vauva-ikä...

Tyttö oli hyvin rauhallinen, nukkui öitä jo alle kuukauden ikäisenä. Nukkui muutenkin paljon, päiväunet venyivät usein monien tuntien pituisiksi. Koskaan ei vaatinut lohtutomalla itkulla ruokaa ( niin kuin isoveli)vaan odotti kiltisti. Lihaksissa oli hyper- ja hypodrofia eli paikoin yli- ja alijännittystä. Kiinteän ruuan aloittaminen oli vaikea, ei pystynyt nieläisemään karkea ruokaa, söi pitkään tuttipullosta ja tutissa piti olla hyvin pieni reikä. Liikunnaliinen kehitys oli paljon jäljessä. Tyttö otti hyvin ja paljon kontaktia, katsoi silmiin, äänteli ja oli todella iloinen ja helppohoitoinen vauva.

Minulla on neljä lasta, toiseksi vanhimmalla on Asperger-syndrooma.
Vauvana hän nukkui hyvin levottomasti pienissä pätkissä, ei viihtynyt lainkaan yksin ja vierasti outoja ihmisiä ja uusia tilanteita. Ulkona häntä ei saanut nukkumaan millään, vaunuihin puettuna korkeintaan varttitunti ja mahdoton meteli! Fyysinen ja älyllinen kehitys oli normaalia, sosiaalinenkin oman perheen kesken muttei ympäristön kanssa.
Neuvolassa asiaan ei juuri otettu kantaa, ei myöhemminkään, kun ongelmia alkoi leikki-ikäisenä olla jaettavaksi asti. Silloin ei ollut tietoa, vuosien perästä neuvolan terveydenhoitaja pyyteli kyyneleet silmissä avuttomuuttaan anteeksi, raukka.
Näin jälkikäteen ajatellen uniongelmat johtuivat varmasti suurimmaksi osaksi lämpöyliherkkyydestä, minähän puin hänet normaalisti ja se taisi olla liikaa. Nykyään tämä nuorukainen kulkee tyytyväisenä talvellakin pelkkä t-paita takin alla, ilman pitkiä kalsareita tietty ja kärsii kesähelteellä. Ei hikoile, eikä näytä olevan kuumissaan, mutta kärsii. Olisinpa ymmärtänyt aikanaan, olisi monta unetonta yötä jäänyt valvomatta....

Autismin diagnoosi lisääntyy Amerikassa.

http://assijorinat.blogspot.fi/2014/04/lasten-autismi-lisaantyy-usassa.html

Vaan erilaisia, erityistä tukea tarvitsevia. Ongelmien kirjo on laaja,
vaikka tuo vilkkaus tuntuukin olevan aina tapetilla. Pelkkä vilkkaus
ei koskaan riitä diagnoosiin, mutta se on se piirre, mihin tulee
kiinnitettyä huomiota nopeasti. Ja on vilkkauttakin monenlaista.
Tokihan lapsi saa olla vilkas, mutta sitten kun kohellus on sitä
luokkaa, että laastaria menee paketti päivässä, eikä lapsella ole
minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, niin saa kyllä hiukan huolestua. Ja
pitääkin.

Yksi syy, miksi nämä diagnoosit yleistyy, on siinä, että ymmärrys ja
tieto lisääntyy. Ennen nämä lapset vaan laitettiin tarkkikselle ja
kauhisteltiin vanhempien kasvatusta. Sillä aina heitä on ollut. Sama
se on muidenkin diagnoosien kanssa ollut, esimerkiksi autismia ja
aspergeria on ollut aina, niitä ei vaan ole tutkittu ja hoidettu aina.
On ollut paljon helpompi sulkea nämä erilaiset ihmiset pois tästä
yhteiskunnasta kuin kuntouttaa heitä.