Pikku juttuhan tää on tietenkin toisten mielestä, mutta mä olen sairauseläkeläinen, eikä mulla ole mitään sosiaalisia kontakteja; vain keskivaikeaa dementia - alzheimeria sairastava isoäitini. Ajatukset kiertää kehää sen tiimoilta ja onneks mä oon saanu avautuu niistä dementia - keskustelupalstalla. Mutta... jotenkin vain mua harmittaa valtavasti, kun ennen mulle kirjoitti kaveri, jonka oon tuntenut 13 vuotta ja joka oli saman henkinen kuin mä... mutta hän on lopettanut kerrasta kirjoittelemisen! Joskus toukokuussa on kirjoittanut viimeksi. Mä olen yrittänyt kirjoittaa hänelle, laittaa kortteja mutta mua harmittaa niin hirvittävästi, että hän ei ole kirjoitellut mulle. Eikä ole pari muutakaan ihmistä enää kirjoittanut. Eikö kukaan kestä lukea ajatuksia (läpi paistaa syyllisyys) dementiasta? Tai lukea muistojani? Tiedän kyllä, että toisilla on työelämä ja heillä on muitakin kiinnostuksen kohteita... mutta se harmittaa niin kovasti, kun ei kukaan enää tahdo kirjoittaa. Mulla ei ole mahdollisuutta mihinkään tekstiviestijuttuihin ja sähköpostiin ei ole kukaan enää viikkoihin kirjoittanut.
Mua vaan harmittaa - ja syyllistän itseäni, että olen mielenkiinnoton persoona... No, niin kai täytyy elämän mennäkin. Ja onhan minulla sentään käsityöt, netin palstat - ja vielä mahdollisuus olla yhteydessä dementoituneeseen vanhukseen ja kuunnella hänen muistojaan, yrittää hänkin kuunnella minua... Ja ristikoiden ratkominen...
Onko tosiaan tekstiviestit ja ihmisten kiireet syrjäyttäneet perinteisen kirjeenvaihdon? Muistakaa kavereitanne myös kirjeillä - ja näin voitte ilahduttaa myös yksinäistä, joka ei jaksa liikkua kaupungilla, kahviloissa tai baareissa ja muodostaa sosiaalisia kontakteja... t. nallekarhu :|
Mua vaan harmittaa - ja syyllistän itseäni, että olen mielenkiinnoton persoona... No, niin kai täytyy elämän mennäkin. Ja onhan minulla sentään käsityöt, netin palstat - ja vielä mahdollisuus olla yhteydessä dementoituneeseen vanhukseen ja kuunnella hänen muistojaan, yrittää hänkin kuunnella minua... Ja ristikoiden ratkominen...
Onko tosiaan tekstiviestit ja ihmisten kiireet syrjäyttäneet perinteisen kirjeenvaihdon? Muistakaa kavereitanne myös kirjeillä - ja näin voitte ilahduttaa myös yksinäistä, joka ei jaksa liikkua kaupungilla, kahviloissa tai baareissa ja muodostaa sosiaalisia kontakteja... t. nallekarhu :|
Vastaukset 5
Vanhimmat
eivät taida haluta/jaksaa kuunnella toisten murheita vaan jättäytyvät pois tuttavapiiristä. Näin ehkä on tämän ystäväsi tapauksessa käynyt.
Pohdimme poikani kanssa viime viikolla tätä samaa asiaa, miksi ihmiset eivät uskalla sanoa ettei nyt enää haluta tavata/kirjoitella hän itse aikoo sanoa tarvittaessa suoraan eikä jättää asiaa ilmaan roikkumaan.
Oletko ajatellut hankkia uusia kirjeenvaihtokavereita itsellesi, mieti minkä ikäisiä nainen/mies laita vaikka tänne sähköposti osoitteesi, sellaisen uudenhan saa jos haluaa ettei tunneta entisestä.
Kyllä sinulla muunkinlaista juttukaveria pitäisi löytyä kuin isoäitisi, nyt vain miettimään ja laittamaan yhteystietoja.
jonkun osoitteen, niin eiköhän jotain viestä tulisi. Itselläni kylläkin huono kokemus netin kautta juttuseuraa hakiessa, ehkä siks et rajasin tietylle alueelle koska oishan se kiva löytää semmonen ihminen,jonka vois helposti tavatakin. Sitten tuosta dementiasta, eiköhän jonkinlaista vertaistukea, omaisryhmää johon voisit mennä keskustelemaan muiden samas tilantees olevien kanssa?
Kiitos! Sähköpostiosoitteeni on [email protected] että jos joku tahtois mua muistaa!
mulla on samanlainen juttu. olen myös sairauseläkkeel. tai mikä nyt sit onkaan.
ja tiedän että se ei oikein ole mitään herkkua vaikka on vapaata kuinka paljon ja vapaus tehdä mitä vain jne. mulla ei oikein ole sosiaalist elämää vaikka ympärillä on ihmisiä. mutta silti olen yksiäinen ja kaikkea.
voi laittaa, jos haluaa osoitteeseeni...
[email protected]