Olen noin 30:kymppinen suomalainen lievästi kehitysvammainen henkilö ja siis minulla on lievä aivovamma! No tuota ajattelin kun lueskelin tuossa noiden muiden tekstejä niin kirjoittaa oman pienen lauselman asiasta "vammaiset". Kuinkahan moni suomalainen arvostaa esim:vammaisia vaikka kadulla kulkiesaan eipä kovin moni tai vaikkapa bussissa kun toinen kävelee huonosti taikka on tuolissa niin ei se tarkoita sitä että sinulla tavallisella ihmisellä on oikeus mennä arvostelemaan häntä tai vammaista mitä hän sille voi että on joutunut tuoliin taikka hänellä on vamma joka näkyy.. Minulla taas vamma ei näy mutta kyllä kaikki muut tavalliset ihmiset jotka eivät tiedä vammaisuudesta mitään ovat hyväksyneet minut työpaikalla ja kaveriporukassa, ja arvostavat sitä mitä teen työkseni ja missä ikinä liikun!
Kuinkahan moni suomalainen hyväksyy vammaisen?
Kokki30
231450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
miten siihen suhtaudutaan ja myös henkilön muusta persoonallisuudesta. Sinä olet lievästi kehitysvammainen ja yleensä ihmiset ovat kilttejä teitä kohtaan, suhtautuvat ystävällisesti mutta vähän alentuvasti elikkä kohtelevat joskus kuin lasta. Tuntuuko tutulta? Kyllähän ne kuitenkin huomaavat sinunkin vamman vaikkei se "päällepäin" näy,kuten sanoit. Onko sinulla paljon ns. terveitä ystäviä jotka haluavat viettää kanssasi myös vapaa-aikaa? Moni vammainen on yksinäinen koska "terveet" eivät jaksa heidän seuraansa.Kyllähän ne juhlapuheissa hymisee tasa-arvosta ja kaikkien samanarvoisuudesta mutta enpä tiedä käytännössä... Oon kai sitten negatiivinen ihminen.
kaikkihan on kuulleet tuhannen kertaa sen sanonnan: "ei ole väliä onko tuleva lapsi tyttö vai poika kunhan se on terve.." Se kai jo kertoo ko. henkilön asenteista että hyväksyykö vammaiset vai ei.
Onhan tietysti näitä tätityyppejä jotka työntäytyy hyväätarkoittavana vammaisen henkilön "ystäväksi" mutta niissäkin asetelma on se että tämä täti esiintyy kaikkitietävänä neuvojana ja kaikessa kanssakäymisessä välittyy kuitenkin alentuva suhtautuminen vammaiseen.
Sivustaseuranneena nähnyt ja itsekin joutunut "uhriksi". Se ei ole aitoa ystävyyttä.
Hei!
Istun henkilökohtaisesti pyörätuolissa CP-vammani takia.Olen omassa ihanassa vuokra kämpässä enkä ole kenenkään holhottavana.
Minulle henkilökohtaisesti on sattunut niin onnellisesti että olen saanut ystäviä ja tuttuja jotka tietävät vammastani ja ovat sen hyväksyneet eli nähneet vain mut omana itsenäni ei vammaisena.
En ole koskaan joutunut hyväksikäytetyksi koska olen sen verran itsepäinen ja avoin kaikelle uudelle mutta osaan myös sanoa ei kun tilanne vaatii sitä.
Minulla on onni ollut solmia hyviä parisuhteita muutaman kerran ns. terveiden miesten kanssa ja he ovat olleet ihania minua kohtaan ja ovat ottaneet minut omana itsenäni huomioon.
Olen kai oman tieni kulkija joka ei halua takertua mihinkään vammaisporukoihin enkä osaisi edes olla siellä tuntematta itseäni ahdistuneeksi.
Kaikki on siitä kiinni miten ITSE käyttäydyn ja mitä haluan tuoda esille....Siitä kaikki lähtee siis liikkeelle.
Hyvää jatkoa kaikille ! :)
Itsekin olen CP-vammainen, tosin itse kävelevä tyttönen. Sun kirjotuksessa on apljon asiaa ja ajattelen samoin. Ois kiva vaihdella sun kanssa enemmänkin ajatuksia. Olen 19v.
Kirjottele mulle jos kiinnostaa! :)
Hei!
Jos haluatte kirjoitella minulle osoitteeni on:
[email protected]
Hyvää jatkoa kaikille!
Tuo sananparsi jota lainasit. Olen sitä mieltä että kun terveet vanhemmat sanovat että "ei ole väliä..." niin he ajattelevat sitä todellisuutta jonka vammanen kohtaa. Se ei siis kerro miten he sitten vammaista lastaan rakastavat.
Mikä on cp
Hei!
Kyllä vammaisena oppii jo pienestä pitäen pitämään puolensa kovassa maailmassa. Ei meille anneta kaikkea kultalusikka kädessä. Vanhemmat vain voivat opettaa ja tukea lastaan ja antaa voimaa kestäää miinukset ja plussat tulevassa elämässä.
Kuitenkin kaikki lähtee ihmisen sisältä mitä hän haluaa ja mitä ei.
MOI
Ja kenellehän se elämä on annettu kultalusikkana käteen. Tilastollisesti varmaan yhtä monelle vammaiselle kuin terveellekkin.
Joo sisältä lähtee ja vaikka olenkin jo ollut 25 v. vammasena niin vieläkin joskus ikävöin jalkojani jotka ei tee välttämättä sen onnellisemmaksi mutta muuttaisipa murheen muotoa.
Puolensa pitämisessäkin on monta eri toimintamallia.
Kohelsitko itse jalkas?
Eihän sillä ole väliä kuka on koheltanut ja mitä. Vammaa ei saa pois, vaikka kuinka haluaisi. Se on ja pysyy riippumatta siitä mistä se on alkunsa saanut. Tuskinpa kovin moni vammautunut on itse vammaansa aiheuttanut. Toki sellasiakin tapauksia löytyy, mutta ei tarvitse syyttää jos ei tiedä!
Jos et oikeasti tiedä niin tässä sulle tietoa CP-liiton sivuilta. Jos haluat lisätietoa, niin kysy ihmeessä. :)
CP on lyhenne englannin kielen sanoista Cerebral Palsy. CP-vamma määritellään kehittyvien aivojen liikkeistä ja asennoista vastaavien keskusten ja niiden yhteyksien kertavaurioksi, joka on syntynyt raskauden aikana, syntymän yhteydessä tai yleensä n. kolmeen ikävuoteen mennessä. CP-vamma on yksilöllinen oireyhtymä, joka vaihtelee lievästä toimintahäiriöstä vaikeaan monivammaisuuteen. Se on kuitenkin aina liikunta- tai toimintavamma.
Cp-vammaisuus ilmenee
Spastisina muotoina, joissa aivovaurion pohjalta lihasjäntevyys on kohonnut siten, että jalat voi olla käsiä jäykemmät, spastinen halvaus on vain toisen puolen raajoissatai kaikki raajat on spastiset, kädet vaikeammin kuin jalat.
Dyskineettisinä muotoina, joissa lihasjäntevyys vaihtelee siten, että kaikki lihakset on ajoittain veltot tai ajoittain liikaa jännittyneet. Joillakin voi esiintyä pakkoliikkeisyyttä, joka ilmenee nopeina, tahattomina liikkeinä raajoissa, päässä ja vartalolla.
Ataktisina muotoina, joihin liittyy tasapainovaikeuksia ja huono liikkeiden hallinta.
Samalla ihmisellä voi esiintyä kahta, jopa kolmea näistä liikuntavamman muodoista. CP-vammaisuuteen voi liittyä lisävammoina puhevamma, aistivammat, näkö- ja kuulohäiriöt, epilepsia ja oppimisvaikeudet. Puolella CP-vammaisista henkinen kehitys on normaalia, neljäsosalla lievästi hidastunut ja neljäsosalla on vaikea henkinen kehitys-vammaisuus.
Hienomotorinen kömpelyys, kommunikaation vaikeudet sekä kehitykselle tärkeiden virikkeiden puute liikunta- ja toimintavajavaisuuden takia saattavat hidastuttaa ja vaikeuttaa oppimista.
CP-vammainen lapsi, nuori tai aikuinen on puutteistaan huolimatta aina oma ainutlaatuinen yksilönsä, jolla on taitoja ja valmiuksia, joiden varaan rakennetaan kokonaisvaltainen ja pitkäjänteinen kuntoutus.
Kuntoutus
Kuntoutukseen kuuluvat erilaiset terapiat, kuten fysio-, toiminta- ja puheterapia, sekä neuropsykologinen kuntoutus. Myös ratsastusterapia ja taidepainotteiset terapiamuodot ovat tärkeitä vammaisen lapsen ja nuoren kuntoutuksessa.
Apuvälineillä on tärkeä merkitys kuntoutuksessa samoin kuntoutusohjauksella, sopeutumisvalmennuksella ja kuntoutusjaksoilla.
Ihan olin lääkäreiden hoivissa :)))
vanhemmat rakastavat lastaan oli tämä sitten millainen tahansa, toivottavasti ainakin.Kyllä se sanonta kumpuaa pelosta erilaisuutta kohtaan. Se todellisuus minkä vammainen lapsi joutuu kohtaamaan muodostuu meistä kaikista ihmisistä ja meidän asenteista. Ei kai se nyt niin kauhea katastrofi ole jos syntyy vammaisena, näkyyhän se jo tän palstan kirjoituksista että vammaiset pärjää hyvin maailmassa,Kaikki ovat niin positiivisia, suosittuja ja seurallisia.
Älä sä mäkätä! Kyllä toi oli oleellinen kysymys, jos nimittäin on telonut itsensä esim. skimbamäessä ei heru sympatiaa.
olitko nuori?
johtuu siis alkoholin käytöstä rask. aikana. Surullista
Niinku aina hyvänä päivänä....mutta silloin myös fyysisesti nuori.
:(
sattumalta huomasin sun kysymyksen täällä.
CP-vamma EI johdu alkoholin käytöstä raskauden aikana eikä mistään sellaisesta..
Lähinnä hapen puutteesta synnytyksen aikana tai vaikkapa lievästä aivohalvauksesta vauvana tai pienenä lapsena. Kyseessä on aina jonkinlainen aivovaurio. Sukupuolellakaan ei ole vaikutusta CP-vamman saamiseen!
(teksti ei lopu kuten alku saattaa antaa ymmärtää)
elämä on todella outoa ..
ennen:
aikaisemmin olin kuten suurin osa niistä jotka nimittävät itseään "normaaleksi" .. en ajattelut mahdollisuutta että edes tuntisin vammaisen ihmisen..
nykyään:
olen kihloissa lievästi kehityshäiriöisen ihmisen kanssa, jota autan päivittäin ja annan kaiken tukeni.. hiljaa hyvä tulee.. kuten olen aina ajatellu.. :)
Pitää nostaa hattua sinulle joka olet hyväksynyt sinua vähän heikomman osapuolen itsellesi joka eroaa sinusta vähän, koska en tiedä miksi melkein jokainen suomalainen ajattelee että meitä on moneksi ja kai emme ole samanlaisia mutta siinä tämä joka ajattelee näin on oikeassa kaikki koska olemme vähän erinlaisia mutta meilläkin on paikka tässä yhteiskunnassa kuten myös sinullakin. Toivotan onnea teille kummallekin ja hyvää tulevaisuutta!
Hei!
Hienoa että olet saanut elämänkumppaniksi ihmisen jota rakastat ja hellit.
Kaikki me tarvitsemme tavalla tai toisella toista ihmistä vaikka vain hetken verran että tuntee toisen läheisyyden.
Tsemppiä kaikille!
En mä häntä heikompana ihmisenä ajattele.
Vaikkei hän kaikkea osaa (tai tule osaamaankaan) hän osaa olla juuri oikea henkilö minulle. Se riittää. Ei ihmisen osaamisen puute tai muukaan vastaava tee ihmisestä heikompaa.
On asioita, joissa on mua "vanhvempi" .. jos hän joidenki mielestä "heikompi" on :)