Ajatteleekin asiaa useammalta eri kantilta. Sitä tekoa kuitenkin katuu jatkuvasti, välillä enemmän, välillä vähemmän. Monet tekevät esim niin rajun yleistyksen, että "vamma on syy aborttiin"! Mielestäni näin on erittäin harvoin!! Miksi se olisi syy?? Ja on aivan kamalaa yleistämistä, että puhutaan vammaisista yhtenä könttinä, eikä puhuta esim niiden luokitteluista mitään! Olen todella kyllästynyt fraasiin "toivottavasti lapsi on terve"! Ja jos en ihan väärässä ole, niin joissain maissa saa vamman perusteella tehdä abortin lähes samoilla raskausviikoilla, kun huippulääketieteen uran uurtajamaissa syntyneitä keskosia selviää elämään. Onko tämä eettisesti ja muutenkaan oikein? Mielestäni se on aivan epäolennaista, onko 'terve' vai ei! Mitä se edes tarkoittaa!! Muuttakaa hyvät ihmiset tämä kulunut sanonta muotoon 'toivottavasti lapsi on onnellinen! Hyvin monet vammaiset elävät hyvin täysipainoista elämää, ihan niinkuin 'terveet'! Ja miksi abortteja tehdään senkään takia, että 'lapsi tuskin jäisi henkiin'! Onko kyse sittenkin sen pelosta, että lapsi jää henkiin!! Jos elinvoimaa ei ole, luonto tekee tehtävänsä ja jutun juonihan pitäisi olla se, että ainakin yritetty on! Itsekin synnyin vakavasti vammaisena, oli vaikka mitä epämuodostumasta lähtien. Oikean hoidon ansiosta olen nyt tässä ja korkeakoulussa opiskellaan, eletään parisuhteessa ja eletään hyvää elämää! Onneksi oikeudenmukaisuus voitti! Kannattaa miettiä, voitetaanko vammaisten syrjinnällä hieman ennen syntymää jotain! Tuskin ainakaan rahallisesti, panostamalla vammaisten kohtaloksi koituvien seulontalaitteiden hankintaan!
Vastustajien kokemusta
Juhy
1263545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 126
Vanhimmat
Se erittäin yleinen pieni (suuri) virhe ja yleistys tekstissäsi oli, että aborttiaan katuu kaksi kymmentä prosenttia sen teettäneistä, ei siis lainkaan kaikki. (Löytyy oikeista lähteistäkin, jos asia joskus sinua kiinnostaa enemmänkin tutustua, kuin vain mielipiteittesi julkituominen. Siis jos kiinnostaa joskus tiedon etsiminen abortista, eikä olettamustensa julki tuominen.)
Vamman takia aborttiin päädytän vain parissa prosentissa tapauksia ja silloin, aivan kuten sanoit, ne vanhemmat jotka haluavat lapsen tekevät sen oli se vammainen tai ei. Kuten olet ehkä huomannut vammaisa vauvoja syntyy jatkuvasti, vaikka seulonta mahdollisuudet ovat olemassa, se tarkoittanee sitä, että vanhemmat ovat päättäneet lapsensa pitää vammasta huolimatta.
Eli kun tekstisi oli raakaa yleistystä, niin yleistettynä todellisuuteen pohjautuvista tiedoista voidaan vetää, että vammaisuuden takia ei (juurikaan) lapsia abortoida, vaan koska lasta ei haluta (suurin osa aborteista tehdään siis, koska tervettäkään lasta ei haluta). Ja lisäksi aborttiaan ei kadu keskiverto nainen, vaan nainen joka on tehnyt abortin painostettuna, liian hätäisenä päätöksenä tai on muuten riski ryhmässä, eli mielenterveys on heikoissa kantimissaan jo muutenkin (eli raskaus miten vain ratkaistuna aiheuttaa mielenterveydellisiä ongelmia).
Onnea sinulle opintoihisi! Sinä olet varmasti oppinut elämään vammasi kanssa ja tulet hyvin toimeen elämässä. Mutta meille monelle on erittäin tärkeää olla terve, sikäli onko terve vai ei, ei ole aivan yhdentekevää. Tiedän ja uskon ihmisen sopeutuvana eläimenä sopeutuvan vammaisuuteenkin ja saattaahan se olla edessä meillä kenellä tahansa milloin tahansa, mutta silti ainakin itse arvostan terveyttä(ni) yli kaiken, minulle se ei ole yhdentekevä asia. Jos en omaisi tätä terveyttä, olisi arvostukseni kohteet jotkin muut mahdollisesti, mutta koskaan ei voi tietää mikä tilanne olisi jos tilanne olisi toinen...
syntyvän lapsen vanhempien puoli asiasta. IHminen itse oppii elämään vammansa kanssa koska hän on omannut sen syntymästään saakka, eh? Hän elää sellaisena kuin elää ja parhaassa tapauskessa tuele onnellsieksi, niinkuin kaikki "terveetkin". Mutta; huolta on terveen lapsen vanhemmillakin tarpeeksi, mutta vammautuneen lapsen vanhemmilla sitäkin enemmän. Lapsi tulee aina olemaan erilainen, pahimmassa tapauksessa lapsen lailla huollettava koko elämänsä, kiusattu ja syrkitty. Parhaassa tapausessa toki ei. Mutta se mahdollisuus on suurena vanhempien mielessä, heidät on samalal punittava siinä oma elämänsä, joa ei tulisiakan olemaan normaali lapsiperheen elämä, vaan jotain aivan muuta... heidän on punnittava se pystyvätkö he siihen, haluavatko he sen tehdä. Onko se syntyvä lapsi heille se tärkein jonka edestä voi uhrata oman elämänsä huolenpitoon hänestä koko loppuelämäksi eikä vain pikkulapsivuosiksi.
Minäkään en ajattelisi vain syntyvän lapsen kannalta asiaa, vaan ensi sijassa vanhemman kannalta. Olen kai sitten kylmä.
***
Vammainen lapsi sopeutuu vammaansa (jotkut helpommin ja jotkut ei hyväksyisi sitä millään), koska se on elämän tosiasia, jota ei voi muuttaa.
Olen lukenut järkyttäviäkin juttuja siitä, mitä vammaiset joutuvat kärsimään ja kokemaan syrjinnän yms takia.
Itselläni on niskapoimu-ultra ensi viikolla. Olen ensimmäistä kertaa raskaana ja toivon ettei tutkimuksissa ilmene mitään hälyttävää. Jos käy ilmi että lapseni on tn vammainen niin olemme mieheni kans jo päättäneet että teemme abortin.
Tristar, sanot olevasi kylmä ihminen ja kai sitä sitten olen minäkin, koska jos joutuisin tekemään abortin niin tekisin sen sen vuoksi ettei lapseni tarvitsisi kärsiä vammaisuudestaan elämässään. Mutta myös siksi että se olisi meille vanhemmille helpompaa.
Jotkut ihmiset eivät välitä onko heidän lapsensa vammainen ja tiedän pariskuntia jotka eivät edes vaivautuneet niskapoimuun. Parempi vammaisille lapsille syntyä perheeseen, joka on valmis ottamaan haasteen vastaan.
Huolta harvemmin ainakaan samoista syistä, kun esim 'terveen' lapsen kohdalla, eli huolta jälkikasvun alkoholiongelmista, rötöksistä, yöelämästä ym.........
muita käsitteitä, kuin vammainen ja ei vammainen!!! Tutusti ihmeessä MILLÄ TAVALLA voi olla vammainen!!
Hyvää odotusajan jatkoa toivottelen!!
vamma voi ,yös olla niin paha, että se tuottaa syntymästä saakka pelkkää kärsimystä. Ja se olisi syy, miksi ehdottomasti tekisin abortin. säästäkseni lapseni tuskalta.
Vammoja on erilaisia, olen kyllä siitä tietoinen. Vähiten haluan lapseni kärsivän. Todella tuskallista olisi se että lapsi esim kuolisi kohtuun vähän ennen laskettua aikaa vamman takia. Tai syntyisi kuolleena.
Voisiko seulontoihin saada testin, joka mittaa ylimielisyyttä ja omahyväisyyttä sekä autoritaarista luonnetta? Fyysiset viat kalpenevat luonnevikojen rinnalla.
lapsen kasvattajalla on omat ongelmansa oli lapsi sitten terve tahi ei. Kyse onkin siitä miten pystyy nuo ongelmat kohtaamaan, melkein kaikki tutnevat itsensä jo aikuisikään päästyään sen verran hyvin että osaavat arvioida onko heillä kykyä ja tahtoa selvitä niistä erityisongelmista vai ei. Ongelmia on toki aina.
***
...että vammojen laatuja on enemmän kuin tässä viitsisi luetella, siksi tietynlainen yleistäminen, "vammainen"-sanan käyttö tässä korvaa "ei-terve" . käsitteen, olen pahoillani jos se sana sinua jäytää. Parempaa yleistävää sanaa en ole minä ainakaan vielä keksinyt, onko sinulla vaihtoehto?
***
ihminen, joka haluaa siirtää perheenperustamista parempaan aikaan luonnevikainen?
Ihminen ei silloin ole ylimielinen eikä muutakaan negatiivista. Hän katsoo että perhe ja lapset tulee myöhemmässä vaiheessa elämää.
Se ei tee hänestä huonompaa ihmistä kuin sinusta. Eikä huonoa vanhempaa niille myöhemmin syntyville toivotuille lapsille.
Rikolliset ja luonnevikaiset, kiusaajat, varastelijat, tappajat ovat vammaisia paremmassa asemassa. Heistä kun HARVEMMIN tällaisia tulee.
terveydestä, omasta ja muiden perheenjäsenten jaksamisesta, siitä, löytääkö vammainen lapsi paikkansa elämässä, rakkautta, hyväksyntää, työtä, oman kodin. Maailma on kylmä ja julma, jos lapsella ei ole mahdollisuuksia on parempi olla syntymättä.
Mahdollisuuksien antaminen riippuu paljolti 'terveiden' suvaitsevaisuudesta!!! Tiedän, että syrjitään usein vain siksi, kun tiedetään, 'että on jotain', eli ettei ole täysin terve.
"Tiedän, että syrjitään usein vain siksi, kun tiedetään, 'että on jotain', eli ettei ole täysin terve."
Syrjitään syrjitään. Syrjitään kun on syntynyt erilaisena. Syrjitään jos on vammautunut onnettomuudessa tai sairauden seurauksena. Tai jos on silmälasit. Sukupuolen perusteella, aviosäädyn, seksuaalisen suuntautumisen, uskonnon, ihonvärin.
Taitaa se täysterve valkoinen heteromies olla se ainoa jota Ei syrjitä? Kaikki muut saavat kyllä potista osansa :D
***
en suvaitsevaisuuden uranuurtajaksi synnyttäisi.
Elämä on, mitä on ja asenteet vammaisia kohtaan vain kiristyvät. En synnyttäisi vammaista lasta -hänen itsensä vuoksi.
yleistettiin kaikki vammaiset 'samaan kastiin'...
sanoisin, että suvaitsevaisuuden uranuurtajiakin syntyy niin moneen eri asiaan, vaikkapa tällaisissa ääripäissä, kuten seksuaalisessa suuntautumisessa tai rikollisuudessa... ja vain vammaisuuden seulonnan eteen tehdään töitä!
Että jokainen vammatyyppi erikseen lueteltaisiin? Heitetäänhän tuota "samaan kastiin" naiset, abortintekijät, mielisairaat... you name it. Miksi "vammaiset" on sinulle niin kova sana? Se niouttaa yhteen ihmisryhmän joiden moninaisuutta ei ole mahdollista ruveta erittelemään joa kerta kun ryhmä mainitaan.
Jos aiot tänne jatkossakin kirjoittaa (toivottavasti niin), etkö vain kertoisi nyt mikä se sinun vammaryhmäsi on että voitaisiin mainita erikseen se sitten tulevaisuudessa? Ettei joka kerta tuon sanan käytöstä tarvitsisi vetää "palkokasvia sieraimeen"? Tai parempaa vielä; anna se korrekti sana. Minä ainakin mielelläni käytän korrektimpaa sanaa jos sellainen on, äkkiseltään en vain keksi.
***
vähintään liikunta- ja kehitysvammaiset? Tämä on mielestäni yksi tärkeimmistä seikoista, missä mennään metsään, kun esim. liikuntavammaisia epäillään älyllisesti jne.
Erotan nähdessäni monet muutkin, mutta viestisä kirjoittaessani käytän sanaa "vammainen" koska en tahdo eritellä kaikkia eri vammatyyppejä omiin kategorioihinsa joka kerta kun käytetään vaikkapa ilmaisua "vammainen lapsi" abortin yhteydessä. Ymmärräthän? Vähän niinkuin sanoisit "naiset" etkä vaivautuisi erittelemään eri ikäisiä, rotuisia ja näköisiä naisia, toteaisit vain "naiset".
Tiedoksesi; kun käytän sanaa vammainen, miellän sen stereotypiana liikuntarajoitteiseksi henkilöksi jonka älyssä ei ole mitään vikaa. En tunne ainoatakaan "vammaista" jolla olisi korvien välissä mitään muuta kuin täysi pakka. Ihan täysjärkisiä siis. Eiköhän tuo ole lasten touhua käyttää sanaa vammainen tyhmän korvikkeena, eh?
***
Synnynnäisen vamman ja luonnevian ero on se, että toiseen vaikutetaan elämänvalinnoilla/kasvatuksella jne, toinen on sellainen asia jolle ei vain voi mitään. Eli kuten koirienkin kasvatuksen tosi hyvä viisaus sanoo, ei ole olemassa luonnevikoja, on vain väärää kasvatusta... On aivan toinen asia mitä kukin pitää luonnevikana, joidenkin mielestä esimerkiksi laumanvartijakoirien tietty agressiivisuus on luonnevika, jotkut pitävät sitä luonnollisena lajin yksilöille...
asiassa kun asiassa, esim. abortin teossa.
..Sitähän se on.. Jalostamista. Jalostushan nimenomaan tarkoittaa että saadaa aikaan terveitä yksilöitä, jota sitten tulevaisuudessa jatkaa jalostamista. Ihmiset monesti unohtavat sen seikan, että vaikka lapsi olisikin hiukan erilainen, niin monesti se vamma on myöskin osa lasta itseään ja eikö se lapsi sellaisenaan ollut se lapsi jonka haluavat.
Mitenhän äitien ajatusmaailma keikahtaakaan jos onnettomuudessa lapsi vammautuu jotenkin? .. Varmaan päättävät päivän siihen, heillehän oli tarkoitettu terve lapsi...
tai katkerina nielevät kohtalonsa omaishoitajana, ja itkevät kurjaa kohtaloaan.. Vaikka pitäisi olla iloinen siitä että lapsi ylipäätään on edes hengissä.
Syntyy terveenä ja vammautuu myöhemmin tai syntyy valmiiks viallisena?
Pystyy sopeutumaan ja elämään huomattavasti luonnollisemmin.
Totta tosiaan, mutta tällä koitankin sanoa, ettei se lapsen arvo saa olla riippuvainen hänen terveydestään. Aivan varmasti vanhemmat rakastavat yhtä paljon lasta joka syntyi terveenä, mutta esim: vammautuisi myöhemmin onnettomuudessa.
Miksi siis lasta ei pitäisi rakastaa yhtälailla, vaikka lapsi olisikin hiukan poikkeava?
Vammasta riippuen tosin. Eihän kukaan halua, edes terveenä syntynyt elää liki vihanneksen lailla, tuskin sitä haluaa valmiiksi Vihanneksena syntynytkään. Mutta otetaan tämä siltä pohjalta, et vamman asteesta riippuen.
Siinä olis nainen, joka oli tehnyt keskeytyksen vko 20, koska lapsi tuskin olisi jäänyt henkiin.
Kuvaili tilannetta "mustaksi maanantaiksi" joten ei se kyllä ole sille naiselle ollut helppoa eikä kenenkään tulisi tuomita jos joutuu noin rankan päätöksen tekemään!!
Eli siis.... Kyse pelosta, että lapsi jäisi henkiin!! Miksi luonnollinen kuolema on teidän mielestä niin paha asia, eikä aina sitäkään vammaiselle vauvalle tapahdu, vaan elämä lähtee hyvin käyntiin! Minunlaisenikin joku olisi tuossa vaiheessa abortoinut hyvinkin myöhään. Elämäntilanteestani voi lukea keskustelun aloituskohdasta. Eli jos ootte niin pessimistejä niin miksi joka tapauksessa teidän mielestä tapahtuva asia pitää tehdä ihmisen käden kautta??
Pelko että lapsi jää henkiin???
On parempi tehdä se abortti aikaisessa vaiheessa raskautta vamman takia, kuin todeta 9 kuulla tai synnytyksessä että lapsi on kuollut. Siinä vaiheessa kaikki valmistelut kun on tehty eikä muuta enää odoteta kuin että oman kullannuppunsa saa viedä synnäriltä kotiin.
Kyllä se asia on henkisesti rankka. Tunnen kauheaa surua pelkästä mielikuvasta että näkisin kuolleena syntyneen lapseni. Alkio ja sikiö on eri asia kuin lapsi. Alkiolla tai sikiöllä ei ole tajua tai ymmärrystä ympäristöstään.
Et sinä eikä kukaan muu voi laittaa sanoja ihmisten suuhun. Jokaisen oma tilanne, odotus ja halut on yksilöllisiä, yksilöitä kun olemme.
Ei tutkimusten perusteella kovinkaan usein edes tiedä tarkkaan, mistä on kyse. Eräs esimerkki on, että lapsen väitettiin olevan kuollut, mutta äiti ei sitä uskonut eikä suostunut aborttiin! Oikeassa oli - lapsi syntyi terveenä!
Onhan niitä vaikka mitä tapauksia. Ajatuksia voi jakaa ja mielipiteitä. Tilanteet on kuitenkin erilaisia. Ja vammoja on myös erilaisia.
Ystäväni lapsi on vammainen. Hänellä oli syntyessään sydämen eteisten välillä reikä, jolloin veri ei puhdistunut kunnolla. Lapsi oli väsynyt ja jäi siksi kehityksessä muita jälkeen. Lapsi leikattiin noin 9 kk ikäisenä, sitä ennen ei voinut koska heikkouden takia lapsella oli usein nuha jolloin leikkauksesta selviäminen olisi ollut epätodennäköisempää.
Lopulta leikkaus tehtiin ja koko sen ajan sitä leikkausta odotellessa, ne useat kuukaudet olin ystäväni tukena kun hän kauhulla odotti leikkausta (niin pienen lapsen leikkaaminen on aina sydäntäsärkevä ajatus) ja pelkäsi ettei lapsi selviäisi. Se kuitenkin selvisi ja lääkityskin jäi lopulta kokonaan pois. Poika otti vauhdilla muut kehityksessä kiinni, on nyt 3 vuotias ja ainoa mikä tuottaa enää ongelmia on puhe, ja hän käykin sitä varten terapiassa.
En siis puhu abortista ja tällaisesta "vammasta" samaan aikaan. Vaikea vamma, joka johtaa ennen aikaiseen kuolemaan tai koko ajan olemassa olevaan kuoleman pelkoon on eri juttu. Tuskin näitä tutkimuksia tehdäänkään raskausaikana kuin vakavien vammojen etsimiseksi.
Sitä en kyllä käsitä miten joku jonka pitäisi olla ammattitaitoinen, on väittänyt elävää lasta kuolleeksi. En käsitä. Liekkö niin ammattitaitoinen ollutkaan.
Mieleeni tuli myös eräs miespuolinen ystävä, jonka tunsin vuosia sitten ja jolla on joku harvinainen syndrooma. Ei siis mikään "vamma". Sillä ei ollut häneen terveydentilan kannalta mitään vaaraa, se vain sai hänen ulkonäkönsä erikoiseksi. Hänellä oli paha itsetunto-ongelma, koska hän oli "ruma". Häntä pilkattiin, kiusattiin. Hän oli hyvin masentunut, ns alistunut kohtaloonsa. Koitin häntä tukea ja sanoinkin monesti että ottaisi yhteyttä muihin suomessa asuviin ihmisiin joilla tämä syndrooma on. Hän ei ollut innokas. Hän vain halusi olla kuten kaikki muutkin. Sanonpa vain että haluaisin ja toivoisin voivani säästää oman lapseni moiselta kärsimykseltä. Itse olen kärsinyt koulukiusaamisesta, masennuksesta ja huonosta minä-kuvasta. Omasta itsestähän se kuitenkin on kiinni mitä asialle loppujen lopuksi tekee. Mutta omaisen tai ystävän kärsimyksen näkeminen ei ole mitään muuta kuin ahdistavaa siksi, ettei kykene auttamaan kuten haluaisi.
aiheesta kuin aiheesta. Olen minäkin kuullut montakin esimerkkiä siitä kuinka joku lääkäri ei löydä sydäntääntä tai sikiötä lainkaan ja ehdottaa akavintaa; äiti tietää että hän on väärässä eikä mene kaavittavaksi, raskaus jatkuukin normaalisti.
Lääkäritkin tekevät virheitä, niinkuin ihmiset yleensä. Ei se ole mikään ihme.
Sen sijaan loppupäässä raskautta tehdyt tutkimukset (rakenneultra, lapsivesinäyte tms.) antavat jo tarkempia tuloksia kuin sen onko lapsi kuollut vai elävä :D
Ja henkkoht tekisin myös myöhäisenkin abortin ennemmin kuin kestäisin raskauden loppuun saakka tietäen että lapsi joko syntyisi kuolleena tai eläisi muutamia tunteja. Kuukausia on vähän turhan pitkä aika elää kantaen kuolemaa sisällään :(
***
***
Mitäpä jos katsot ensin itse oman lapsesi kuolevan, ennen kuin jatkat tällä saralla! Kirjoituksistasi todellakin huomaa, ettei sinulla ole edes alkeellista kokemusta siitä, miltä oman lapsen kärsimyksen ja kuoleman vierestä katsominen tuntuu.
Miltä tuntuu, kun me vammaiset yleistetään samaan harmaaseen massaan, ei vaivauduta edes puhumaan fyysisesti ja henkisesti vammaisista - huono esimerkki tuo minunkin kyllä! Olen todella kyllästynyt esim yleistykseen: "Toivottavasti lapsi on terve"!
Saat olla toki kyllästynyt yleistyksiin ja toiveeseen siitä, että lapsi on terve. Mutta mikä sinä olet toiset tuomitsemaan siitä, etteivät halua synnyttää lasta vain kuolemaan??? Sinä et elä sitä kokemusta ja niitä tunteita ja aiheutat hirveän paljon pahaa mieltä toisille tuomitsemalla heidät. Sinulla ei ilmeisestikään ole kokemusta niistä tunteista mitä ihminen tuollaisessa tilanteessa läpikäy, joten mikä sinä olet heitä syyllistämään???
...ei jokainen vanhempi saisi toivoa lapsestaan tervettä, siksikö että jotkut eivät sitä ole? Hemmetti, minua kyllästyttävät yleistykset Naisista (pienemmät aivot, kuuluvat kotiin lapsia tekemään, eivät osaa ajaa autoa jne. jne.... ainutkaan ei totta) enkä ole vaatimassa ettei saisi joku toivoa lapsestaan poikaa! Perhana... sinä ajattelet nyt hyvin suppeasti, muiden toimintaa ja toiveita ja ajatuksia Sinun kannaltasi, et pätkääkään heidän omaltaan. Sinä et tiettävästi ole elämässä heidän elämäänsä, vaan omaasi, etkö käyttäisi sitä elämääsi paremmin kuin valittamalla tuollaisesta asiasta että yleisesti ottaen vanhemmat toivovat lapsestaan tervettä???
Ensimmäiseni kuoleman jälkeen kun kyseltiin neuvolassa tms. että millainen toivon tästä seuraavasta tulevan, sanoin että jos hengittää vain niin se on plussaa :D en Uskaltanut enää toivoa tervettä! Voiko sinulla olla ymmärrystä siitä että vanhempi toivoo Aina lapsensa parasta, riippumatta siitä mitä joku muu ajattelee.
***
kai jokainen toivoo että lapsi olisi terve.En tiedä vielä yhtäkään ihmistä joka olisi toivonut saavansa sairaan/vammaisen lapsen.Tunnetko sinä?
Minä ja vaimoni olemme läpi käynneet raskauden keskeytyksen.Meitä saa kuka tahansa pitää minä tahansa,mutta se päätös tehtiin meidän tunteiden ja ajatusten pohjalta ei kenenkään muun.Me kannamme sisällämme vastuuntunteen siitä päätösestä viimeiseen tuomioon asti,mikäli ihmisille sellainen on.Me emme kadu päätöstämme sillä meidän mielestä se oli niin lapsen kuin myöskin meidän kannaltamme oikea päätös.
....
Selventäisitkö vielä miten se liittyy asiaan? Kenties tuon myöhäisen abortin kohdalla? Noh, rasittava tosiasia on se että minä ajattelen päätöksissäni enemmän omaa elämääni kuin sen mahdollisen kätilön tunteita.
Tietääkseni kirjoittamasi kaltaisista radikaaleista toimepiteistä on myös hoitohenkilökunnalla oikeus kieltäytyä jos ei tunne pystyvänsä hommaa hoitamaan asiallisesti? Ja... montakohan Suomessa esimerkkitapauksesi kaltaisia tulee eteen? Ei varmasti kovin montaa... luulisi haluamaansa ammattiin pyrkivän vaikka vaarana olisikin joutua joskus epämiellyttäviin tilanteisiin :D
***
että elävänä abortointi ei ainakaan ole mikään 'urbaanilegenda'.
olet oikeassa.
Tietääkseni myöhäisabortissa sikiön elintoiminnot pyritään lopettamaan ennen sen syntymää. Oletko kuullut? Joissain harvinaisissa tapauksissa voi käydä niin että se (ruiske tms.) ei toimi, jolloin sikiö voi vielä elää synnyttyään, mutta hoitoa sille tosiaan ei saa antaa. Mutta ei tuo elävänä synnyttäminen ja kuolemaan jättäminen sentään mikään yleinen käytäntö ole :D joku raja sentään.
***
mua mä tiedän omakohtaisena kokemuksena ja se oli järkyttävää.Sitä en tiedä kuinka yleistä,mutta näin kävi.Ja silti olen edelleen keskeytysten kannalla silloin kun niille perusteet löytyy.Sitä oikeutta ei pidä ihmisiltä pois ottaa.
että jouduit todistamaan tuollaista. Yleistä se ei onneksi ole. On oikein hienoa että karmivasta kokemuksesta huolimatta pystyt katsomaan aborttiaihetta objektiivisesti etkä sokeudu eri vaihtoehdoille yhden kokemuksen perusteella.
***
Tiedänhän mä sen, että esilääkitystä käytetään, mutta sitä en ymmärrä, miksi sitä käytetään väärin tai käytetäänkö joskus ollenkaan. Joka tapauksessa myöhäisabortti on erityisen julma keino saattaa lapsi 'hautaan', vaikka käytännössä, jos syntyminen olisi ehtinyt käynnistyä, lapsi voisi selvitä hengissä.
"Tiedänhän mä sen, että esilääkitystä käytetään, mutta sitä en ymmärrä, miksi sitä käytetään väärin tai käytetäänkö joskus ollenkaan. "
Käytetään väärin tai ei ollenkaan? Oletko sinä nyt ihan tyhmä? Jos sitä on käytetty väärin se on tehty vahingossa, hitto voitko kuvitella lääkäriä joka "oho" tahtoisi sikiön syntyvän elävänä ja kuolevan vanhempiensa silmien edessä? Okei, voin kuvitella että pahimmat abortinvastustajat tekisivät tuollaista mutta ei sentään kukaan inhimillinen ihminen.
EN ole myöhäisabortteja mitenkään erityisen hienona vaihtoehtona pitänytkään, mutta joissakin tapauksissa tarpeellisina, eivät ne vanhemmatkaan tilanteesta erityisemmin nauti, uskotkos? On erityisen painava syy miksi abortti tehtäisiin tai annettaisiin tehdä niin kehittyneelle sikiölle että se voisi jo selviytyä hengissä syntymästään.
Tilanteessa jossa myöhäisabortti on tehty, (eli lapsi on niin pahasti vammautunut ettei hänelle juuri elinaikaa ole odotettavissa tai sekin tuskallista sekä hänelle että vanhemmilleen), ja lapsi selviääkin hengissä, mitä sitten? Vanhemmat toki onnellisina vievät hänet kotiin kuolemaan?
***
Kaikki lukemani teoria ja käytäntö aiheesta viittaa siihen, että minutkin olisi voinut 'myöhäisabortoida'...mutta....kas kummaa, tässä sitä vaan ollaan!! Ja korostan edelleen sitä, etten tiedä, että suurin piirtein minun tavalla vammaisia olisi kuollut vastasyntyneenä kymmenen vuoden sisään...abortin kautta kyllä. Nykyään sentään osataan hoitaa!
Mitä tarkoitat tuolla, että ei ole kuollut _vastasyntyneinä_? Minkä ikäisinä on sitten kuollut? Mikä on eliniänodote ja onko kyseisellä oireyhtymällä erilaisia vammaisuusastemahdollisuuksia? Ja lisäksi kuinka hyvin ne pystytään selvittämään aborttirajojen puitteissa? Ja millaisia elämää hankaloittavia vaurioita esiintyy?
Ja ihan oikeasti en vittuile, vaan olen aidosti kiinnostunut.
Olethan sitten kiitollinen vanhemmillesi jotka tekivät epävarmuudessaankin hyvän valinnan!
Minä kannatankin valinnanvapautta myös niille jotka tietävät ettei heillä olisi voimia kasvattaa vammaista lasta, sinun vanhemmillasi oli ne voimavarat ja hyvä niin. Kaikilla ei ole.
Ja tosiaan; eri tapauksista jotka ultrassa tms. kenties huomattaisiin voidaan esittää erilaisia arvioita siitä millainen vamma olisi ja miten sen kanssa voisi elää. Jotkut ottavat riskin ja toivovat parasta, ja joskus se paras toteutuukin ja joskus taas tuloksena on lisää tuskaa kaikille psapuolille. Kristallipallot on meiltä kaikilta sen sutheen vähän epäkunnossa, kyse on pitkälle siitä millaisen "riskin" haluaa ottaa ja mitä on valmis kantamaan siitä seurauksena. Ei sen kummempaa.
***
No en kyllä osaa tuohon muuta sanoa, että en tunne ketään, joka olisi tähän päivään mennessä kuollut...tai edes 'kuoleman kielissä'. Siis näistä nykyteknologian aikaan syntyneistä. Se kattos onkin vähän niin, että ei 'meillä' ole myöhemmässä vaiheessa niinkään hätää, kunhan käydään kontrolleissa 1-3 vuoden välein ja hoidetaan asianmukaisesti elämän alkuvaiheessa... Ikäennusteista vois ainakin omalla kohdallani sanoa, että ihan samat kun kaikilla muillakin...en oo ikinä kuullu, että sellasia ois annettu! Ite oon 22 ja luonnollisesti.. riippuu tietty elintavoista jne.Tunnen omaa ikäluokkaani enemmän ja vähemmän. Kyse kun EI ole mistään etenevästä jutusta. VAMMA kun harvoin etenee... On meitä sillai eri asteisia, että esim joillai on käsissä häikkää..toisilla jaloissa, toispuoleisestikin saattaa olla pikku kömpelyyttä vaikka käsissä, joku myös joutuu rullailemaan manuaali-pyörätuolilla jne. Ja yleensä ne on joko kädet tai jalat, joissa vikaa. Eli esim. jos oot tuolissa, kädet on täysillä mukana jne. Jos yläraajapainotteisemmat ongelmat, niin yleensä lievemmät oireet.
meillä on kaveri joka vikisee siitäe ttä "vammainen" sanaa käytetään liian yleistävästi, itse ei kykene edes tajuamaan että niitä "vammaisia" on niitäkin jotka eivät ole niinkuin sinä, vammat ovat erilaisia ja jotkut henkeä uhkaavia tai tappavia kehityshäiriöitä. Ei vammainen ole vain sinä ja sinunlaisesi, vaan siihen lukeutuu myös ne joille se elinaikaennuste on sen kolmesta tunnista viiteen vuoteen. Niistä puhutaan tässä, ei niistä lievemmistä vammoista joiden kanssa tulee toimeen varsin hyvin, niinkuin tisekin olet todennut.
Helvata että hermo menee. Nyt pitää mennä ruuanlaittoon.
***
huomasin nyt että satua ihan kysyi sinulta nimenoaman omasta vammaryhmästäsi. No, en poista roiskautusta kuitenkaan, koska minusta se on joka tapauskessa ihan aiheellinen. Et tunnu oikein ymmärtävät vammaisuuden nojalla abortointia koska oma vammasi ei ole hengenvaarallinen ja olet normaaliälyinen. Joidenkin on.
***
olisi ollut varmasti aika lähellä totuutta minunkin kohdallani, jos vanhempani olisivat miettineet kohdallani samaa kysymystä, kuin alan ammattilaiset, eli 'leikataanko vai ei'? Nimittäin...onneksi sairaalan väki kuunteli asiasta vanhempiani. Tottakai monet vammaiset kuolevat muutaman tunnin sisään, jos 'passiivinen eutanasia' toteutetaan.
Noista henkisistä kehityshäiriöistä puheen ollen usein mietinkin, että MIKSI niitä usein pidetäänkin lievempänä asiana esim seulonnoissa, kuin fyysisiä vajaavuuksia? Ja se elinaikaennuste taitaapi olla yleisempää noissa ETENEVISSÄ SAIRAUKSISSA, kuin vammoissa.
ole sen julmempi tapa kuin antaa lapsen syntyä ja sitten kuolla,sillä ei kaikkia voida leikkaamalla pelastaa niinkuin sinua.Toivon toki,että kenenkään ei koskaan tarvitsisi edes harkita tälläistä asiaa.Ja sinun puolestasi olen iloinen,sillä sinulla on vahvat vanhemmat.
En haluaisi kuullostaa julmalta,mutta vaikka sinä täällä kirjoittelet,niin olen sitä mieltä,että jokaisella vanhemmalla on ja tulee olla oikeus päättää haluaako synnyttää vammaisen lapsen.Aikaisemmassa vaiheessa tehdyistä aborteista olen sitä mieltä,että jos ihmiset tuntevat,että eivät ole valmiita vanhemmuuteen ja kykenevät elämään tekonsa kanssa,niin miksi ei.Jokainen tehköön valintansa.
Miksi sama yleistäminen 'vammaisen saa abortoida', jatkuu edelleen... Kummallista, että luonnevikaisia ja rikollisia saa syntyä, muttei MINKÄÄNLAISIA vammaisia.
mitä niissä seulonnoissa on mahdollista nähdä? Eikö fyysinen ominaisuus ole mielstäsi himpun verran helpommin testattavissa tai nähtävissä kuin henkinen ominaisuus? Fyysisestä johtuva henkinen on yksi, mutta kovin harva esimerkki.
***
tuo yleisty nyt vain on. Edellinenkin selkeästi sanoi että vanhemmalla on oikeus päättää synnyttääkö vammaisen lapsen vai ei. Eivät kaikki päätä "ei". Monet päättävät myös "kyllä", ja rakastavat lasta sellaisena kuin se syntyy, ovat hyväksyneet asian.
***
Tottakai se on jäänyt päähäni,kun aina esim hoetaan fraasia: *toivottavasti lapsi on terve"! Tässä vastakkain asettelussa on käsittääkseni mukana terve tai vammainen. Eli vammattomuus tuntuu olevan onnellisuutta tärkeämpi asia!
on joku toinenkin kirjoittanut sinulle tästä asiasta.En ole koskaan tavannut ihmistä joka toivoisi synnyttävänsä vammaisen/sairaan lapsen,siksi on olemassa tämä sanonta.Sitä paitsi minä olen aina kuullut ja ymmärtänyt sen niin,että kunhan"lapsi olisi terve".Tässä kyseisessä fraasissa ei ole kysymys vastakkain asettelusta vaan vanhempien toiveesta.En voi välttyä ajatukselta,että sama toive on ollut myös sinun vanhemmillasi ja siitä huolimatta he ovat rakastaneet sinua ja siitä sinun pitää olla onnellinen.Ja juuri sinä olet esimerkki siitä ,että toiveet ja todellisuus eivät aina kumoa toisiaan.
Lapsen onnellisuus on kasvatuksen tulos sitä ei voi asettaa vammaisuuden edelle tai päin vastoin.
hyötyä siitä on jos erittelen eri vammaisuuden muotoja,Trisomia 13(Pataun oireyhtymä),Trisomia 18(Edwardsin oireyhtymä),Trisomia 21(Down),Turnerin oireyhtymä ja jne. tulitko onnellisemmaksi?Mielestäni on helpompi kirjoittaa vammaisista vammaisina,sillä kaikki keskeytys päätöksen tekijät tekevät sitten päätöksensä lääkäreiltä saamiensa tietojen pohjalta ja omien tunteidensa.
se ei ole yleistämistä vaan mukauttamista.
Enhän minäkään väitä sitä kenenkään toiveeksi, vaan vaihtoehdoksi, että mielellään 'terve', mutta pääasia, että onnellinen. Koen, että monilla vanhemmillakin on ennakkoluuloja vammaisia kohtaan, sanoisinko peräti, että onneksi kaikissa tapauksissa vammat ei paljastu ultrassa, joten vanhemmat pääsevät kasvamaan henkisesti siihen, että kaikki eivät ole 'samalla muotilla' tehtyjä ja silti voivat hyvin. Sekin on valitettavan usein totta, että vanhemmat 'piilottelevat' erilaisia lapsiaan. Minullekin on paljastunut tapauksia, että erilainen lapsi on lykätty johonkin laitokseen, eikä siitä puhuta kenellekään. Vaikkapa toisessa vastaavassa tapauksessa hänen laisensa olisi täysivaltainen perheenjäsen. Taitaa tällä palstalla suht moni olla ehdottomasti sitä mieltä, että kunhan lapsi ON terve, kun niin vannotaan, että abortti TEHDÄÄN, JOS lapsi on VAMMAINEN. Ja arvatkaa, kuulostaako kivalta, kun vanhemmiltanikin aika ajoin kysytään, että 'eikö vammaisuuttani huomattu ajoissa', no, onneksi minä ja perheeni on osattu 'katsoa alalleen' tällaiset 'terveet' ihmiset.
hengenvaarallinen kyllä ja vieläkin käyn kontrolleissa ja onneksi mulle laitettiin yksi pikku lisälaite, ilman sitä en olisi hengissä. Lisälaite on elimistössäni ja pysyy kunnossa jopa kymmeniä vuosia kerrallaan. Sitten aina vaihdetaan uusi jos entinen menee rikki. Eikä sekään 'tapa', jos laite menee rikki. Oireita tulee 'meillä' vähitellen. Eiks tää tavallaan hengenvaarallinenkin oo, jos jätetään hoitamatta niinku jotkut vähän meinas. Annettiin mulle hätäkastekin.
nuo kaikki ollu kromosomipoikkeavuuksia, jotka luetellaan sinne kehitysvammapuolelle. Mitäs me liikuntavammaiset mahdetaan ajatella kun ei osata hahmottaa edes kehitys- ja fyysisten vammojen eroja.
mun pitäisi tietää liikuntavammaisista,että he ovat usein pyörätuoliin(onko oikea termi) sidottuja,älyllisesti varmasti korkeammalla tasolla kuin minä.Monien kädet eivät toimi normaalisti voi johtua pahasta skolioosista ja jne. myönnän etten tunne lääketieteellisiä termejä teidän osaltanne,mutta kyllä minulla on käsitys liikuntavammaisista ja tiedän,että kaikkien kohdalla se ei ole synnynnäistä vaan voi aiheutua myös onnettomuuksissa.
Mutta yhtä kaikki juuri sen vajavaisen tietoni takia minun on helpompi kirjoittaa kaikista vammaisista yhdessä ja antaa tukeni sekä ymmärrykseni niille ihmisille jotka joutuvat omalla kohdallaan harkitsemaan raskaudenkeskeytystä,sillä se kaiketi on tällä palstalla se perimmäinen tarkoitus.Sitä en tietenkään voi sanoa mitä ihmisten pitää tehdä ja siksi tuen heitä heidän OMISSA päätöksissään.
'joutuu tekemään keskeytyksen' taakse kätkeytyy yleisesti ottaen esim sitä häpeää ja ennakkoluuloja vammaisia kohtaan.
Mutta kuten jo todettu, jokaisella on oman elämänsä kulku harkittavissaan. Varmasti ennakkoluulot näyttelevät suurta osaa erityisesti niiden mielipiteissä jotka eivät ole omakohtaisesti tuon päätöksen eteen joutuneet. Esimerkiksi minä kuvittelisin suoralta kädeltä abortoivani vammaiseksi todetun sikiön (enkä tosiaan lähde erittelemään vamman laatua tässä nyt, jookos...), mutta kun siihen tilanteeseen joutuisi ja siitä nimenomaisesta vamamsta, mikä nyt ikinä kyseessä olisikin, saisi enemmän tietoa ja pystyisi paremmin harkitsemaan, ja kun kyse kuitenkin olisi siitä Omasta Lapsesta, voisi mieli olla vallan eri. Näin kuvittelisin.
***
suurta osaa niiden keskuudessa, jotka eivät ole olleet naamatusten tekemisissä tuskin minkäänlaisten vammaisten kanssa. Lääkärien 'ennusteet' on pintaraapaisu aiheeseen vammaisten fyysiseen kohtaamiseen verrattuna.
Hierarkia liian syvä, otin askeleen taakse :D
"Lääkärien 'ennusteet' on pintaraapaisu aiheeseen vammaisten fyysiseen kohtaamiseen verrattuna."
Kuitenkin ne ennusteet ovat ainut mitä niillä asiasta päättävillä vanhemmilla on kun he harkitsevat jatkoa. Parempi lääkärien arvio tilanteesta kuin ei mitään. (tosin jotkut valitsevat tietoisesti tähänkin ei mitään. Rohkeea, nostan hattua. Itse haluaisin tietää, ihan valmistautumismielessä jo) kun arvio vamman laadusta on saatu, voivat vanhemmat lähteä sivistämään itseään etsien tietoa vastaavan vamman omaavien ihmisten käytännön elämästä.
Kohtaan eri tavoin vammaisia ihmisiä työssäni jatkuvasti, ja melkein aina pelkään että he pitävät minua ihan idioottina :D kun en esimerkiksi puheesta saa heti selvää ja täytyy monta kertaa tarkistaa. Nooh... ymmärtäväistä sakkia, ovat monet joutuneet käymään läpi monta niitä oikeitakin idiootteja, niitä typeriä ihmsisiä kun maailmassa riittää.
***
niin joutuu tekemään keskeytyksen?Ainakin minä olen kokoajan kirjoittanut,että joutuu harkitsemaan raskaudenkeskeytystä,se ei tarkoita,että joutuu tekemään keskeytyksen.Ja sillä ei useastikkaan ole tekemistä ennakkoluulon tai häpeän kanssa vaan niiden faktojen jotka lääkäreiltä saadaan.
osaltani voin sen sanoa,että en ikinä olisi voinnut kuvitella tekeväni moista tekoa.Mutta kun tilanne tulee eteen ja sulle kerrotaan faktat,et enään olekkaan sivusta katsoja vaan se jonka täytyy päätös tehdä,niin se muuttaa sinut itsesi,minut/meidät näinpäin tekijöiksi jotkut taas ovat alunperin valmiit keskeytykseen,mutta päätyvät toisenlaiseen ratkaisuun.Tietenkään kaikkia se ei muuta mitenkää vaan he ovat ja pysyvät jo ennakkoon asennoituneet puoleen jos toiseen.Ja hyvä niin.
Edelleenkään en ota kantaa siihen miten kenenkäkin pitäisi toimia,mutta siihen otan,että oikeus keskytyksiin pitää olla.
Aivan, et minunkaan mielestäni ole kirjoittanut, että joutuu... Täällä kuitenkin vilahtelee välillä tekstiä, joissa niinkin sanotaan joidenkin kirjoittamana. Enkä halunnutkaan uskotella, että itse olisit tätä mieltä. Häpeästä tms puheen ollen olen kuitenkin törmännyt useasti sellaisiin tilanteisiin, että vaikkapa avioero johtuu siitä, että lapsi on vammainen (toinen vanhempi ei hyväksy) tai sitten se tosiaan on sitä hoitolaitokseen tai lastenkotiin sullomista ja vaikkapa (molemmista lapsista) puhumista, vaikka niitä olisikin kolme. Ei kai nuo seikat ole lääkäreiltä saatuja faktoja.
ihmisillä tietääkseni on, että 'miten minuun suhtaudutaan, kun minulla on vammainen lapsi'. Ja joiltakin on jopa katkennut ystävyyssuhteita tämän takia. Mutta se pistääkin miettimään, että 'tuo ei TOSI ystävä ollutkaan. Eli ystävyyden katkeaminen on välillä 'sen arvoistakin'.
henkisellä kehityshäiriöllä kehitysvammaa.Jos näin on,niin niitä ei todellakaan pidetä lievempänä asiana kuin fyysisiä vajaavuuksia,mutta kun kehitysvammoihin usein kuuluu myös fyysiset vajavaisuudet.Ja itse asiassa olet hajuilla tässä asiassa sen verran,että seulonnat usein tehdää fyysisen vamman pohjalta,mutta seulontoihin voi mennä omasta aloitteestakin.
No sanotaanko vaikka tyyliin: 'vammoja, jotka eivät näy fyysisesti, mutta kostautuvat esim käyttäytymisessä, selviytymisessä, ajattelussa' No...Vaikka jonkun sortin Asperger
tänne kun hierarkia oli liian syvä.Kehitäppä sellainen seulonta niin olet aika näppärä ja sitä paitsi miksi Aspergit pitäisi seuloa.
En minä juuri tätä kehityshäiriötä sananmukaisesti tarkoittanut, vaan tämän kaltaisten pitäisi olla listalla ihan siinä, missä vaikka cp,hydrogefalia, mmc, jne. On suhteellista, mikä on 'vaikea rakenteellinen kehityshäiriö'.
"Itsekin synnyin vakavasti vammaisena, oli vaikka mitä epämuodostumasta lähtien. Oikean hoidon ansiosta olen nyt tässä ja korkeakoulussa opiskellaan, eletään parisuhteessa ja eletään hyvää elämää!"
Onneksi olkoon, sinulla kävi tuuri. Toivottavasti jaksat oikean hoidon lisäksi kiittää myös vanhempiasi, jotka sinut vilpittömästi halusivat ja jotka sinua ovat hoivanneet, kasvattaneet ja rakastaneet. Oletettavasti he ovat uhranneet paljon sekä aikaa että rahaa sinun hoitoihisi, ja hyvä niin.
Tulitko ajatelleeksi, miltä tuntuisi sinun kaltaisestasi, vakavasti vammaisesta, jos hänen äitinsä ei häntä olisi koskaan edes halunnut? Jonka hyväksi ei kukaan olisi rakkauttaan tai rahojaan ollut halukas uhraamaan? Olisiko elämäsi yhtä onnellista nyt, jos olisit jäänyt paitsi sekä vanhempiesi rakkaudesta ja hoivasta, että niistä oikeista hoidoista, jotka sinulle suht normaalin elämän ovat varmistaneet?
mutta... sopeuduttuani asiaan osaisin varmasti 'katsoa alalleen' kaikki vammaisrasistit, oli ne sitten sukulaisia tai ei. Ja onhan niitä suvussa tälläkin hetkellä, lähinnä kaukaisempia, joiden kanssa en ole tekemisissä ollut.
Itse asiassa vammani ei näkynyt tutkimuksissa, mutta vanhempani ovat vahvasti sitä mieltä, että hyväksyisivät vammaisen tai 'terveen' lapsen samalla lailla!
Ja tässäkin nähdään kohdallani, kuinka 'tarkkoja' syntymättömien lasten tutkimukset ovat! ;-)
Siis siitä, miten tarkkoja/epätarkkoja nuo tutkimukset ovat? Vai perusteletko nää sun mielipiteesi sun tapaukseen ja sit tuohon "olen kuullut" - urbaanilegendaan? Ei hyvin mene...
tuskinpa isäsi ja äitisi voisivat sinulle sanoakkaan,että jos oltaisi tiedetty niin kesken olisi pistetty.Tietenkin kun lapsi syntyy jokainen tai lähes jokainen äiti ja isä lastaan rakastaa oli hän terve tahi vammainen.
ainakin siinä mielessä, että tunnen sellaisiakin, jotka ovat adoptoineet vammaisia, siis täysin omiin nimiinsä. Ja sellaisiakin, jotka ovat monella tavalla vammaisia, esim heikko näköisiä tai -kuuloisia muun vamman lisäksi.
hienoa,että sellaisiakin ihmisiä löytyy jotka adoptoivat vammaisia lapsia jotka omat vanhemmat ovat hylänneet tai joiden vanhemmat ovat kuolleet.
Mutta kaikki tämä ei muuta mielipidettäni siitä,että ihmisillä pitää olla oikeus päättää oman raskautensa kohdalla pitääkö vammaisen lapsensa vai ei.
Kannattaa yleistää noin karkeasti, että 'vammaisen' tai 'terveen' lapsen. Vammoja kun on joka lähtöön. Minua ainakin harmittaa kun monet ei tajua että kaikki vammaiset eivät ole toistensa kopioita. Itsekin joudun jatkuvasti tilanteisiin joissa esim luullaan älyllisesti vaikka miksi. Kaikki tämä perustuu jonkin verran fyysisesti näkyvään vammaani! Älkää please ajatelko noin mustavalkoisesti, että 'vammainen ja piste'!
ihmisellä oikeus päättää toisen elämästä???
Elämä ja kuolema ei kuulu olla ihmisen käsissä!!!!!
"Elämä ja kuolema ei kuulu olla ihmisen käsissä!!!!!"
Näin sanoit. Oletko ajatellut, mitä tuolla käytännössä tarkoitat? Jos elämä ja kuolema ei saa olla ihmisen käsissä, meidän täytyisi totella luonnon kiertokulkua. Emme siis saisi käyttää lääketiedettä sairaiden tai keskosien hoitamiseen (ihmisen toimia kuoleman siirtämiseksi) emmekä ehkäisyä elämän syntymisen estämiseen. Näinkö haluat?
Jos et tarkoittanut lääketieteestä tai ehkäisystä luopumista, minkä ihmeen takia vain abortti lukuisista ihmisen toimista olisi paha hyi hyi juttu?
Kyllä ihmisellä on oikeus päättää toisen elämästä,niin pahalta kuin se saattaakin tuntua.Raskauden keskeytyksessä ei päätetä vain toisen elämästä vaan myös omasta loppu elämästä.
Ja kyllä elämän ja kuoleman nimenomaan pitäisi olla ihmisen käsissä,eikä kenenkään muun.
onki semmoinen kun se on kun ihminen on ottanut elämästä ja kuolemasta päättämisen omiin käsiinsä!!!
Ehkäisy ja sairauksien tuottamus on asia täysin erikseen, mutta esim. kuolemantuomio ja abortti on mielestäni asioita mihin ihmisillä ei tulisi olla oikeutta!!
Kukaan meistä ei ole päättänyt synnymmekö tähän maailmaan vai emme, eikä meilläkään pitäisi olla oikeutta päättää siitä kuka elää ja kuka kuolee!!!
Se valta ei saisi olla ihmisen käsissä! Ja hävetköön semmoinen ihminen joka lapsen vamman takia keskeyttää raskauden! Erittäin julma ja epäinhimillinen teko!!!
"Ja kyllä elämän ja kuoleman nimenomaan pitäisi olla ihmisen käsissä,eikä kenenkään muun."
Olet väärässä. Elämän ja kuoleman tulisi olla Jumalan käsissä eikä sinun ja minun!!!!!
minkä jumalan?Senkö joka loi ihmisen omaksi kuvakseen ja täten antoi meille ihmisille kyvyn ajatella ja tehdä itsenäisiä päätöksiä.Valita omantuntomme kautta sen minkä koemme oikeaksi.
Sinä sanot,että minun pitäisi hävetä tekoa jonka olen tehnyt.Minä en häpeä,mutta en myöskään ole ylpeä siitä.Mutta yhtä kaikki,minä seison päätökseni takana,sillä uskon sen olleen oikea ja se taas jää nähtäväksi sitten viimeisellä tuomiolla,mikäli sellainen on.
Ja sitten tiedoksi,että ihminen on aina päättänyt elämästä ja kuolemasta omassa keskuudessaan,ennen vieläpä paljon raaemmin kuin nykyään.
...tätä noutopöytäteologiaa. Eli ihminen hallitsee elämää ja kuolemaa -paha, ihminen luonnon armoilla -hyvä. Sitten kuitenkin ehkäisy ja sairauksien parantaminen on ok? En ymmärrä. Eli ne asiat jotka sinä koet omalla kohdallasi tarpeellisiksi, on jumalallisesti hyviä, ja ne joita sinä et tarvitse, ehdottoman tuomittavia.
*naurattaa tämä maailman pienuus ja ihmisen ymmärrys*
***
se oo ihan normaalia, että toimitaan elämän edistämiseksi; eli eikö ole ihan luonnollista, että aborttia vastustetaan, mutta lääketiedettä käytetään ihmishenkien pelastamiseen. Kai huomaat itsekin, miksi abortti on hyi hyi-juttu. Se päättää yhden ihmiselämän jatkumisen ihan välittömästi, eli ei esim välilliset elämän haittatekijät ole suoraan verrannollisia abortin kanssa. Eikä sen kummemmin mitkään uskonnolliset ohjeistukset kuin terve järkikään ole ristiriidassa sen kanssa, että mieluummin edistetään kuin tuhotaan elämää.
Olen kanssasi samaa mieltä! Abortti on väärin, koska siinä menee yksi ainutlaatuinen ihmiselämä hukkaan, ja sehän on laissakin, että toinen ihminen ei saa aiheuttaa toisen kuolemaa. Abortissa kyse on vielä viattomasta ihmisen alusta.
Kuolemantuomio on mielestäni väärin lähinnä siksi, että en hyväksyisi sitä, että tehdään ammatin puitteissa täysin samaa asiaa, mikä on lain mukaan kielletty paikassa kun paikassa. Sinänsä se on oikein, että tekijä saa ansionsa mukaan.
että abortin vastustajiakin löytyy vielä tästä hyvinkin julmasta, epäoikeudenmukaisesta ja aikuisten miellyttämiseen painoittuneesta maasta!! (muualla päin maailmaa ollaan vielä paljon vakaumuksellisempia ja uskotaan perinteisiin arvoihin)... ties mitä vielä suomessa tulevaisuudessa sallitaan kun menee ihan mahdottomaks koko touhu...???
Se on kyllä totta että ansionsa mukaan saa, olet oikeassa..
Käsittämätöntä miten tuolla jumalakortilla ja tarkoituksella voi perustella ihan mitä tahansa, mitä itse ajattelee ja kaiken muun kohdalla sen voi jättää huomioimatta...
Usko on merkillinen asia, joka ilmeisesti sitten estää sen oman ajattelutoiminnan ja asioiden laajemman ja monikäsitteisemmän ymmärtämisen. Ja Jumala muka antoi kuitenkin ihmiselle ajattelukyvyn ja mahdollisuuden valintojen tekemiseen!
Jos normaali määritellään tilastolliseksi keskiverroksi, niin... (tämä taitaa yllättää sinut)... normaali Suomalainen ihminen ei vastusta aborttia.
Eli ei ole normaalia, että aborttia vastustetaan. Olette vähemmistö, jos olisi toisin ei meidän abortti lainsäädäntömme olisi tälläinen. Suomessa on yhä demokratia...
Eli keskivertoinen, normaali, Suomalainen ihminen haluaa edistää elämän laatua, ei määrää, siksi meillä on huipputason ihmisoikeudet.
Ja muista; se, että muut saavat tehdä abortteja ei tarkoita, että sinun olisi sellainen joskus pakko tehdä. Sitä oikeudet tarkoittavat; meillä on mahdollisuus tehdä haluamamme valinta, kukaan ei velvoita tekemään tietyllä tavalla.
tämä asia mielummin niin,että siinä ei anneta elämän syntyä,siinä vaiheessa kun abortit tehdään ei tämä ihmisen alku(huomaa minä käytän sanaa ihminen)tiedosta maailmaa eli toisin sanoen se ei tiedä elävänsä eli sillä ei ole vielä"elämää"vaikkakin se on elävä,näin ollen ei sitä siltä voida viedä.
Ja jos tuntui sekavalta niin käytetään sinua esimerkkinä(toivottavasti et pahastu).Elikä jos sinulla ei olisi vammaasi et sinä sitä myöskään kaipaisi eli abortoidulta ihmisen alulta ei tuhota elämää koska sillä ei sitä ole koskaan ollutkaan.
Mutta se on periaatteena väärin, että abortoidaan elinkelpoisia ihmisen alkuja sen varjolla, että on 'jotain vikaa'. Itse asiassa hyväksynkin abortin paremmin silloin, jos ei sen tarkemmin tutkita lapsen MAHDOLLISIA vammoja jne. Eikös elämä ole silloin jo kovaa vauhtia edistymässä, kun 'sikiölle' on muodostuneet omat elimet, raajat jne. Elämää on AINA silloin, JOS sikiö ei ole kuollut kohtuun.
Elämän laatu paranisi huomattavasti, kun saataisi asenteet kuntoon, ettei ns. terveet puhuisi 'vammaisten' suulla' ja tekisi jatkuvasti teoreettisia päätelmiään siitä, miltä vammaisista EHKÄ tuntuu. Samat hermot kun on yhteydessä vain yksiin aivoihin. On typerää verrata mielipiteitä kansan yleiseen mielipiteeseen. Siitähän se elämän määrä oikein räjähtääkin, kun täällä olisi vaan ja ainoastaan 'terveenä' syntyneitä höystettynä rikollisuudella.
Eli ei tuo kertomasi 'fakta' minua yllätä, koska tiedän niin monen 'terveen' pelkäävän oman 'kunniansa' menettämisen puolesta vammaisten takia. Näitä kunnian 'menettämiseen'/sen pelkoon johtavia syitä voi 'terveen' näkökulmasta olla vaikkapa oma vammainen lapsi, vammainen työkaveri, 'kaverin kaveri',
sinulle mitään merkitystä sen elämän LAADULLA?
Voitko todella tuomita ne, joille on, vaikkei itsellesi olisikaan?
mutta en ymmärrä ihmisiä, (pääosin naisia), jotka toitottavat siitä että lapsen olisi oltava 'terve'. Syitä toiveeseen voi tietty olla monia, mutta jotenkin vaan paistaa läpi se 'uranaisten oma kunnia' ja se, miten 'vammaton' kulissi pitäisi ulkomaailmaan luoda. Kaikki ei näytä olevan tässä maailmassa PELKÄSTÄÄN sitä, että toivotaan lapsen parasta.
Räsäsen Päivi puhui siinä eräässä MOT:ssa asiaa siitä, miten suht harmittomia vammoja aiheuttavia tapauksia karsitaan pois seulonnoissa.
seulonnoissa karsitaan turhaan harmittomiakin vammoja, niin missä on oikeasti vika? Seulontojen tehokkuudessa, vai niissä vanhemmissa, jotka toivovat lapselleen tervettä elämää? Kannattaisiko suunnata energiansa niiden seulontojen tehostamiseen sen sijaan, että istuu netissä morkkaamassa ihmisiä, jotka haluavat lapselleen parasta mahdollista elämää? Eikö moinen ole kuitenkin aika inhimillinen toive? Vai kumpuaako sellainen toive todella vain uranaisten kulissien tarpeesta.
Sinun välittämisesi elämisen laadusta ei juuri viesteistäsi välity, valitettavasti. Et tunnu tajuavan ollenkaan, miten paljon vakavamminkin vammaisia ihmisiä tähän maailmaan syntyy ja syntyisi enemmänkin, jos mitään seulontoja ei olisi. Olet syyllistänyt jopa ne, jotka tekevät abortin siksi, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä sikiö ei koskaan eläisi edes täysiaikaiseksi saakka. Olet syyllistänyt ne, jotka eivät halua synnyttää lasta vain kuolemaan, kantaa sisällään kuolemaa!
Missä on se elämisen laadun kunnioitus, jos ei näe edes käsitettä vammainen muusta kuin omasta lähtökohdastaan, jossa sentään on edellytykset opiskella, elää ja ymmärtää elämäänsä? Missä on elämisen laadun kunnioitus silloin, kun vammainen onkin niin vaikeasti monivammainen, ettei edes ulostaa tai päätään pysty kääntämään ilman apua? Kun vamma on niin laaja, että käsityskykykin maailmasta on kaksivuotisen tasolla? Ja kun hoidot maksavat vanhemmille liikaa, vievät liikaa vanhempien voimia ja aikaa?
Tajuatko ettei kaikilla ole yhtä hyvin kuin sinulla, eikä kaikilla vanhemmilla ole yhtä hyviä edellytyksiä vaikeasti vammaisen lapsen hoitoon, kuin omilla vanhemmillasi oli? Tajuatko sinä lainkaan mitä tällaisten ihmisten päässä mahtaa pyöriä? Oletko sinä itse todellakin niin itsekäs, ettet näe maailmaa itsesi ulkopuolelle lainkaan? Mikä sinä olet muita syyttämään itsekkyydestä, kun et toisten tilanteista tiedä tuon taivaallista, ainoastaan omastasi. Ja siitäkin vain omalta, vammaisen lapsen kannalta. Sinä et ole kuitenkaan tuntenut niitä tunteita kun oma lapsi on vaikeasti vammainen, eikä edes ole varmuutta kuinka vaikeasti.
miski koko aborttiasia sinulle ilmeisesti näyttäytyy jotenkin henkilökohtaisena vähättelynä vamamisuuden vuoksi? What?
Edellinen kirjoitus oli ihan asiallinen ja siinä puhuttiin abortista ja enemmistömielipiteestä joka on salliva. miten sinä onnituit näkemään siinä vammaisten halveksuntaa??
Juu, minullakin on sukulainen joka sanoo omaa lastaan vammaiseksi koska hän on lähes kuuro. Kaikki muut pitävät tästä lapsesta ja hän on herttainen tapaus, suku ja ystävät ovat oppineet viittomaan hänelle ja kommunikoimaan sujuvasti ja tykkäävät hänestä kovin. Ei mitään ongelmaa.
Ongelma on sitten tuo äiti itse. Hän on katkaissut välinsä moneen sukulaiseen koska väittää heidän halveksivan vammaista lastaan. Nämä sukulaiset olivat moisesta vähän ymmällään, heillä ei ollut moisesta aavistustakaan. Tällä äidillä on päähänpinttymä siitä (vähän kuten sinulla nyt on) että jollakin tavalla erilaista ei voida nähdä normaalina ihmisenä samoilla oikeuksilla ja velvollisuuksilla kuin muutkin. Muut suhtautuvat tähän lapseen hyvin ja normaalisti, äitinsä ei, ja oman näkemyksensä varjostamana hän kuvittelee kaikkien muidenkin pitävän lastaan jotenkin huonona.
Arvaa vain miten mukavaa tämä kaikki tuolle lapselle on...
***
Melko harmittomien vammojen karsintahan on sitä, että lääkäri toteaa ja ilmoittaa vanhemmille, että lapsella näyttäisi/saattaisi olla sitä ja tätä näiden kuvien perusteella!. Vanhemmilta löytyy sit liian vähän taistelutahtoa, kun monesti heille kerrotaan vaan ko sairauden/vamman ääritapauksia. Lääkäriäkin voi tarvittaessa valaista, jos on etsinyt tietoa oletetusta vammasta ja kertoa hyviäkin esimerkkejä. Onneksi kaikki vanhemmat eivät suostu, vaikka ehdotettaisi. Ja liian usein ajatellaan hoidon maksavan maltaita, mutta eipä nuo seulontalaitteetkaan vielä muutamilla ’lottovoittorahoilla’ lähde!
Edelleen sanon, että moni ’aborttikelpoisena’ sikiövaiheessa ollut ja selvinnyt elämään nauttii elämästään, ellei masenna itseään vaikka näillä ’normaaleja’ ihmisiä suosivilla teksteillä ja mielipiteillä. Elämän laatu voi ihan yhtä hyvin olla hyvää tai huonoa ’terveellä’ sekä vammaisella. Ja jos ei vauva selviä syntymän jälkeen joskus, niin yritetty ainakin.
Mitkähän ne sitten lasketaan edellytyksiksi vammaisen lapsen hoitoon. Suomessa on sosiaalihuoltoa, josta saa apua siinä määrin, kun kokee tarvitsevansa. Vertaistukea löytyy jne…toivottavasti jatkossakin. Mutta siitä ei tule mitään, jos ’heittää kirveensä kaivoon’ heti yleiskäsitteen ’vamma’ –jälkeen. Jossain kehitysmaassa ymmärtäisi edellytyskysymyksen paremmin.
Käskettiin minunkin täällä googlata ’korutonta’ tietoa vammasta, johon ryhmään itsekin sitten satun kuulumaan…ja tässä ollaan, koska minut hoidettiin ja annettiin syntyä .
Nimenomaan näen itseni ulkopuolelle, kun haluan puolustaa kaikkien vammaryhmien oikeuksia. Minulle on saman arvoinen vaikkapa down-ihminen, terve, cp-vammainen tai vaikka sitten minä (viimeisenä.) Ja kummallisia nuo kehitysvammaisten ’ikätasoarviot’. Kas kummaa, kun voi käydä niinkin, että ’lähes ’vaippaikäisen’ tasolle luokiteltu lukeekin eräänä päivänä sujuvasti ja osaa liikkua itsenäisesti pitkiä matkoja.
sivuaa hieman sitä, mitä sanoinkaan vanhempien ennakkoluuloisesta asenteesta. Aina ongelma äiti itse, jos oma vammainen lapsi on hänelle 'tabu'.
Mieti hetki tilannetta. Kaikki muut ovat asian kanssa ihan ok eivätkä pidä lasta kummajaisena, mutta äiti kuvittelee että akikki pitävät koska hän itsekin pitää.
Get it?
Sinä täällä kuvittelet kirjoituksistasi päätellen kaikkien pitävän sinua tai vammaisia (taas yleistetään, joo, kerroikin jo miksi) yleensä jotenkin "vajaina". Miksi?
***
"Ja jos ei vauva selviä syntymän jälkeen joskus, niin yritetty ainakin. "
Metkaa. Kysäisehän nyt niiltä vanhemmilta, oliko kiva yrittää? Tuliko hyvä mieli kun sait pidellä lastasi ja katsoa hänen kuolevan? Joskus sinä puistatat minua...
"Suomessa on sosiaalihuoltoa, josta saa apua siinä määrin, kun kokee tarvitsevansa. "
*roflmao* teoriassa ja toiveunissa, niin. Hei, vakava synnytysmasennuskaan ei ole peruste hoidolle, toa kuppi teetä ja pure hammasta. Siinä sinulle "tarpeen mukaan". Mikähän vamma-aste lapsella olisi tarpeeksi että sitä apua tosiaan saa niin paljon kuin tarvitsee?
"Nimenomaan näen itseni ulkopuolelle, kun haluan puolustaa kaikkien vammaryhmien oikeuksia. Minulle on saman arvoinen vaikkapa down-ihminen, terve, cp-vammainen tai vaikka sitten minä (viimeisenä.)"
Kuules, minusta tuntuu että vamman perusteella borttia harkitsevat vanhemmat eivät tee sitä koska he arvottaisivat vammaisen lapsen terveen alapuolelle, tai vammat tasojen mukaan. He tekevät ratlaisunsa sillä perusteella kuinka suuren osan elämästään he ovat valmiit uhraamaan mahdolliselle hoidolle ja vaativasta lapsesta huolehtimiselle. Se ei mittaa lapsen arvoa heidän silmissään, vaa heidän omia valmiuksiaan antaa lapselle se mikä hänelle kuuluu. Jos he eivät sitä koe olevansa kykeneviä antamaan... mitä sitten? Minusta abortti on siinä vaiheessa se vähiten paha vaihtoehto. Eikä tuotakaan oikeastaan voi noin sanoa... tapaus omanaan, jokainen päätös omanaan. Yleistykset eivät tässä toimi...
***
Tuolla kadulla kuultava sääliminen, turha hössötys, jumalointi, abortit ja niiden suunnitelu suht lievänkin vamman johdosta jne.....
Eikö muka kuulosta, että pidettäis vajaina... Onneksi monet meistä osaa laittaa vajaina pitäjät omaan arvoonsa.
No eikö se muka sinunkin mielestäsi ole parempi asia, kun kokee luonnollisen kuoleman, toisin kuin että vaan poistettaisi kehosta, ja tiedät varmaan, että osia saattaa olla useampia.
Miten niin ’kiva yrittää’? Sanotaanko vaikka, että turvallinen mieli siitä, ettei asiaa tarvitse jossitella loppuikäänsä ja on varmistettu asia. Ja joskus sitä kuolemaa tosiaan jäädään katsomaan, jos lääkäri ja vanhemmat niin päättävät. VAIKKA monesti leikkaus tms hoito todennäköisesti pelastaisikin lapsen. Kerroinhan itsestänikin, että onneksi hoitohenkilökunta teki niin kuin vanhempani toivoivat, eli leikkasivat minut. He nimittäin olivat kysyneet että joko tai.
Valitettavaa, että vammainen yleensä noteerataan ’terveen’ alapuolelle tapauksessa missä hyvänsä. Vaikka sitten se ’terve’ olisi täys pultsari ja se vammainen ahkera työntekijä vaikkapa jossain toimistohommissa.
Ja onhan tuo adoptiokin mahdollinen. Ainakin joissain tapauksissa lapseton pariskunta voisi olla ikionnellinen ainutlaatuisesta pienokaisesta. En puhu teoriasta vaan muutamasta tietämästäni esimerkkitapauksesta.
jo ei tarvitse jossitella kun päätös on tehty ja siitä on varma oli se päätös sitten keskeytys tai lapsen pitäminen,niin se on siinä ei jossittelua.Mutta jos päätöksestä ei ole varma sen jälkeenhän elämä on pelkkää jossittelua ja silloin ei ainakaan pidä päätyä keskeytykseen jos siitä ei ole varma,se tuo varmasti ahdistuneisuutta.
Totta, jos ei osaa, päättää, niin abortti ei ole oikein ratkaisu asiaan. Silloin kannattaa seurata tilannetta ja toimia sen perusteella, mitä tiedetään ko vammaisen lapsen odotuksesta ja elämän alkuvaiheesta. Mutta se on jossittelua, mitä vaikka patologi lausunnossaan kirjoittaa sikiön oletetusta elämästä.
ja tällaiset arviot taidetaan usein tehdä 'sävyyn: *TUSKIN lapsi olisi..."'
melkein huvittaa miten sinä tanssahtelet sivuun kun pitäisi puhua asiasta. Valivali vikiviki syrjitään... ja abortoidaan... ja kaikki halveksii...
Sinun kohdallasi alan tulla siihen lopputulokseen että sinun kokemuksesi syrjinnästä ja vähättelystä ovat, jos eivät keksittyjä, ihan aiheellisia.
Minä en ole kuullut säälimistä ja hössötystä, en liioin abortin suunnittelua lievän vamman perusteella. Minä olen kuullut ihmisistä jotka ovat kuullet tarpeeksi monta kauhutarinaa vammaisiin nuivasti suhtautuvista ihmisistä, että vaikka he yrittävät olla normaalisti kanssakäymisessä vammautuneen ihmisen kanssa, se ei heiltä onnistu koska he jatkuvasti pelkäävät sanovansa jotain halventavaa.
"Onneksi monet meistä osaa laittaa vajaina pitäjät omaan arvoonsa. "
Sinä ilmeisesti et osaa.
Etkä sitä pointtia sitten tajunnut vieläkään, mutta potut siitä. Vielä kerran yritän; samaista itsesi tähän äitiin josta kerroin. Hänen lastaan (lue; sinua) ei itse asiassa juuri kukaan hyljeksi tai pidä mtienkään vajaana, mtuta hän itse (lue; sinä) pitää joten kuvittelee muidenkin pitävän.
Voisiko pitää yhtään paikkaansa? Vai oeltko sinkin kuullut niin motnaa kauhutarinaa että näet mörköjä ja syrjintää sielläkin missä niitä ei ole.
***
Eikös se jotain syrjintään ja vähättelyyn viittaavaa ole, kun minä muiden vammaisten rinnalla koetaan tilanteita, joissa ilmoitellasn kotiin, missä liikun, kysellään, miten kouluni oppilaita pystytään opettamaan (peruskoulun aikaan) ja on jopa ällistelty, miten voin osata lukea. Eli en ihmettele yhtään, ettet ole kuullut 'säälimistä tai hössötystä', koska SINUA ei ole TODETTU vammaiseksi, eli et siis periaatteessa sitä ole. NO OLIKOS KOKEMUKSENI KEKSITTYJÄ; KUTEN VÄITIT?? Ja näyttäisi sille, ettei sinulle kannata edes kertoa kaikkia syrjintä- ja vähättelytapauksia, joita on tullut tuntemattomilta ja niiltä, jotka eivät halua uskoa vammaisten kykenevän johonkin.
Jos katsoit sen MOT:n niin sielläkin esiteltiin niitä aborttitilastoja lievien vammojen perusteella. Olen tuntenut luissani sen, että minua ja muita 'vammaisia' hyljeksitään niin kauan, että kynnys tutustua on ylitetty. Eli JUST SIKS tästä sinunkin esimerkkilapsesta pidetään, kun monet ovat osanneet siirtää ennakkoluulot syrjään.
'Valivali vikiviki', kun pitäisi synnyttää vammainen lapsi.
"'Valivali vikiviki', kun pitäisi synnyttää vammainen lapsi. "
Kyllä vain. Kun pitäisi muuttaa oma elämä suuntaan johon ei halua sitä muuttaa. Ei luulisi kenelläkään olevani mitään valittamista mutta hei, onhan niillä! Ihmisillä joille asia ei millään lailla kuulu, on yhtäkkiä paras mielipide Sinun elämästäsi. Näin.
Jotenkin; en usko että sinun kohdallesi ovat sattuneet kaikki ne idiootit jotka "jopa ällistelevät miten voit osata lukea". Sinulla on todella ollut harvinaisen huono tuuri jos olet onnistunut olemaan huomioimatta ne ihmiset jotka suhtautuvat sinuun normaalisti, ja keskityt niistä valittamiseen jotka eivät.
Eroat jollakin perustavalla tavalla sitten niistä tuntemistani vammaisista jotka elävät normaalisti ja kokevat harvat vähättelevät kommentit lähinnä hauskoiksi, eivätkä ota niistä nokkiinsa. Heidän ajatuksensa eivät pyöri niiden kommenttien ympärillä, vaan oman elämänsä. Sinulla taas ei ainakaan täällä tunnu juuri muuta sanottavaa olevan kuin vitsi kun minua kiusataan... ja vain koska olen vammainen... ei sitten muutoin epämiellyttävä käytös liittyisi asiaan?? Menee asiattomaksi jo, mutta pistää miettimään. Muistutat kaveria joka ihmetteli kun hänestä ei kukaan pidä, kaikki vaan lähtee... pohjimmiltaa ehkä ihan mukava kaveri mutta oikeasti kukaan ei vain jaksanut sitä jatkuvaa valitusta siitä kuinka "hänestä ei pidetä".
"en ihmettele yhtään, ettet ole kuullut 'säälimistä tai hössötystä', koska SINUA ei ole TODETTU vammaiseksi, eli et siis periaatteessa sitä ole. "
Voit kuitenkin olettaa että minulla on silmät, korvat ja ihmisiä joita tunnen, eikö? Minä kuulen muutakin kuin itseeni kohdistetun puheen. Minä myös juttelen niiden muiden vammaisten kanssa ja minä kuulen heidän omat arvionsa heidän elämästää, kohtelustaan ja ennakkoluuloista. Eri kaliiperia kuin sinun.
"näyttäisi sille, ettei sinulle kannata edes kertoa "
Kyllä minä uskon että niitä on, minä ihmettelen vain suuresti miten helvetissä sinä et osaa nähdä ihmisissä mitään muuta kuin ne muutamat kokemukset. Vihaatko kaikkia naisiakin koska yksi antoi sinulle joskus pakit? Ovatko ihmiset kaikki vittumaisia ja ennakkoluuloisia koska muutama on? GET OVER IT.
"Jos katsoit sen MOT:n niin sielläkin esiteltiin niitä aborttitilastoja lievien vammojen perusteella"
En katsonut. Ja minusta se ei kuulu kenellekään muulle kuin pariskunnalle (?) itselleen haluaako synnyttää vammautuneen lapsen vai ei. End of story.
"JUST SIKS tästä sinunkin esimerkkilapsesta pidetään, kun monet ovat osanneet siirtää ennakkoluulot syrjään. "
Minä katson että hänestä pidetään koska hän on herttainen ja mukava lapsi, jotkut rajotituneet vain jäävät kiinni yhteen ominaisuuteen joka tässä kohtaa oli kuulo. Hänen tisensä vuoksi hänestä pidetään, ei "vammasta huolimatta". Dolt.
***
se oikeastaa sinulle kuuluu jos joku ei halua synnyttää vammaista lasta tähän maailmaan.Sunkin juttujasi kun lukee niin lähes tulkoon pelkkää negatiivista palautetta tulee ns.normaaleille ihmisille ja sitten sä haluaisit,että ihmiset synnyttäisivät vammasia lisää kuuntelemaan sitä samaa soopaa.Ja en myöskään katsonut M.O.T jossa keskusteltiin aborteista mutta kävin lukasemassa kässärin ja kehotan sua ottamaan selvää niistä"lievistä" vammoista mitä ne saattavat olla pahimmillaan ja sitten rupea miettimään mikä järki missäkin on.
Ja lopuksi lopeta itsesääli se ei vie sua mihinkään se vain katkeroittaa sua lisää.
Ei kaikki ole eikä saa olla kiinni siitä, mitä haluaa ja on ihmisen mieltymyksen ja kunnian mukaista, eli joskus elämässä SAATTAA tapahtua muutoksia.
Kuten sanoin, suuri osa on suhtautunut epäilevästi, kunnes ovat tutustuneet. En jätä huomioimatta asiallisesti ja normaalisti suhtautuneita. He ovat kiitoksensa ansainneet.
SIIS MITÄ...?!! Olet oppinut asioita... Nimittäin et ENÄÄ väitä, ettei vammainen voisi elää normaalisti. No onneksi osaat hankkia tietoa.
Nimenomaan minäkin olen huvittunut vähättelevistä kommenteista, virkavallan puuttumisesta normaaliin liikkumiseeni jne. Itse asiassa olenkin (useimpien mielestä) huumorintajuinen ja mukava (kuulemma), mutta ahdistukseni vammaisiin asennoitumisesta purkautuu tekstiksi.
Voin olettaa, että sulla on ihmisiä, joita tunnet....mutta kellään, ei myös sinullakaan ole ollut tuttuja ENNEN heihin tutustumista...."palikkamatikkaa nääs"!
"En vihaa naista, joka antoi vammaiselle pakit"!, ainoastaan säälin naista. Jos ei kerran halua nähdä kuin sen, miltä ulkokuori ensisilmäyksellä näyttää!
Lähinnä tämän vuoksi:
"SIIS MITÄ...?!! Olet oppinut asioita... Nimittäin et ENÄÄ väitä, ettei vammainen voisi elää normaalisti. No onneksi osaat hankkia tietoa."
Kuka hemmetti sinulle on väittänyt ettei vammainen voisi elää normaalisti? Joko sekoitat minut johonkuhun muuhun tai keksit omiasi, en ole koskaan noin sanonut :D Joillain vammoilla "varustetut" eivät voi mutta toiset voivat.
"Nimenomaan minäkin olen huvittunut vähättelevistä kommenteista, virkavallan puuttumisesta normaaliin liikkumiseeni jne."
Se "huvittuineisuus" näkyy itsesäälin sekaisena kiukkuna täällä. Huvittuneisuutta sieltä on hyvin vaikea löytää.
"Itse asiassa olenkin (useimpien mielestä) huumorintajuinen ja mukava (kuulemma), mutta ahdistukseni vammaisiin asennoitumisesta purkautuu tekstiksi."
No tuon minä jo ymmärrän. En minäkääm kusipäinen ole in real life, täällä vain.
"En vihaa naista, joka antoi vammaiselle pakit"!, ainoastaan säälin naista.
Ihan hiustenhalkomisena, tuo esimerkki ei liittynyt vammaisiin millään tavalla. Yritin kuvata sitä miltä sinun tekstisi täällä näyttää käyttämällä esimerkkiä miehestä joka vihaa Kaikkia naisia koska Yksi antoi pakit. Sinun suhtautumisesi terveisiin ihmisiin kuulosti samalta, vihaat heitä koska joku oli joskus ilkeä.
On yksilöitä jotka eivät näe ihmistä vamman takana. Sitten on niitä jotka eivät vammaa huomaa kun puhuvat ihmiselle. Sitten on minun poikani joka sähköpyörätuolin nähdessään (tuli tuttu kaupungilla vastaan) henkäisi silmät suurina ihastuksesta: "Mopo!"
***
Vamma, sairaus tai terveys aina on, että pahimmillaan tappaa ja parhaimmillaan antaa hyvän elämän. Miksei nämä asiat minulle kuuluisi, 'kuuluuhan' teillekin se, että tehtäisi vammaisten laajempi karsiminen mahdolliseksi.
pompata tänne.Miten niin ollaan vaadittu että vammaisia pitäisi karsia tarkemmin?Jokaisella vain pitää olla oikeus päättää haluaako pitää vammaisen lapsensa vai ei.Mua ei kiinnosta synnyttääkö joku vammaisen lapsensa vai ei,vaan se,että oikeus raskaudenkeskeytykseen näissä tapauksissa pitää olla.
vammaisten elämän laadusta. Oikeastaan tämän tietämiseksi tulisi itse olla vammainen ja vielä syntymästä asti. Epäilen, että vammautuneen elämänlaadussa olisi useammin kohentamisen varaa. Huipputason ihmisoikeuksiin kuuluu siis synnynnäisistä vammaisista eroon pääseminen, naisten kunnianhimon lisääminen: "eihän me vammaisia lapsia...",asioista päättäminen 'vammaisten selän takana',
Itse katsoin myös dokkarin johon alempana viitattiin. Muistaakseni lapsella ei ollut mitään mahdollisuutta elää synnytyksen jälkeen, eli äiti ei pelännyt että "lapsi jäisi henkiin" vaan kysymys oli siitä, jaksaako vauva edes synnytykseen asti.
Äidin tilanteessa olisin päätynyt aborttiin.
Itse sain neuvolasta lähetteen ultraan ikäni takia, seuraavalla käynnillä ilmoitin, että en ole menossa ultraan - mitä neuvolatäti rivien välistä lukien suuresti ihmetteli.
Sikiöistäkin sanotaan eräässä tietolähteessä, että sikiöillä, joilla todetaan tämä vamma, pyritään abortoimaan mahdollisimman varhain, en kuitenkaan esim tunne vanhempia, joilta olisi vastasyntyneenä kuollut tällä tavalla vammainen lapsi viimeisten kymmenen vuoden sisällä. Sen sijaan tunnen useita hyvinvoivia nuorukaisia ja heidän vanhempiaan.
Eihän sellaisessa tapauksessa, missä syntyminen on estetty tiedetä, miten olisi käynyt. Kuitenkin kun tänä päivänä osataan hoitaa vaikka mitä, jos ALOITETAAN hoitamaan. En minäkään eikä kaltaiseni ole TODELLAKAAN näyttänyt syntyessään 'normaalilta' vauvalta, vaikka minä ja kohtalotoverini ovat selvinneet elämään nykyään on vieläkin paremmat mahdollisuudet siihen.
olet oikeassa ei voida tietää,mutta jos keskeytys tehdään se tehdään siinä uskossa,että se oli paras ratkaisu ja vain sillä on merkitystä.Loppu on turhaa jossittelua eikä se johda mihinkään.
Mutta keskeytys johtaa aina vähintään ko tulevan lapsen elämän riistämiseen. Ei kannattaisi jossitella siitä, tuleeko lapsesta 'terve', selviääkö hän elämään jne. Aika näyttää tämän, eikä mikään muu tekijä estä uuden elämän kehittymistä niin radikaalisti kuin abortti.