Hei, onko täällä muita kenellä on selvästi kaamosmasennuksen oireita? Itselleni te tulevat aina näin loka-marraskuussa ja ovat tosi kovia. Väsymys ja aloitekyvyttömyys, hirveä makeanhimo ja mässäily (sokeri, hiilihydraatit) ja painon nousu, sellainen yleinen saamattomuus. Että illalla ei jaksa muuta kuin maata sohvassa ja katsoa telkkua. Kaikki iltamenot jääneet pois. Päivällä meinaa silmät mennä kiinni ja välillä on työlästä hengittääkin.
Käytän joka aamu kirkasvalolamppua ja käyn joka aamu lenkillä, niitähän aina tähän neuvotaan.
On Remeroniakin mielialaan. Mutta aina tämä h...n kaamosdepis iskee. Olen 44-v.
Käytän joka aamu kirkasvalolamppua ja käyn joka aamu lenkillä, niitähän aina tähän neuvotaan.
On Remeroniakin mielialaan. Mutta aina tämä h...n kaamosdepis iskee. Olen 44-v.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletko muistanut huolehtia riittävästä D-vitamiinin saannista? Kokeile ottaa sitä joka päivä n. 25-45 µg. Yhdessä kirkasvalolampun kanssa voisin melkein luvata, että kaamosmasennus häipyy.
ps. Joistakin luontaistuotekaupoista on saatavilla 1000 IU D-vitamiineja, niin ei tarvitse montaa pilleriä syödä kerralla.
mun anopilla on aivan samat oireet kun sulla, paitsi että se jäi pois työelämästä muutama vuosi sitten juuri sen takia että talvi on yhtä helvettiä, duuniin siitä ei olisi kyllä, nytkin kun kävin sielä aamulla niin huomasin kauhukseni että asunto on todella likainen ja muutenkin tuntuu että anoppi tarvitsisi todella nopeasti apua, mutta kun puhuin asiasta mieheni kanssa se sanoi vain että se menee ohi kun tulee kevät.. ja anopin mielestä on normaalia nukkua lähes kaiket päivät. mitään se ei jaksa tehä, appiukko on käyny viimeset pari viikkoa kaupassa, kun anopista ei ole edes lähikauppaan... tk-lääkäri oli vain sanonut että ei tiedä paikkakunnan systeemiä, kun tekee vain keikkoja eli ei edes tienny miten saa lähetteen vaasaan.. eikä ollu pahemmin ollu edes innostunut että masentunut tuodaan päivystykseen ns. pikkujutun takia, omalääkärille ei täälä saa aikaa. on kuulemma niin vähä aikoja ja kova lääkäripula.. pitäs vain mennä näköjään yksityiselle, mutta anopilla ei ole varaa ravata kovin usein yksityisellä. Mun harteille taas jää huolehtia anopista, kun mieheni ja appiukko ovat molemmat reissutyössä, ite kahden pienen lapsen äiti joka teen vuorotyötä kaupassa, pitäs jaksaa taas hoitaa kahta taloutta koko talven ei käy!!
Hei, ihan selvä kaamosmasennus-tapaus tuo anoppisi. Minkä ikäinen hän on? Voi olla vaihdevuosioireitakin mukana. Eikö hän voisi ostaa tai appi ostaa Philipsin kirkasvalolamppua ja ottaa sitä valoa joka aamu 30-60 min? Se autaa 75 prossalle. Myös masennuslääkkeet auttavat, vaikka Remeron. Sitä saa tk-lääkäriltäkin helposti. Lisäksi liikuntaa, mutta jos on tosi piipussa väsymyksen kanssa, ei sitä hevin tee. Itse liikun joka ainoa aamu ja otan lamppua samalla kun syön aamupalaa, luen lehteä ja meikkaan. Silti on näitä oireita. Mitenhän pahoja ne ois jos ei olis tuota lamppua. Minäkin vaan makaisin peiton alla itkemässä, se on varma. Tuo lamppu maksanee n. 170 euron kieppeillä ja kestää vähintään 10 vuotta, joten vuosisijoitus ei ole iso. Sen otto pitäis kyllä aloittaa lokakuun alussa, mut ehkä ei olis vielä myöhäistä. Lopetus siinä maaliskuun alussa.
Eikö häntä joku ystävä saisi raahattua vaikka väkisin lenkille, sitten siitä tulisi tapa ja elimistö oikein huutaa ulkoilmaan.
Sinulla on rankkaa, mutta yritä keskittyä omaan perheeseesi ja itseesi, anoppi ei ole sinun vastuullasi. Tee selvä mutta ystävällisen jämäkkä pesäero...
...on jo tosissaan hoitoa tarvitseva tapaus. Oikea lääke muuttaa koko tilanteen. Eikä siellä yksityisellä tarvitse "usein ravata", kyllä sen reseptin saamiseen kerta riittää.
tuo selvä pesäero ei taida onnistua, varsinkin kun nyt on täälä suunnitteilla tuo 8. tie joka vie anopilta kodin jossa on asunut koko ikänsä.
anopilla oli vielä muutama vuosi sitte lenkkikaveri. sirpa kuoli yllättäen pari vuotta sitte aivoverenvuotoon. uskossa se on ja käy jonkin verran noissa uskovaisten illoissa, mutta kun sillä ei ole ajokorttia, niin aika harvoin pääsee mihinkään. mulla oli taas aamuvuoro ja kun pääsin duunista niin en ehtiny edes muksua vielä hakea hoidosta kun se jo soittia ja nyt kun nuorimmainen herää päiväunilta mun on jaksettava mennä anopille.
kiva kun on menny jo neljäksi töihin niin haluais ittekkin vähä olla kotona ja rentoutua ja valmistautua rauhassa pyhäinpäivän viettoon mutta ei sitte