syntipukki

Ilmeisesti jossain vaiheessa parisuhdettanne olet juonut niin paljon, että puoliso on sairastunut sillä tavoin, kuin alkoholistien läheisillä on tapana sairastua. Hän on ylireagoiva, pelokas, kontrolloiva ja ahdistunut siitä, että tilanne pahenee.

Tällä tavalla sairastumiseen ei tarvita välttämättä ollenkaan sitä, että kumppani olisi käynyt puliukkoasteella. Jossain vaiheessa hän vain on alkanut pelätä juomistasi ja kokenut turvattomuutta, mahdollisesti myös lastenne puolesta.

Al-Anon on alkoholistien läheisten toveriseura, jossa toipumista voi tapahtua. En tiedä, onko vaimosi halukas sieltä apua itselleen hankkimaan, kokeeko hän sitä tarvitsevansa.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi sinun pitäisi juoda iltaisin yksi viskipaukku tai yksi olut. Yhdestä paukusta ei tule miksikään, kuten itsekin tiedät - joten ihan sama, vaikka on kokonaan ottamatta.

Eli siis oikeastaan alkoholiin kiteytyy kapinasi sitä tosiasiaa kohtaan että olet tossun alla. Siksi glorifioit alkoholin ja näet sen "ratkaisuna" vaikka se itseasiassa symboloi vapauttasi jota voisit toteuttaa millä tahansa muulla tavallakin.

Tai ainakin väliaikasesti asumusero voisi olla hyvä ratkaisu. Ehkä se saisi vaimosi tajuamaan että jos ette mene parisuhdeterapiaan on ero lopullisesti edessä.

Täällä nämäkin pässit vastailee että joo, viinan vika se on ku jeppe juo. Tai jeppe ei juo, on sekin viinan vika. Paskan vitut, sanon suoraan.

Jos elämä ahdistaa on siihen haettava muutosta. Sinun ei ole mikään pakko olla vanki eikä varsinkaan enää vastuussa vaimostasi. Mitä hyötyä siitä on että marttyyrinä lopun elämäsi uhraat vaimollesi? Ei se tarkoita sitä että lopettaisit lastesi rakastamista, tai vaimosi. Ei ollenkaan. Mutta jos elämä tosissaan ahdistaa, niin ihmeessä - tee jotain sille.

Sinä olet lastesi Isä. Ja ne ovat vastuussa sinulle, ei toisin päin. Jos lapset ovat omaksuneet vanginvartijan roolin, ei siitäkään mitään tule. Silloin sinä olet sielä koiran roolissa. Tottakai ne kertovat äipälle kaikki, eikä siinä mitään pahaa ole. Sinun vaan pitää saada asemasi takaisin. Kertokoot. Sinä olet omasta elämästäsi vastuussa. Ja tottakai, tiettyyn pisteeseen vastuussa lapsistasi, elämäsi kautta. Mutta eivät lapset tarvitse sinusta koiraa. Vaan ne tarvitsevat varmuutta ja turvaa. Mikäli päätöksesi ovat vakaita ja seisot niiden takana, ne oppivat myös arvostamaan sinua isänä.

Jos et mitään tee, voi seuraukset olla kamalat. Hanki elämän ilo takaisin. Jos hintana on avioero ja lapset, niin sitten se on. Hanki harrastuksia, rentoudu ja pidä välillä myös hauskaa. Nyt sinulla on aikaa tehdä ihan mitä itseäsi lystää. Tee se.

Viina on oire, ei ongelma. Ja jos et kohta rupea heräilemään ja tekemään asialle jotain niin viinasta voi kyllä tulla osa ongelmaa. Vaikka kuka sanoisi mitä, niin viina tossissaan helpottaa oloa hetken. Sen takia sitä monet juokin. Mutta ei se ongelmia poista, eikä varmasti auta kun sen yhden illan. Ja jos tätä "ensiapua" tarpeeksi tekee, niin sitten on jo vähintään 2 ongelmaa.

Muutos voi tuntua suurelta ja pelottavalta. Mutta sitä se aina on. Rohkeasti vaan asuntotoimistolle hakemaan vuokrakämppää, missä voit olla niin kauan kun tarvitset. Ja ukaasi vaimolle, terapiasta. Et sinä ole tilivelvollinen vastoin tahtoasi kenellekkään. Hankit oman tilin (jos ei jo ole) mihin vaimollasi ei ole mitään asiaa. Paria päivää ennen kuin muutat vaihdat kaikkien tukien tilinumerot siihen uuteen. Jos ei varat riitä hankkimaan sitä asuntoa niin kävelet samantein sosiaalitoimistoon ja pyydät heitä auttamaan. Ne löytävät sinulle kyllä sen ensiasunnon suhteellisen nopeasti. Ja samalla saat sieltä lisää varoja, mikäli omasi eivät yksin elämiseen riitä. Ja olet ihan hiljaa vuokrakämpästä (ja näistä muista) siihen asti kun olet sinne muuttanut. Ilmoitat sitten miten se asia on kun tavarasi on uudessa osoitteessa ja olet yön yli rauhoittunut. Jos puhut siitä etukäteen, ei siitä mitään tule. Dominoiva osapuoli osaa kyllä pistää sinut niin nurkkaan näistä ajatuksista ettet 10 vuoteen ajattele edes olevasi oikeutettu vessassa käymään.

Jos et sitä itsesi takia tee, tee se lastesi takia. Ei sinusta isäksi ole jos olet masentunut, harkitset itsemurhaa ja joka päivä ahdistaa eilistä enemmän.

Jos parisuhdeterapia toimii ja tunnet saavasi elämäsi takaisin, niin sitten voit harkita takaisin muuttamista. Mutta älä missään nimessä tee sitä toista miellyttääksesi. Sinun elämäsi on sinulle se tärkein asia. Ja sinun jaksamisesi. Kyllä lapset pärjäävät vaikkei vanhemmat saman katon alla asuisikaan.

Ei kukaan tälläkään palstalla viinaa syyttäisi, mikäli joku nainen kertoisi että juo pullon kaljaa / viskipaukun silloin tällöin sen takia kun mies pistää turpaan joka 3. päivä ja lapset vittuilee. Henkinen väkivalta, mitä vaimosi harjoittaa, on ihan yhtä helvettiä jollei pahempaa kuin fyysinen väkivalta.

Tämä menee ihan spekulaatioksi, mutta minusta tuosta sinun kirjoituksesta paistaa se että olet hyvin syvässä kierteessä ja menossa pahempaan suuntaan tuon masennuksesi kanssa. Sinä olet jossain sielä sisällä käpertyneenä ja katsot elämääsi ulkoapäin. Teet vain niin kuin muut haluaa ja et halua miettiä mitään mitä sinä haluaisit, koska se sattuu. Jos joku kysyy mitä sinulta että miten _sinä_ voit, se saattaa tuntua hyvinkin pahalta. Loppujen lopuksi olet keksinyt 1000 ja yksi syytä, miksi sinun pitää asiat tehdä niinkuin vaimosi haluaa. Koska se takaa sen ettei tule konflikteja eikä sinua satutettaisi.

Rupea nyt samantein tekemään asialle jotain. Jos et saa sosiaalitoimistoon aikaa tänään, soitat heti aamulla sinne. Lasket tulosi ja etsit tiliotteet parilta - neljältä kk:delta. Jos sinulla on rahaa hankkiä yksityiseltä asunto, menet nyt samantein hakemaan sen asunnon.

Voimia sinne. Ja toivottavasti asiasi järjestyy. Niskasta kiinni ja eteenpäin, mars =)

Taidan tässä toistaa edellisiä... Synkältähän tuo tarinasi kuulostaa. Onneksi Sinulla vielä on loppuelämäsi verran aikaa tehdä asiasi hyväksi jotakin.

Kaiken ymmärrykseni mukaan olet ajautunut syvälle nykyisen elämäntilanteesi vangiksi. Se kaikki on tapahtunut kuin huomaamatta, hiljalleen ja pitkän ajan kuluessa.
Toivottavasti ymmärrät, että sieltä käsin sinun on mahdoton tehdä asiasi eteen mitään. Siksi Sinun on ensivaiheessa välttämätön saada kaikinpuolinen ja riittävä etäisyys nykyrutiineihisi.

1. Motivoi ja skarppaa itsesi viimeisen päälle. Samalla valmistaudu olemaan pitkäjänteinen ja kärsivällinen.
2. Laadi tiukka, aikataulutettu ja budjetoitu suunnitelma otsikolla "Oma elämä". Kirjoita kaikki paperille. Kannattaa käyttää päiväkirjaa, sen avulla voit seurata ja tarkentaa projektisi edistymistä.
3. Toimi täysin itsenäisesti. Mikäli tunnet tarvitsevasi tukea, turvaudu ammattiauttajaan ja/tai johonkin täysin uskottuun ihmiseen.
4. Toteuta suunnitelmasi.

Sinä olet oman elämäsi pääosassa. Älä siksi huolehdi lapsista vielä tässä vaiheessa.

t. logiikka

Kylläpä on tilanne pahaksi päässyt. Tiedä se, että kun asia pitkittyy, niin se mutkistuu. Olet saanut hyviä neuvoja, joista löydät kyllä tienviitan ulos umpikujastasi. UMPIkujastasi. Pane töpinäksi, pian.
Lue vaikka siinä sivussa Hellstenin kirja Virtahepo olohuoneessa.

Varsin ahdistava tilanne, kun menneisyys tavallaan toimii ympäristön käyttämänä manipulaationa.
Mihin päätyisit, jos vapauteen pyrkiessäsi tekisit irtioton nykytilanteesta? Hyppy tuntemattomaan vai suoraan yksinäisyyteen ja viinan juontiin? Ikävä kyllä veikkaan molempia.
Yksi on kuitenkin varmaa. Muutama paukku tai pullo viinaa päivässä ei edusta eikä tuo todellista vapautta tai ratkaisua.
Hyvässä kirjoituksessasi kuitenkin taustalla haet oikeutusta ja motiivia viinan ottoon, vaikka seuraukset hyvin tiedät. Viina ja vapaus eivät ole synonyymejä.
Vapautesi voit käsittääkseni löytää nykytilanteessakin laajentamalla elintilaa esim. harrastuksiin tai vapaahtoistoimintaan, joissa voi tavata uusia ihmisiä, ja pääsee tuulettumaan perheen ulkopuolelle, kun nykyään kai koet olevasi umpiossa.
Puhu ja keskustele kirjoittamistasi asioista vaimosi kanssa.