Hei! Onko kukaan asunut Turkissa/asuuko kukaan tällä hetkellä, joka osaisi kertoa hieman käytännöllisistä asioista liittyen siellä asumiseen? Esimerkiksi vuokra-asuntojen hintahaitarista, koska netistäkään ei aina kaikkea tietoa saa irti, joten kokemuksien kautta toivoisin että saisin lisää tietoa.
-onko vaikea saada asunto vuokralle?
-onko vuokran maksu samalla periaatteella kuin Suomen kamaralla?
-entä työpaikkojen saatavuus?
-Kuinka turvallista on muuttaa, murrot miten yleisiä?
Ihan perustietoa haen vain jos joku jaksaa vaivautua hieman jakamaan kokemuksiaan =)
Kaikki tieto on tarpeellista, kiitos jo etukäteen!
-onko vaikea saada asunto vuokralle?
-onko vuokran maksu samalla periaatteella kuin Suomen kamaralla?
-entä työpaikkojen saatavuus?
-Kuinka turvallista on muuttaa, murrot miten yleisiä?
Ihan perustietoa haen vain jos joku jaksaa vaivautua hieman jakamaan kokemuksiaan =)
Kaikki tieto on tarpeellista, kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 20
Vanhimmat
kysymyksiä vastattavaksi. Maa on suuri ja väkeä paljon. Kun esität kysymyksesi tässä muodossa, niihin on mahdoton vastata niin, että jotain hyötyä vastauksesta saisit. Tarkenna, ehkäpä joku sitten vastaa.
Hei!
Vähän vaikea vastata, kun en tiedä minnepäin olet menossa ja miten (yksin, kaverin kanssa...), mutta kerronpa omat kokemukseni Marmariksesta ja Izmiristä, joissa asuin yhteensä viisi ja puoli vuotta.
Asunnon vuokraaminen oli helppoa. Marmariksessa piti olla liikkeellä hyvissä ajoin ennen lomasesongin alkua, jos meinasi saada asunnon. Kesällä asuntoja oli vaikeampi saada, ja hinnatkin olivat korkeammat (kysynnän ja tarjonnan laki). Talvella taas oli suorastaan ylitarjontaa asunnoista. Kämppien taso vaihtelee suuresti, osa on kamalia murjuja, osa ihan hienoja. Osassa on kalusteet ja kaikki varusteet astioita ja lakanoita myöden, osa on osittain kalustettu, osa kalustamaton. Joskus sähkö sisältyy hintaan, joskus ei. Vuokranmaksu tapahtui käteisellä vuokraisännälle. Kannattaa kysellä asuntoja ovelta ovelle-periaatteella, voi saada paljon halvemmalla kämpän kuin esim. toimiston kautta vuokrattaessa. Onhan sinulla joku paikallinen luotettava tuttu, joka voi auttaa asunnon hakemisessa? Ulkomaalaisille hinnat voivat usein olla korkeammat kuin turkkilaisille.
Riippuu ihan tilanteestasi, onko muutto Turkkiin turvallinen. Jos sinulla on luotettavia tuttuja siellä, ja tarpeeksi rahaa mahdollisten takaiskujen kohtaamiseen, niin sitten sanoisin että muuttaminen on ihan turvallista. Mutta en suosittele luottamaan liikaa esim. lomalla tavattuun poikaystävään, jota ei todella tunne vielä kunnolla. Paluulippu Suomeen kannattaa varmuuden vuoksi olla takataskussa...ei elämä Turkissa aina ole helppoa. Vuokraisäntä voi potkia pihalle tuosta vaan, ja työpaikan pysyvyydestäkään ei aina ole takeita. Ellet sitten tee töitä suomalaiselle matkanjärjestäjälle.
Työskentelin Turkissa monenlaisissa eri tehtävissä: lastenhoitajana, hotellin respana, oppaana, myyjänä vaatekaupassa...Palkkaus vaihtelee suuresti, joku työnantaja maksaa huonoa palkkaa, toinen parempaa. Siihen, että varmasti saa palkkansa kuun lopussa, ei kannata liikoja luottaa. Itse kyselin aina ystäviltä ja tuttavilta, millainen maine työpaikalla on, ennen kun aloitin työt. Samoin otin selvää, millaista palkkaa ko. työstä pitäisi saada, ettei pomo huijaisi. Turvallinen keino varmistaa palkansaanti on se, että pyytää päivän palkan käteen kun työpäivä on ohi. Sitten jää saamatta korkeintaan kuukauden palkka. Irtisanomisaikoja ei Turkin lomakohteissa tunneta, potkut voi tulla milloin tahansa, mutta onneksi uutta työtä saa melko helposti kesällä. Talvella ei lomakohteissa juurikaan työtä ole, eli talvi pitäisi pystyä elämään kesän tienesteillä.
Muista, että yhden ihmisen palkalla ei välttämättä makseta edes vuokraa, saatikka muuta elämistä. Eli jos sinulla ei ole turkkilaista miestä joka tienaa, kannattaa etsiä kämppäkavereita. Marmaris ainakin oli pullollaan eurooppalaisia siellä työskenteleviä tyttöjä.
Meille ei koskaan murtauduttu, vaikka asuimme monessa eri asunnossa sekä Izmirissä että Marmariksessa. Useimmiten valitsimme talon, jossa on ympäri vuorokauden edes jonkinasteinen vartiointi (mies alakerrassa, joka ei päästä tuntemattomia sisään etenkään öisin). Pidimme esim. iltaisin verhoja edessä, valon ja vaikkapa radion päällä, jotta ulospäin näyttäisi siltä että joku olisi kotona. Arvoesineitä säilytin esim. työpaikan kassakaapissa ollessani hotellissa töissä.
Minun vuoteni Turkissa olivat aivan ihania. Ensin elin siellä sinkkuna töitä tehden ja bailaten, sitten tapasin nykyisen mieheni (jatkoin toki töitä senkin jälkeen, biletyskin jatkui mutta ei ihan samalla lailla kuin ennen). Suomeen muutimme kun aloin odottaa esikoistamme. Nyt meillä on jo kolme lasta, ikähaarukassa 9 kk- 3v. Kun nuorimmaisen vauva-aika on ohi, aiomme muuttaa takaisin Turkkiin edes joksikin aikaa. Sitten, kun esikoinen menee kouluun, täytyy lopullisesti päättää minne asetumme asumaan pysyvästi. Ikävöin Turkkia päivittäin.
Juuri tällaisia "omia kokemuksia, kertomuksia omasta elämästä" toivoinkin saavani. Kiitos. Niistä on eniten apua, koska se mitä sinäkin kerroit juuri on mitä luultavammin realiteettiä. Ja sitä tosi elämän tietoa ei voi saada muualta kuin henkilöiltä jotka ovat sen kokeneet! =)
"niistä on eniten apua"? Siis ihan vilpittömästi kysyn: miten koet saavasi niistä apua? Kuinka toisten kertomukset kokemuksistaan ovat sinulle avuksi? Kymmenen suomalaista kertoo sinulle kymmenen tarinaa ja sata suomalaista sata erilaista tarinaa... Onhan niitä kiva lueskella, mutta mitä niistä voisi hyötyä? Varsinkaan kun kyseessä on Turkin kaltainen maa, jossa erot kaikissa asioissa on niin valtavia. Lukuunottamatta sitä, että joka puolella maata pääsee hautaan kuolemaansa seuraavana päivänä. Mikään muu asia siellä tuskin tapahtuu yhtä varmasti ja ripeästi kaikkien kohdalla.
Koska todennäköisesti omissa kokemuksissa ei kaunistella asioita, oman edun vuoksi esimerkiksi. Koska ainut etu mitä kirjoittaja siitä tulee saamaan, on päästä viestittämään oma tarinansa muille lukijoille.
Miksiskö näistä omista kokemuksista on eniten hyötyä/apua? No siksi että juuri sitä tietoa tältä palstalta hain. Niitä omia tarinoita tosielämästä. Tosin kaikkia ei tietenkään kannata katsoa läpi sormien! ;)
Eli lyhyesti, aiheessani hain kertomuksia elämästä. Kokemuksia. Sellaista tietoa mitä ei esimerkiksi vuokranvälitystoimistojen sivuilta saa. ymmärrätkö? Jos kiinnitätä huomiota sanaan lisätietoa, niin ymmärrät ettei tiedonhaluni sulje muita tietokantoja pois. =)
Hyvä kysymys.
No jos sinulle riittää hyödyksi kullatut muistelut maasta, jossa on niin pirun monia vaihtoehtoja elämälle ja josta kerrotuista tarinoista tuskin yksikään kertoo juuri siitä "piiristä" mihin itse suunnittelet asettuvasi, onnittelen.
Pirusti on vaihtoehtoja elämälle tosiaankin, ja pirun mukava saada kaikki tieto siitä mitä irtoaa vain. Vai voitko olla sitä mieltä ettei kaikki (mahd.) uusi tieto maata kohtaan (josta haet tietoa) ole hyödyllistä. Sanan mitä erilaisimmissa merkityksissä? ;)
PS. en kysynytkään tietoa omasta *piiristäni*. Mahdollisuuksia on monia. Ja todellakin mitä mielenkiintoisempaa lukea niistä muista "piireistä". Voi vertailla niitä omiin kokemuksiin. Kuka muuten on sanonut että ainoastaan tämä tieto riittää, josta minua onnittelit. ;P
Ilmeisestikkin asia kiinnostaa ainakin joltain kantilta sinuakin, muutenhan et tällä keskustelulla vierailisi, vai kuinka?
Jep, asia liippaa läheltä. Tuntuu siltä, että olet tahattomasti/tahallasi ymmärtänyt viestini ilkeilyksi. Vai ymmärränkö minä vastauksiesi vivahteet väärin?
Turkki oli aikoinaan minullekin vieras maa, mutta eipä ole enää. Kenenkään henkiökohtaisia kokemuksia maasta en vain pidä minään tietona. Ne on subjektiivisia kokemuksia ja ihan ok sellaisina. En tosiaankaan usko, että niistä juurikaan varsinaista hyötyä voisi kenellekään olla. Vertaillahan niitä toki voi. Onnittelen sinua siitä, että pystyt hyödyntämään toisten täällä kertomia kokemuksia omassa elämässäsi. Paino sanalla hyödyntää. Ehkä olen takertunut tarpeettomasti tuohon hyödyntämiseen, mutta suotakoon se minulle anteeksi.
Sitä riittääkö sinulle toisten kertomukset, en ole ajatellut. Omapa on asiasi. Toki ymmärsin, ettet kysele omasta "piiristäsi" koska et ole siitä mitään kertonut. Maa nyt vaan on sellanen sekamelska monessa mielessä, että siitä ei ihan äkkiä selvää saa. Ja tästä johtuen ajattelen, että kovin monelta vastaajalta et ns. hyödyllistä tietoa saa. Mukavia kertomuksia subjektiivisista kokemuksista kylläkin.
Tunnen joitain useita vuosia maassa asuneita suomalaisia, jotka eivät ole juurikaan päässeet perille maasta tai sen kulttuurista. Siellä voi tosiaan asua keposesti tuntematta yhtään paikallista ihmistä kunnolla, seurustelemalla toisten suomalaisten tai muiden ulkomaalaisten kanssa. Ja vaikka asuisit paikallisten kanssa, kuva maasta muodostuu pitkälle sen mukaan mikä sattuu se "piiri" olemaan. Tätä ilkeän väittää ihan faktaksi.
Minun puolestani keskustelu voi jatkua kunhan saadaan se pysymään sopuisana erilaisista mielipiteistä huolimatta.
Tahattomasti, voi olla oikea ilmaisu. Pahoillani kovastikkin olen jos viestistäni ilmenee piruilun vivahteita. Väittelemme asiasta, -onko keskustelulla minulle hyötyä* tosielämässä. Se on ok jos näistä henkilökohtaisista kokemuksista ei ole sinulle minkäänlaista hyötyä, mutta se ei tarkoita olisiko siitä muille vai ei. Ehkä sana HYÖTY on liian voimakas tähän keskusteluun. Tai sitä ei pidä ottaa ainakaan niin voimakkaasti.
Se on totta että kyseinen maa on todella monimutkainen, minusta olisi mielenkiintoista nähdä kirjoittavatko maata tuntevat maasta positiivisessa vai negatiivisessa mielessä. Mutta niin kuin arvelinkin ei tähän keskusteluun kovinkaan moni vastaa, jo senkin takia koska kysymykseni on niin laaja. Sen takia laajalti kysyin, että siitä saa vähän rekvisiittaa jos haluaa oman kokemuksensa tuoda julki.
Todellakin täytyy olla aktiivinen kulttuurin suhteen jos siitä haluaa jotain saada irtikkin turkin puolella. Ei toki nämä asiat itsestään selvyyksiä ole. Ja sen vielä sanoisin, että maasta saa lähinnä sellaisen kuvan kun itesellään on mahdollisuus siitä saada. Eli käytän taas sanaa aktiivisuus. Muutkin paikat kyllä tulevat tutummaksi kunhan sitä omaa ns. "piiriään" laajentaa. Kun katsoo kauemmaksi kun mihin näkee. Useat paikallisetkaan eivät koko maataan tunne, miksi pitäisi jos on tyytyväinen siihen mitä on. Jos ei, niin eikun tutustumaan tuntemattomampaan.
Vähän tuli nyt puhuttua asian vierestä jälleen, mutta pointtina halusin sanoa ettei minulla ollut tarkoituksena antaa ilkeilyn vivahteita.
Vanhempani asuivat lähes kymmenen vuotta turkissa (turistikohteessa) Alkuun viihtyivät, mutta sitten alkoivat vaikeudet ja kyllästyminen...Olen ikionnellinen, että he asuvat jälleen suomessa.
Aina kun joku tuttu tai sanoisko puolituttu alkoi puhumaan turkkiin muuttamisesta, niin äitini yritti puhua "järkeä" ettei kannata muuttaa turkkiin.....Toinen juttu on se, jos työpaikka on valmiina (siis KUNNON TYÖPAIKKA) ja työnantaja hankkiin aunnon (ja mahdollisesti myös maksaa vuokran)
Suomalaiset ja turkkilaiset OVAT HYVIN HYVIN kaukana toisistaan, kulttuuri vaan on niin niin erilainen! valehteleminen ja kieroilu on enemmän sääntö kuin poikkeus.
matkailu on ihan ok mutta muuttaminen turkkiin...hm..hm...MIETI TARKKAAN...
Tähän en voi olla kommentoimatta, että hyvin helposti me ihmiset tulkitsemme kaiken erilaisen huijaukseksi ja kieroiluksi. Totta, että isosta joukosta löytyy huijareita, ei voi kieltää. Ei kuitenkaan pitäisi puhua siitä mitenkään tyypillisenä turkkilaisena tapana saati sääntönä. Jos noin suoraviivaisesti ajatellaan, olemme kaikki suomalaiset juoppoja. Niin ainakin moni turkkilainen meistä ajattelee kun ei tunne muita kuin lomailevia turisteja. Jotkut sentään sanovat, että meitä on kahta lajia juoppoja ja ei juoppoja. Kumpaan ryhmään katsot kuuluvasi?;)
Varsinkin kielitaidottoman tai huonosti kieltä osaavan, on melkeinpä mahdotonta ymmärtää toisen kulttuurin viestintää. Sanatonta toki, mutta siinäkin on niin helppo ymmärtää väärin. Tiedätkö mitä tarkoittaa kun turkkilainen heiluttaa päätään siten kuin me jotain kieltäessämme (siis vasen-oikea suunnassa)?
Turkkilaiset ja suomalaiset ovat yhtä kaukana toisistaan kuin ovat lähellä toisiaa. Älkää nyt helkatissa vertailko 5 miljoonaa ja 70 miljoona ihmistä keskenään. Jotain rajaa, please.
Sitäpä on vaikea sanoa kenen ja miten kannattaa muuttaa Turkkiin tai ylipäätään minnekään muualle ulkomaille. Minun kannatti. Ja usko tai älä, mutta yhdellä matkalaukulla lähdin ja osasin tasan tarkkaa yhden sanan turkkia. Muita tuttuja ei siellä ollut kuin se noin puoli vuotta tuntemani pitkätukkainen mies. Työpaikasta ei tietoakaan. Eikä se työpaikkakaan mitään takaa. Omaa tapaani en toki voi kenellekään suositella. Olen ollut Hannu Hanheakin onnekkaampi. Väitän, että myös hiton hyvä ihmistuntija.
Itse en menisi mielelläni minnekään turistina. Siis niin, että kilometrin päähän voi nähdä minkälainen tallaaja olen. Ylimielisellä ja ennakkoluuloisella asenteella ei voi muuta odottaakaan kuin joutuvansa "koston" kohteeksi.
Niinhän tuo on vanhempiesi 10 vuotta Turkissa sujunut kuin oppikirjoissa kerrotaan: ensin ihmettelyä ja ihastusta kunnes huomataan, ettei ne ihmiset ja asiat muutukaan vaan itseltä odotetaan jonkinlaista sopeutumista. Ihmettelen kyllä kovasti, etteivät ole siinä ajassa oppineet ihmisiä ja tapoja tuntemaan. Siis jos väite, että huijaaminen on sääntö, oli vanhempiesi mielipide. No, myönnetään, että ehkä taas saivartelen kun takerrun sanaan sääntö. ;)
Siitä ole kyllä samaa mieltä, että tarkkaan kannattaa miettiä minne muuttaa.
Sehän tässä kirjoittelussa on usein ongelma, että ei tule kovin syvällisesti mietittyä miltä se oma juttu näyttää kirjoitettuna. Hyöty on tosiaan aika voimakas sana tähän keskusteluun. Ois ehkä hyvä käyttää jotain muuta ilmaisua.
"maasta saa lähinnä sellaisen kuvan kun itesellään on mahdollisuus siitä saada" Jo vain ollaan samaa mieltä, mutta haluaisin tarkentaa mitä ne mahdollisuudet voisivat olla. Yksi mahdollisuus on jo mainitsemani "piiri" (ihan hassu sana tääkin) eli ne ihmiset ja fyysinen paikka missä olet ja elät. Tärkeämpänä pidän kuitenkin omaa persoonaa. Siihen voi lukea mainitsemasi aktiivisuuden. Se on myös herkkyyttä havaita asioita. Vieraan kulttuurin oppiminen vaatii ihan ensimmäiseksi ennakkoluulotonta ja positiivista asennetta. Jos lähtökohtana on negatiiviset kuulopuheet ja kielteinen asenne, ei voi oppia mitään. Ainoastaan asennevamma voi pahentua. Liian positiiviset uskomukset elämä realisoi ajan myötä. Ehkä juuri näihin ajatuksiin perustuu se, että en kauhean paljoa arvosta toisten kokemuksia niin, että voisin niistä hyötyä. Mutta antaapa asian olla. Enhän mä kaikkea muutakaan ymmärrä:)
En todellakaan usko kenenkään tuntevan omaa maataan ihan pohjia myöten perusteellisesti. Kehykset elämään tulee siitä mihin ja millaisiin oloihin satut syntymään ja minne sitten taas vieraassa kultuurissa satut tupsahtamaan.
he asuivat suht pienessä turistikylässä. Oppivat turkin kielen ja kyllä tuntemaan ihmisiä ja maan tapoja...mielipide siitä että huijaus on enemmän sääntö kuin poikkeus ON MINUN MIELIPITEENI asioita sivusta seuranneena...Niin,yksilö on aina yksilö, eikä koskaan voi=saa yleistää...
itse en voi kuin ihmetellä kuinka olet tullut toimeen..ilman työtä...toki mainitsit että onnea on ollut mukana! Mielenkinnosta kyselen, että kauanko olet asunut turkissa ja suurkaupungissa vai turistirysässä? Näkemyksemme poikkeavat aika paljon toisistaan....Kaikkea hyvää kuitenkin elämääsi turkissa!
Siis tarkoitin, ettei työstä ollut tietoa sinne mennessä. Kaikkea ei sentään viitsi täällä selittää, mutta mitään kummalista/eksoottista ei elämässäni siellä ollut. Ihan samaa arkea kuin täälläkin. Itse en mitään pientä turistikylää edes Turkkina pidä. Se on sitä "harmaata aluetta" turkkilaisuuden (miten sekin nyt sitten pitäis ymmärtää?) ja jonkun hemmetin sekamelskan (lukuisista eri kulttuureista tulevat turistit) välillä. Asuin Istanbulissa vuosia ja nyt jo ollut vuosia Suomessa. Syyt tänne tuloon henkilökohtaisia eivätkä mitenkään liittyneet Turkkiin tai sikäläisen kulttuurin ongelmiin. Sanottakoon nyt vielä turhien arvailujen pois sulkemiseksi, että saman miehen kanssa elelen edelleen.
Olen asunut Turkissa turistialuueella 5 vuotta, puhun kielta ja tyoskentelen turismin parissa kuten turkkilainen miehenikin. Viihdymme erittain hyvin tosin matkustelemme työnkin takia jonkun verran Suomeen ja muihin maihin. Ystavapiiriini kuuluu seka paikallisia etta ulkomaalaisia, joista loytyy kylla kaikenlaisia elamankohtaloita...Elama Turkissa on vaikeaa, kaikille tama kulttuuri ei sovi ja kannattaa antaa aikaa itselleen sopeutumiseen ja paatoksen tekemiseen viihtyyko taalla todella. Monissa maissa asumisen ja kiertelyn jalkeen Turkki napsahti heti, en pida kieroilua ja valehtelua turkkilaiseen yhteiskuntaan kuuluvana. Turistialueen ja muiden kaupunkien valilla erot ovat valtavia, turismi on tuonut rahaa ja työpaikkoja mutta ikava kylla myös ikavia lieveilmiöita. Moraalikasitykset ja ajatusmaailma poikkeaa monissa asioissa ratkaisevasti meidan eurooppa keskeisesta ajattelusta. Ulkomaalaisena taalla ei tarvitse kuitenkaan turkkilaistua, voi pitaa omat kasitykset ja ajatukset, kayttaytymissaannöt on hyva oppia toki. Vuokrat ja kaytannonasiat ovat pikkuasioita joihin sinulla taytyy olla paikallinen luotettava apu, turistipaikoissa riittaa ulkomaalaisiakin yhteisöja. Elama yleensa ja turkkilainen arki on huomattavasti vaikeampaa, kannattaa muistaa etta turkkilainen mies on monesti tottunut vapauteen istua muiden miesten kanssa teella, jalkapalloa katsomassa tai pelaamassa tms. menoissaan, ulkomaalaiset ladyt jaavat helposti kotiin ihmettelemaan ilman mitaan omia harrastuksia ja tuttuja. Kannattaa pitaa huolta oman vapaa-ajan tarkeydesta ja harrastuksista ja toki myöskin työsta, silla harvalla turkkilaiselle naiselle työ on vielakaan ura ja tarkea asia avioon menon jalkeen.
Heips!
Vuokra-asuntojen hintahaitari on kaikkea maan ja taivaan valilla.
Paljolti riippuu myös siita, onko asunto kalustettu vai kalustamaton. Kalustamaton tarkoittaa yleensa sita, etta sielta ei sitten tosiaankaan löydy edes jaakaappia tai hellaa, ilmastoinnista puhumattakaan.
İtse asun miesystavani kanssa kalustamattomassa kaksiossa Alanyassa. Vuokra euroissa n. 175.
Meilla on nyt kahden vuoden vuokrasopimus, mutta kaytannössa se ei kylla mitaan takaa. Sen voi irtisanoa kumpikin osapuoli.
Asunnon vuokraus sinansa on helppoa, mutta suosittelen katsomaan ainakin 10 asuntoa ennen paatöksentekoa, silla taso vaihtelee suuresti.
Ensimmaisesta kerroksesta ei kannata vuokrata, varkaat paasevat liian helposti parvekkeelta sisaan.
Asunnot ovat usein isoja (4-5 huon. ja keittiö), turkkilaiset perheet kun yleensa kasittavat useamman sukupolven.
Ala ihmetele, jos sinulle naytetaan isoja asuntoja, vaikka sanoit selvasti etsivasi kaksiota. 5 huonetta ja keittiö on kuitenkin tavallaan kaksio monen vuokraisannan mielesta. Eihan kaikkia huoneita nimittain ole pakko kayttaa...
Vuokranmaksu tapahtuu kateisella vuokraisannalle.
Turismialalta on helppoa saada töita, joskin se on sesonkityöta, eli talvi on sitten elettava saastöilla.
Muut työt melkein edellyttavat turkin kielen osaamista.
Huijauksista sanoisin, etta 90% huijatuksi joutumisen tunteesta saa kylla syyttaa itseaan.
Ei tama mikaan lintukoto ole, mutta terveella jarjella kylla parjaa pitkalle.
Tosin (koputetaan puuta), itse en koe joutuneeni kertaakaan huijatuksi, muilla voi olla erilaisia kokemuksia.
Ahdasmielisen ei kannata maailmalle lahtea.
Toivottavasti tasta on jotain apua.
Joo, ei tänne kannata tosiaan liikoja kirjoitella....Tosiaan Istanbul on jotain aivan muuta kuin "turistikohteet...siis rantalomapaikat"...
"Ulkomaalaisena taalla ei tarvitse kuitenkaan turkkilaistua, voi pitaa omat kasitykset ja ajatukset, kayttaytymissaannöt on hyva oppia toki." - Sanoisin, että ei pidä edes yrittää turkkilaistua. Monelle vaan tuntuu käyvän niin, että muututaan turkkilaisemmiksi kuin turkkilaiset itse. Eikä se ole välttämättä mitenkään tietoista. Se voi myös liittyä kotoutumisprosessiin. Itse koin kyllä melkoisia paineita siitä, että minun olisi haluttu toimivan kuten turkkilaiset naiset ja oletettiin kielen opittuani, että olen myös omaksunut paikalliset tavat. Pettyivätpähän pahemman kerran. Itsepäisenä/itsenäisenä ihmisenä pidin tiukasti kiinni siitä mitä olin siihen mennessä elämässäni oppinut ja mihin olin kasvanut. Helppoa se ei aina ollut, mutta ehdottoman välttämätöntä itseni takia. Kuitenkin yritin huolehtia siitä, ettei syntynyt mitään havaittavaa riitaa/ristiriitaa. Lähinnä tarkoitan tällä sitä, että pidin itseäni tasavertaisena enkä mennyt mukaan turkkilaisten usein aiheettomaan eurooppalaisuuden ihannointiin tai eurooppalaisten ylimieliseen asenteeseen Turkkia tai turkkilaisia kohtaan.
Parasta mitä opin oli se, että opin lukemaan ihmisten eleitä ja ilmeitä ihan oikein. Me ollaan Suomessa aika eleettömiä ja ilmeettömiä, mutta turkkilaiset yleensä eivät sellaisia ole. Joku voi pitää sitäkin kieroiluna, mutta kyse on kuitenkin siitä, että oppii toimimaan maan tavalla. Jos kaikki toimii samoin, ei kyse ole kieroilusta/huijaamisesta vaan tavasta, jota joku ulkopuolinen ei osaa tulkita oikein. Huijaamiseen ja kieroiluun kuuluu tietoinen tarkoitus pettää toista.
Ja pakostahan sitä huomaamattaan jotain aina omaksuu vaikka ei turkkilaiseksi muutukaan. Itse koen, että olen onnistunut "sopivassa suhteessa" säilyttämään jotain itsestäni ja omaksunut jotain siitä mitä elämä Turkissa opetti.
"ulkomaalaiset ladyt jaavat helposti kotiin ihmettelemaan ilman mitaan omia harrastuksia ja tuttuja." - Jotkut ulkomaalaiset ladyt eivät uskaltaudu edes toreille tai naapurin rouvien teekutsuille. Palattuaan sitten kertoilevat millaista Turkissa on vaikka eivät ehkä ole tavnneet kuin sen kotia siivoamassa käyneen naisen, jonka kanssa kommunikoivat viittelemällä.
"harvalla turkkilaiselle naiselle työ on vielakaan ura ja tarkea asia avioon menon jalkeen. " - Totta, näin se vaan on. Mutta ymmärrettävää kun tietää, että päivähoitopaikkoja on vähän ja nekin kalliita sellaisille joitten sinne työhön olisi ihan rahan takia mentävä.
Arjesta tekee vaikeaa se, että kaikki on opeteltava alusta. Ihan sama onko kyse kielestä tai tavoista vai siitä miten niitä kaikkia torilla myytäviä "heiniä" voi syötäväksi laittaa. Nykyisin ei sentään tarvi lihaa enää teurastajalta/lihakauppiaalta lihaa ostaessaan yrittää selittää mitä ruokaa aikoo tehdä. Marketista löytyy valmiiksi pakattua eikä ketään kiinnosta miten sen valmistat. Eihän se lihakauppiastakaan muuten kiinnostanut, mutta kun mielestään (usein ihan tottakin) tiesivät millaista sen lihan pitäis just siihen ruokaan olla.
Välillä ihmetyttää/suututtaa se ainainen rutina siitä kuinka hinnat on Turkissa nousseet. Totta hemmetissä ovat nousseet. Ei elämä koskaan ole siellä halpaa ollutkaan niille, jotka siellä sen ruokarahansa tienaavat. Taitaa olla niin, että osittain se hintojen nousu johtuu siitä 6 nollan pudottamisesta eli miljoonasta tuli yksi. Siis samankaltainen juttu kuin markan muuttuminen euroksi. Ei tunnu enää lukemat niin suurilta.
Anteeks, tuli nyt avauduttua ehkä hiukka turhan pitkästi ja hiukka ärhäkästi.
Asuntoja saa vuokralle helposti,kannattaa vain vuokrata talvella tai aikaisin keväällä koska keskikesällä hinnat myös vuokrissa pomppaa korkealle.Vuokra maksetaan yleensä käteisellä vuokran antajalle,aika harva pyytää ne tilillensä.Omistajje joko viedään johonkin rahat tai hän tulee ne noutamaan.jos siis vuokraa turkkilaiselta.Jos vuokraa ulkomaalaiselta niin sillon vuokranmaksu menee yleensä tilille.Murrot on yleistymässä entisestään,kannattaa hankkia parvekkeen oveen extra lukko tai hälytin.sillä ei merkitystä mikä kerros,itselläni 5.ja silti sinne kiivettiin.Eli hyvät lukot vain oviin ja kun lähtee kotoa muistaa laittaa ovet ja ikkunat kiinni.Ilmastointi jos on niin ei tarvitse edes sen vuoksi pidellä ovia auki,joten näin ollen sekin turvallisempaaa.Ikävä kyllä murrot on hirmu yleisiä:(Töitä saa suht helposti,tosin nykyään osa paikosita on hyvinkin tiukkoja joten ei mielellään palkkaa ulkomaalaisia jollei ole työlupaa,koska siitä tulee isot sakot ja karkotukset jos tekee töitä ilman lupia.Baareissa on yleensä ulkomaalaista henkilökuntaa,laillisesti tai ei.Työluvan saaminen ei ole vaikeaa,se on vain hieman kallista,siksi kukaan ei niistä piittaa.paitsi poliisit jotka tekee ratsioita tarkistaen onko laillista työvoimaa vai ei.
Itse olin 6 vuotta ja palasin juuri suomeen,joten suht vankka tieto/kokemus maasta.Ei muuta kuin tsemppiä reissuun:)
vihdoinkin joku joka puhui jotain luvistakin. Suomalainen saa siis oleskella Turkissa ilman oleskelulupaa vain sen 3 kk ja sen jälkeen tarvitaan oleskelulupa ja jos töitä meinataan tehdä niin pitää hakea työlupaa. Lait on ihan samat kuin Suomessakin elikä ulkomaalainen tarvitsee työluvan työskennelläkseen vaikka olisi vähemmänkin aikaa kuin vain sen 3 kk.
Jos jäät kiinni ilman lupia niin sinut voidaan karkoittaa maasta ja saat mahdollisesti vielä maahantulokiellon. Maastakarkoitus tapahtuu niin vikkelään että et ehdi edes pakata matkalaukkuasi saatika sitten myydä mahdollisesti kertynyttä omaisuuttasi.
Näistä kirjoituksista saa sen käsityksen että Turkissa voi elää kuin pellossa eikä mitään lakeja tarvitse noudattaa.
Kannattaa muuten ottaa matkavakuutus, joka kattaa mahdolliset sairaus ja lääkekulut yksityisessä sairaalassa, niin ja sen ruumiin kotiinkuljetuksen että ei tarvitse pelätä että "ne hautaa heti seuraavana päivänä", kuten tässä joku kirjoitti.