Olen ensi kertaa ansiosidonnaisella päivärahalla ja päivät on piakkoin täynnä. Saanko sen jälkeen Kelalta? Onko se peruspäivärahaa vai työmarkkinatukea?
Stressiä pukkaa, kun rahantarve on todellinen ja töitä vaan ei tahdo löytyä...
Stressiä pukkaa, kun rahantarve on todellinen ja töitä vaan ei tahdo löytyä...
Vastaukset 16
Vanhimmat
ja se on tosi pieni tulo verrattuna siihen mitä olet nyt saanut. Ei tahdo rahat millään riittää ja lapsellekin kun kasvaa, pitäisi ostaa vaatteita laidasta laitaan ! Ja koulukin on päättänyt, että tänä vuonna on oltava omat luistimet lapsilla, koulu ei kai lainaa enään.
Millä vitulla nekin saa ostettua- tulo on pieni ja lapsenlisät ei riitä vaate ostoksiin. Näin minulla menee, täysin ahdingossa olen ja vielä vihaamani joulukin on edessä!
Siis mistä saan nuo 180 päivää? Kelalta? Olisi tarve tietää mikäli ko.instituutio sen maksaa niin putoanko ansiosidonnaiselta Kelan peruspäivärahalle? Työmarkkinatuelle pudotessa en saisi mitään, sillä mieheni tulot vaikuttavat ja nekin on juuri tulorajalla. Tiukille vetää.
180 pv. kelalta. sen jälkeen katsotaan puolison tulot.jos jää alle -jotain saa edelleen jos yli-et mitään.sossusta ehkä. hanki toinen osoite tai asunto ja maksata sossulle se.kun kelan rahalle putoat. on perseestä ettei pari suhteessa voi olla yksilö jotta edes leipänsä ite vois maksaa ,vaan puoliso joutuu elättämään tahi vanhemmat aikuista lasta jos asuu kotona.koko perhe pitää kärsiä yhden työttömyydestä.eli kusetetaan takasin ja hankitaan sossun laskuun oma kämppä.ei sielä tarvi kun posti hakea.
Enpä lähtis kusettamaan, mutta tarkennus: peruspäivärahaan ei vaikuta puolison tulot, kun taas työmarkkinatukeen vaikuttaa. Molemmissa tukimuodoissa rahamäärä on sama, mutta toiseen vaikuttaa puolison tulot.
En osaa valitettavasti sanoa saatko ansiosidonnaisen jälkeen kumpaako tukea
Työmarkkinatuen ensimmäisiin 180 päivään ei vielä vaikuta puolison tulot. Kun ylittää 180 päivää sitten jo vaikuttaa. Tuen määrä on nettona ilman lapsilisiä noin 376 euroa eli pienenmpi kuin ansiosidonnainen.
ettei tule edes sitä pientä rahaa niin....
Ainoa keino selvitä on yrittää käydä kursseilla ja ilmaistöissä, että saa edes niiden ajalta työmarkkinatuen.
Et sitten ajatellut, että yksi keino voisi olla se, että menisi töihin? Palkassa kun ei ole noita 500 tai 180 päivän ylärajoja, eikä puolison tuloja huomioida palkan suuruutta määriteltäessä.
Kiitos tiedoista! Kyllähän tässä enemmän kuin tarpeeseen tulisi työpaikka, jota edelleen haen sopivien ilmaantuessa. Muutamaan soittanutkin ja kysellyt, mutta ne ottavat vain yhteystiedot kohteliaisuuttaan ylös "..me soitellaan sitten". Voi itku tätä kituuttamista.. olen todella motivoitunut työnhakija ja haluan töitä!
"Menisit töihin"...
Kuinkahan monella työpaikalla otettaisiin riemulla vastaan, jos vain "menisin" ensi maanantaina johonkin duunipaikkaan? :D
Tätä ei kovin moni "menisit töihin" -mantraan fiksoitunut suoraselkäinen veronmaksaja tule miettineeksi. Tai ehkäpä juuri Sinä olisit iloinen, kun jo huomisaamuna työtoveriksesi palkattaisiin joku työmarkkinatuella kituuttanut (olettaen että työtehtäviäsi edes riittäisi jaettavaksi asti)? Jos näin on, niin hyvä. Muutoin kannattaa pysähtyä miettimään asiaa.
Työministeriön web-sivuilta löytyvän "avoimet työpaikat"-palvelun mukaan esimerkiksi siivousalan työpaikkoja on tällä hetkellä avoimena 798 paikkailmoituksen verran. Moni työnantaja varmasti palkkaisi useammankin työntekijän, jos niitä löytyisi.
Pelkästään Helsingissä on ilmoitettu avoimia työpaikkoja kyseiseen järjestelmään viimeisen viikon aikana 1647 kappaletta (siis muutakin kuin siivoamista...)
Oletko täysin vakuuttunut siitä, ettei sinulle ole kertakaikkiaan MITÄÄN työtä tarjolla? Mene töihin.
Oletko aivan vakuuttunut, että sinulla on vielä järki päässä? Mene kotiin.
Paitsi että minulla ei ole suoraan sanottuna pätkänkään vertaa motivaatiota siivoojan hommiin, siivoojan urani esteenä on myös kaksi merkittävämpääkin seikkaa:
1. Vaikea astma
2. Maisterinpaperit. "Ylikoulutuksen" takia ei ns. paskaduunia usein saa edes halutessaan, koska työnantaja olettaa - varmasti aivan oikein - että korkeakoulutettu lähtee lätkimään heti paremman paikan löytäessään. Tämän on saanut kokea moni työtön vastavalmistunut, jolle kelpaisi väliaikaisesti vaikka paskan lapiointi.
...ja veronmaksajana varmasti olet tietoinen, kuinka paljon verovaroja kuluu yhteen maisterintutkintoon? Tuskin on kovin kustannustehokasta korkeakouluttaa ihmistä siivoojaksi - varsinkin kun työttömiä on määrällisesti huomattavasti enemmän kuin vapaita työpaikkoja (jo tämä fakta luonnollisesti tekee mahdottomaksi, että läheskään kaikilla työttömillä olisi mahdollisuutta yksinkertaisesti "mennä töihin" - vapaita työpaikkoja kun on yksinkertaisesti vähemmän kuin työttömiä).
Ja lopuksi: se että Helsingissä on niin ja niin paljon vapaita siivoojan paikkoja ei paljon auta pitkäaikaistyötöntä Utsjoella. "No miksei muuta Helsinkiin?" Ehkä siellä Utsjoella sattuu olemaan perhe ja aviomiehen/-vaimon työpaikka jne. Toisin sanoen, ei kannata liikaa yksinkertaistaa näitä asioita, koska tarinoita on monia.
Aika luutuneet luulot, että nykypäivänä 'mennään töihin'. Jos edustat vanhempaa ikäluokkaa, jolla työtä oli aina tarjolla ja jos oli vähänkin koulutusta, sai heti sen 'paremman valkokaulusduunin'.
Tervetuloa nykypvän Suomeen! Halpatyövoimaa saa Baltiasta ja Puolasta, maahanmuuttajista ja työvoimatoimiston ilmaisista harjoittelijoista, joille maksetaan peräti 8 euroa/pvä käteen. Tekisitkö ilolla DI:n papereilla asiantuntijatyötä 8 eurolla/pvä. Eli käytännössä maksat siitä, että saat olla ilmaisena töissä? Lisäksi maksat työmatkakulut lounaan, eli pakkaselle menee. Ja kehtaamme valittaa?
Siivoustyöstä puheen ollen, olen hakenut näitäkin työtehtäviä, joissa vaatimuksena on 'hyvä suomenkielen taito'. Totuus on kuitenkin se, että ekonomin tai DI:n tai maisterin on niihin aika turha hakea, tai ainakin on sitten osattava valehdella sujuvasti haastattelussa ettei kyseisiä papereita omaa. Tiedän myös, että on turha hakea esim Postiin jouluapulaiseksi, kauppaan kassalle tai varastomieheksi jos ei satu 'unohtamaan' liikoja papereita.
Eli kaikki kunnia keinoillesi saada meitä 'luuserityöttömiä' töihin, luulen että jos olisit itse saneerattu ja ulkoistettu omasta työpaikastasi, tajuaisit paremmin työnhakijan tilanteen.
Niin ja viimeksi eilen hain puhelinmyyntifirmaan, mutta hakemuksia tuli kuulemma 'vain 130', ei ihan vaan kävellä edes puhelinkiusaajaksikaan.
Kaikki kunnia siivoustyön ammattilaisille. Tarkoitukseni ei ollut väheksyä heidän ammattiaan, vaan esittää esimerkki ammattialasta johon normaalijärjellä ja -terveydellä varustettu henkilö pystyy kohtuullisella perehdytyksellä ryhtymään. Vastaavia ammatteja on varmasti lukuisia muitakin.
Kun taskussasi ovat maisterin paperit, omaat siis joukon akateemisia valmiuksia. Näitä ovat mm. kyky soveltaa osaamistaan ja kyky omaksua uusia tietoja ja taitoja. Luulenpa, että löydät avoimien työpaikkojen joukosta yhtä sun toista, jota voisit opetella. Paskaduuniin tuskin tarvitsee tyytyä, vaikkei oman alan töitä löytyisikään. Esimerkkinä muuten kyvystä soveltaa osaamistaan on kirjoittaa työpaikkahakemus siten, ettei mahdollinen työnantaja pelästy "ylikoulutettua" työnhakijaansa.
Toteat, että työttömiä on enemmän kuin avoimia työpaikkoja. Uusia avoimia työpaikkoja julkaistaan kuitenkin huimaa tahtia, ja vanhempien työpaikkailmoitusten satona aina joku saa töitä. Jos Helsingistä tulee lähes 2000 työpaikkailmoitusta viikossa, tämä tarkoittaisi vuositasolla noin sataa tuhatta täytettävissä olevaa työpaikkaa. Ja on niitä muuallakin Suomessa. Olet nyt ollut työttömänä lähes tuon 500 päivää - aika monta viikoa. Kuitenkaan et ole löytänyt tai halunnut löytää mitään tekemistä itsellesi. Onko vika siinä, että "minulla ei ole suoraan sanottuna pätkänkään vertaa motivaatiota xyz-hommiin" vai missä?
Jos todella asut jossain 50% työttömyysasteesta kärsivällä Perähikiällä, voisi olla aika tunnustaa tosiasiat. Töitä ei ole löytynyt parin vuoden etsimisestä huolimatta. Helpompaa lienee etsiä itselleen ja puolisolleen työpaikat jostain sieltä, missä niitä on, kuin taistella tuulimyllyjä vastaan. Toinen vaihtoehto on tietysti kärvistellä työmarkkinatuen ja sitten toimeentulotuen voimin ja syrjäytyä työmarkkinoilta lopullisesti. Valinta on vapaa.
**Luulenpa, että löydät avoimien työpaikkojen joukosta yhtä sun toista, jota voisit opetella.**
Vaan mites opettelet, kun juuri mihinkään paikkaan ei oteta ilman työkokemusta, eikä työkokemusta luonnollisesti kerry, jos ei ole työpaikkaa? Totta kai yleissivistävältä alalta maisteroitunut oppii ne käytännöt taidot sitten työelämässä - tutkinto antaa vain valmiudet, aivan kuten kirjoitit.
**Esimerkkinä muuten kyvystä soveltaa osaamistaan on kirjoittaa työpaikkahakemus siten, ettei mahdollinen työnantaja pelästy "ylikoulutettua" työnhakijaansa.**
Saa olla aikamoinen pokerinaama ja säveltäjä, että pystyy CV:ssään ja työhaastattelussa pimittämään kuuden viimeisimmän vuoden tekemiset. Ellei sitten suoranaisesti valehtele, että on viettänyt viime vuotensa jossakin muualla kuin yliopiston penkillä.
**Toteat, että työttömiä on enemmän kuin avoimia työpaikkoja.**
Enkä pelkästään minä totea, vaan sen kertoo tilastot. Työttömien työnhakijoiden määrä on yksinkertaisesti huomattavasti suurempi kuin vapautuvien työpaikkojen. Kaikille ei voi millään löytyä töitä; tosin tämähän on kapitalistisen talousjärjestelmän ominaispiirre: tietty määrä työttömiä (muutama prosentti työvoimasta lienee optimaalisin) tarvitaan aina varalla talouden suhdannepuskurina.
**Uusia avoimia työpaikkoja
julkaistaan kuitenkin huimaa tahtia, ja vanhempien työpaikkailmoitusten satona aina joku saa töitä.**
Totta kai moni saakin, sehän on selvä.
**Olet nyt ollut työttömänä lähes tuon 500 päivää - aika monta viikoa.**
Ja mistä noin päättelet? Ei nimittäin pidä paikkaansa.
**Kuitenkaan et ole löytänyt tai halunnut löytää mitään tekemistä itsellesi.**
Ajatusmaailmasi näyttää olevan kautta linjan kovin mustavalkoinen. Minulla kyllä riittää tekemistä - välillä niin paljon, ettei meinaa tunnit vuorokaudessa riittää. Maailmassa kun on muutakin tähdellistä tekemistä ja aktiviteettia kuin palkkatyö. En onneksi koe olevani lainkaan passivoitunut tai syrjäytynyt (mitä nyt väliaikaisesti työmarkkinoilta) työttömyyden vuoksi. Tuskin suurin osa eläkeläisistäkään - edes pienen kansaneläkkeen varassa olevat - käyttää vapaa-aikaansa pelkästään sohvalla makaamiseen, joten miksi työttömyydenkään pitäisi automaattisesti tarkoittaa passivoitumista? Ei se rahapula suinkaan estä toimeliaisuutta - tosin se edellyttää kykyä "luovaan luovimiseen" sekä sinnikkyyttä säilyttää omanarvontuntonsa protestanttisesti palkkatyötä korostavassa yhteiskunnassa.
**Onko vika siinä, että "minulla ei ole suoraan sanottuna pätkänkään vertaa motivaatiota xyz-hommiin" vai missä?**
"Vika" voi olla siinä, että en ole ollut viiltämässä ranteitani auki työttömyyden takia vaan olen pystynyt nauttimaan tarjoutuneesta vapaa-ajasta ja käyttämään sen kehittävästi (kuntoilu, itseopiskelu, rentoutuminen jne.) Työttömänhän pitäisi tässä yhteiskunnassa kärsiä, hävetä ja nöyrtyä. Oma paikka yhteisössä pitäisi lunastaa työllä, vaikka sitten ylikoulutettuna Mäkkärin kolmivuorokassana (jos Mäkkäriin edes maisteria ottavat). Mutta mikäs paniikin paikka tässä on: kyllä nämäkin tällä hetkellä "nauttimani" sosiaalietuudet tulee vielä yhteiskunnalle takaisin maksettua korkojen kanssa, kunhan työura tästä lähtee joskus urkenemaan. Riittää voimia työnhakuunkin ihan eri tavalla, kun ei anna työttömyyden lannistaa.
**Toinen vaihtoehto on tietysti kärvistellä työmarkkinatuen ja sitten toimeentulotuen voimin ja syrjäytyä työmarkkinoilta lopullisesti. Valinta on vapaa.**
Jos valinta olisi vapaasti työttömän käsissä, työttömyysprosentti lienisi parin kolmen prosentin luokkaa nykyisen vajaan kahdeksan (muistaakseni) sijasta. Siis juuri sen verran, mitä tutkimukset ovat osoittaneet työttömissä olevan aidosti työtä vieroksuvia. Ehdottomasti suurin osa menisi töihin, jos töitä olisi (ja tarkoitan nimenomaan työtä, josta maksetaan palkkaa - en työkkärin orjatyötä, jossa työnantaja kerää voitot kasvaneen tuottavuuden muodossa veronmaksajien kustantaessa harjoittelijan minimielatuksen).
"Vaan mites opettelet, kun juuri mihinkään paikkaan ei oteta ilman työkokemusta, eikä työkokemusta luonnollisesti kerry, jos ei ole työpaikkaa?"
Jos töitä ei saa ilman työkokemusta, sitä on syytä hankkia. Palkkatyön lisäksi kokemusta voi hankkia esimerkiksi toimimalla erilaisissa vapaaehtoisjärjestöissä. Tämä toimintatapa ei myöskään täytä työmarkkinoita ns. ilmaisella työvoimalla, jonka vuoksi oikealla palkalla ei sitten palkattaisi ketään.
"Saa olla aikamoinen pokerinaama ja säveltäjä, että pystyy CV:ssään ja työhaastattelussa pimittämään kuuden viimeisimmän vuoden tekemiset. Ellei sitten suoranaisesti valehtele, että on viettänyt viime vuotensa jossakin muualla kuin yliopiston penkillä."
Yliopistosta saa nykyisin sekä alemman että ylemmän korkeakoulututkinnon. Jos olet suorittanut molemmat, pistä CV:hen vain alempi tutkinto tms. jos sen maisterin tutkinnon näyttäminen on niin ylivoimaista.
"**Olet nyt ollut työttömänä lähes tuon 500 päivää - aika monta viikoa.**
Ja mistä noin päättelet? Ei nimittäin pidä paikkaansa."
Pahoittelen, sekoitin sinut ketjun aloittajaan. Hän kertoo aloitusviestissään, että ansiosidonnaisen 500 päivää on tulossa täyteen. Tästä päättelyni.
"**Kuitenkaan et ole löytänyt tai halunnut löytää mitään tekemistä itsellesi.**
Ajatusmaailmasi näyttää olevan kautta linjan kovin mustavalkoinen. Minulla kyllä riittää tekemistä - välillä niin paljon, ettei meinaa tunnit vuorokaudessa riittää. Maailmassa kun on muutakin tähdellistä tekemistä ja aktiviteettia kuin palkkatyö. En onneksi koe olevani lainkaan passivoitunut tai syrjäytynyt (mitä nyt väliaikaisesti työmarkkinoilta) työttömyyden vuoksi."
Myönnän, "tekemisellä" tarkoitin tässä työtä. Toisaalta, kun olet työttömänä työnhakijana ja nostat työttömyyspäivärahaa, velvollisuutesi on etsiä työtä. Työttömyyspäiväraha ei tässä mielessä ole mikään vastikkeeton kansalaispalkka.
"Mutta mikäs paniikin paikka tässä on: kyllä nämäkin tällä hetkellä "nauttimani" sosiaalietuudet tulee vielä yhteiskunnalle takaisin maksettua korkojen kanssa, kunhan työura tästä lähtee joskus urkenemaan."
Niin. Jos työura lähtee urkenemaan. Moneksi vuodeksi pitkittyvä työttömyys tuppaa aiheuttamaan pysyvämpää syrjäytymistä työmarkkinoilta, sillä työnantajan ajatus on helposti "tuossa tyypissä täytyy olla jotain vikaa, kun se on ollut jo kolme vuotta työttömänä".
"**Toinen vaihtoehto on tietysti kärvistellä työmarkkinatuen ja sitten toimeentulotuen voimin ja syrjäytyä työmarkkinoilta lopullisesti. Valinta on vapaa.**
Jos valinta olisi vapaasti työttömän käsissä, työttömyysprosentti lienisi parin kolmen prosentin luokkaa nykyisen vajaan kahdeksan (muistaakseni) sijasta."
Olet oikeassa siinä, että työttömyysprosentti on sen verran korkea, että kaikille ei tällä hetkellä riitä töitä yhtä aikaa. Työttömien joukko ei kuitenkaan ole mikään pysyvä ihmisjoukko pitkäaikaistyöttömiä lukuunottamatta, vaan työttömäksi joudutaan jostain syystä, ollaan sitä hetki ja löydetään jostain uusi työpaikka. Avoimien työpaikkojen suuri määrä vaikuttaa kyllä siten, että YKSILÖTASOLLA valinta on hyvin pitkälti itsestä kiinni. Haluanko päätyä pitkäaikaistyöttömäksi vai haluanko työllistyä kohtuullisen ajan kuluessa.
Työkkärin orjatöitä olemattomalla palkalla en kannata. Ne vääristävät työmarkkinoita ja vaikuttavat myös yritysten kilpailuasetelmiin. Työstä pitää saada asianmukainen palkka.