Hei kaikille! Onko teille kenellekään omaiselle käynyt niin, että dementoituneen omaishoito on käynyt voimille niin, että on menneet poikki sukulaisuus - suhteet?
Meinaan, että meillä kun tämän dementoituneen hoitajat (" " )on kaikki loppuun palamisen ääri rajoilla ja fyysisesti sairaita, riitelevät keskenään... ja silti kaikki ajattelee vanhuksen parasta - ja riidat tulee helposti myös hänen kanssaan ( se kuuluu sairauteen ).
Onko teillä kenelläkään kokemusta siitä, että kun on lapset hoitaneet omaistaan riitojen saattamina ja omaisesta on kerran aika jättänyt, onko sisaruksilla menneet välit - tai sairastuttaako tämä henkisesti omaiset? Kuinka siitä selvitään?
Meillä alkaa olla kohta patti tilanne... jos on kokemuksia, kertokaa! t. Väsynyt Perhonen
hajoittaako riidat?
8
946
Vastaukset
- ex-omaishoitaja
Niin siinä voi käydä.
Meillä tosin oli se tavallisempi tarina, eli hoitovastuu kaatui yhden läheisen ja hänen perheensä päälle. Toiset sitten neuvoivat ja arvostelivat, olivat suorastaan kateellisia. Todellisuudessa yksikään muu omainen ei kyennyt huolehtimaan hänestä edes kokonaista viikkoa, me sentään monta vuotta.
Viimeinen pisara oli se, kun muuan ilmoitti, että siksi ette vaan laita laitokseen, että itse jotain hyödytte. Ilmeisesti oli autuaan tietämätön paikkakunnan käytännöstä: kymmeniä ihmisiä on jonossa ja vapautuvat paikat annetaan niille, joille on aivan pakko. Siltä istumalta allekirjoitettiin paikkahakemus ja vietiin kovin vaatimuksin saateltuna ensimmäisen arkipäivän aamuna sosiaalitoimistoon. Silti meni vielä melkein vuosi ennen kuinpaikka saatiin - kun ilmoitimme, että nyt ei voi enää ottaa kotiin.
Henkisestä sairaudesta en tiedä. Lieneekö sitä alkujaankaan täysin terve ja järkevä ollut kun on tällaiseen liemeen itsensä laittanut. Hyvänä puolena pitäisin sitä, että ei enää tarvitse seurustella niiden hankalien sukulaisten kanssa, eikä varsinkaan riidellä. Toisinaan tulee vielä tekstiviestejä, mutta nehän voi poistaa lukematta. - raskasta
Meillä tilanne sellainen, että vanhempien(kaksi dementoitunutta) hoito kaatunut yhdelle ihmiselle.
Sosiaalipuoli kaataa vastuun omaiselle, oli ainoa huolehtiva omainen missä tahansa kunnossa itse! Helppoa on ratsastaa omaisen selällä, sillä kuka pystyy jättämään omaisensa täysin heitteille?
Ihmeellistä on se kylmyys, miten muut sukulaiset suhtautuvat ja kieltäytyvät näkemään sitä työn määrää joka on jonkun tehtävä. Suhteet kipuilevat poikkimenon rajoilla.
Tässä on dementoituneet ja omainen täysin keskenään ongelminensa. Kukaan ei tule kysymään, että miten jaksatte.
TÄTÄKÖ SANOTAAN HYVINVOINTIVALTIOKSI??- omainen
Ajattele nyt,kuinka hvyin voivatkaan ne muut omaiset, jotka eivät mitenkän vaivaa itseään hoidolla!
Se on niin helppoa, kun kaikki eivät edes myönnä itselleen, että läheinen on todella niin huonossa kunnossa kuin on. Sitten vielä kadehditaan sitä omaishoitajaa (kun käyttää hoidettavia hyväkseen saadakseen jotain tukea) ja moititaan, kun ei osaa hoitaa oikein. - raskasta
omainen kirjoitti:
Ajattele nyt,kuinka hvyin voivatkaan ne muut omaiset, jotka eivät mitenkän vaivaa itseään hoidolla!
Se on niin helppoa, kun kaikki eivät edes myönnä itselleen, että läheinen on todella niin huonossa kunnossa kuin on. Sitten vielä kadehditaan sitä omaishoitajaa (kun käyttää hoidettavia hyväkseen saadakseen jotain tukea) ja moititaan, kun ei osaa hoitaa oikein.Mä en ainakaan saa mistään mistään tukea tai avustusta. Olen normaalin työpäivän töissä joka ikinen päivä. Sen ohessa hoidan kaksi kotia ja kolmen ihmisen kaikki asiat(omani siis myös), lähtien että nyt on talvi etsitäänpäs talvivaatteet kaapista.
Ruokahuolto teettää paljon työtä ja kodin hoito yleensäkin. Monellakaan ei ole minkäänlaista käsitystä mitä kaikkea dementikkojen avuksi pitää tehdä.
Ai niin, toinen sisarus nauttii elämästään sen ajan...
...mutta huomauttaa hän välillä, että eihän toi nyt ole edes mitään mitä mä olen tehnyt! - apua löydy?
raskasta kirjoitti:
Mä en ainakaan saa mistään mistään tukea tai avustusta. Olen normaalin työpäivän töissä joka ikinen päivä. Sen ohessa hoidan kaksi kotia ja kolmen ihmisen kaikki asiat(omani siis myös), lähtien että nyt on talvi etsitäänpäs talvivaatteet kaapista.
Ruokahuolto teettää paljon työtä ja kodin hoito yleensäkin. Monellakaan ei ole minkäänlaista käsitystä mitä kaikkea dementikkojen avuksi pitää tehdä.
Ai niin, toinen sisarus nauttii elämästään sen ajan...
...mutta huomauttaa hän välillä, että eihän toi nyt ole edes mitään mitä mä olen tehnyt!Itse en oman sairauteni vuoksi kykene omaishoitajaksi, mutta ymmärrän täysin millainen työmaa se on - loputon ja epäkiitollinen. Uskomattomalta tuntuu, että jollakin on pokkaa mennä nokkimaan moiseen urakkaan ryhtynyttä!
Suomessako on ihan todella paikkoja, jossa ei ole minkäänlaista kotihoitoa tarjolla?
Taidamme sitten kuulua etuoikeutettujen joukkoon...
Äitini asuu vielä yksin omassa kodissaan, kykenee opastettuna käymään itse kaupassa ja huolehtii kohtalaisesti hygieniastaan. Kotihoidosta käydään kaksi kertaa päivässä ja huonompina aikoina tarvittaessa useamminkin. He antavat lääkkeet ja tekevät aamu- ja iltapalat, ottavat mahdolliset labranäytteet ja informoivat minua, jos jotain erikoista on tekeillä. Ateriapalvelu toimittaa arkisin kerran päivässä lämpimän ruuan ja viikonloppuateriat pakasteina, hoitajat huolehtivat sulamaan ja pitävät silmällä, että tulee syötyä. Käynnit ovat lyhyitä ja kiireisiä, mutta jonkinlainen kontrolli säilyy päivittäin. Palvelu on kunnallinen, maksaa kaikkineen n. 290 €/kk.
Itse käyn kylässä tai haetutan äidin kylään, kun olen vähän paremmassa kunnossa. Seurustelukin käy jo työstä, kun sanat alkavat olla hukassa ja jutuissa ei enimmäkseen ole päätä eikä häntää. Suuresti kunnioitan kaikkia teitä, jotka jaksatte päivästä toiseen - jättäkää tollojen jutut omaan arvoonsa ja ottakaa arvelematta vastaan kaikki apu, mitä satutte saamaan. - hki_
apua löydy? kirjoitti:
Itse en oman sairauteni vuoksi kykene omaishoitajaksi, mutta ymmärrän täysin millainen työmaa se on - loputon ja epäkiitollinen. Uskomattomalta tuntuu, että jollakin on pokkaa mennä nokkimaan moiseen urakkaan ryhtynyttä!
Suomessako on ihan todella paikkoja, jossa ei ole minkäänlaista kotihoitoa tarjolla?
Taidamme sitten kuulua etuoikeutettujen joukkoon...
Äitini asuu vielä yksin omassa kodissaan, kykenee opastettuna käymään itse kaupassa ja huolehtii kohtalaisesti hygieniastaan. Kotihoidosta käydään kaksi kertaa päivässä ja huonompina aikoina tarvittaessa useamminkin. He antavat lääkkeet ja tekevät aamu- ja iltapalat, ottavat mahdolliset labranäytteet ja informoivat minua, jos jotain erikoista on tekeillä. Ateriapalvelu toimittaa arkisin kerran päivässä lämpimän ruuan ja viikonloppuateriat pakasteina, hoitajat huolehtivat sulamaan ja pitävät silmällä, että tulee syötyä. Käynnit ovat lyhyitä ja kiireisiä, mutta jonkinlainen kontrolli säilyy päivittäin. Palvelu on kunnallinen, maksaa kaikkineen n. 290 €/kk.
Itse käyn kylässä tai haetutan äidin kylään, kun olen vähän paremmassa kunnossa. Seurustelukin käy jo työstä, kun sanat alkavat olla hukassa ja jutuissa ei enimmäkseen ole päätä eikä häntää. Suuresti kunnioitan kaikkia teitä, jotka jaksatte päivästä toiseen - jättäkää tollojen jutut omaan arvoonsa ja ottakaa arvelematta vastaan kaikki apu, mitä satutte saamaan.Helsingissä, kahden dementikon luona käy kotihoito(kotisairaanhoito yhdistettynä kotihoitoon) aamuisin (yht.158 €/kk) ja mitä tekevät:
Huolehtivat lääkkeet.
Mitään muuta eivät tee tai huolehdi, EI SIIS MITÄÄN MUUTA. Jokainen dementikon omainen tietää, että tekemistä kyllä riittäisi. Minulle ovat sanoneet ettei heille kuulu mikään muu.
Kaapit on täynnä jätteitä ja vanhoja ruokia. Siivoustarvetta olisi viikottain ja kaikkea muuta avun tarvetta olisi tietenkin myös.
Olemmeko me helsinkiläiset tässä asiassa jotenkin huonommassa asemassa muuhun maahan verrattuna?
Jos joku tietää mitä voisimme tehdä, kertokaa. - Mäntsälä mielessäin
hki_ kirjoitti:
Helsingissä, kahden dementikon luona käy kotihoito(kotisairaanhoito yhdistettynä kotihoitoon) aamuisin (yht.158 €/kk) ja mitä tekevät:
Huolehtivat lääkkeet.
Mitään muuta eivät tee tai huolehdi, EI SIIS MITÄÄN MUUTA. Jokainen dementikon omainen tietää, että tekemistä kyllä riittäisi. Minulle ovat sanoneet ettei heille kuulu mikään muu.
Kaapit on täynnä jätteitä ja vanhoja ruokia. Siivoustarvetta olisi viikottain ja kaikkea muuta avun tarvetta olisi tietenkin myös.
Olemmeko me helsinkiläiset tässä asiassa jotenkin huonommassa asemassa muuhun maahan verrattuna?
Jos joku tietää mitä voisimme tehdä, kertokaa.täällä Mäntsälässä kunta on kustantanut ILMAISEN siivouksen sotaveteraaneille kerran kuussa!! Ottakaas muut kunnat Mäntsälästä oppia!
- Aava meri
Meillä omaisen hoito on kaatunut myös yhden henkilön niskoille. Muut omaiset ovat jättäneet.
Jäävätpähän ainakin siitä pyyteettömästä rakkaudesta paitsi.
Itse en läheistä omaista jättäisi mistään hinnasta!
Kolme vuotta olen jaksanut, välillä huonommin välillä paremmin. Nyt on voimia alkaa etsimään omaiselle hoitopaikkaa. Kyllä tästä selvitään!
Ja mitä minulle jää? Hieno suhde hoidettavaan ja muistot joita tästä hoitoajasta on jäänyt. Se on kasvattanut meitä kumpaakin. Sääliksi käy niitä muita sukulaisia, jotka jättivät. Noh, heillä on varmaan vanhuksina sitten hoitajat itselleen jo tiedossa?!?!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1003467
- 623127
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4342634- 802423
- 842406
- 962086
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j412083Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan221700- 121686
Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil411667