, nyt hieman erilaisena tosin.
miksi pieni ihminen ei aina jaksa tapella. Tai saa sille mitään vastakaikua. http://www.kouvolansanomat.fi/arkisto/vanhat/2006/01/07/mielipide/juttu4/sivu.html
o,18 sek sanoilla wanha vittu kookleen 16900 osumaa, se on tärkeää ! Revi siitä ny sitte.
Ei suomalainen pysty tappelemaan. Reppanoita, naiset läskeineen ja äijät svetlanat mielessä. Melkoista muljakesakkia on,
jokainen joka ei käy töissä ja vie lapsensa päiväkotiin, siinä jo osoitus minkäsortin reppanoita suomi on täynnä. Jaa että sellaset tappelisi !! Naurattaa kun ajattelenkin ! reppanat tappelemassa !!
isoilla kirjaimilla omaa huonoa oloa netissä? Ymmärrän kyllä, että koet tuskaa ja hätää lastesi puolesta, mutta aikaisempia galleriasivujen kautta lukemiani viestejä vaikutat riidan haastajalta. Rauhallisinkin elkein saa sanomansa perille ja kaikilla on joskus huonoja päiviä. Hyvää alkanutta talvea kuitenkin.
..siihen hommaan aika ovelasti sanoisinko!
Minulle lätkästiin sellanen diagnoosi lastensuojelun astuttua kehiin jotta mahdollisuuteni taistella lasteni puolesta on 0%.
Diagnoosiin on laitettu oireeksi:- Ei luota viranomaisiin.
- Ajautuu herkästi paranoidisiin syyttelyihin(avio-eron tullessa kehiin mieheni kävi kertoilemassa minusta kauhutarinoita joka puolelle virastoja ja kun puolustin itseäni(tietysti)kun en ollut tehnyt sellaista tai sanonut sellaista mitä mieheni väitti,niin lääkäri jonka tapasin vain kerran hoitokokouksessa olikin toiminut selvännäkijänä ja valitsi puolen eli mieheni ja minun puolustelut yms.oli siis harhaluuloja.
Olen tehnyt näistä huomautuksia mut ei kansalaisen sana vastaan lääkäri ole kansalaisen puolella.
Sosku on ottanut tämän lääkärin lausunnon niin tärkeäksi asiakseen pitää minua höpöhöpönä ihmisenä ,et lapsen asioissa en voi tehdä mitään.
Diagnoosini on vielä sellanen, joka ei ole vakava mielisairaus lastensuojelussa yleisesti katsottuna ,vaan kaikilla muilla joilla on Suomessa tämä diagnoosi on lapset kotona ja ei mitään ongelmaa ole tullut viranomaispuolelta.
Olen käynyt tukiasema-netissä katsomassa ja kirjoittanut ahdinkoni tään syrjinnän takia joihinkin keskustelu palstoille ja olen saanut ihmetystä aikaiseksi niille ihmisille joilla on sama diagnoosi ja ei siis kukaan ole heille sanonut psykiatrisella että se olisi syy ottaa lapset huostaan.
Auttakaa, mitä teen?Asianajajakin on voimaton tään kanssa.Hänen neuvonsa on ollut et voisin saada yksityiseltä psykiatrilta lausunnon tämän hetkisestä tilanteesta eli siis positiivisen minun kannaltani, mut minulla ei ole rahaa sinne.
Toisekseen jos saankin ihmeenkautta rahaa niin montako kertaa minun pitää käydä siellä jotta voin saada lausunnon? ja kaiken kukkuraksi, voinko saada jopa uuden diagnoosin?
Kertokaa minulle miten menettelen?
julkisen puolen psykiatreja? Oliko hän mielenterveystoimistosta esimerkiksi?
Oli tai ei, mutta voit mennä terveysasemalle, varaat ensin ajan omalääkärille, kerrot asiasi ja pyydät lähetteen psykiatrille. Kestää aikansa kun lähete on mielenterv.t:n käsittelyjonossa, ja sitten he lähettävät sinulle kirjeen, jossa kerrotaan, milloin vastaanottoaika on.
Yleensä tarvitaan useita käyntejä lausunnon saamiseksi, ihan vain siksi, että lääkärillä on riittävän selkeä kuva tilanteestasi ja terveydestäsi.
Siinä mielessä lääkärit toimivat oman lääkärin valansa vastaisesti, että huostaanottoasioissa kirjoittavat joskus sossun pyytämiä lausuntoja ihan täysin potilasta näkemättä tai yhden kerran tapaamisen jälkeen. Tuollaisesta voisi valittaa Terveydenhuollon Oikeusturvakeskukseen, mutta en tiedä, hyödyttäisikö se todellisuudessa yhtään mitään.
Mutta joka tapauksessa sinulla on oikeus pyytää ajantasalla oleva lääkärinlausunto mielenterveydestäsi ja saada se julkiselta puolelta. Toinen erittäin suurtä ihmetystä herättävä tilanne olisi se, että mielenterveystoimistosta et saisi aikaa ollenkaan.
Minulle nimittäin kävi niin, kun lapseni huostaanottoa valmisteltiin (hoidollista sellaista), jouduin tapaamaan sossut monia kertoja ja itkin heille tilannetta. Silloin toinen sossuista totesi: "Pitäisiköhän sinun käydä juttelemassa ammattiauttajan kanssa kun sinulla näyttää tämä huostaanotto ottavan niin koville?" Tein työtä käskettyä, mutta mielenterveystoimisto ei antanut aikaa, tuli kirjallinen vastaus, että en ole psykiatrisen tutkimuksen tai hoidon tarpeessa.
Jos sinun tilanteessasi kävisi niin, se olisi ison mekkalan nostamisen paikka. Silloinhan lapsesi olisivat sossun näkökulmasta huostassa ilman perusteita. Mutta yritä saada se lähete ensin. Lykkyä tykö! Toivottavasti asiat lähtevät etenemään myönteiseen suuntaan!
Samanlaisia kokemuksia muillakin ! Itse odotin vuoden aikaa MTT:N, eivät ottaneet vastaan.
Sitten menin yksityiselle psykiatrille ja sain terveen paperit. Ensimmäisellä käynnillä. Näkihän ammattilainen heti, että se hulluus on vastapuolella.
Älkää hyvät kohtalotoverit menkö mielenterveystoimistoon taikka terkkarilääkärille, ne kirjoittavat sellaisia lausuntoja joita sossu pyytää. Jokaisella on varaa käydä yksityisellä, saan itsekin pienintä yhteiskunnan tukea, siitä huolimatta käyn yksityislääkäreillä. Syön sitten vähemmän.
Joo,minulle kävi näin,etten saanut lääkäriltä aikaa kun kerroin et ollaan valitettu Hallinto-oikeuteen ja perustelin et katsottas uutta lausuntoa.
Ensin lääkäri valehteli minulle(mies kuuli puhelun)jankkaamalla ettei minusta oleva lausunto olekkaan diagnoosi vaan todellakin sen hetkisestä tilanteesta terveyden tilan arviointi joten ei minulla ole mitään tarvetta edes tulla hänen vastaanotolleen...valitteli kiireitä myös.
Sitten käännyin julkiselle puolelle asianajajamme puheille jotta hän olisi edes auttanut virallisella pyynnöllä saamaan minulle Hallinto-oikeuteen uusi terveydentila lausunto.
asianaja pahoitteli ettei hänellä ole valtaa lääkäriin ja sanoi ettei sille asialle voi muuta kun mennä yksityiselle.(vaihdettiin asianajajaa yksityinen ja tämä taas tarttui heti härkää sarvista ja laittoi lausunnon pyynnön meneen ja saikin aika nopeesti,lääkäri oli kuitenkin laittanut edelleenkin soskun mieleisen saman lausunnon kun 9kk.sitten)
Yritin myös lääkärini väärien tulkintojen vuoksi saada itselleni toisen lääkärin julkiselta puolelta mutta minulle sanottiin ettei mahdollista....sain kuitenkin puhelinajan perustellakseni uudelle lääkärilleni asian.Lääkäri vastasi että luottaa minua "hoitaneen" lääkärin lausuntoon,mutta lisäsi ettei hänen tietojen mukaan lääkärin lausunnolla ole painavaa arvoa lastensuojelussa ja lisäsi vielä että sosiaalityöntekijästähän kaikki on kiinni tällaisessa tilanteessa.Annoin asian olla(pelossa).Minulla on sellainen kokemus ekasta kerrasta mielenterveyden puolelta jossa minut ollaan tulkittu väärin, niin pahasti, jossa normaalissa tilassa ollessani kotona, olinkin terapeutin mielestä muka psykoosissa ja pyysi minua tapaan lääkärin.En tietenkään suostunut, koska olin kuullut ,että lääkäri voi jopa kirjoittaa M1 mielenterveyshoitajan kuvailujen perusteella eli tässä minun tilanteessani kun huomasin tämän hoitajan tulkinneen minut ihan väärin,otin vaatteet ja sanoin lähteväni kävelylle.
Tämä samainen terapeutti olikin sitten pyytänyt minusta virka-apua ja jotenkin vaistosin sen.
En mennyt kotiin vasta kun yöllä ja päätin silloin ,et menen vapaaehtoisesti aamulla sairaalaan selittään lääkärille tilanteeni.
Lääkäri sanoi heti minulle, ettei minulla ole psykoosia ja kertoi kuitenkin et heillä on sellainen vastuu jossa potilasta pitäisi kuitenkin muutamapäivä tarkkailla...suostuin siihen ja ajattelin saavani asiat kuntoon(eli kerrottua mieheni tekosista)No,se onkin sittenpitkä juttu.Sanon kuitenkin et tää rumba mikä alkoi miehestäni...mielenterveystyöntekijästä onkin kasvanut suureksi palloksi tähän mennessä.Olen tietenkin tehnyt kohtelusta yms. huomautuksen sairaalalle,mut tässä sesitten tuleekin se et tavallisellakansalaisella ei ole oikeus turvaa.
Eli ihminen joka on tulkittu väärin eli jopa psykootiseksi, en ole uskaltanut enään vaatia tai mitenkään muutenkaan toimia kuten muutkin ihmiset tässä yhteiskunnassa yleensä toimii kun kokevat vääryyttä...pelkona taas joutua sairaalaan jossa normaali ihminen tuntee kauheaa ahdistusta.(Yksikin esim.sairaala reissun jälkeen,kun soitin terapeutilleni eräästä asiasta ja puheaika puhelimestani oli loppumaisillani jouduin täten puhuun asian nopeaan ja olin aika hengästyneen kuulonen oli taas samanen ihminen kirjannut ylös epäilevänsä puheesta psyykoosia),no sen sain onneksi korjattua ilman sairaalaa(mutta pelko oli kuitenkin).
Siis tänään sain kuulla päivällä,et toinen lääkäri saatuaan tietoonsa meille tapahtuneen mielivallan, aikoi soittaa heti soskuille ja pyytää verkostopalaveria jossa aikoo tukea huostaanoton purkua....siis,vihdoinkin jotain.
Edellenkin sanoi tämä lääkäri ettei tämä sairaus ole syy ottaa lasta/lapsia huostaan lopullisesti,sanoi jopa tietävänsä sellaisienkin vanhempien saavan huoltajuuden takasin jotka olivat jopa pahoinpidelleet fyysisesti lapsiaan ja meidän tapauksessa ei ole mistään sellaisesta kyse ollut, vaan päin vastoin olen ollut hyvällä tavalla persoonallishäiriöinen eli olen pitänyt lapsistani liiankin hyvää huolta niin, että mieheni on siitä kärsinyt(hänelle ei aikaa ole ollut) joten.....periaatteessa ei tuollainen ole syy huostaanottaa lasta jos sosku ei sitä ole havainnut.
Anteeksi pitkä sepustus olen vaan niin innoissani...jospa sittenkin?
...julkinen puoli kirjoittelee soskujen mieleisiä lausuntoja ,mutta tänään tavattiin uusi lääkäri ja se antoi uskoa ettei kaikki lääkärit olekkaan samanlasia,jee!
Edelleenkin lääkäri sanoi,ettei sairaankaan paperit ole syy Suomessakaan huostaanottaa lapsia (se on syrjintää).Sairautta voidaan hoitaa ja yleensä tällainen kun lastensa menetys ja epäoikeudenmukainen lastensuojelutyöntekijä voi vahingoittaa entisestään haavoittuvaa ihmistä ja se taas vahingoittaa epäsuorasti lasta...koska saattaa käydä niin että lapsen ja vanhemman tapaamiset eivät sitten onnistukkaan ja lapsi kärsii.Joskus jopa vääryyttä kokeneet ihmiset tulevat vasta huostaanoton jälkeen sairaiksi useimmiten vielä ja jotkut heistä ei jaksa enään edes elää...joten...lastensuojelu UUDISTUKSIA OLISI HYVÄ LISÄÄ SAADA.
Yksi hyvä uudistus olisi tämä ettei enään yksittäine sosku saa omien tuntemuksiensa kanssa tehdä mielivaltaa vaan tähän pitäs saada ihan kaikki viranomaiset mukaan jopa poliisit ja käräjäoikeudet ja kaikki heti alusta asti samassa tilassa kokoontuneena kun aletaan selvitteleen esim.ilmoitusta joka tulee perheestä....jotta voidaan heti eliminoida mutu-tuntumat ja täten ehkäistä väärät ilmoitukset joita ihmiset tekee joko pahuuttaan tai oman edun vuoksi(avioerossa).
Tottakai on selvää ( eikö sossulle ole ? ), ettei vanhemman sairaus ole syy huostaanottoon. Ainoastaan sitten JOS lapsen hoito/kasvatus laiminlyödään.
On tietenkin myös hyviä lääkäreitä julkisella puolella, niin hyviä, että sellaisen luona käydessä muutkin asiat on mennyt hyvin. Kunpa aina saisi käydä samalla lääkärillä, aina se ei ole mahdollista.
..eikä tälle lääkärille joka oli kirjoittamassa lausuntoa soskun halujen mukaan(silloin huostaanoton tueksi).Lausuntoon oli nimittäin laitettu et arvio terveydentilasta ja pitempi aika tulisi olla ennen kuin voisin olla lasteni hoitajana vakaa.Tästä valitin myös,sillä koskaan en ole ollut sellasessa tilanteessa jossaen olisi lapseni hoitanut hyvin kaikelta osin.Lääkärin ja soskun kanta olikin se,että kodissa oleva minun ja mieheni välien kireys voisi vaikuttaa ilmapiirin aiheuttaen lapsille henkisiä traumoja.Tätä ilmapiiriä ei kukaan ole ollut tsekkaamassa ja meillä ei todellakaan ole ollut sellaista ilmapiirä mitä mieheni minusta kertoi "vahingoittaakseen minun asemia huoltajuus kiistassa".Meillä on ollut normaalia iloisempi ja mukavaa yhdessä oloa lasten kanssa ja sen lausunnon on myös antanut lasten kehitystä seurannut neuvola täti hallinto-oikeudelle....mut sehän ei siten painanut mitään.
Olemme miehen kanssa kuitenkin päädytty siihen tulokseen et jatkamme,luonnollisestikkin kun mieheni on saanut nyt miehelle kuuluvaa huomiota,ja itsekkin olen sitä mieltä,että mennyt on mennyttä olen antanut anteeksi.Mies on ihan hyvä kumppani ja ymmärrän hänen reaktiotaan kun en jaksanut huomioida häntä.
Minä ainakin meinaan tapella loppuun asti!
Lapseni huostaan otettiin vähän aikaa sitten, ja hankin välittömästi asianajajan jonka mukaan huostaanoton perusteet olivat vähintäänkin kyseenalaiset. Mut kun asia nyt menee eka jaostoon, niin katsellaan sit oikeudessa.
..ammattitaitoiset soskut ja myös sellaset jotka omaa hyvän itsetunnon.
Mulla ei todellakaan ole välineitä tässä kunnassa jossa en ole itse syntynyt.
Soskun mutu-tuntumalla hän sai minusta lääkärin lausunnon joka ei todellakaan puolla minua äitinä ja diagnoosikin mikä tuli on niin ovela jotta minulta on viety sitä kautta oikeudet lasten auttamiseen kun esim.heile huomaan tapahtuvan vääryyksiä laitoshoidossa,tai kun menen soskujen luo kuultavaksi.....soskut nimittäin pienestäkin ilmeen väräyksestä tai poikkiteloin ajattelusta soittelee sairaalan lääkärille joka sitten lisää saa kirjattua liioiteltuja syitä lasten pitämiseksi huostassa.
Toinen on se et tuolla soitolla voi lääkäri tulkita että olenkin sairaala hoidon tarpeessa ja silloin en voi mitään.
Siis minulla on ollut tilanne sellanen et normaalisti reakoiden huostaanottoon ja lasten kärsimykseen ja kärsimysten poistamis yritykset onkin sitten minun vapaudelle vaaraksi.
Ihmiset jotka minut tuntee koko ikäni jopa opettajia ammatiltaan, kauhistelevat tätä soskun V-mäisyyttä ja sanovatkin ettei tuo ole normaalia ihmisen kohtelua.
Eräskin ystäväni sanoi minulle miten hänkin äitinä joutuu kamppailemaan sanalisesti lastensa lääkärintarkastukseen pääsemisestä ja jatkotutkimuksista jolloin voi olla hyvinkin agressiivinen(vaativa persoona)joka kuulemma on normaalia kun lastensa etuja ajaa....miulta on viety tää mahdollisuus ja kamalaa kun joutuu tilanteessa kun tilanteessa (lasten asioissa)oleen kuin toteemipaalu,jolta kysyttäessä lapsien menetyksen tunteista on pakko oman vapauden vuoksi vastattava et EI,TÄSSÄ MITÄÄN,IHAN HYVIN MENEE.....vaikka itkettäs ihan hirveesti ja haluttas sanoo et ei ole hyvä olla kun lapset on pois.....ajatelkaa mikä tilanne.
En tiedä onko mun sosku sen kummemmin, mun puolella kun mua vastaan, hänhän se aloitteen asioissa teki.
Mutta, olen päättänyt etten anna periksi, kirjaan jokaisen keskustelun ja lasten huomautukset niiden nykyisestä hoidosta(myös itse havaitsemani puutteet), ja laitan ylös paperille. Asianajaja neuvoi näin tekemään.
Minulle on myös valehdeltu ja myös lapsilleni paljon kaikkea, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan ym.
Mm. ettei lapset, enään ikinä tulisi pääsemään äidin luokse, vaikka näinhän ei saisi edes sanoa.
Voimia sinulle myös omassa taistelussasi.