Kirjapinot kasvavat
vuoriksi
Kaataen minut
alleen
Liikaa taas valvoin
toivoin ja haaveilin
Sinä olet kaukana
arjestani
Lumiset jäljet
eteisenlattialla kertovat
surullista tarinaa
rakkauden puutteesta
Unohditko minut
vuoriksi
Kaataen minut
alleen
Liikaa taas valvoin
toivoin ja haaveilin
Sinä olet kaukana
arjestani
Lumiset jäljet
eteisenlattialla kertovat
surullista tarinaa
rakkauden puutteesta
Unohditko minut
Vastaukset 6
Vanhimmat
vois unhoittaa, ei meikäläinen ainakaan, jos makaan kuljen maitoa juon, oot silti aina mielessäin
Hmm...tästä tulee joku pikkutyttöjen päiväkirja mieleeni? :)
Onko Sinulla joku luku urakka meneillään? :)
on suuri "luntti" kirjoittamista, tuli sairauden takia pieni"time out" täytyy yrittää syventyä siihen että saan ajoissa valmiiksi, muuten saan sanoa kiitos ja näkemiin
Oletko lukenut salaa pikkutyttöjen päiväkirjaa?
Hyvää iltaa sulle, ehkä maalauksen ja musiikin parissa tai miten vain!
kun tyttäreni olivat pieniä niin ehkä luin heidän päiväkirjojaan, ja siitä tuli mieleeni tuo oma kirjoitukseni.
Taisin kuvittaakin heidän päiväkirjaansa silloin tällöin.
Kyllä kuuntelen musiikkia usein maalatessani.
Oletko vieläkin sairastellut? Mitähän se voisi olla?
unohtui nickki edellisestä/Kaukomieli :)
Runosi tuntuu seuraavan konkreettisesti tämän-
hetkistä elämääsi.
Mutta, tuo tunteisiin vetoava osa on mielestäni
kuvailtu karun kauniisti, pidin kovasti siitä.
avointa kirjaa, niinhän se on, kiitos sanoistasi ja anteeksi kun en vastannut aikasemmin!