Nyt presidentti Halonen on sitä mieltä, että presidentin ei pitäisi juttuun puuttua.
Miksi sitten Koivistolle oli sopivaa puutua asiaan????
Haloska kertoi, että hänelle oli kerrottu, että jos Tiitisen lista avataan niin epäilyksenalaisiksi voisivat joutua sellaisetkin henkilöt, jotka eivät ole mihinkään rikolliseen syyllistyneet.
Eikös tuo sama riski ole missä tahansa rikosjutussa???
Kertokaa nyt lainoppineet miten tuossa pitäisi menetellä.
Miksi sitten Koivistolle oli sopivaa puutua asiaan????
Haloska kertoi, että hänelle oli kerrottu, että jos Tiitisen lista avataan niin epäilyksenalaisiksi voisivat joutua sellaisetkin henkilöt, jotka eivät ole mihinkään rikolliseen syyllistyneet.
Eikös tuo sama riski ole missä tahansa rikosjutussa???
Kertokaa nyt lainoppineet miten tuossa pitäisi menetellä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jotta poliisi alkaisi tutkia jotakin asiaa, niin täytyy olla SYYTÄ EPÄILLÄ, että asiassa on tapahtunut rikos. Eli tämä kynnys on ylittynyt Alpo Rusin tapauksessa.
Mutta jos ruvetaan puhumaan muista henkilöistä tässä samassa yhteydessä, vaikka heidän kohdallaan tämä kynnys SYYTÄ EPÄILLÄ ei ole ylittynyt - koska poliisin esitutkintaa ei ole aloitettu - niis silloin leimataan epäilyksenalaiseksi henkilöitä, vaikka heidän kohdallaan ei ole mitään rikosepäilyjä = poliisi ei ole aloittanut esitutkintaa.
Tämä on aivan selvää asiaa, jos sitä viileästi punnitsee.
Jos poliisi ei aloita esitutkintaa, ei se tarkoita sitä, etteikö rikosta ole tehty!
Se tarkoitaa vain sitä, että poliisi ei esim. omista subjektiivisista syistään tai ylempää ohjeistettuna - kuten nyt Stasi (tai Rosenholz)-listan kohdalla on tilanne - aloita tutkintaa.
Miksi ei aloita, tai pitäisikö aloitta, onkin sitten eri juttu.
Vaikea käsittää, että koko listaa olisi edes lähetetty Supolle, jos siinä nimetyillä ei olisi mitä liittymäkohtaa Stasin arkistoihin.
Seuraava kysymys: miksi nimet olivat Stasin arkistossa? Olivatko he urkittuja (=vakoilun uhreja) vai urkkijoita (=vakoiluun syyllistyneitä).
Se, että Koivisto sekaantui asiaan kieltäen - tai kiistäen tarpeellisuuden, se ja sama - viittaa vahvasti siihen, että nimillä spekulointi ja syyttömien leimautuminen on pienempi paha, kuin se, mitä tutkinnasta tulisi ilmi.
Lähtökohtaisesti viattoman kannattaa nimenomaan VAATIA tutkintaa ja maineensa puhdistamista. Syyllinen mieluummin elää löysässä hirressä kuin köysi tiukalla...
M.O.T.
Presidentti Koivisto teki v. 1990 silloisen SUPOn päällikön Seppo Tiitisen kanssa päätöksen, että tämä "lista" laitetaan kassakaappiin. Tämä päätös oli poliittinen. Silloin oli vielä pystyssä naapurimme Neuvostoliitto, eli DDR:n ylin ystävä. Silloin valtiojohto katsoi, että epävarmassa tilanteessa ei ole syytä "ruveta keinuttamaan venettä".
Nyt on ulkopoliittinen tilanne täysin muuttunut, "listaa" voidaan katsoa myös juridisesta näkökulmasta. Vuonna 1990 ei ollut varaa semmoiseen ylellisyyteen kuin juridinen näkökulma.
Politiikkaa tehdään ajassa, tämä on hyvä muistaa kun sitten jälkeen päin näitä asioita märehditään. Vuonna 1990 ei ollut lainkaa selvää, kuka tai mikä porukka Neuvostoliittoa tai sen tilalle syntyvää valtiota johtaa.
Sen vuoksi ei ollut syytä ruveta tässä lähietäisyydessä kaivelemaan kaikkia juttuja täydellä julkisuudella.
"Tämä päätös oli poliittinen. Silloin oli vielä pystyssä naapurimme Neuvostoliitto "
Kun oikeusvaltion periaatteisiin ei kuulu, että politikot puuttuvat poliisin tai oikeuslaitoksen toimintaan. (Tosin Koivisto teki sitä yhtenään)
Muistan kristallinkirkkaasti, että myös tuolloin julistettiin syvällä rintaäänellä, että "Suomi on oikeusvaltio".
Ei ole omakohtaista tietoa, mutta arvelen että Suomessa julistettiin myös pian viime sotien jälkeen Suomen olevan oikeusvaltio.
Kuitenkin tässä oikeusvaltiossa säädettiin taannehtiva laki, jonka perusteella
"sotasyylliset" tuomittiin vankeusrangaistuksiin. Oikeuslaitos toimi tuolloin vahvasti hallituksen ohjauksessa. Mutta se oli sitä aikaa, ja se oli ilmeinen välttämättömyys.
... eli kaikkia tapahtumia pitää katsella sen ajan todellisuuden kuvaajina.
"... eli kaikkia tapahtumia pitää katsella sen ajan todellisuuden kuvaajina. "
On hieman liian heppoista selitellä aikaisempia rikoksia sillä, että se oli senaikainen todellisuus.
Erityisesti, kun tuolloinkin korostettiin "oikeusvaltion" periaatteita. Eihän silloinkaan saanut voimassaolevia lakeja rikkoa.
Kannattaisi pitää mielessä, että ns. Stasi-lista on jonkun ulkomaisen tiedustelupalvelun laatima lista henkilöistä, joilla arvellaan olleen yhteyksiä Itä-Saksaan. Nämä ovat pelkkiä arveluita samalla tavalla kuin esim. spekulaatiot siitä mikä mahtaa olla Osama bin Ladenin nykyinen olinpaikka. Ei tiedustelupalvelujen tiedot ole välttämättä todenperäisiä, kuten historia on moneen otteeseen osoittanut. Voin minäkin laatia nimilistan ja kutsua sitä Stasi-listaksi, niin voidaan alkaa väittelemään siitä pitäisikö lista julkistaa... ;)
Eikös ulkomaisen tiedustelupalvelun lähettämä tieto pitäisi kuitenkin selvittää?
Minusta se on jo senverran vakavasti otettavaa tietoa, että se pitää tutkia. Myös siinä tapauksessa, että se osoittautuisi perättömäksi. Silloin tulisi syyttömien maine välittömästi puhdistetua ja voitaisiin alkaa kysellä tietolähteen motiivien perään.
Jos sinä julkaiset "Stasi-listan" niin sinulla ilmeisesti on näyttöä väitteittesi tueksi. Jos ei ole niin syyllistyt kunnianloukkaukseen. Minusta asia on sama vaikka väitteen esittäjä olisi ulkomainen tiedustelupalvelu.