Hei!
Oletteko saaneet sairaslomaa, kun toinen vanhemmistasi on kuolemaisillaan? Vai oletteko jääneet vuosilomalle/palkattomalle vapaalle, vai miten olette saaneet järjestettyä aikaa läheisenne viime hetkille ja hautajaisjärjestelyille?
Minulle sanoi yksi lääkäri kerran ettei ola yhteiskunnan asia kustantaa sitä, että vanhempani oli tässä tilassa ja halusin viettää hänen kanssaan aikaa. Lääkärin mielestä aikuisen ihmisen vanhempi ei ole tarpeeksi läheinen, omat lapset ja puoliso olisi eri asia. Nyt en uskalla oikein mennä edes pyytämään sairaslomaa, vaikka luulen että vahemmallani on elinaikaa enää muutama päivä... Ja palkattomaan ei ole varaa, vuosilomapäiviä ei ole jäljellä...
Ja sydän on ihan muualla kuin työasioissa... koko ajan, joka hetki..
Oletteko saaneet sairaslomaa, kun toinen vanhemmistasi on kuolemaisillaan? Vai oletteko jääneet vuosilomalle/palkattomalle vapaalle, vai miten olette saaneet järjestettyä aikaa läheisenne viime hetkille ja hautajaisjärjestelyille?
Minulle sanoi yksi lääkäri kerran ettei ola yhteiskunnan asia kustantaa sitä, että vanhempani oli tässä tilassa ja halusin viettää hänen kanssaan aikaa. Lääkärin mielestä aikuisen ihmisen vanhempi ei ole tarpeeksi läheinen, omat lapset ja puoliso olisi eri asia. Nyt en uskalla oikein mennä edes pyytämään sairaslomaa, vaikka luulen että vahemmallani on elinaikaa enää muutama päivä... Ja palkattomaan ei ole varaa, vuosilomapäiviä ei ole jäljellä...
Ja sydän on ihan muualla kuin työasioissa... koko ajan, joka hetki..
Vastaukset 18
Vanhimmat
vaihda ihmeessä lääkäriä! Olen aikoinani ollut pari viikkoa sairaslomalla kun oma vanhemapni oli terminaalivaiheessa.Olin uupunut ja väsynyt,eikä työt olisi sujuneet....en usko että kukaan haluaa tälläisessa tilanteessa "huvikseen"olla sairaslomalla.Hae sairaslomaa ja ole vanhempasi lähellä vielä kun mahdollista on.Voimia tulevaan!
Itse tiedän totisesti mitä on sairastaa syöpä ( todettiin viime vuonna ) ja myös olla omainen ( sisareni kuoli syöpään 2001 ). VAADI sairaslomaa, käy niin monella lääkärillä että lopulta löytyy se joka ymmärtää...!
Kärvistelen täällä töissä vielä... ja toivon että vanhempani pysyy tajuissaan lauantaihin asti edes... Teen kauppaa "yläkerran herran" kanssa ajatuksisani.
Työterveyshoitajan puh. numero esillä kaiken aikaa.. Ajatukset jossain ihan muualla kuin työssä...
Onko tässä mitään järkeä?
Hae nyt ihmeessä sairaslomaa! Eiköhän työpaikkalääkärisi ymmärrä tilanteesi. Tarvitsetko jokaisesta poissaolopäivästä lääkärintodistuksen? Jos et, niin ole edes huominen päivä sairaslomalla.
Ajattele, jos vanhempasi kuolee juuri huomenna, niin sitten sinua kaduttaa pitkään, ettet ottanut lomaa. Jos kerran on näin vähästä kiinni. Että ehtisit viimeiset päivät istua vanhempasi vierellä! Ei työ eikä työpaikka voi olla niin tärkeä eikä työtoverisi niin ymmärtämättömiä!!
Paljon voimia sinulle!
joten tarvitset sairaslomaa! Sinun paikkasi on nyt läheisesi vierellä, - ei töissä!
Tottakai sinun pitää saada sairaslomaa jo oman mielenterveytesikin tähden. Ethän ole nyt psyykkisesti täysin kykenevä työhösi.
Isäni nukkui pois tänä aamuna. En mennyt aamulla töihin, vaan lähdin isäni luo. Pidin häntä kädestä kuoleman hetkellä. En nähnyt häntä enää tajuissaan.
Jaksamista sinulle...
Otan osaa. Varmasti isäsi tajusi sinun olevan lähellä...Voimia.
Ihanaa, että ehdit isäsi luo. Ajattele, jos olisit vain mennyt töihin.
Vaikka isäsi ei ollut tajuissaan, niin uskon, että kyllä hän tunsi ja tiesi läsnäolosi. Näinhän meidän kaikkien pitäisi täältä lähteä, että lähiomainen pitäisi kädestä kiinni. Vaikka se oli sinulle vaikea hetki, niin varmasti olet siitä jälkeen päin kiitollinen.
Voimia ja vahvuutta sinulle surusi keskellä!
Kiitos osanotoistanne. Ne tuntuivat hyvältä vaikken teitä tunne. Koetan ajatella vain, ettei hän enää tunne kipua, vaan on päässyt uneen. Uneen, jota hän näki vielä viime viikolla kun kertoi, että unessa hän oli terve.
Suru tulee aaltoina. Välillä en käsitä koko tilannetta, välillä tunnen niin suurta ahdistusta että rintaani puristaa eikä henki meinaa kulkea. Nyt olen sairaslomalla. Sama lääkäri joka kirjoitti isäni hautausluvan, kirjoitti minulle sairaslomaa. Värssyjen valitseminen on kova pala.
se isäsi unen ajatteleminen, missä hän kertoi olevansa terve, oli tosi kaunis asia. Ja miten hyvä oli, että sait viettää hänen kanssa ne viimeiset hetket.
Sopiva värssyn löytäminen on varmaan työlästä mutta kuitenkin juuri se oikea, tärkeä ja hyvä asia tehdä, siinä olet samalla käsittelemässä kaikkea viimeaikaista ja suruasi. (Toivon että ymmärrät miten tarkoitan, asiat vain menevät nyt oikeassa järjestyksessä eteenpäin.)
Toivon että sinulla on apua käytännön asioiden järjestämisessä. Ei tarvitse yrittää venyä pitemmälle kuin jaksaa ja tuntee jaksavansa. Surun aallokko loivenee ajan myötä, jo viikossakin. Tuntuisiko oikealta lukea joku kirja Surusta ja sen kanssa elämisestä? On hyviä kirjoja jotka ehkä tukisivat. VOimia ja jaksamista nyt sinulle, toivotan koko sydämestäni.
surtavaksi...Välillä voittaa järki, sitä osaa ajatella käytännön asioita, välillä tunteet tulevat pintaan...sitä haluaisi hautautua johonkin pehmeään pumpuliin ja itkeä itsensä uneen. Koko tunneskaala on saatava käydä läpi, jotta myöhemmin pystyy palaamaan takaisin arkeen. Hyvä että sait sairaslomaa! Voimia sinulle!
en tiedä onko tää visti jo myöhässä toivottavasti ei. Minä hain sairaslomaa kun äitini eli loppuvaihetta kuoli mahasyöpään. Olin äidin vieressä viimeiseen hengen vetoon ja olen todella kiitollinen että sain olla siinä koska sai jutella äidille loppuun saakka koska kuulohan on viimeinen joka menee samoin kosketus jonka he tuntee. Jos tästä on apua vielä ota vaikka palkatonta vapaata ne on tärkeitä hetkiä jotka ei tule takaisin.
jaksamista sinulle
Olen miettinyt ja miettinyt teinkö oikein, kun pyysin isälleni sen vimeisen morfiinipiikin, joka sitten lamaannutti hänen hengityksensä, sen johon hän kuoli. Hän avasi vielä silmänsä sen jälkeen ja varmasti tiesi kuolevansa juuri silloin. Tulin siihen tulokseen, että se oli ainoa asia jota pystyin hänen puolestaan enää tekemään, se oli hänelle se viimeinen palvelus. Hän toivoi jo itse pääsevänsä uneen, kivuttomaan...
Hoitaja kertoi minulle, että se piikki saattaa lamaannuttaa hengityksen, mutta olin sitä mieltä (olen edelleen) että tässä vaiheessa on tärkeämpää, ettei hän enää koe kipua. Kylmä tuskanhikihän hänellä oli otsalla vaikkei hän enää voinut ilmaista itseään... Sitä tuskaa oli kestänyt jo jonkin aikaa, mutta se vain paheni... Se hänet varmaan sai tajuttomaksikin.. kipu.
Älä mieti enää, että teitkö oikein. Varmasti teit. Miksi isäsi olisi pitänyt lisää kärsiä. Varmasti oli kysymys vain tunneista. Miksi olisit lisännyt hänen tuskaansa. Kun ei kerran mitään toivoa enää ollut. Ja vielä, kun hän toivoi jo pääsevänsä pois.
Sehän oli ihanaa, että hän avasi vielä silmänsä. Hän näki, että olit hänen vierellään, häntä saattamassa. Te yhdessä koitte sen. Uskon, että näin sen piti tapahtua.
Sinä tarvitset nyt paljon voimia surussasi ja että jaksat kaiken hoitaa. Toivon sitä sinulle.
IHAN VARMASTI!