Miten teillä äidit menee päivät? ovatko kaikki päivät onnellisia ja ihania? välillä minua tympää vauvan hoito, hän kun ei lainkaan yksin viihtyisi,päivisin ei juuri nuku ja yölläkin heräilee jatkuvasti pelkällä tissillä kun ollaan.sitä on niin kiinni tässä lapsessa,mies töissä. En hänelle halua ensitöiksi lasta antaa syliin hoidettavaksi kun palaa kotiin. raskas päivätyö kun kerran takana. Tuntuu, että päivät niin sitä samaa, ainoastaan vauvan kehittyminen tuo muutosta.en koe itseäni masentuneeksi,ainakaan vielä. en tiedä onko tämä tylsistymistä vai mitä. Vielä kun olen opettanut lapseni siihen, että aina on lähellä joku joka leikittää, hän ei siis viihdy yksin yhtään.
ei aina jaksaisi
vauva 4,5kk
231948
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ainoa.Mulla aika lailla samoja tuntemuksia kuin sinulla.Meillä ei myöskään vauva nuku päivin eikä oikein öisinkään.Itkee suurimman osan päivästä ja kun ei itke niin vaatii seuraa itselleen.Että kyllä joskus väsyttää ja v.. niin hemmetisti.Voimia sinulle.
Eikös se lapsen tuleminen perheeseen yleensä tarkoita sitä, että se lapsi on osa elämää hyvinkin paljon. Ja sitten sen lapsen kanssa seurustellaan ja leikitään. Viihtyisitkö itse vaan paikoillasi ilman mitään tekemistä, kun et vielä kunnolla liikkeellekään pääse? ..vielä vähemmän vauva viihtyy jos ei ole mitään puuhaa, hänellä on luontainen halu puuhastella jotain.
Ei millään pahalla (vaikka tästä taas sontaa niskaan sataakin) mutta tällaisten tekstien kirjoittajat taitavat olla niitä, jotka toteavat aina että sitä ei voi kuvitella miten elämä muuttuu lapsen myötä ja kuinka se lapsi rajoittaa elämistä.
Ja edelleenkään minusta isien ei pitäisi kokea vauvan hoitoa minään työnä työpäivän päätteeksi, vaan oman lapsensa kanssa seurusteluna johon olisi se oma luontainen kiinnostus. Eikä niin, että vain äiti viihdyttää vauvaa ja isä tekee omia hommiaan..
Tuskin olet opettanut lastasi siihen, että aina on joku lähellä - vauvathan tarvitsevatkin lähelleen aikuista! :)
Meidän reilu 2kk vauvis on ihan sylitakiainen, ne hetket jotka ei ole sylissä menee nukkuessa (silloin kun sattuu uni maistumaan yksin sängyllä, kuten nyt) tai seuraillessa esim. ruoanlaittoa. Melkein 24h typy on siis sylikontaktissa, yötkin kun nukkuu kainalossa. Ja niitä hetkiä varmasti kaipaa sitten, kun lapsi on isompi ja viipottaa mennä tuolla jossain eikä meinaa äitiä muistaakaan ;)
on kaksi kk...
Unohdin täysin. Kahden kuukauden kuluttua olen tietysti kyllästynyt häneen :P
Alkuun sanon, että ajattelen samoin tässä asiassa kuin sinä.
Mutta minua "hiukan" häiritsee tapasi kategorioida ja diagnosoida tuntemattomia ihmisiä. Ikävää. :(
Kiinnostaisi myös tietää (ei millään pahalla), että keitä sitten "taitavat olla tuollaisten tekstien kirjoittajat"?
niin halusin vaan sanoa että olit hieman liian ilkeä mielestäni kirjoituksissasi.. jos jotakin väsyttää nin koitappa olla tukena ensi kerralla siitä tulee itsellekkin parenpi mieli ..
minä ja pieni 4kk
En vaan jaksanut nähdä vaivaa pyrkiä vääntämään ja kääntämään tekstiä superpehmeäksi. Mitään ilkeilyä en harrastanut. Kai aikuinen ihminen kestää suorat sanatkin.
Ap ei käsittääkseni puhunut väsymyksestä vaan kyllästymisestä..
Toisten ei tarvitse erityisesti jaksaa nähdä vaivaa, jotta heidän kirjoitus olisi toisia huomioiva ja ystävällinen. Aika monella se tulee luonnostaan. (Superpehmeää ei kukaan ole toivonut.)
Toisilta sitten taas luonnistuu toisten tyypittely ja tuomitseminen paremmin.
Kai sinäkin ihminen suorat sanat kestät?
Kyllä meillä ainakin on lapsi viihtynyt ihan yksinäänkin ja kattelee mielellään kaikkea. Toki paljon sylissä pidetty jne. mutta ei se vauvakaan aina "tekemistä" tarvi!
Oletko ikinä kuullut esim. asennuksesta tai ahdistuksesta? Ilmeisesti et! SÄÄLITTÄVÄÄ SANOA TOLLASTA IHMISESTÄ JOTA EI TUNNE!
vilkasehan ensin peiliin ennenkuin auot sitä suutas! Heität typeriä kommentteja ihmisistä joita et edes tunne, saatikka tiedä taustoja et miksi kukin on, ajattelee/käyttäytyy niinkuin tekee!
ja kyllästyminen tarkoittaa sitä että ei ole osannut aatella et lapsi muuttaa elämän?
Älä ole naiivi! Kyllästymisenkin takana voi olla väsymystä/ masennusta!
Meillä kuudes kullannuppu näki päivänvalon 1,5 vuotta sitten.
Vanhemmat lapset on 4v. 6v. 7v. 8v. ja 13v.
Kahden nuorimman kanssa olen päivisin kotona, 6v. käy eskaria ja loput lapset on tietysti koulussa.
Päiväni eivät todellakaanole samanlaisia, joaista päivää yritetään vähän värittää ja tehdä jotain pientä tavallisuudesta poikkeavaa.
Pienen vauvan kanssa kahdestaan päivisin voi tosin tulla joskus tylsää, mutta lapsenkin kanssa voi tehdä vaikka mitä :)
Omien 1,5v. ja 4v lasten kanssa käymme milloin metsässä retkellä, pakkaamme mukaan kaakaot ja keksiä tai pullaa, istumme laavulla ja bongailemme eläimiä, puita ja lintuja.
Tänään pidettiin yhdessä joogatunti ;)
Äiti joogasi ja lapset matki parhaansa mukaan perässä.
Kerran askarreltiin käsinuket, huopakankaasta,
ja vaikeaa se ei ollut. Iloa riittää pikäksi aikaa.
Talvella rakennetaan lumiukko, lasketaan mäkeä ja mennään puistoon leikkimään muiden lasten kanssa.
Joskus leivotaan pipareita tai taiteillaan, joskus maalataan oikein sormiväreillä.
Joskus lähdetään shoppailemaan oikein kunnolla ja vietetään tuhlauspäivä.
Kirjaston lastentunnit on in.
Kerran rakennetaan maja ja joskus pidetään pyykkipäivä.
Siivoilukin on porukalla hauskaa :)
Ja lapset muuten rakastaa kokkaamista. Teidän pitäisi nähdä miten taitavasti meidän 4v. leipoo.
Toisinaan mennään herkuttelemaan jätskille, tai käydään oikein hamppariravintolassa syömässä.
:) Lasten kanssa keksii kaikkea kivaa, riippuu toki lapsen iästä. Vauvan kanssa nyt ei niin paljon keksi touhuamista, varsinkaan jos ei ole isompia lapsia.
Känkkäränkkä vierailee vähintään kerran viikossa, mutta tähän asti se on päihitetty aina tavoin tai toisin.
Jaksamista kaikille :)
tulipas sitä kaikenlaisia vastauksia ja tosiaan hiukan naurattikin.muutaman rivin kirjoitin ja sen perusteella tulee kaikennäköistä tulkintaa:)mielestäni olin valmistautunut enemmän kuin hyvin uuteen tulokkaaseen, mutta silti elämänmuutokseen ei voi täysin itseään orientoida ennenkuin se todella tulee eteen. tässä nyt lähinnä oli kyse tylsistä päivistä näin kun ei uloskaan oikein voi mennä.en usko äitejä jotka väittävät,että vauvan kanssa jokainen päivä/hetki on yhtä ihanuutta.Hain muiden kokemuksia niistä vähemmän ihanista päivistä. se on sitten suhteellista minkälainen on se "vähemmän ihana päivä" kenellekin.
eräitten kirjoituksista. Esimerkiksi juuri tuolla jippiillä on paha tapa kritisoida asioita joista ei oikeastaan tiedä mitään. Välillä hänen juttujaan lukiessa tulee sellainen tunne, että hänelle kaikki on niin mustavalkoista. Heti jos ei ole osannut varautua vauvantuloon ja sen tuomiin muutoksiin "täydellisesti" on jotenkin "huono". Ja hän itse on omien sanojensa mukaan varautunut/ tietoinen kaikesta.
Mutta oikeasti, väitän että se joka sanoo että ettei IKINÄ ole sellaista tunnetta että on kyllästynyt rutiineihin/ vauvan hoitoon valehtelee! Ja ne on ihan normaaleja tunteita, eikä niistä kannate tuntea huonoa omaatuntoa. Eihän se tarkoita sitä, että olisi huono äiti tai ei rakastaisi lastaan ja sellainen äiti voi olla "parempikin" kuin sellainen joka on lähes "täydellinen"!
Tsemppiä sinulle =) kaikilla meillä on tuonkaltaisia ajatuksia välillä, mutta yleensä niistä pääse yli jotenkin.
Kirjoituksesi osoitti jälleen kerran sen, että yrittänyttä vasta laitetaankin.
Kyllä kaikkien elämän täytyy olla raskasta ja paskaa, kun meilläkin kerran on!
Luulisi, että äideillä olisi parempaakin tekemistä kuin ilkeillä toisille ja käyttää noita ikivanhoja fraaseja siitä, että "se ei oikeastaan tiedä mitään".
Ymmärrä hyvä ihminen, että naisen elämä on muutakin kuin vauvat ja toisten naisten perhe-elämän kyttääminen.
Voi jestas sun kanssas!
Kukaan ei ole väittänyt että kaikkien elämä on "raskasta ja paskaa" kokoajan, mutta tosiasia on että JOKAINEN väsyy ja kyllästyy joskus, ja se joka muuta väittää valehtelee!
Ja kyllä, tässätapauksessa on pakko sanoa ettei se tiedä "mistään mitään". Aina vain kritisoimassa kuinka toiset on jotenkin "huonoja" jos menee erillä tavalla kuin itsellä. On eriasia ekrto mielipiteitään asioista kuin mollata heti toisia jotka tekevät asiat erillä tavalla. Jippiillä on juuri tämä tapa, oli kyse sitten mistä tahansa. Typerää on se, että kuvitellaan omien mielipiteiden olevan ainoita oikeita.
Mistähän revit tuon että "naisen elämä on muutakin kuin vauvat ja toisten naisten perhe-elämän kyttääminen."? Itse en ole ainakaaan mitään päinvastaista väittänyt! Sanonut vain, ettei kannate välittää sellaisten ihmisten kritiikistä jotka eivät tiedä toisten elämästä yhtään mitään.
Mitä varten nämä sivut sitten ovat jos näitä ei saisi lukea (toisten perhe-elämään liittyviä juttuja)? nämähän ovat vanhempien palstoja! Mutta hei.. ilmeisesti et huomannut että ap puhui juuri vauvoista ja perhe-elämästä =) joten menehän muualle siitä valittamaan!
"Mistähän revit tuon että "naisen elämä on muutakin kuin vauvat ja toisten naisten perhe-elämän kyttääminen."? "
No, revin sen ihan suoraan tällaisista kommenteista:
"Ja kyllä, tässätapauksessa on pakko sanoa ettei se tiedä "mistään mitään""
Jos tekstejä kirjoittaisi lapseton nainen, vastaus olisi 100% varmuudella juuri tämä. Nyt kun kyseessä on äiti-ihminen, vastaus on edelleenkin sama.
Menepä muualle siitä raivoamaan.
taas lokaa niskaa "eräältä".Oon sit varmaan huono äiti kun ei joka päivä ookkaan niiiin ihanaa ja auvoista vauvan kanssa.Mutta hyvää talvea kaikille.En ole ap vaan se toinen (huono)äiti jolla joskus samanlaisia tuntemuksia kuin ap:llä.
Kuten tuolla ylenpänä jo sanoin, ei ole olemassakaan sellaista äitiä joka ei joskus ajattelisi/ kokisi samanlaista tilannetta! Eikä se ole pahasta. Ihmisten on turha leikkiä marttyyriä ja mollata ihmisiä jonka elämästä ei tiedä mitään. Sellainen kertoo vain siitä, että jokin mättää ja pahasti sellaisessa ihmisessä.
aina jaksaisi. Lapsi on erittäin toivottu (ja tiesin kyllä mihin lähden kun lapsen teen), mutta joskus tekisi mieli laittaa lapsi edes puoleksi tunniksi vaikka kaappiin...
Oma vauvani oli ihan pienenä myös huono nukkumaan sekä yöllä että päivällä, eikä juuri yksinään viihtynyt. Oppiessaan liikkumaan (6kk) alkoi kuitenkin kiinnostua muustakin kuin äidistä ja yllättäen pystyinkin tekemään päivän aikana vaikka mitä!
Jaksamista sinulle! Vauvavuosi on rankka, mutta kuitenkin niin rakas!
juuri näin. vauvan hoito erityisesti tympäisee siinä kohtaa kun jonkun pikkujutun haluaisi tehdä rauhassa-silloin vauva tuntuu kaipaavan äitiään eniten ja aivan heti.esimerkkinä esim.asioiden hoitaminen puhelimessa,suihkussa käyminen ja vaikka sen seiskan läpi selaaminen -nyttenhän se jo onnistuu, värikäs lehti kiinnostaa myös vauvaa:) Paljosta olen vauvan myötä luopunut ja niin sen kuuluu ollakin, vauva on se joka määrää,narunnokassa sitä mennään vaikka olisi vähän huonompi yö alla.
En minäkään aina jaksa. Ja kyse ei ole siitä että enkö olisi tiennyt mihin ryhdyn, mulla esikoinen 4 vuotta ja kuopus 3kk. Kun vauvalla on huono päivä niin sillon vähän tympii kun ei itse saa tehtyä mitään.
Ja minä en kyllä ensimmäisenä kun mies tulee töistä kotiin niin lykkää lasta hänelle,koska raskaan työpäivän jälkeen hänelläkin on oikeus syödä ja levätä hetken. Siis jos vauva on esim.itkuinen eikä hänelle kelpaa kun sylissä kantaminen ympäri asuntoa,se on eri asia jos lapsi on tyytyväinen ja hänelle riittää pelkkä sylissä istuskelu.
Vauva-aika ekan lapsen kanssa on joskus puuduttavaa!
Keksi teille ohjelmaa. Lähde esim. seurakunnan äiti-lapsi kerhoon tms. mitä teidän lähialueella järjestetään.
Lähde joskus vaikka kirjastoon, kauppakeskukseen, kahvilaan, tms. vauvan kanssa. Varaa kaikki tarvittava mukaan ja ota rennosti ja ajan kanssa.
Soita miehelle, kaverille, äidille, siskolle tms. päivällä jos tuntuu, että tarvitset juttuseuraa!
Elämä muuttuu paljon vauvan tulon jälkeen ja se voi olla joskus yllätys.
Vauva sitoo paljon. Mutta niinhän se kuuluukin olla, muuten vauva ei voi hyvin!
Koita ottaa itsellesi tauko joka päivä kun isi tulee töistä kotiin! Tauko voi olla esim. pieni kävelylenkki, kunnon wc-istunto, lehden lukua, kaupassa käynti, tv:n katselua, leipomista, lepäämistä tai mitä nyt vaan haluat.