Appivanhempien suostumukset?

Hei,
Ei kai siinä sentään mitään lahjuksia ole tapana käyttää. Vakava asia?

kirjoitat yleensä niin kovin fiksuja, mutta kantaasi tässä asiassa en ole koskaan voinut ymmärtää.

mikä tekee vanhasta perinteestä niin kamalan, että sitä ei voi noudattaa edes tavan vuoksi, kohteliaisuudesta? minun mieheni kysyi isältäni kättäni -muodon vuoksi- sen jälkeen kun olimme ensin keskenämme sopineet tulevasta avioliitosta. se on äärimmäisen kaunis perinteinen ele, jota sekä minä, että isäni arvostimme kovasti, ja kyse ei todellakaan ollut kenenkään omistamisesta, vaan vanhempieni siunauksen saamisesta liitollemme. olisi ollut ihan kamalaa mennä avioon, ilman, että vanhempani ovat puolellamme. mieheni vanhemmat ovat jo kuolleet ja siksi emme voineet heiltä pyytää siunausta.

asiaa sivuten; haluaisin, charles, tietää mielipiteesi asiaan kun aviopari on tanssiravintolassa viettämässä iltaa ja toinen mies tulee pyytämään rouvaa tanssimaan (ja sama pätee myös, jos toinen nainen tulee pyytämään herraa tanssiin). vanhan tavan mukaan aviomieheltä on kohteliasta kysyä, saako seuralaisen viedä tanssiin, mutta onko sinun mielestäsi tämäkin perua vanhoilta ajoilta, jolloin nainen oli miehensä omaisuutta eikä missään tapauksessa voinut mennä yksin ravintolaan? vai onko se vain kohteliasta kysyä, että saanko lainata seuralaistasi?

vertaan itse näitä kahta tapausta toisiinsa. molemmat ovat kohteliaisuuden osoituksia, eikä kyse ole kenenkään omistamisesta.

mannanna kirjoitti:

kirjoitat yleensä niin kovin fiksuja, mutta kantaasi tässä asiassa en ole koskaan voinut ymmärtää.

mikä tekee vanhasta perinteestä niin kamalan, että sitä ei voi noudattaa edes tavan vuoksi, kohteliaisuudesta? minun mieheni kysyi isältäni kättäni -muodon vuoksi- sen jälkeen kun olimme ensin keskenämme sopineet tulevasta avioliitosta. se on äärimmäisen kaunis perinteinen ele, jota sekä minä, että isäni arvostimme kovasti, ja kyse ei todellakaan ollut kenenkään omistamisesta, vaan vanhempieni siunauksen saamisesta liitollemme. olisi ollut ihan kamalaa mennä avioon, ilman, että vanhempani ovat puolellamme. mieheni vanhemmat ovat jo kuolleet ja siksi emme voineet heiltä pyytää siunausta.

asiaa sivuten; haluaisin, charles, tietää mielipiteesi asiaan kun aviopari on tanssiravintolassa viettämässä iltaa ja toinen mies tulee pyytämään rouvaa tanssimaan (ja sama pätee myös, jos toinen nainen tulee pyytämään herraa tanssiin). vanhan tavan mukaan aviomieheltä on kohteliasta kysyä, saako seuralaisen viedä tanssiin, mutta onko sinun mielestäsi tämäkin perua vanhoilta ajoilta, jolloin nainen oli miehensä omaisuutta eikä missään tapauksessa voinut mennä yksin ravintolaan? vai onko se vain kohteliasta kysyä, että saanko lainata seuralaistasi?

vertaan itse näitä kahta tapausta toisiinsa. molemmat ovat kohteliaisuuden osoituksia, eikä kyse ole kenenkään omistamisesta.

Kuvaamasi tanssitapahtuma ja kosintaluvan pyytäminen vanhemmilta ovat samantyylisiä asioita. Kumpikin tapa kyseenalaistaa naisen kyvyn päättää omista asioistaan. Mielestäni ne myös alentavat naisen aseman miehen omaisuudeksi. Syy, miksi olen tämän asian suhteen näin jyrkkä, on se, että vastustan orjuutta kaikissa muodoissa. Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus päättää itse niinkin tärkeästä asiasta kuin avioliitto.

Sinänsä tuo tanssiin pyytäminen on kuitenkin pikkujuttu. Minulle on ihan sama, kysytäänkö siinä lupa toiselta vai ei. Rituaaliinhan kuuluu, että lupa annetaan, joten käytännössä se on turha. Juhlissa ja muissa vastaavissa tilanteissa noudatetaan kuitenkin paljon turhia perinteitä, joten eihän yksi lisää mitään haittaa tee. Avioliitto kuitenkin hieman eri asteen asia kuin tanssiminen.

Muodolliset kosimisluvankyselyt ovat mielestäni perseestä, jos suoraan sanon. Mitä järkeä on kysyä lupa, jos sillä ei ole merkitystä? Mitä jos isä sanookin, ettei anna kosimislupaa?

Tilanne on hieman eri, jos ns. luvankysyminen tapahtuu eräänlaisena ohjelmanumerona vaikka jossain juhlassa tai tapahtumassa. Silloin kyseessä on viihdenumero. Kahdenkeskistä luvan pyytämistä en missään nimessä hyväksy. Jos oman tyttäreni poikaystävä tulisi minulta kysymään lupaa kosia tytärtäni, antaisin poikaa korville. Minun tyttäreni ei ole kenenkään - ei edes minun - omaisuutta. Minä en häntä luovuta kenellekään, vaan hän itse päättää, kenet ottaa mieheksi ja kenet ei. Mies joka luulee ottavansa hänet omaisuudekseen, ei tule saamaan minun arvostustani.

On kumma juttu, miten tasa-arvo unohtuu tällaisessa asiassa. Muuten kyllä vaaditaan samaa palkkaa ja samanlaista kohtelua, mutta avioliiton kyseessä ollessa naisesta tuleekin yhtäkkiä esine. Vedotaan perinteeseen ihan niin kuin perinnettä ei voisi muuttaa. Perinne on sekin, että nainen jää kotiin hoitamaan lapsia ja mies tuo leivän pöytään. Kannatatko sitäkin perinnettä?

Jos haluaa liitolle vanhempien siunauksen, sitä voi pyytää suoraan. Minusta ei ole mitään syytä verhota sitä kosimisluvaksi. Kyseessähän on kaksi eri asiaa.

Charles kirjoitti:

Kuvaamasi tanssitapahtuma ja kosintaluvan pyytäminen vanhemmilta ovat samantyylisiä asioita. Kumpikin tapa kyseenalaistaa naisen kyvyn päättää omista asioistaan. Mielestäni ne myös alentavat naisen aseman miehen omaisuudeksi. Syy, miksi olen tämän asian suhteen näin jyrkkä, on se, että vastustan orjuutta kaikissa muodoissa. Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus päättää itse niinkin tärkeästä asiasta kuin avioliitto.

Sinänsä tuo tanssiin pyytäminen on kuitenkin pikkujuttu. Minulle on ihan sama, kysytäänkö siinä lupa toiselta vai ei. Rituaaliinhan kuuluu, että lupa annetaan, joten käytännössä se on turha. Juhlissa ja muissa vastaavissa tilanteissa noudatetaan kuitenkin paljon turhia perinteitä, joten eihän yksi lisää mitään haittaa tee. Avioliitto kuitenkin hieman eri asteen asia kuin tanssiminen.

Muodolliset kosimisluvankyselyt ovat mielestäni perseestä, jos suoraan sanon. Mitä järkeä on kysyä lupa, jos sillä ei ole merkitystä? Mitä jos isä sanookin, ettei anna kosimislupaa?

Tilanne on hieman eri, jos ns. luvankysyminen tapahtuu eräänlaisena ohjelmanumerona vaikka jossain juhlassa tai tapahtumassa. Silloin kyseessä on viihdenumero. Kahdenkeskistä luvan pyytämistä en missään nimessä hyväksy. Jos oman tyttäreni poikaystävä tulisi minulta kysymään lupaa kosia tytärtäni, antaisin poikaa korville. Minun tyttäreni ei ole kenenkään - ei edes minun - omaisuutta. Minä en häntä luovuta kenellekään, vaan hän itse päättää, kenet ottaa mieheksi ja kenet ei. Mies joka luulee ottavansa hänet omaisuudekseen, ei tule saamaan minun arvostustani.

On kumma juttu, miten tasa-arvo unohtuu tällaisessa asiassa. Muuten kyllä vaaditaan samaa palkkaa ja samanlaista kohtelua, mutta avioliiton kyseessä ollessa naisesta tuleekin yhtäkkiä esine. Vedotaan perinteeseen ihan niin kuin perinnettä ei voisi muuttaa. Perinne on sekin, että nainen jää kotiin hoitamaan lapsia ja mies tuo leivän pöytään. Kannatatko sitäkin perinnettä?

Jos haluaa liitolle vanhempien siunauksen, sitä voi pyytää suoraan. Minusta ei ole mitään syytä verhota sitä kosimisluvaksi. Kyseessähän on kaksi eri asiaa.

hertsyykkeri miten ajattelet!!!!
minusta ns."luvan" kysyminen on vanhanaikainen ja kohtelias tapa osoittaa kunnioitus tulevan puolison vanhempia kohtaan. Itse olen sanonun miesystävälleni, ettei "luvan" kysyminen ole kohdallani todellakaan pakollinen rituaali, siis jos siltä tuntuu, mutta toki saa mennä kysymään! itsestäni tuntuu ainakin mukavalta kun toinen osoittaa kunnioittavansa omia vanhempiani, eikä ns. "varkain" kihlaa minua. :) en todellakaan tunne olevani minkään sortin orja, enkä kenenkään "myytävää" omaisuutta, jos annan luvan mennä pyytämään vanhemmiltani kättäni!
imartelevaa mielumminkin... :)

Ei vanhemmilla ole mitään sitä vastaan, että me ollaan yhessä, mutta minun isällä on aika outo luonne ja siksi vaan ajattelin, että eihän sä käden pyytäminen ole mikään velvollisuus, että meitä ei sitten jälki käteen voida mistään "syyttää"..