Mustan Ruhtinaan valtakunta

Herttua kirjoitti:

MUSTAN RUHTINAAN VALTAKUNTA




ALAS PIMEYTEEN


Tinya nosti pienen reppunsa selästään ja pysähtyi hetkeksi katselemaan linnaa ennen astumistaan portille. Muurin harjalla näkyi pienehköinä hahmoina muutama pitkin keihäin aseistautunut vartija ja niiden takaa kohosi linnan korkein torni mustana ja terävänä piikkinä kohti taivasta. Muurit olivat kaikessa synkkyydessään uljaan näköiset ja tumma, auki oleva portti näytti jännittävältä ovelta tuntemattomaan. Hetken häntä pelotti, mutta hän huokaisi ja jatkoi matkaansa kävellen laskusiltaa pitkin vallihaudan yli. Portilla kolme aseistettua, rautapaitaan pukeutunutta ja kypäräpäistä vartijaa pysäyttivät hänet. "Millä asialla?" Kysyi joukon pisin, ilmeisesti johtaja, rutiininomaisesti. "Palveluskutsu" Hän vastasi reippaasti ja otti repustaan kutsun, jota oli käsketty näyttää portilla. Vartija luki toisella kädellä partaansa sormeillen kutsun huolellisesti ja viittasi Tinyaa sitten seuraamaan.

Tinya ei ehtinyt katsella linnan pihalle kauaa, vaan hänet ohjattiin lähellä olevaan rakennukseen. Heti ovesta astuttuaan vartija käski hänen jäädä odottamaan ja poistui. Tinya vilkaisi odotushuonetta nopeasti ja huomasi huoneen seinustalla olevalla penkillä istumassa toisen tytön, joka katsoi häntä ja tervehti. Tinya vastasi ja arvaten heidän olevan samalla asialla, istui tytön viereen.

Tinya oli 20- vuotias nuori nainen, joka oli saanut muutaman muun ikäisensä tavoin käskyn linnanpalvelukseen samalla kun miehiä oli värvätty Ruhtinaan armeijaan vahtimaan Pohjoista rajaa. Hän oli melko hoikka, tosin varsin jäntevä naiseksi vietettyään melko poikamaista elämää metsästäen ja joskus jopa harjoitellen aseiden käyttöä. Hänellä oli ruskeat silmät ja kastanjanvärinen, puolipitkä tukka. Yllään hänellä oli pitkä hame ja vihreä pusero. Hän ei juuri pitänyt hameista mutta nyt sukulaistensa kehoituksesta tälle matkalle suostui sellaisen pukemaan ylleen.

Sheena, hänen uusi seuralaisensa oli toista maata. Tällä oli vaaleansiniset silmät ja pitkät vaaleat hiukset. Yllään valkoinen mekko ja klassisen naisellisine vartalonmuotoineen hän olisi voinut Tinyan mielestä olla jonkun ylimyksen tytär, jos vain vaatteet olisivat olleet vähän ylellisemmät. Siinä missä Tinya oli energinen ja puhelias, Sheena vaikutti hänestä vähän aralta ja hiljaiselta, mutta hymyili kuitenkin eikä ollut tyly vähäpuheisuudestaan huolimatta.

Kaikista eroavaisuuksistaan huolimatta tyttöjä yhdisti jännitys tulevasta palveluksesta, Sheena toivoi pääsevänsä harjoittelemaan kirjurin tehtäviä ja Tinya olisi mielellään metsästänyt tai ainakin tehnyt jotain ulkona jos vain saisi siihen mahdollisuuden. "Toivottavasti eivät pistä tarjoilijaksi" he naureskelivat yhdessä molempien hiukan rentouduttua. Kumpikaan heistä ei ollut koskaan nähnyt Ruhtinasta tai tiennyt tästä juuri mitään. Sheena tosin muisti kuulleensa jonkun kutsuvan tätä "Mustaksi Ruhtinaaksi", tarkentamatta sen enempää mistä moinen nimi johtui. No, olihan mustia ritareitakin, joten miksei ruhtinaita?


Käytävää pitkin odotushuonetta kohti käveli pitkä, lihaksikas mies, Rogar Herettiläinen. Hän oli Ruhtinaan vartioston päällikkö, tämän uskottu palvelija ja jos Ruhtinalla yleensä oli sellaisia asioita kuin ystäviä, olisi Rogar voinut sopia melko lähelle tätä kuvausta. Vaalea ja komea Rogar oli voimakas, älykäs ja lahjakas mies, mutta hänen palvelusvuotensa kidutuskammiossa olivat tummentaneet hänen sydämensä ja tehneet hänen unistaan kauhistuttavia. Päällikkönä Rogar ei koskaan menettänyt malttiaan tai huutanut - hän tunsi voimansa eikä hänen tarvinnut korostaa sitä - mutta hänen syvissä, sinisissä silmissään paloi asioita, joita niihin katsova ei halunnut tutkia tarkemmin. Hänen voimastaan ja hillitystä synkkyydestään johtuen ei hänen alaisissaan varmasti ollut yhtäkään joka ei olisi pelännyt häntä.

Rogarin avatessa odotushuoneen oven ja astuessa sisään, ulkopuolinen olisi voinut nähdä tilanteessa jonkinlaisen yliluonnollisen kohtaamisen neitojen viattomuuden, kauneuden ja elinvoiman kontrastissa miehestä huokuvaan tummanpuhuvuuteen ja synkkään voimaan. Mutta niinkuin ihmistä suuremmissakin asioissa tapahtuu, toisen voitto oli ennaltamäärätty eikä tänään käyty edes muodollista taistelua, sen olivat valeet ja tietämättömyys jo ratkaisseet tyttöjen saapuessa omin jaloin linnaan.


Rogar seisoi ovella ja silmäili hetken odottavina katselevia nuoria naisia. Hän hymähti salaa julmasti nähdessään näiden ilmeistä ettei heillä ollut aavistustakaan mihin heidät oli tuotu. Hyvänä ihmistuntijana hän arvioi nopeasti ruskeatukkaisen olevan vaikeampi luonteeltaan, kun taas vaalea olisi varmasti suhteellisen helppo. "Nimeni on Rogar, olen palvelijoiden ja vartioston päällikkö. Te kutsutte minua herraksi kuten Ruhtinastakin kun tapaatte hänet." Hän esitteli itsensä ja kysyi tyttöjen nimet. Sitten hän viittasi nämä seuraamaan ja he kävelivät käytävää pitkin hetken matkaa heidän majoitushuoneeseensa.

Tinya vaistosi miehessä ja koko paikassa jotain pahaenteistä. Majoitushuone toi hänen mieleensä tyrmän vaikkei hän ollut sellaista koskaan nähnytkään. Huone oli melko pieni, ja sisustuksena oli kaksi vuodetta ja seinällä oleva kaappi, kiviset seinät ja lattia olivat paljaat, mattoja ei ollut. Seinässä vuoteiden päässä oli lenkit seinässä joista roikkui ketjut, aivan kuin kahleet. Sheenaa pelotti jo myös hiukan, mutta hän tyytyi toivomaan ketjujen olevan jotain koristeita ja jatkoi miehen tarkkailua.

Rogar avasi seinällä olevan kaapin, otti pienen nipun vaatteita ja ojensi ne tytöille. "Omia vaatteitanne ette tarvitse, pukekaa nuo yllenne ja tulkaa tuosta ovesta kun olette valmiit." Hän sanoi ja poistui toisesta ovesta, joka oli oikealla seinällä siitä ovesta katsottuna josta he olivat tulleet.

Sheena ja Tinya riisuutuivat ja katselivat hetken vaatteita jotka mies oli heille ojentanut: Lyhythihainen paita ja lyhyt hame, molemmat kirkkaanpunaisia. Paita oli tiukka ja vartalonmyötäinen, edestä koko matkan nyöritettävä ja sen kaula-aukko oli hyvin avoin, niin avoin että Tinya protestoi hetken ennenkuin puki sen päälleen ja kiinnitti nyörit vaikka tunsi itsensä siinä hieman nöyryytetyksi huomatessaan vielä että paidan edessä oli keskellä halkio joka jätti melkein koko vatsan paljaaksi. Sheena, jolle naisellisuteensa korostaminen ei ollut ihan niin vierasta, pukeutui vähin äänin ja hetken jopa piti asusteesta, yrittäen olla ajattelematta sitä liian paljastavana nähdessään rintojensa pullistelevan kaula-aukosta ja mittaillessaan hametta. Valmistauduttuaan tytöt vilkaisivat toisiinsa ja Sheena yritti hymyillä nähdessään Tinyan vastentahtoisen ilmeen heidän kävellessään uusissa asusteissaan paljain jaloin Rogarin äsken kulkemasta ovesta.


Oven takana avautui melko avara huone, joka vaikutti jonkinlaiselta salilta. Huoneessa oli kolme ovea, pääovi ja siitä katsottuna vasemmalla ovi josta he olivat tulleet. Lisäksi vielä heidän huonettaan vastapäisellä seinällä oli siniseksi maalattu ovi. Lattian peitti kokonaan ylellisen näköinen matto ja pääovea vastapäätä seinällä oli suuri istuin, jossa oli korkea selkänoja, muistuttaen valtaistuinta paitsi että sen käsinojat olivat suhteellisen matalat. Istuimen vasemmalla puolella, sinisen oven puolella oli pienehkö jalopuinen pöytä ja yksi tuoli. Muutama metri pöydästä pääovelle päin oli lattiassa pystyssä melko ohut rautainen pylväs tai paalu, ja sen juurella roikkui kahleita.

Rogarin seurassa oli nyt toinen mies, nahkapaitaan pukeutunut, miekka vyöllään ja hän oli vielä suurempi ja rotevampi kuin Rogar. Rogar katsoi tiiviisti tyttöjä näiden silmäillessä huonetta ja hän huomasi molempien olevan selvästi vaivautuneita ja pelokkaita, varsinkin heidän silmäillessään paalun juurella olevia kahleita. Hän ei voinut olla antamatta silmiensä levätä hetken näiden uusien alaistensa muodoilla heidän arvailleessaan mitä seuraavaksi tapahtuisi. Sheenan leveä lantio ja suurehkot rinnat näyttivät vastustamattomilta lyhyessä hameessa ja avonaisessa paidassa. Hän pani merkille myös Tinyan litteän vatsan, kiinteät rinnat ja jäntevät jalat, tyttö olikin hyvässä kunnossa!

"Tämä on Ruhtinaan ruokailuhuone" Rogar aloitti. "Hän syö kolmesti päivässä ja silloin toinen teistä palvelee tuossa" Hän osoitti paalua lattiassa. "Ja toinen teistä tarjoillaan hänelle kerran päivässä päivällisen jälkeen tuossa." Hän osoitti valtaistuinta. Tyttöjen ilmeet olivat järkyttyneet heidän arvaillessaan mitä "tarjoilu" ja "palveleminen" tarkoittivat, mutta kumpikaan ei saanut suustaan ulos mitään. Rogar piti hetken taukoa, katsoi Tinyaa ilkeästi ja totesi "Sinä aloitat tänään paalussa."

Vieläkään tietämättä tarkkaan mitä häneltä odotettiin mutta arvattuaan kylliksi Tinya ei voinut enää suostua loppuun, tämän täytyi olla joku hirveä petos. Ehkä hän oli mennyt väärään linnaan tai jotain. Hänen katseensa tulistui ja hän päätti ettei hänestä tehtäisi näyttelyesinettä. Kun Rogar ja vartiomies alkoivat lähestyä häntä, hän perääntyi nurkkaan ja nosti kätensä uhmaavasti pystyyn. Vartiomies loi kysyvän katseen Rogariin, joka totesi rauhallisesti "Pistetään kiinni vain ja tukitaan suu, sitä ehtii koulia myöhemmin ja Ruhtinas tulee pian, ei voi tuhlata aikaa"

Vartiomies astui Tinyan luokse, tarttui suurilla kourillaan salamannopeasti tätä toisesta kädestä ja vyötäröltä kiinni ja heitti tämän olalleen tytön riuhtomisten tekemättä häneen juurikaan vaikutusta. Sheena oli melkein lamaantunut pelosta ja istui kyykyssä seinään nojaten kädet nostettuina suun eteen. Mies laski rimpuilevan Tinyan selkä vasten paalua ja yhdessä Rogarin kanssa he kiinnittivät paalussa olevan rautaisen lenkin Tinyan kaulaan ja lukitsivat sen avaimella. Rogar sääti lenkin korkeuden siten että Tinyan oli pakko olla polvillaan. Tinyan vastarinta lakkasi hänen pelätessään hetken kuristuvansa, mutta vaikka kahle olikin tiukka, se ei kuristanut. Vartijan pitäessä Tinyan käsiä paikallaan Rogar avasi tämän paidan narut ja alkoi riisua sitä pois hänen pältään. Tinya yritti rimpuilla uudestaan mutta ei mahtanut mitään vahvoille miehille näiden riisuessa sekä paidan että hameen hänen yltään. Kun Tinya oli kokonaan alasti, hänen jalkansa lukittiin paalun sivuille varmistaen että hän pysyi polvillaan, katse pöytää kohti.

Rogar polvistui Tinyan viereen ja kertoi tälle rauhalliseen, täsmälliseen tyyliinsä "Tehtäväsi on olla Ruhtinaan silmänilona hänen syödessään. Pidät suusi kiinni, jalat hiukan levällään etkä käännä päätäsi pois, niin kaikki menee hyvin." Tinyasta tuntui ettei hän voinut uskoa mitä Rogar oli juuri sanonut, mutta kaulassa ja nilkoissa olevat kahleet yhdessä sen tosiasian kanssa että hän oli alaston, vakuuttivat hänet varsin pian. Tunne alastomuudesta vieraiden miesten edessä tunki hänen mieleensä ja Tinya nosti vaistomaisesti käsiään peitelläkseen rintojaan ja puristi polvensa yhteen suostumatta nielemään koko nöyryytystä. Rogar katsoi vartiomiestä ja pudisti päätään, käveli sitten paalun taakse ja veti väkisin Tinyan kädet tämän selän taakse. Hän laittoi ranteisiin raudat ja kiinnitti ne lattianrajaan paalun juureen vetäen tytön selän suoraksi ja tiukasti kiinni paaluun. "En usko että tajuaa pitää suunsa kiinni, ei oteta riskiä" Hän totesi vielä ja vartijan pakottaessa Tinyan suun auki Rogar tunki kangastupon hänen suuhunsa, pitäen sitä sormella paikallaan ja sitoi sitten paksun köyden tämän pään ympäri puristamaan tukon paikalleen. Saatuaan elävän koristeensa valmiiksi Rogar nousi pystyyn, ihaili hetken tytön alastonta vartaloa ja avutonta olotilaa. Tytön hiukset eivät olleet tarpeeksi pitkät peittämään rintoja joten ne saisivat olla auki. Hän nosti kätensä ja läimäytti kevyesti Tinyaa vasemmalle rinnalle virnistäen: "Pikku villikissa, kyllä sut kesytetään, usko pois." Tinya vastasi puristaen silmänsä kiinni ja mumisten tukahtuneesti jotain kangastuppoa vasten.


Seinää vasten kyyristelevän Sheenan katseltua koko operaation, hän koitti villisti miettiä mitä tekisi. Hän ei peloissaan uskaltanut yrittää paeta, koska uskoi epäonnistuvansa joka tapauksessa. Katseltuaan Tinyan toivotonta riuhtomista hän oli todennut ettei mahtaisi vahvoille miehille mitään ja alistui surullisesti toivomaan että nämä eivät satuttaisi häntä jos hän tottelisi heitä. Hän nousi seisomaan eikä uskaltanut katsoa Rogaria silmiin tämän kävellessä hänen luokseen. Rogar oli Tinyaa sitoessaan pitänyt vähän väliä silmällä Sheenaa ja arvannut oikein että tämä tuskin yrittäisi paeta. Rogar tarttui Sheenan käteen ja talutti hänet takaisin tyttöjen huoneeseen vartijan seuratessa, Tinyan jäädessä yksin paaluun polvilleen sidottuna saliin.

"Sinut tarjoillaan ruhtinaalle kun hän on syönyt ja istunut tuoliinsa" Rogar selitti Sheenalle. "Hän on hyvin vaativa ja sinun on tyydytettävä hänet kunnolla. Jos hän on tyytyväinen sinuun, saat tulla palveluksen jälkeen tähän huoneeseen. Jos taas ei, poistut sinisestä ovesta minun valtakuntaani ja opetan sinulle vähän tapoja." Rogarin luja ääni oli täysin tasainen ja Sheenaa hirvitti, hänet valtasi halu juosta karkuun, mutta hän sai itsensä hillittyä. "Aluksi palvelet kädet sidottuna kunnes olemme varmoja että käyttäydyt hyvin." Rogar jatkoi ja vartija ojensi hänelle käsiraudat. Sheena nieli palan kurkustaan kun Rogar veti hänen kätensä selän taakse ja hän tunsi kylmän metallin ranteissaan ja kuuli naksahduksen miehen lukitessa kahleet.

Rogar nosti nopeasti Sheenan hameen helmaa tarkistaen ettei tällä ollut alushousuja, sitten hän keräsi tytön pitkät hiukset käsillään poninhännälle ja sitoi narunpätkällä kiinni. Hän astui hiukan kauemmaksi ja mittaili tyttöä katseellaan, astui taas lähemmäs, korjasi paitaa hiukan ja löysäsi ylimmäisiä nyörejä avaten kaula-aukkoa niin että nännit jäivät juuri ja juuri kauluksen alle. "Noin, oikein hyvä." Hän sanoi tyytyväisenä, sitten he jäivät odottamaan ruhtinaan ruokailuaikaa.


Jonkin ajan kuluttua Ruhtinas itse saapui ruokasaliin sen pääovesta. Hänen oikea arvonimensä oli Behramin Linnanherra ja hän oli läänityksensä veronkantaja ja käytännössä itsevaltias, Kuninkaan valtaa maillaan käyttäen. Hänellä oli yllään munkin kaapua muistuttava mutta paksumpi, tummansininen viitta, jossa oleva huppu kätki hänen kasvonsa. Viitan liepeet kätkivät hänen jalkansa kokonaan ja tästä syystä hänen rauhallinen kävelynsä oli aavemaisen näköistä, jalkojen ei juuri nähnyt liikkuvan. Tämä hänen pukeutumistyylinsä, eristäytyneisyytensä ja huhut sekä tarinat hänen palatsissaan tapahtuvista asioista olivat tuottaneet hänelle kansan keskuudessa liikanimen Musta Ruhtinas. Jos hän olisi itse kuullut tuon nimen, hän olisi salaperäisen ja tavoittamattoman mielensä sopukoissa varmasti pitänyt siitä. Vastaanottosalissakaan kukaan ei viitan hupulta nähnyt hänen kasvojaan ja tämä yhdessä hänen kolkon äänensä kanssa saivat jotkut huhuamaan ettei hän ole ihminen, vaan paha henki jonka on kätkettävä kasvonsa etteivät kuolevaiset menehtyisi niihin katsoessaan.

Ruhtinas huomasi paaluun kahlitun alastoman naisen ja hän oli hiljaisen tyytyväinen Rogarin työhön. Hän käveli tytön ohi ja istui katettuun pöytään, syöden ja katsellen välillä avuttoman tytön kiinteää vartaloa ja karvatuheron peittämää jalkoväliä. Tinya mumisi aluksi jotain, mutta Ruhtinaan mystinen ja pahaenteinen olemus sai hänet pian pelkäämään ja muistamaan että Rogar oli käskenyt hänen olla hiljaa. Tinya alkoi tuntea epätoivoa toimittaessaan koriste-esineen virkaa varsin epämiellyttävässä asennossaan ja hän alkoi miettiä pääsisivätkö he ikinä pois linnasta ja jos eivät, mitä vielä mahtoi olla tulossa.

Kun Ruhtinas oli syönyt, hän kilisti rauhallisesti pöydällä olevaa kelloa ja istuutui takaseinällä olevalle suurelle istuimelleen. Pian joku nuori palvelija haki pöydältä astiat ja poistui ripeästi. Hetkeä myöhemmin ovesta astuivat Rogar ja iso vartiomies taluttaen välissään kädet selän takana kävelevää Sheenaa. Ruhtinas katsoi tarkkaan punaisessa asussaan astelevaa tyttöä tämän kävellessä häntä kohti saattajineen. Neito oli todella himoittavan näköinen niukassa vaatetuksessaan ja pelokas ilme kasvoillaan.

Rogar pysäytti Sheenan muutaman askeleen päähän istuimesta, astui tämän taakse ja alkoi takaapäin avata tämän paitaa. Sheena oli epätoivoinen, hän oli joskus kuvitellut raiskauksen olevan jotain mitä tapahtui varomattomille yksin yöllä kulkeville tytöille jonkun roiston käsissä, muttei mitään tällaista. Hänet tarjoiltiin kuin jälkiruoka tuolle kaapuun kätkeytyneelle, oudon mystiselle miehelle ja häntä pelotti että tuleva toimitus sattuisi hänen kokemattomiin paikkoihinsa. Sheenan poskille nousi kuumotus ja hän painoi päätään vaistomaisesti alaspäin hänen nähdessään omat paljaat rintansa Rogarin vetäessä paidan helmat taakse. Mies sitoi paidan nyörit selän takana yhteen niin että helmat pysyivät takana ja nosti Sheenan hameen vyötärölle.

Miehet taluttivat tytön istuimelle ja kumpikin tarttui tätä toisen reiden alta ja olkavarresta nostaen hänet valtaistuimella istuvan Ruhtinaan syliin hajareisin ja jäivät istuimen sivuille seisomaan. Ruhtinaan pitkät, laihat sormet puristelivat tiukasti tytön rintoja muutaman kerran, sitten hän raotti viittaansa vyötäröltä ja kaivoi puolikovan peniksensä esiin. Hän vei kätensä tytön vyötärölle ja veti tätä lähemmäs, hieroi sitten terskan päätä häpyhuulia vasten ja niiden väliin.

Tuntiessaan miehen lihan jalkovälissään Sheena tunsi järkytyksen ja nöyryytyksen menevän yli ja hän purskahti nyyhkyttämään samalla kun Ruhtinaan elin alkoi tunkeutua kivuliaasti hänen sisäänsä levittäen hänen neitsyen häpykolonsa repeämispisteeseen. Ruhtinas työnsi armotta kalunsa pohjaan asti, tarttui sitten molemmilla käsillään Sheenan rinnoista, puristi lujaa ja alkoi vetää ylös ja alas ohjaten tyttöä ratsastamaan. Välillä vaikeroiva ja välillä itkusta turskahteleva Sheena tasapainoili kädet sidottuna selän taakse ja yritti liikkua elin sisällään miehen haluamalla tavalla kivusta huolimatta, siinä vaihtelevasti onnistuen.

Paaluun kahlittu Tinya katseli ensin avuttomana, sitten käänsi päänsä pois kuullen vieläkin Sheenan nyyhkytyksen ja Ruhtinaan ähkinnän ja murahtelun. Hän kiristi kahleitaan jännittäen lihaksensa, mutta ei saanut niitä antamaan milliäkään periksi. Lopun ajan hän yritti vain inhoten ajatella jotain muuta.

Ruhtinaan kalu souti kivuliaasti Sheenan sisällä tytöstä ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes viimein mies työntyi tiukasti häneen, käsien rutistaessa rintoja kouristuksenomaisesti ja Sheena tunsi lämpimän nesteen täyttävän sisuksensa. Mies kouristeli ja voihki hetken, sitten hellitti otteensa tytön rinnoista, vetäytyi ulos tästä ja pyyhi spermaista kaluaan tytön hameen helmaan. Sitten hän katsoi Rogariin päin ja näytti peukalollaan sinistä ovea kohti. Rogar nyökkäsi ja yhdessä toisen vartijan kanssa he nostivat sekavan Sheenan Ruhtinaan sylistä seisomaan. Taluttaessaan Sheenaa kohti sinistä ovea, Rogar huomasi paalussa kyykistelevän Tinyan, eikä voinut vastustaa kiusausta, vaan pokkesi tämän luokse kumartuen tämän viereen. Hän painoi sormensa kevyesti Tinyan klitorikselle ja alkoi sitten liu'utti sitä kevyesti jalkovälissä. Tinya jäykistyi ja Rogar pysäytti liikkeen kuiskaten hänen korvaansa: "Tämä sunkin söpö pikku pimppisi korkataan huomenna, malta siihen asti." Mies virnisti ja lähti pois Tinyan sulkiessa silmänsä katkerana ja kapinoivana.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä