Viitisen vuotta sitten tutustuin elämäni suurimpaan rakkauteen, naiseen joka vei minulta jalat alta. Sitä ennen yritin pitää itseäni heterona ja seurustelinkin parin miehen/pojan kanssa, mutta totuus oli se, etten ikinä nauttinut seksistä miehen kanssa. Kun sitten tutustuin tähän naiseen, ymmärsin kaiken paremmin ja tajusin, että lesbohan minä olen. Reilu vuosi myöhemmin tämä nainen särki sydämeni, mutta minulla ei ollut enää paluuta entiseen. Sen jälkeen olen ihastunut/rakastunut vain naisiin ja mieltänyt itseni lesboksi.
Nyt kuitenkin hämmennykseni olen huomannut ihastuneeni erääseen mieheen, joka on hyvä ystäväni. Ajattelen häntä jatkuvasti, ilahdun aina kun hän soittaa. Haluaisin vain olla hänen kanssaan, nähdä joka päivä. Hän on vaan niin ihastuttava persoona, ymmärtää minua hyvin, minulla on aina niin hauskaa hänen kanssaan ja hyvä olla. Kuitenkaan en tunne häntä kohtaan fyysistä vetoa. Ei minulla ole mitään halua harrastaa seksiä hänen kanssaan, sitä ei vaan ole kenenkään miehen kanssa. On kyllä kiva halata mutta ei sen enempää.
Jollakin tavoin olen aina tiennyt, että pystyn edelleen henkisellä tasolla ihastumaan/rakastumaan myös miehiin. Mutta nyt kun niin on käynyt, se tuntuu tosi hämmentävältä. Kun ei tämä tunne sovi mihinkään, mitä olen aiemmin kokenut. Tämä on enemmän kuin tunteeni muita hyviä ystäviäni kohtaan, mutta vähemmän kuin tunteeni tiettyjä naisia kohtaan, koska fyysinen vetovoima puuttuu. Enkä tiedä, miten voisin tästä ystävälleni puhua, ettei hän ala kuvitella liikoja , hetero kun on.
Mitähän tässä oikein pitäisi tehdä?
Nyt kuitenkin hämmennykseni olen huomannut ihastuneeni erääseen mieheen, joka on hyvä ystäväni. Ajattelen häntä jatkuvasti, ilahdun aina kun hän soittaa. Haluaisin vain olla hänen kanssaan, nähdä joka päivä. Hän on vaan niin ihastuttava persoona, ymmärtää minua hyvin, minulla on aina niin hauskaa hänen kanssaan ja hyvä olla. Kuitenkaan en tunne häntä kohtaan fyysistä vetoa. Ei minulla ole mitään halua harrastaa seksiä hänen kanssaan, sitä ei vaan ole kenenkään miehen kanssa. On kyllä kiva halata mutta ei sen enempää.
Jollakin tavoin olen aina tiennyt, että pystyn edelleen henkisellä tasolla ihastumaan/rakastumaan myös miehiin. Mutta nyt kun niin on käynyt, se tuntuu tosi hämmentävältä. Kun ei tämä tunne sovi mihinkään, mitä olen aiemmin kokenut. Tämä on enemmän kuin tunteeni muita hyviä ystäviäni kohtaan, mutta vähemmän kuin tunteeni tiettyjä naisia kohtaan, koska fyysinen vetovoima puuttuu. Enkä tiedä, miten voisin tästä ystävälleni puhua, ettei hän ala kuvitella liikoja , hetero kun on.
Mitähän tässä oikein pitäisi tehdä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hiisi vieköön, että sattuikin mieleen sulle tuo minun käyttämäni lumi*. Mut ei se mitään, tästäkin selvitään.
Terveisin lumi*= Lumi_Tähti, ent. BiBi
se ja se,reggaa itses jo ihmeessä!Sultahan viedään nimi jo kolmatta kertaa.Pitäiskö ajatella kun lumi* kirjoittaa että onkohan se nyt se BiBi.Mä muistan sut aina BiBinä :)
Onko reggaamisesta jotain haittaa?
Kiitos vinkistä, mutta rekisteröityessä ei voi käyttää *-merkkiä, siis se ei ole sallittujen merkkien joukossa! Lumi_Tähti taas näyttää minusta tosi rumalta nimimerkiltä rekattuna, kaduin heti rekattuani sen (pitkä ja tyhmän näköinen enkä muutenkaan jaksa aina rekisteröityä, kun käy vilkuilemassa, mitä täällä on menosssa!)
No, jos joku muukin on tuohon lumi* - nikkiin ihastunut, ei voi mitään.
Sori, että vein nimimerkkisi. Kirjoitin ensimmäistä kertaa tälle palstalle, joten en sinua tiennyt/tuntenut. Yritin ensin vain nimimerkkiä 'lumi', mut se oli jo käytössä, ja sit ajattelin tuollaisen lumisadetta muistuttavan tähden sopivan hyvin perään (ilmeisesti eilisestä lumipyrystä inspiroituneena :).
Sama juttu minulla, yritin ensin käyttää pelkkää lumi-nikkiä, mutta se oli jo varattu.
Mutta eipä tuo mitään, nimimerkki ei ole yksinomaisuutta, halutesssasi voit tietty lumi*:n pitää, onnistuu se kirjoittaminen taas jollain muulla nikillä.
Olisiko sinulla sellainen "henkisen ihastumisen" tarve, jolloin kohteeksi käy kuka tahansa mukava ja ihastuttava ihminen. Jos sinulla ei tällä hetkellä ole ketään muuta joka täyttäisi sydämesi.
Sinuna en huolestuisi. Ja jos vaikka ihastus myöhemmin muuttuisi eroottiseksikin, mitä siitä? Sitten se vain menee niin.
Tee vain niin kuin itsestäsi hyvältä tuntuu.
Jos ystäväsi tietää sinun olevan lesbo, ei häntä yllättäväkin kiintymyksesti varmaankaan haittaa. Päin vastoin.
Ei me olla niin mustavalkoisia - kukaan meistä - kuin mitä yhteiskunta haluaisi meidän olevan.
Mun on pakko copy-pasteta tämä mun tarina tännekin, laitoin saman jo bi-puolelle.
Eli olen seurustellut enemmän tai vähemmän vakavasti vajaat 5 vuotta naisen kanssa. Noh, tyttömäinen hän kyllä enemmän on, vaikka ikää lähes 30. Ennen suhdettamme olimme kavereita ja sitten tilanne vaan kehittyi siihen, että huomasin ihastuneeni häneen; hänen herkkyyteen lähinnä ja huomasinkin ja oikeastaan koko suhteen ajan olen ollut "suojelija", halunnut suojella häntä kaikelta ja tukenut joka tilanteessa, aika ajoin hänen masennuksen keskellä ja niin edelleen.
Suhteemme on ristiriitainen, tai ainakin minä koen sen niin. Välillä olen onneni kukkuloilla, välillä taas etsin pakotietä ulos suhteestamme. Rakastan häntä ja tulen varmasti aina jollain tasolla rakastamaankin, mutta silti tuntuu välillä, kuin olisin "nurkkaan ajettu rotta". Hänellä on omat oudot tapansa ja käyttäytyminen, joka saa minut miettimään, että hän ei ole aivan ikäisensä tasolla ja se taas saa minut jopa häpeämään häntä. Hän kokee maailman välillä todella väärin ja ymmärtää ja lukee ihmisiä väärin ja se näkyy sitten hänen ilmeissään, enemmän varmaan kuin ymmärtääkään. Minua tuo piirre ärsyttää, sillä olen itse elämänmyönteinen ihminen. Lisäksi olen sosiaalinen, hänellä ei juurikaan sosiaalista piiriä ole. Ja yksi asia on vielä sekin, että olemme kaapissa vanhemmillemme ja muulle suvulle, ainoastaan muutamat ystävät tietävät tästä.
Nyt pakka on mennyt hieman sekaisin. Eräs mies astui kuvioihin, tai on ainakin yrittämässä astua niihin. Hän on vastakohta tyttöystävälleni; tämä mies on elämänmyönteinen, sanan kaikissa merkityksissä. Tiedän että mies on kiinnostunut minusta, mutta olen pistänyt vähän pakkia päälle, sillä en haluaisi pettää ja jättää tyttöystävääni.
Lisäksi olen huomannut, että väen väkisin etsin miehestä huonoja puolia. Olen uskotellut itselleni, että ei siitä mitään tule, hän asuu maalla ja minä isossa kaupungissa, välimatkaa 50 kilometriä ja minähän en maalle muuta, sitä olen itselleni hokenut.
Tämän kaiken lisäksi olen hyvin epävarma seksuaalisesta suuntautumisestani, välillä pidän itseäni lesbona ja välillä biseksuaalina, en edes loppujen lopuksi tiedä mikä olen. Miehen kanssa en ole ollut sängyssä koskaan ja tyttöystäväni on ensimmäinen nainen sillä saralla.
Välillä tuntuu, ettei tyttöystävälläni ja minulla ole yhteistä tulevaisuutta, sillä tuntuu välillä että tukahdun rooliini, hän tahtoo "butchmaisen" naisen ja aina en sitäkään jaksaisi olla. Hän itse on bi-seksuaali. Toisaalta en olisi muutenkaan naisellisimmasta päästä, vaikka miehen kanssa olisinkin.
Tämän kaiken vaan tekee vaikeaksi se, että tuntuu etten voi jättää häntä, tiedän kuinka hän on ennen murtunut tullessaan jätetyksi, hän ottaa kaiken todella raskaasti.
Ja samaan aikaan pelkään, että katuisin päätöstäni, vaikka onhan se hullua, ajatellen kuitenkin sitä, että en edes pystyisi kuvittelemaan tilannetta, että astuisin ulos kaapista hänen kanssaan. Kuitenkin arvostan ja pelkään että kaipaisin häntä, hän on kuitenkin ollut hyvä minulle, sanoo usein ettei selviäisi ilman minua ja hemmottelee sitten.
Olen aivan sekaisin tästä tilanteesta, välillä tuntuu ettei tästä ole mitään tietä ulos.
Toivottavasti löysitte tämän kaiken keskeltä jonkin punaisen langan.
täsin omasta mielstäni tähän asti täysin lesbo olen ja varmaan tuilen olemaankin niin en mä silti jäisi sihteeseen oli se sitten miehen tai naisen kanssa, jos et ole siinä mukana sydämestäsi, mieti haluaisiko rakkaasi sitä itselleenkään..
sisar veli suhteelta enemmänkin kun lemmen suhteesta..jos sinulla ei ole seskuaalisia tunteita miestä kohtaan ni ehkä ei kannata antaa hänen luulla liikoja suhteestanne.jospa juttelisit asiasta miehen kanssa ihan rehellisesti, että et tiedä minkälaiset tunteesi ovat, ja kysyisit hänen mielipiteesi sinusta..ei se mitää ota jos ei annakkaan..
Kipa kirjoitti: "Olisiko sinulla sellainen "henkisen ihastumisen" tarve, jolloin kohteeksi käy kuka tahansa mukava ja ihastuttava ihminen. Jos sinulla ei tällä hetkellä ole ketään muuta joka täyttäisi sydämesi."
Saattaa olla näinkin, olenhan ollut sinkkuna jo pidemmän aikaa.
Kerroin ystävälleni tunteistani, kävimme pitkän keskustelun, ja hän tuntui ymmärtävän asiani juuri oikein. Ei pelästynyt muttei alkanut myöskään odottaa liikoja. Mikä parasta, hieno ystävyytemme näyttää olevan ennallaan.
Mitä enemmän olen tätä ihastustani ajatellut, sitä luonnollisemmalta se on alkanut tuntua. Ihmiseenhän sitä lopulta ihastuu (kamala klisee mutta totta), eri asia sit kenen kanssa haluaa harrastaa seksiä.