tuulella ei ole ystävää

ystävistä on karissut pois elämän varrella, vain pieni ydinjoukko on jäljellä-onneksi.Olen päättänyt, etten ylläpidä yhteyksiä, jotka ovat jääneet yksipuolisiksi.Esim.jotkut eivät ole tulleet käymään, vaikka ovat ajaneet monta sataa kilometriä jonkun toisen luo ja tänne olisi sieltä vain 30. Suomalaisessa kulttuurissa on kumma piirre: yritetään tulla hautajaisiin. Luulen, että en näe ketä haudallani on, parempi olisi pitää yhteyksiä eläessäni.Viihdyn myös yksin, juttelen tuntemattomien kanssa, ei ole sitovaa.Olen yksin, en yksinäinen.

...ystäviähän on kuitenkin rajallinen määrä eli muutamia, siis oikeita ystäviä. Tapaamme, mutta harvakseen, soitellaan useammin. Ystäväni ovat minua paljon vanhempia, joten ihan kaikki aiheet, jotka minua vielä kiinnostavat, eivät heitä intreseeraa. Matkaseuraksi heistä ei ole taloudellisista ja terveydellisistä syistä.

Keskustelupalstat ovat mainio keksintö. Näin saa jutella laajemman piirin kanssa ja periaatteessa mistä tahansa, kun huvittaa.

Yksinäisten siis perheettömien lukumäärä kasvaa jatkuvasti. Toisaalta - vaikka olisi perhe eli puoliso, aika monet elävät muussa kuin ystävyyssuhteessa, yksin yhdessä. Olen aina viihtynyt yksin enkä tunne itseäni yksinäiseksi ainakaan vielä.

Joskus tietysti tulevaisuus eli vanheneminen ja terveyden rapautuminen askarruttavat, mutta yritän elää periaatteen carpe diem-mukaisesti. Turha surra tulevaa, jokainen päivä on omalla tavallaan hyvä päivä. Ykkösharrastukseni on lukeminen ja kirjoittaminen hyvänä kakkosena, joten eipä niitäkään kaksin harrastella.

Silti suosittelen sinulle myös ns. elävien kontaktien hankkimista vaikkapa jonkin harrastuksen kautta, samaan aikaan eläköityneistä työkavereista, tuttavista, koulukavereista. Tapaamiset ja juttutuokiot elävässä elämässä ovat kuitenkin omanlaisensa ilo.

...kylkeeni jotain epävarmaa ihmistä, joka ei osaa itse päättää mitä haluaa. Löydän helposti seuraa mistä tahansa.

Hyviä ystäviä ei koskaan ole liikaa ja niistä kannattaa pitää kiinni. Meinasin kesällä katkaista ystävyyteni lapsuusajan kaveriini epämmiellyttävän tapahtuman vuoksi.

Ystäväni soitteli minulle kotiini ja pyysi kaverikseen kesämökilleen, missä hän oli yksin.
Tarkoitus oli vähän puuhastella. Ajoin mökille 200 km ja puuhastelu alkoi heti puuvajan rakentamisella. Kahvitaukoja ei pidetty ja syömään mentiin huoltoasemalle, kumpikin maksoi oman ruokansa.
Seuraavana päivänä sama. Koko ajan ystäväni naljaili jostain ja tuntui etten osannut tehdä mitään. Niinpä kolmantena päivänä tein tekosyyn ja läksin pois.
Päätin samalla, että saa olla viimeinen kerta.

Aikaa kului kolme kuukautta ja ystäväni soitteli ja pyysi taas mökille kaverikseen. En ilennyt kieltäytyä ja nyt meillä menikin ihan hyvin ja kaunat ovat jo unohtuneet. Tosin ystäväni saituus ei ollut mihinkään kadonnut.

Hyvällä tuulella on ystäviä koska
a) hyvä tuuli "tarttuu",
b) hyvällä tuulella on kiva veneillä ja
c) hyvä tuuli raikastaa.

Otsakkeesi PETTI! Luulin sun kyselevän tätä laulua.
Ystäviä on paljonkin muttei niitä hyviä enää joitten kanssa saattoi mennä elokuviin tai ravintolaan. Tosi ystävyys säilyy läpi elämän sanotaan mutta..mutta. Liekkö tämä kiireinen aika,joka hävittää kaiken entisen. Ei muka ehitä pitään yllä yhteyksiä vaikka on näitä uusia keksintöjä jos minkälaisia.

Tuotapa on itsekin monesti miettinyt. Miettimisen jälkeen voi sanoo ettei ole kuin yksi. Tuttavia,hyvänpäivän tuttuja kylläkin moniaita. Kuinka lie kutistunut. Miten se ystävyys asia ennen mahtoi olla. En ole 60 vaan jonku verran nuoree.Naisilla kai ns. ystäviksi kutsuttuja enemmän suhteessa kuin miespuolisilla ja mikä merkitys ystävyydellä miespuolisella henkilöllä on tai tarkoittaa. Ajattelin lähinnä heillä olevan hyvä kaveri jos vastaavasti naispuolisilla ystävä. Vai miten se menee. - Tiedä häntä.

...kaksin aina kaunihimpi. Vaikka kuinka vannoisimme,että tykkäämme olla yksin ja ei tässä ystäviä tarvita, en usko sen pätevän kaikissa tilanteissa. Ihminen on sosiaalinen eläin. Ystävät ja tuttavat ovat tarpeen, kun elämä heittelee ja se heittelee itsekullakin.

Jossakin näytelmässä - taisi olla Niskavuoren Heta - piika Siipirikko sanoo, että ihmisen on nöyrryttävä vaikka aidanvitsaksi, millä ymmärrän, että kronata ei sovi vaan pare ottaa vastaan se, mikä tulee. Yhdestä riidasta tai sattuvista sanoista ei ehkä kannata heittää ystävyyden rukkasia nurkkaan.

Olen ystävieni kanssa ottanut yhteen useammankin kerran ja sopinut yhtä monta kertaa. Yksi vanha ystävä on heistä sellainen, joka on matkasta jäänyt, koska hän ei pysty antamaan anteeksi kenellekään juuri mitään. Jostakin syystä elämä on hänelle hyvin vaikeaa, kaikenlaista ikävää sattuu jatkuvasti ja toisten avun tarpeessa hän on silti. Jokainen valitkoon tiensä,sehän meille jää.

Kyllä ystävät vähenee vuosien myötä, ei voi mitään, useat löytyvät jo mullan alta.
Ensimmäiset, lapsuuden ja nuoruuden ystävät menetin jo 35 vuotta sitten kun muutin kotikonnuilta 300 kilometrin päähän. En miehen perässä vaan miestä pakoon. Uusia ystävyyssuhteita syntyi ja loppui, työ, kiireet ja oma perhe vaati veronsa.
Mieheni ei koskaan oikein suvainnut minun henkilökohtaisia ystäviä, perhetuttumme olivat kaikki lähtöisin hänen ystäväpiiristä. Omia ystäviä tapasin työn puitteissa ja silloin kun mieheni oli työmatkoilla. Meillä oli molemmilla sellainen työ, että yhteistä aikaa oli kovin vähän. Silloin kun sitä oli, vietimme aikaa mielellämme ihan kahdestaan.
Miehelläni oli neurologinen sairaus joka paheni koko ajan aiheutti lopulta dementian. Viimeiset viisi vuotta hän oli hyvin sairas ja useasti sekava, siinä vaiheessa ystävät ja tuttavat häipyivät näköpiiristä. Kyläkutsuja ei enää tullut, enkä itsekään jaksanut kutsua ja kestitä vieraita, olin niin uupunut.
Nyt mieheni kuoleman jälkeen olen yksin, yksinäiseksi en itseäni tunne. Pari hyvää ystävyyssuhdetta on säilynyt ja lapsiin läheiset välit.

Jos halua ja innostusta riittää, niin harrastusten puitteissa löytyy ystäviä, kavereita
(mm. puutarhayhdistys,kalastus jne.) tapaamiset,retket ja tekemiset piristävät ja tuovat iloa ja vaihtelua arkeen.
Kaikki on vapaaehtoista, joku ei viihdy joukoissa,jollekin se merkitsee paljonkin. Yksinolo ei aina olekaan yksinäisyyttä, vaan elpymistä kohtaamaan haasteita, ystäviä.