pilaamisesta, muuta kuin pahan mielen ex vaimolle ja lapsille? Likaisen avioeron, isättömät lapset, jopa lasten oman kodin menetyksen!? Siis paljon enemmän pahaa aikaan, kuin hyvää.
Eikä vain ex vaimolle ja lapsille, myös miehelle itselleen. Elatusmaksut, suuren ikävän lapsia kohtaan, maineen menetyksen, pitkän yhteiselämän ex vaimon kanssa, suvun hyljeksinnän, loppuelämän katkeruuden.
Ainut mikä on hyvää, on hänelle itselleen kun sai rikottua jotain sellaista, mitä itsellä ei koskaan ole ollut.
Siis mikä tuossa ns. uudessa elämässä on sitä onnea?
Mitä kolmas osapuoli
saa toisten suhteen
61
7105
Vastaukset
- aikuinen ihminen
on vastuussa vain omasta elämästään. Hänen tarkoituksensa ei ollut rikkoa teidän liittoa, hänen tarkoituksensa oli vain saada rakastamansa mies omaan elämäänsä. Valinta oli miehesi, sillä kyse oli HÄNEN elämästään ja hänen valinnoistaan. Hän ei ole vastuussa sinun elämästäsi eikä uuden naisensa elämästä, hän on vastuussa vain omista valinnoistaan ja ne valinnat sitten saattavat loukata jotakuta toista.
- jokainen omillaan
Olen täysin samaa mieltä. Aikoinaan joskus kihlattuni petti minua kaverini kanssa. Asia paljastui vasta eromme jälkeen. Kaveri ei uskaltanut puhua minulle jne, mutta minä ajattelin sen näin: En minä kaverini kanssa kihloissa ollut, ei ole hänen vikansa, jos miehestä ei ollut olemaan vain minun saikin mennä, ja onneksi olimme silloin jo eronneet, joten en ollut edes vihainen miestä kohtaan. Nauratti jopa että olivat olleet asiasta jälkeenpäin niin kauhuissaan :)
- tuntea vastuuta myös
muista ihmisistä. Niin itsekäs ei saa olla, että omilla valinnoillaan loukkaa toisia!
Onhan usein myös kyse lapsista. Onko oikeutettu että isä omilla valinnoillaan loukkaa myös omia lapsiansa? Kunhan vain isän elämä on onnellinen viis muista ja lapsista!
Kyllä täytyy osata vastata läheisistäkin ihmisistä.
Ja eihän se avioero aina ole oma valinta. Useimmiten miehellä on se uusi ihminen katsottuna. Oma valinta tarkoittaa sitä että jatkaa elämää yksin, kenenkään painostuksesta riippumatta. - satu___
jokainen omillaan kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä. Aikoinaan joskus kihlattuni petti minua kaverini kanssa. Asia paljastui vasta eromme jälkeen. Kaveri ei uskaltanut puhua minulle jne, mutta minä ajattelin sen näin: En minä kaverini kanssa kihloissa ollut, ei ole hänen vikansa, jos miehestä ei ollut olemaan vain minun saikin mennä, ja onneksi olimme silloin jo eronneet, joten en ollut edes vihainen miestä kohtaan. Nauratti jopa että olivat olleet asiasta jälkeenpäin niin kauhuissaan :)
kun ajattelee asiaa ettenpäin.Sen valinnan tekee kuitenkin aina lähtevä osapuoli.On hyvin riistävää ja raskasta elää suhteessa ,joka ei anna mitään.Raskainta siitä tekee sen ,kun huomaa ettei ole tunteita toista kohtaan enään.Kun ne tunteet on hakattu pois jatkuvalla riitelyllä ja syytöksillä.On helpompaa rakastua uudestaan.Useinkaan toinen osapuoli ei ole valmis muuttamaan itseään tai miettimään,mistä kaikki se riita johtuu.Lapset ovat aina syyttömiä.On väärin sanoa,että 3-osapuoli rikkoo idyllin.-sen tekevät aina ne kaksi jotka ovat olleet yhdessä ennen kolmatta.Ja usein puhutaan turhaan 3.sta osapuolesta.se on katkeran osapuolen luoma illuusio, tekosyy olla näkemättä omia virheitään.
- äiti minäkin
tuntea vastuuta myös kirjoitti:
muista ihmisistä. Niin itsekäs ei saa olla, että omilla valinnoillaan loukkaa toisia!
Onhan usein myös kyse lapsista. Onko oikeutettu että isä omilla valinnoillaan loukkaa myös omia lapsiansa? Kunhan vain isän elämä on onnellinen viis muista ja lapsista!
Kyllä täytyy osata vastata läheisistäkin ihmisistä.
Ja eihän se avioero aina ole oma valinta. Useimmiten miehellä on se uusi ihminen katsottuna. Oma valinta tarkoittaa sitä että jatkaa elämää yksin, kenenkään painostuksesta riippumatta.Olen samaa mieltä, että tämä "vain vastuussa omasta elämästään" on HYVIN ITSEKÄS ajattelumalli. Ja se on tänä päivänä varsin yleinen. Ja ajattelu nousee vain "tässä ja nyt" elämisestä, että aina hetki hetkeltä tehdään uusia valintoja sen perusteella, mikä itsestä tuntuu hyvältä, muista ihmisistä viis!!!
Kun oikeasti asia on niin, että myös ne aikaisemmat valinnat tulee ottaa huomioon ja kantaa niistä vastuu! Mitä aikuisen ihmisen elämää se on, että jätetään isä/äiti lapset selviämään miteen taitavat ja lähdetään "OMAN ONNEN" perään?!?!
Pikkulapset ja vielä teini-ikäisetkin kykenevät ajattelemaan ja toimimaan vain itsekkäistä lähtökohdista käsin, ei ole vielä kykyä asettua toisen ihmisen asemaan... ... Kasvakaa aikuiseksi ja kantakaa vastuunne - valintojenne mukaan siten, että huomioitte myös toiset ihmiset! - -.......
äiti minäkin kirjoitti:
Olen samaa mieltä, että tämä "vain vastuussa omasta elämästään" on HYVIN ITSEKÄS ajattelumalli. Ja se on tänä päivänä varsin yleinen. Ja ajattelu nousee vain "tässä ja nyt" elämisestä, että aina hetki hetkeltä tehdään uusia valintoja sen perusteella, mikä itsestä tuntuu hyvältä, muista ihmisistä viis!!!
Kun oikeasti asia on niin, että myös ne aikaisemmat valinnat tulee ottaa huomioon ja kantaa niistä vastuu! Mitä aikuisen ihmisen elämää se on, että jätetään isä/äiti lapset selviämään miteen taitavat ja lähdetään "OMAN ONNEN" perään?!?!
Pikkulapset ja vielä teini-ikäisetkin kykenevät ajattelemaan ja toimimaan vain itsekkäistä lähtökohdista käsin, ei ole vielä kykyä asettua toisen ihmisen asemaan... ... Kasvakaa aikuiseksi ja kantakaa vastuunne - valintojenne mukaan siten, että huomioitte myös toiset ihmiset!MYÖS OMASTA HYVIN VOINNISTA TÄYTYY HUOLEHTIA!
- taas tätä...
MINÄ, MINÄ JA MINÄ. Uskomatonta ajattelua aikuiselta ihmiseltä. Jos eron haluaa ja on niin paha olla omassa suhteessa, niin siihen pitää aikuisen pystyä ilman uutta valmiina olevaa suhdetta tai valmiiksi katsottua kohdetta. Vastuun kantaminen aikuisen tavoin lähimmäisistään taitaa sinulle olla täysin vieras ajatus. Toivottavasti koet elämässäsi joskus tilanteen, jota nyt puolustelet. Voi olla, että ajatusmaailmasi mullistuu.
- aikuinen ihminen
taas tätä... kirjoitti:
MINÄ, MINÄ JA MINÄ. Uskomatonta ajattelua aikuiselta ihmiseltä. Jos eron haluaa ja on niin paha olla omassa suhteessa, niin siihen pitää aikuisen pystyä ilman uutta valmiina olevaa suhdetta tai valmiiksi katsottua kohdetta. Vastuun kantaminen aikuisen tavoin lähimmäisistään taitaa sinulle olla täysin vieras ajatus. Toivottavasti koet elämässäsi joskus tilanteen, jota nyt puolustelet. Voi olla, että ajatusmaailmasi mullistuu.
on kykenevä tekemään valintansa niin että ottaa vastuun niistä jotka eniten tulisivat kärsimään. TIETENKIN alaikäisistä lapsista on otettava vastuu, sekä siitä mihin on itsensä johonkin sitonut. Jos siitä ei pysty ottamaan vastuuta vaan valitsee toisin, se osoittaa että ihminen ei ole tarpeeksi aikuinen ja kypsä.
Mutta kun kyse ei nyt ollut tästä valintoja tekevästä miehestä, vaan siitä toisesta naisesta ja häneen kohdistuneista syytöksistä. Mielestäni toinen nainen on täysin vailla päätösvaltaa näissä asioissa vaan valinta on yksin kahden vaiheilla olevan miehen. Ja silloin punnitaan se, miten aikuinen tämä kyseinen mies on. - näin..
satu___ kirjoitti:
kun ajattelee asiaa ettenpäin.Sen valinnan tekee kuitenkin aina lähtevä osapuoli.On hyvin riistävää ja raskasta elää suhteessa ,joka ei anna mitään.Raskainta siitä tekee sen ,kun huomaa ettei ole tunteita toista kohtaan enään.Kun ne tunteet on hakattu pois jatkuvalla riitelyllä ja syytöksillä.On helpompaa rakastua uudestaan.Useinkaan toinen osapuoli ei ole valmis muuttamaan itseään tai miettimään,mistä kaikki se riita johtuu.Lapset ovat aina syyttömiä.On väärin sanoa,että 3-osapuoli rikkoo idyllin.-sen tekevät aina ne kaksi jotka ovat olleet yhdessä ennen kolmatta.Ja usein puhutaan turhaan 3.sta osapuolesta.se on katkeran osapuolen luoma illuusio, tekosyy olla näkemättä omia virheitään.
paljon on liittoja, jotka ovat hyvässä kunnossa ennen kuin tämä kakkonen "avustaa" liiton rikkoutumisessa. Kuten täällä sataa kertaan todettu, niin syitä on monia mennä pettämään.
Kakkosella on hyvin lyhyt katsantokanto jos hän olettaa, ettei ole vastuussa omista teoistaan. Kyllä hän on osasyyllinen perheen rikkomiseen, jos tieten alkaa seurustelemaan varatun kanssa. On aivan turha pestä käsiänsä sillä verukkeella, että vastaa vain itsestään. Sillä periaatteellahan me kaikki saamme vaikka tappaa toisemme ja kenenkään ei saa välittää siitä, koska sehän tapahtui vain ja ainoastaan sen vuoksi, koska tämä toinen ajatteli vain itseään - ennustajaHjiiHoo
taas tätä... kirjoitti:
MINÄ, MINÄ JA MINÄ. Uskomatonta ajattelua aikuiselta ihmiseltä. Jos eron haluaa ja on niin paha olla omassa suhteessa, niin siihen pitää aikuisen pystyä ilman uutta valmiina olevaa suhdetta tai valmiiksi katsottua kohdetta. Vastuun kantaminen aikuisen tavoin lähimmäisistään taitaa sinulle olla täysin vieras ajatus. Toivottavasti koet elämässäsi joskus tilanteen, jota nyt puolustelet. Voi olla, että ajatusmaailmasi mullistuu.
Ja hups, älä sano voi tulla omalle kohdalle. Niin minäkin luulin. Paskakin kannetaan housuissa, kunnes se siivotaan.
- Kokenut tämän
näin.. kirjoitti:
paljon on liittoja, jotka ovat hyvässä kunnossa ennen kuin tämä kakkonen "avustaa" liiton rikkoutumisessa. Kuten täällä sataa kertaan todettu, niin syitä on monia mennä pettämään.
Kakkosella on hyvin lyhyt katsantokanto jos hän olettaa, ettei ole vastuussa omista teoistaan. Kyllä hän on osasyyllinen perheen rikkomiseen, jos tieten alkaa seurustelemaan varatun kanssa. On aivan turha pestä käsiänsä sillä verukkeella, että vastaa vain itsestään. Sillä periaatteellahan me kaikki saamme vaikka tappaa toisemme ja kenenkään ei saa välittää siitä, koska sehän tapahtui vain ja ainoastaan sen vuoksi, koska tämä toinen ajatteli vain itseäänEntäpä kun totuus toisen tilanteesta paljastuu vasta sitten kun ollaan jo tosi syvällä ja pitkällä. Itse en hoksannut aikanaan tivata tarpeeksi vastapuolen elämäntilanteesta -- sinisilmäisyyttäni. En jaksa siis kokea olevani YKSIN vastuussa tapahtuneista. Osa syyllisyydestä toki kuuluu myös minulle.
Mies yritti tosissaan palata kotiinsa, mutta vastapuolen katkeruus petturuudesta pilasi tämän. Syyllisiä siis me kaikki?? Näin itse uskon. Jakauma ehkä about Mies 70 %, vaimo 20 %, itse 10 %. Voipi olla että joku näkee tämänkin asian kovin toisessa valossa. - liiton rikkojaa
taas tätä... kirjoitti:
MINÄ, MINÄ JA MINÄ. Uskomatonta ajattelua aikuiselta ihmiseltä. Jos eron haluaa ja on niin paha olla omassa suhteessa, niin siihen pitää aikuisen pystyä ilman uutta valmiina olevaa suhdetta tai valmiiksi katsottua kohdetta. Vastuun kantaminen aikuisen tavoin lähimmäisistään taitaa sinulle olla täysin vieras ajatus. Toivottavasti koet elämässäsi joskus tilanteen, jota nyt puolustelet. Voi olla, että ajatusmaailmasi mullistuu.
puolustavat ne ihmiset, jotka itse ovat niin tehneet! Heille tapa on oikea, eikä heillä ole aikomusta katuakkaan tekosiaan, eikä sääliä lapsia, ym ym!
Ihminen, joka on noin häikäilemätön ja välinpitämätön muita ihmisä kohtaan, on kykenemätön näkemäänkään hyvän ja pahan eron! - ei kakkonen eikä ykkönen
näin.. kirjoitti:
paljon on liittoja, jotka ovat hyvässä kunnossa ennen kuin tämä kakkonen "avustaa" liiton rikkoutumisessa. Kuten täällä sataa kertaan todettu, niin syitä on monia mennä pettämään.
Kakkosella on hyvin lyhyt katsantokanto jos hän olettaa, ettei ole vastuussa omista teoistaan. Kyllä hän on osasyyllinen perheen rikkomiseen, jos tieten alkaa seurustelemaan varatun kanssa. On aivan turha pestä käsiänsä sillä verukkeella, että vastaa vain itsestään. Sillä periaatteellahan me kaikki saamme vaikka tappaa toisemme ja kenenkään ei saa välittää siitä, koska sehän tapahtui vain ja ainoastaan sen vuoksi, koska tämä toinen ajatteli vain itseäänEikö teidän katkerien ämmien päähän mene se että se teidän ihana ukkonne siihen suhteen rikkoutumiseen on syyllinen!!
Yksikään "kakkonen" ei varmasti väkisin pysty miestä teiltä kaappaamaan jos he itse eivät anna siihen mahdollisuutta.
Pitäkää sitä ihanaa herranterttuanne NIIN SAATANAN HYVÄNÄ ettei tartte itkee että joku toinen kenties voi kohdella äijäänne paremmin kuin te itse.
Kattokaa peiliin vitun luuserit! - säkkiin vaan suu kiinni!
ei kakkonen eikä ykkönen kirjoitti:
Eikö teidän katkerien ämmien päähän mene se että se teidän ihana ukkonne siihen suhteen rikkoutumiseen on syyllinen!!
Yksikään "kakkonen" ei varmasti väkisin pysty miestä teiltä kaappaamaan jos he itse eivät anna siihen mahdollisuutta.
Pitäkää sitä ihanaa herranterttuanne NIIN SAATANAN HYVÄNÄ ettei tartte itkee että joku toinen kenties voi kohdella äijäänne paremmin kuin te itse.
Kattokaa peiliin vitun luuserit!Ei olisi niin paljon surevia jätettyjä naisia ja lapsia,jos erot olisivat yhdessä tuumin. Kun joku tulee väliin, sitä on vaikea hyväksyä. Joten yrittäkään nyt katkerat epätoivoiset yksinäiset naiset ymmärtää, että asian vähättelyllä vain yritätte sivuta syyllisyytenne liittojen rikomiseen. Kun tulette sinuksi asian kanssa, elämänne helpottuu!
- Liiton rikkonut
säkkiin vaan suu kiinni! kirjoitti:
Ei olisi niin paljon surevia jätettyjä naisia ja lapsia,jos erot olisivat yhdessä tuumin. Kun joku tulee väliin, sitä on vaikea hyväksyä. Joten yrittäkään nyt katkerat epätoivoiset yksinäiset naiset ymmärtää, että asian vähättelyllä vain yritätte sivuta syyllisyytenne liittojen rikomiseen. Kun tulette sinuksi asian kanssa, elämänne helpottuu!
Itse kirjoitin tuossa ylempänä, miten olin itse aluksi tietämätön tilanteesta. Jos olisin heti tiennyt, missä mennään, olisin pistänyt hommaan stopin. Asia kuitenkin (liian pitkä tarina tähän setvennettäväksi) selvisi itselleni vasta liian myöhään.
Asia tunnustettiin vaimolle ja sitä yritettiin korjata. Mies ja minä olimme edelleen rakastuneita, mutta halusimme yrittää toimia "oikein". Vaimo ei jaksanut kuitenkaan antaa anteeksi. Tulos: aviopari, joka ei puhu toisilleen, lapset jotka pikkuhiljaa taas hyväksyvät isänsä (vaimo tietysti kertoi kaiken yksityiskohtia myöten varhaisaikuisille lapsille),mies, vaimo ja minä ilman kumppania.
Että tällainen tapaus. Mikäpä nyt sitten on vastuuni? Eli näinkin voi tapahtua vaikka yrittäisi "kantaa vastuunsa". Kannattiko uhrata rakkautemme (minä ja tämä mies) kun kuitenkaan perhe ei ole eheytynyt (tästä asiasta on jo vuosia, joten jos tilanne korjautuisi, se olisi varmasti jo korjaantunut.)
P.S. Olen normaali ja vastuuntuntoinen ihminen eikä kukaan minut tunteva voisi kuvitellakaan, että sekaantuisin toisten avioliittoon. Näin vain kuitenkin lapsellisuuksissani pääsi käymään. - .......
tuntea vastuuta myös kirjoitti:
muista ihmisistä. Niin itsekäs ei saa olla, että omilla valinnoillaan loukkaa toisia!
Onhan usein myös kyse lapsista. Onko oikeutettu että isä omilla valinnoillaan loukkaa myös omia lapsiansa? Kunhan vain isän elämä on onnellinen viis muista ja lapsista!
Kyllä täytyy osata vastata läheisistäkin ihmisistä.
Ja eihän se avioero aina ole oma valinta. Useimmiten miehellä on se uusi ihminen katsottuna. Oma valinta tarkoittaa sitä että jatkaa elämää yksin, kenenkään painostuksesta riippumatta.Koitetaan nyt ihan kumpi kuulostaa loogiselta;
Pettäjä erotessaan tekee oman valinnan valitsemalla toisen naisen ykkösen sijaan.
Toinen nainen tekee pettäjän puolesta valinnan ja laittaa avioeropaperit vireille pettäjän ja ykkösen liitosta.
Mun mielestä se on aina oma valinta; monet asiat kuten väkivalta, alkoholi, rakaudettomuus ovat vain niitä vaikuttimia ja mittoja, joilla ratkaisu tehdään. Kyllähän minäkin yleisesti päätöksiä tehdessä vertaan vaihtoehtoja ja piirrän tulevaisuuden kuvaa; olenko onnellisempi, jos kauppakassissa on ruisleipää vai sämpylöitä. - .....
liiton rikkojaa kirjoitti:
puolustavat ne ihmiset, jotka itse ovat niin tehneet! Heille tapa on oikea, eikä heillä ole aikomusta katuakkaan tekosiaan, eikä sääliä lapsia, ym ym!
Ihminen, joka on noin häikäilemätön ja välinpitämätön muita ihmisä kohtaan, on kykenemätön näkemäänkään hyvän ja pahan eron!En ole pettänyt, en ole ollut toinen nainen tai mitenkään muutenkaan kolmantena osapuolena. Petetty kylläkin. Mutta siinä olen eri mieltä, että kyllä se päävastuu on ihan sillä pettäjällä ja eroajalla. Ja siinäkin olen erimieltä, että ei saisi erota, jos liitto huono ja joku kohde valmiina. Mitä sitten pitäisi tehdä, jäädä liittoon ja sitäkautta vaikka ryhtyä pettämään sen "kohteen" kanssa? Ja onko silloinkin ero täysin tietämättömän "kohteen" syytä?
Eikö liitossa oleminen ja toisesta haaveileminen ole henkistä pettämistä? Tästä tulikin mieleen; hyväksyttekö pettämisen mielummin kuin että se mies eroaisi? Jotenkin tämä on nyt tosi ristiriitaista, koska pettämisessä erotaan aina "epärehellisesti", mutta jos puolison kiinnostus puolisoonsa loppunut tai sille löytynyt toinen potentiaalinen kohde...niin eikö juuri siinä kohtaa olisi rehellisintä erota eikä vasta sitten kun suhde virittynyt? - ykkönen, ei parempi
....... kirjoitti:
Koitetaan nyt ihan kumpi kuulostaa loogiselta;
Pettäjä erotessaan tekee oman valinnan valitsemalla toisen naisen ykkösen sijaan.
Toinen nainen tekee pettäjän puolesta valinnan ja laittaa avioeropaperit vireille pettäjän ja ykkösen liitosta.
Mun mielestä se on aina oma valinta; monet asiat kuten väkivalta, alkoholi, rakaudettomuus ovat vain niitä vaikuttimia ja mittoja, joilla ratkaisu tehdään. Kyllähän minäkin yleisesti päätöksiä tehdessä vertaan vaihtoehtoja ja piirrän tulevaisuuden kuvaa; olenko onnellisempi, jos kauppakassissa on ruisleipää vai sämpylöitä.eikä rakkaudesta valittu vaimon tilalle. Toinen nainen on aina seikkailu, halu kokeilla vierasta, henkinen roskakori tai huvittelu lelu, joka onhelpompi heittää pois kuin vaimo!
Hetken mielijohde, jolla ei ole mitään merkitystä. - .....
..... kirjoitti:
En ole pettänyt, en ole ollut toinen nainen tai mitenkään muutenkaan kolmantena osapuolena. Petetty kylläkin. Mutta siinä olen eri mieltä, että kyllä se päävastuu on ihan sillä pettäjällä ja eroajalla. Ja siinäkin olen erimieltä, että ei saisi erota, jos liitto huono ja joku kohde valmiina. Mitä sitten pitäisi tehdä, jäädä liittoon ja sitäkautta vaikka ryhtyä pettämään sen "kohteen" kanssa? Ja onko silloinkin ero täysin tietämättömän "kohteen" syytä?
Eikö liitossa oleminen ja toisesta haaveileminen ole henkistä pettämistä? Tästä tulikin mieleen; hyväksyttekö pettämisen mielummin kuin että se mies eroaisi? Jotenkin tämä on nyt tosi ristiriitaista, koska pettämisessä erotaan aina "epärehellisesti", mutta jos puolison kiinnostus puolisoonsa loppunut tai sille löytynyt toinen potentiaalinen kohde...niin eikö juuri siinä kohtaa olisi rehellisintä erota eikä vasta sitten kun suhde virittynyt?Eikö voisi joskus tapahtua niin, että erotaan huonosta suhteesta, ennen kuin viritellään selän takana jo uutta. Melkein aina erossa toisella on jo uusi kohde tiedossa. Ei siis aikuismaisesti pystytä eroamaan ja kohtaamaan eroa yksin, niin kuin tämä jätetty mies/nainen joutuu sen (ja usein yllättäin) kohtaamaan. Sännätään suoraan vaan uuteen. Ei voi ymmärtää mitä aikuista tälläisessa käytöksessä on.
- HYVÄ
äiti minäkin kirjoitti:
Olen samaa mieltä, että tämä "vain vastuussa omasta elämästään" on HYVIN ITSEKÄS ajattelumalli. Ja se on tänä päivänä varsin yleinen. Ja ajattelu nousee vain "tässä ja nyt" elämisestä, että aina hetki hetkeltä tehdään uusia valintoja sen perusteella, mikä itsestä tuntuu hyvältä, muista ihmisistä viis!!!
Kun oikeasti asia on niin, että myös ne aikaisemmat valinnat tulee ottaa huomioon ja kantaa niistä vastuu! Mitä aikuisen ihmisen elämää se on, että jätetään isä/äiti lapset selviämään miteen taitavat ja lähdetään "OMAN ONNEN" perään?!?!
Pikkulapset ja vielä teini-ikäisetkin kykenevät ajattelemaan ja toimimaan vain itsekkäistä lähtökohdista käsin, ei ole vielä kykyä asettua toisen ihmisen asemaan... ... Kasvakaa aikuiseksi ja kantakaa vastuunne - valintojenne mukaan siten, että huomioitte myös toiset ihmiset!Hyviä kirjoituksia vastuun kantamisesta. Missäköhän vaiheessa suomalaisten mieliin on kerinnyt pesiytyä niin itsekäs ajatusnalli, että elää pitäisi vain itselleen, itsestään, itseään varten. En ole sodan käynyttä sukupolvea, mutta taitaisi sirppi ja vasara liehua meidänkin linnassa, jos rintamalla olisi ajateltu vain itseään ja kannettu vastuu vain itsestään.
- ........
ykkönen, ei parempi kirjoitti:
eikä rakkaudesta valittu vaimon tilalle. Toinen nainen on aina seikkailu, halu kokeilla vierasta, henkinen roskakori tai huvittelu lelu, joka onhelpompi heittää pois kuin vaimo!
Hetken mielijohde, jolla ei ole mitään merkitystä.Niin miksi sitten kakkosen kanssa jotkut menee naimisiin ja tekee hänestä ykkösen? Äh, pettämistä vastaan olen yhtä paljon kuin muutkin, mutta tämä keskustelu nyt provoaa olemaan se vastarannan kiiski :)Kun itse olen nähnyt kuitenkin noitakin tapauksia, joissa sivusuhteesta muodostuu kunnollinen parisuhde. Inhottavaa ja kamalaahan se on, mutta niin se vain joskus on.
- nnnn66
satu___ kirjoitti:
kun ajattelee asiaa ettenpäin.Sen valinnan tekee kuitenkin aina lähtevä osapuoli.On hyvin riistävää ja raskasta elää suhteessa ,joka ei anna mitään.Raskainta siitä tekee sen ,kun huomaa ettei ole tunteita toista kohtaan enään.Kun ne tunteet on hakattu pois jatkuvalla riitelyllä ja syytöksillä.On helpompaa rakastua uudestaan.Useinkaan toinen osapuoli ei ole valmis muuttamaan itseään tai miettimään,mistä kaikki se riita johtuu.Lapset ovat aina syyttömiä.On väärin sanoa,että 3-osapuoli rikkoo idyllin.-sen tekevät aina ne kaksi jotka ovat olleet yhdessä ennen kolmatta.Ja usein puhutaan turhaan 3.sta osapuolesta.se on katkeran osapuolen luoma illuusio, tekosyy olla näkemättä omia virheitään.
Miten Satu voit jätettynä osapuolena korjata tilannetta, jollei siihen anneta mahdollisuutta. Olen siis eri mieltä kanssasi. Jollei olisi kolmatta osapuolta, jättävällä ja eroa puuhavalla hlöllä olisi kenties järkevämmät ajatukset ja sitä tärkeintä eli yritystä. Miten Satu siinä tilanteessa kukaan jaksaa/viihtii keskittyä oman liiton korjaamiseen, kun valmiina odottaa jo uusi "hoito" ja kenties ainakin omasta mielestä juuri se kaikista ihanin ja rakkain...? Kyllä se vain niin on, että kolmannen osapuolen on vain kestettävä itsesyytökset - perheen rikkoja kun on tai osallisena ainakin siihen. Itse en ikinä särkisi kenenkään perhettä. Itsepä se kolmaskin osapuolikin valintojaan tekee..eli on mahdollisuus myös kieltätyä suhteesta perheellisen kanssa. Mietihän sitä.
- minä ite
..... kirjoitti:
Eikö voisi joskus tapahtua niin, että erotaan huonosta suhteesta, ennen kuin viritellään selän takana jo uutta. Melkein aina erossa toisella on jo uusi kohde tiedossa. Ei siis aikuismaisesti pystytä eroamaan ja kohtaamaan eroa yksin, niin kuin tämä jätetty mies/nainen joutuu sen (ja usein yllättäin) kohtaamaan. Sännätään suoraan vaan uuteen. Ei voi ymmärtää mitä aikuista tälläisessa käytöksessä on.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Itse en hyväksy pettämistä, enkä selän takana hässäilyä. Täytyy sanoa, että en hirveästi arvosta ihmisiä, jotka virittelee uuden jutun ja sitten vasta kertovat sille kotona olevalle, missä mennään (jos silloinkaan). Myös tämä ns. kolmas osapuoli on mukana sopassa, tunnusti sen tällä palstalla eli ei. Tunteilleen ei voi mitään exät eikä nyxät, mutta teoilleen voi.
Luulen löytäväni itsestäni sen verran selkärankaa, etten ala suhteeseen varatun henkilön kanssa. Jos mies on minuun silmittömän rakastunut (käytännössä ihastuntu), hoitakoon ensin menneisyyden kanssa asiat kuntoon ja katsotaan sitten, miten meidän käy. Ja tuolla asioiden hoitamisella tarkoitan myös niitä asioita, jotka suhteessa menivät pieleen ja omaa osuuttaan niihin. En halua miestä, joka mitään opimatta hyppää toisesta sängystä suoraan minun sänkyyni - kenties tekemään tismalleen samat virheet.
Mutta, kukin tyylillään. Kertoohan sekin kait jotain........ - r.....
liiton rikkojaa kirjoitti:
puolustavat ne ihmiset, jotka itse ovat niin tehneet! Heille tapa on oikea, eikä heillä ole aikomusta katuakkaan tekosiaan, eikä sääliä lapsia, ym ym!
Ihminen, joka on noin häikäilemätön ja välinpitämätön muita ihmisä kohtaan, on kykenemätön näkemäänkään hyvän ja pahan eron!Kyllä kai yksinäinen nainenkin saa haluta miestä rakkaakseen. Selvää matematiikkaa on, että keski-ikäisiä vapaita,terveitä,kunnollisia,ja sisäsiisrejä irtomiehiä on paljon vähemmän kuin, vapaita irtonaisia. Uskoisin että heistäkin monet epätoivoisesti haluvat ja hakevat miestä omaksi kullakseen. Tälläisen sulottaren on usein biologisen
tarpeensa vuoksi tyydyttävä jonkun "dominantti-femalen" "mies-omaisuuteen" kun ei aikoinaan nuorena osannut päättä, ennen kuin nopeat veivät paremmat.
Siis älkää te rakkaan vaimot kiusatko liikaa sitä ukkoanne. Voi tulla syöjätär viedä sen karvoineen päivineen.
--"Aikansa ruukkukin kestää potkimisia, kunnes se särkyy".---- - tiedoksi..
Liiton rikkonut kirjoitti:
Itse kirjoitin tuossa ylempänä, miten olin itse aluksi tietämätön tilanteesta. Jos olisin heti tiennyt, missä mennään, olisin pistänyt hommaan stopin. Asia kuitenkin (liian pitkä tarina tähän setvennettäväksi) selvisi itselleni vasta liian myöhään.
Asia tunnustettiin vaimolle ja sitä yritettiin korjata. Mies ja minä olimme edelleen rakastuneita, mutta halusimme yrittää toimia "oikein". Vaimo ei jaksanut kuitenkaan antaa anteeksi. Tulos: aviopari, joka ei puhu toisilleen, lapset jotka pikkuhiljaa taas hyväksyvät isänsä (vaimo tietysti kertoi kaiken yksityiskohtia myöten varhaisaikuisille lapsille),mies, vaimo ja minä ilman kumppania.
Että tällainen tapaus. Mikäpä nyt sitten on vastuuni? Eli näinkin voi tapahtua vaikka yrittäisi "kantaa vastuunsa". Kannattiko uhrata rakkautemme (minä ja tämä mies) kun kuitenkaan perhe ei ole eheytynyt (tästä asiasta on jo vuosia, joten jos tilanne korjautuisi, se olisi varmasti jo korjaantunut.)
P.S. Olen normaali ja vastuuntuntoinen ihminen eikä kukaan minut tunteva voisi kuvitellakaan, että sekaantuisin toisten avioliittoon. Näin vain kuitenkin lapsellisuuksissani pääsi käymään.Mikäli alussa et tiennyt tämän miehen olevan varattu, niin siinä vaiheessa, kun aloitit suhteen, ei sinua voi mistään syyllistää.
Mikäli jatkoit tätä suhdetta tiedon sinulle tultua, niin siinä vaiheessa sinä syyllistyit yhtä paljon kuin tämä pettäjäkin. Vaimo ei ehkä ole mitenkään syyllinen tähän tilanteeseen. On miehiä, jotka menevät vieraisiin, vaikka kotona kaikki olisi kunnossakin.
Sinulla oli päätösvalta siinä vaiheessa, kun sait selville tämän miehen olevan varattu. Mikäli et silloin laittanut välejä poikki, osallistuit itse tieten tahtoen tämän perheen rikkoutumiseen. Siitä ei päästä mihinkään.
Aina on mahdollisuus tehdä valintoja ja mikäli tekee niitä vääriä valintoja, on ne vain tunnustettava jälkeen päin, eikä ruveta selittelemään, että itsessä ei mitään vikaa. Mikäli et heti jättänyt tätä miestä, niin et voi sanoa olevasi vastuullinen ihminen. - mies-56v
tiedoksi.. kirjoitti:
Mikäli alussa et tiennyt tämän miehen olevan varattu, niin siinä vaiheessa, kun aloitit suhteen, ei sinua voi mistään syyllistää.
Mikäli jatkoit tätä suhdetta tiedon sinulle tultua, niin siinä vaiheessa sinä syyllistyit yhtä paljon kuin tämä pettäjäkin. Vaimo ei ehkä ole mitenkään syyllinen tähän tilanteeseen. On miehiä, jotka menevät vieraisiin, vaikka kotona kaikki olisi kunnossakin.
Sinulla oli päätösvalta siinä vaiheessa, kun sait selville tämän miehen olevan varattu. Mikäli et silloin laittanut välejä poikki, osallistuit itse tieten tahtoen tämän perheen rikkoutumiseen. Siitä ei päästä mihinkään.
Aina on mahdollisuus tehdä valintoja ja mikäli tekee niitä vääriä valintoja, on ne vain tunnustettava jälkeen päin, eikä ruveta selittelemään, että itsessä ei mitään vikaa. Mikäli et heti jättänyt tätä miestä, niin et voi sanoa olevasi vastuullinen ihminen.Aika lapsellinen teoriasi on. Et ole tainnut kokea elämää juuri lainkaan kuin yhdestä näkökulmasta. Avioliittomme oli kestänyt 6 hyvää ja 6 huonompaa vuotta. Niistä kolme viimeistä oikein erittäin huonoja. Mun teki oikein pahaa mennä kotiin kun odotin mitä vaimo on taas keksinyt valittamista. Aina oli jotain riippumatta siitä olinko tehnyt jotain vai en. Kaiken keskellä tapasin ihanan naisen ja rakastuin häneen. Tapailimme satunnaisesti reilu puoli vuotta. Sitten ymmärsin että olen rakastunut. Se oli ihana ja kamala tilanne. Tiesin myös sisimmässäni että halusin erota avioliitostani. Vaimo oli uhkaillut usean vuoden ajan mutta eipä ollut eroa alkanut tosissaan järjestää. No kerroin rakkaudelleni mitä tunsin. Hän meni aivan hämilleen ja kertoi että tuntee samoin. Hänen ehdotuksestaan päätimme pitää hieman etäisyyttä toisiimme. Soittelimme satunnaisesti mutta ei tavattu. Hän sai töitä ulkomailta. Mielessäni ajattelin että se siitä. Kotiolot ei muuttunut yhtään parempaan. Se alkoi risomaan niin tosissaan että halusin eron. Vaimo keksi että mulla on toinen nainen. No ei ollut enää siinä vaiheessa. Hän laittoi nuorimman lapsenkin vakoilemaan minua uudessa asunnossani että onko merkkejä toisesta naisesta. Kun se selvisi eli lapsi itse kertoi minulle ja sanoi myös että hänestä se on ikävää, niin otin yhteyttä sossuun. Siellä oltiin ravattu muutenkin kun vaimo vaati itselleen elatusta. Vaan ei saanut. Elatussopimuksesta tuli mielestäni hyvä. Tein sen siten kun lapset halusivat. Yhteishuolto ja kohtuulliset maksut exvaimolle. No sitten kun ne keksi että exvaimo manipuloi lasta meinasi huoltajuus tulla yksin mulle, mutta kun lapset ei halunneet, se jäi näin. Exvaimo kyllä lopetti lapselliset kyttäilyt, kun kiellettiin.
Rakkauteni oli 2 vuotta ulkomailla. Palattuaan hän soitti minulle. Olin asunut yksin jo 1.5 vuotta siinä vaiheessa. Palasimme yhteen. Nyt ollaan oltu 12 vuotta yhdesä ja siitä 10 naimisissa, yksi yhteinenkin lapsi. Tiedetään molemmat että vaikka hän ei olis lähtenyt silloin ulkomaille, oltaisi kuitenkin ajauduttu yhteen. Hän ei tullut minun ja exvaimon väliin. Kyllä voi elämä olla ihmeellistä kun sen saa jakaa sellaisen kanssa joka ymmärtää ja jota ymmärtää.
Toivon itsesi kannalta että kokisit elämässäsi jotain joka avaisi silmäsi hieman laajemmalle. Mitä ilmeisemmin et voi kovin hyvin, koska noin kärkkäästi arvostelet jonkun sinulle tuntemattoman ihmisen elämää. Ehkä olet kateellinen onnellisille. Se on ikävää. - niitä elämän tosiasioitakin..
mies-56v kirjoitti:
Aika lapsellinen teoriasi on. Et ole tainnut kokea elämää juuri lainkaan kuin yhdestä näkökulmasta. Avioliittomme oli kestänyt 6 hyvää ja 6 huonompaa vuotta. Niistä kolme viimeistä oikein erittäin huonoja. Mun teki oikein pahaa mennä kotiin kun odotin mitä vaimo on taas keksinyt valittamista. Aina oli jotain riippumatta siitä olinko tehnyt jotain vai en. Kaiken keskellä tapasin ihanan naisen ja rakastuin häneen. Tapailimme satunnaisesti reilu puoli vuotta. Sitten ymmärsin että olen rakastunut. Se oli ihana ja kamala tilanne. Tiesin myös sisimmässäni että halusin erota avioliitostani. Vaimo oli uhkaillut usean vuoden ajan mutta eipä ollut eroa alkanut tosissaan järjestää. No kerroin rakkaudelleni mitä tunsin. Hän meni aivan hämilleen ja kertoi että tuntee samoin. Hänen ehdotuksestaan päätimme pitää hieman etäisyyttä toisiimme. Soittelimme satunnaisesti mutta ei tavattu. Hän sai töitä ulkomailta. Mielessäni ajattelin että se siitä. Kotiolot ei muuttunut yhtään parempaan. Se alkoi risomaan niin tosissaan että halusin eron. Vaimo keksi että mulla on toinen nainen. No ei ollut enää siinä vaiheessa. Hän laittoi nuorimman lapsenkin vakoilemaan minua uudessa asunnossani että onko merkkejä toisesta naisesta. Kun se selvisi eli lapsi itse kertoi minulle ja sanoi myös että hänestä se on ikävää, niin otin yhteyttä sossuun. Siellä oltiin ravattu muutenkin kun vaimo vaati itselleen elatusta. Vaan ei saanut. Elatussopimuksesta tuli mielestäni hyvä. Tein sen siten kun lapset halusivat. Yhteishuolto ja kohtuulliset maksut exvaimolle. No sitten kun ne keksi että exvaimo manipuloi lasta meinasi huoltajuus tulla yksin mulle, mutta kun lapset ei halunneet, se jäi näin. Exvaimo kyllä lopetti lapselliset kyttäilyt, kun kiellettiin.
Rakkauteni oli 2 vuotta ulkomailla. Palattuaan hän soitti minulle. Olin asunut yksin jo 1.5 vuotta siinä vaiheessa. Palasimme yhteen. Nyt ollaan oltu 12 vuotta yhdesä ja siitä 10 naimisissa, yksi yhteinenkin lapsi. Tiedetään molemmat että vaikka hän ei olis lähtenyt silloin ulkomaille, oltaisi kuitenkin ajauduttu yhteen. Hän ei tullut minun ja exvaimon väliin. Kyllä voi elämä olla ihmeellistä kun sen saa jakaa sellaisen kanssa joka ymmärtää ja jota ymmärtää.
Toivon itsesi kannalta että kokisit elämässäsi jotain joka avaisi silmäsi hieman laajemmalle. Mitä ilmeisemmin et voi kovin hyvin, koska noin kärkkäästi arvostelet jonkun sinulle tuntemattoman ihmisen elämää. Ehkä olet kateellinen onnellisille. Se on ikävää.Ihana kuulla onnellinen tarina. Se mistä kirjoitit, on aivan totta. Syy eroon on yleensä aina avioliitossa. Eihän kukaan kolmas osapuoli saa hyvää avioliittoa rikottua.. sellaiset tarinat on enemminkin jenkkileffoista. Tarinasi on todellisuutta. Kiva, kun kerroit sen. Ehkä katkerat jätetyt naiset alkavat miettiä omaa avioliiton aikana ollutta käytöstään toisin. Onnellista jatkoa sinulle!
- näin paljon eroja!
niitä elämän tosiasioitakin.. kirjoitti:
Ihana kuulla onnellinen tarina. Se mistä kirjoitit, on aivan totta. Syy eroon on yleensä aina avioliitossa. Eihän kukaan kolmas osapuoli saa hyvää avioliittoa rikottua.. sellaiset tarinat on enemminkin jenkkileffoista. Tarinasi on todellisuutta. Kiva, kun kerroit sen. Ehkä katkerat jätetyt naiset alkavat miettiä omaa avioliiton aikana ollutta käytöstään toisin. Onnellista jatkoa sinulle!
Yli puolet eroista on aivan varmasti kolmannen syy. Jos alkaa seurustelemaan varatun kanssa, ja tietää sen, niin ei siitä voi syyttää vaimoa! Kyllä se on aika avuttomassa tilanteessa sillon, jos ulkopuolelta hyökätään ja mie on niin vietävissä, että haluaa monta naista yhtä aikaa.
Kunnollisia miehiä on mutta niin harvassa niin harvassa, että minäkään en tunne yhtään.
Kolmas jos ymmärtäisi toisten avioliiton merkityksen, erot vähenisivät, mutta heillä on vain aina omat pyrkimyksensä etusijalla. - täbätäbä
näin paljon eroja! kirjoitti:
Yli puolet eroista on aivan varmasti kolmannen syy. Jos alkaa seurustelemaan varatun kanssa, ja tietää sen, niin ei siitä voi syyttää vaimoa! Kyllä se on aika avuttomassa tilanteessa sillon, jos ulkopuolelta hyökätään ja mie on niin vietävissä, että haluaa monta naista yhtä aikaa.
Kunnollisia miehiä on mutta niin harvassa niin harvassa, että minäkään en tunne yhtään.
Kolmas jos ymmärtäisi toisten avioliiton merkityksen, erot vähenisivät, mutta heillä on vain aina omat pyrkimyksensä etusijalla.Erinomainen oivallus. Sinä saatat olla täysin kolmansien vietävissä, eli jos joku päättää rikkoa avioliittosi alkaakseen elää sinun kanssasi, se onnistuu. Eihän sillä ole merkitystä rakastatko puolisoasi ja haluatko elää juuri hänen kanssaan. Kun joku muu haluaa sinut, sinä lähdet. Herttaista. Aivan kuin prinssi saapuisi pelastamaan prinsessan... Oikeesti, onkohan täällä edes aikuisia ihmisiä kirjoittelemassa avioliitoista ja eroista... epäilen vahvasti että lapset pelleilevät.
- ajatelleet tätä puolta
täbätäbä kirjoitti:
Erinomainen oivallus. Sinä saatat olla täysin kolmansien vietävissä, eli jos joku päättää rikkoa avioliittosi alkaakseen elää sinun kanssasi, se onnistuu. Eihän sillä ole merkitystä rakastatko puolisoasi ja haluatko elää juuri hänen kanssaan. Kun joku muu haluaa sinut, sinä lähdet. Herttaista. Aivan kuin prinssi saapuisi pelastamaan prinsessan... Oikeesti, onkohan täällä edes aikuisia ihmisiä kirjoittelemassa avioliitoista ja eroista... epäilen vahvasti että lapset pelleilevät.
tästä kolmoisdraamasta: Mitä, jos se suhteen ulkopuolinen onkin hyvä, sopiva ja järkeenmenevä syy avioerolle? Siis tilanteessa, jossa puoliso ei halua, uskalla tai ei osaa kertoa todellista syytä siihen miksi avioliitto hänen mielestään on loppu. Helppo selitys, jonka jokainen ymmärtää. Miehellä on toinen nainen. Ei tarvitse kenellekään sen kummemminen selvitellä miksi erottiin. Ja "pettäjä" kantaa syyllisyyden ja "petetty" saa velloa syyttömän uhrin asemassa sukulaisten ja ystävien säestämänä.
Näin ainakin niissä tapauksissa, joissa se uusi suhde ei sitten jatkukaan eron jälkeen kovin pitkään. Todelliset rakastumiset on sitten eri asia kuten edellinen mieskirjoittajakin (m56) kertoi. - ,,,-
ajatelleet tätä puolta kirjoitti:
tästä kolmoisdraamasta: Mitä, jos se suhteen ulkopuolinen onkin hyvä, sopiva ja järkeenmenevä syy avioerolle? Siis tilanteessa, jossa puoliso ei halua, uskalla tai ei osaa kertoa todellista syytä siihen miksi avioliitto hänen mielestään on loppu. Helppo selitys, jonka jokainen ymmärtää. Miehellä on toinen nainen. Ei tarvitse kenellekään sen kummemminen selvitellä miksi erottiin. Ja "pettäjä" kantaa syyllisyyden ja "petetty" saa velloa syyttömän uhrin asemassa sukulaisten ja ystävien säestämänä.
Näin ainakin niissä tapauksissa, joissa se uusi suhde ei sitten jatkukaan eron jälkeen kovin pitkään. Todelliset rakastumiset on sitten eri asia kuten edellinen mieskirjoittajakin (m56) kertoi.Kirjoitit:
"Mitä, jos se suhteen ulkopuolinen onkin hyvä, sopiva ja järkeenmenevä syy avioerolle? "
Tarkoititko kenties sanan "syy" tilalla sanaa "keino"..? Syy eroon on mikä on, konsteja on monia.
On hyvin mahdollista, että avioliitossa läheisyyttä ja hyväksyntää ei ole ollut aikoihin. Moneille ihmisille on hyvin tavallista, että kuitenkin toisen ihmisen läheisyys, lämpö ja ymmärrys ovat tärkeitä asioita. Se, että voi jonkun kanssa hymyillä ja nauttia elämästä. Sitten kohdalle osuu jossain täysin yllättäen sellainen ihminen jonka kanssa on hyvä olla. Onko se rakkautta? Ihastusta? Kuka tietää. Ehkä se selviää ihastuneellekin vasta myöhemmin, ettei ollutkaan rakkautta. Tai sitten on.
Joka tapauksessa avioliiton "rakkaus" ja läheisyys on ollut kuolleena aikoja sitten, joten uusi läheisyys on helppo päästää sisään. Uusi ei ole eron syy, vaan eräs keino antaa voimia eroon. Jotkut eivät surkeudessaan (kuten minä) enää jaksanut edes taistella oman hyvinvoinnin eteen, vaan jatkavat vain ikävissä kotioloissa roikkumista, juoksee minne puoliso käskee ja kuuntelee nuhteita ja valitusta. Mutta kun jostain ilmestyy jokin syy elää, saa myös voimia taisteluun. Ensin taistelin sen eteen saisiko kotioloja mitenkkään myönteisemmiksi, ja kun tie oli pystyssä jo pelkästä ehdotuksesta, vähitellen jaksoin aloittaa eroprosessin.
Elämä on - - ihmeellistä.
- eronnut mies
Jos pilaat oman avioliittosi, ei siihen ole kolmas osapuoli syyllinen (häntäheikin ottaminenkin on oma valinta). Naiset kuvittelevat itsensä tasa-arvoisiksi, biologiset vietit kuitenkin vievät voiton. Ajatteleva yksilö kykenee tasa-arvoon ja toisten ihmisten oikeaan huomioimiseen. Koettakaas seuraavaa (pystyttekö?): toinen tekee väärin mielestäni, mitä minä olen tehnyt väärin aiemmin, johtuuko toisen väärä teko minun vääristä/epäsopivista toimintatavoista? Jaettu syyllisyys ja anteeksianto.
Testosteroni saa miehet joustaviksi, miksi monien naisten pitää ajaa omat mielipiteensä läpi kerta toisensa jälkeen. Sehän on hyväksikäyttöä. Joustamatonta miestä ei kannatakkaan ottaa, sillä on testosterinivajaus, joka voi johtaa huonoon seisokkiin. Biologisesti ajatellen mies joustaa asioissa noin neljä vuotta.
Sopimiseen tarvitaan molempia osapuolia. Aito vuorovaikutteinen keskustelu on ainut oikea tapa sovitella. Molemmat esittää toiveensa, toisen toiveita ei arvostella. Molemmat esittää perustelunsa, perusteluja ei arvostella. Molemmat miettii mistä voi tinkiä. Mikä on yhteinen päämäärä?
Naiset teille tiedoksi: Jos käytätte "sopimukseen"
biologista yliotetta aidon keskustelu sopimisen sijaan. Niin pitkällä aikavälillä ei oikeaa sopimista varsinaisessa asiassa ole tapahtunut vaan olette silloin "luoneet sopimuksen" biologisen mallin hyväksymisestä. Olette luoneet piilotajuisen sopimuksen, että biologian ohjeiden seuraaminen on ok!
Keskustelkaa oikeasti ja alkakaa ajatteleen itsestänne, että voin minäkin olla väärässä. Muut ihmiset voivat olla oikeassa, vaikka se ei heti siltä tuntuiskaan. Asioista täytyy keskustella toisen olemassaolo hyväksyen.
Tietenkin voitte jatkaa ajatteleen, että ihminen on vieläkin kehittymätön elukka. Mutta muistakaa että nainenkin on ihminen.
Tässä faktat:
Useimmilla lajeilla naaras valitsee uroksen.
Urokset ovat tarjolla "kaikille" naaraille.
Ulkoiset ominaisuudet ovat biologisia valintaperusteita.
Ulkoisia ominaisuuksia ovat ulkonäkö, pituus, fyysinen kunto, haju ja ääni.- Yksi mikrosiru
Perheestä vastuu annettiin alunpitäen miehelle. Mies luotiin ensin ja nainen miehelle avuksi. Johtajat joutuvat ottamaan vatuun. Sorry, jos et ole tätä ymmärtänyt.
- uskomies
Yksi mikrosiru kirjoitti:
Perheestä vastuu annettiin alunpitäen miehelle. Mies luotiin ensin ja nainen miehelle avuksi. Johtajat joutuvat ottamaan vatuun. Sorry, jos et ole tätä ymmärtänyt.
Löytyi ensimmäinen nainen mun mieleeni. Tollasta jos ois enempi, niin parisuhteissa ei ois mitään ongelmii.
- Yksi mikrosiru
uskomies kirjoitti:
Löytyi ensimmäinen nainen mun mieleeni. Tollasta jos ois enempi, niin parisuhteissa ei ois mitään ongelmii.
Opettelen nyt näitä elämän lainalaisuuksia. Näin se kuitenkin menee.
- tutustu itseesi
Tällainen kahdenvälisen suhteen ulkopuolisen henkilön "mystisen toisen naisen" syyttely on liian helppo ratkaisu. Mieti omaa osuuttasi suhteenne pitkään kestäneeseen toimimattomuteen ja puolison lähtöön. Kohtaa oma epätäydellisyytesi ja virheesi äläkä jää ikuiseen uhrin asemaan katkeroitumaan. Sillä asenteella et auta ketään, kaikkein vähiten itseäsi. Mies lähti toisen naisen matkaan ja that's it. Sille et enää mitään voi. Se, mille jotain voit, on oma elämäsi tästä eteenpäin. Lasten elämästä päätätte edelleen isänä ja äitinä yhdessä.
- ei liitto kaatua siihen
vaan aina siihen on syy myös kolmannessa osapuolessa.
- syyllinen esiin!
ei liitto kaatua siihen kirjoitti:
vaan aina siihen on syy myös kolmannessa osapuolessa.
Niinhän se menee, että syyllinen täytyy aina löytyä ja mieluiten oman itsen ulkopuolelta. Se on helpoin ja yksinkertaisin selitys.
Mutta kuten sanottua, oma elämä omiin käsiin ja omat virheet rehelliseen itsetarkasteluun. Ei sitten tarvitse näillä palstoilla kerjätä ja kalastella myötätuntoa, että jaksaisi omassa itsesäälissään ja katkeruudessaan piehtaroida loputtomasti.
Pikkusen nyt reippautta peliin arvon "petetyt naiset". - hamua toisten ukkoja
ei liitto kaatua siihen kirjoitti:
vaan aina siihen on syy myös kolmannessa osapuolessa.
niin ei olisi erojakaan näin paljon. Syy löytyy aina ulkopuolisessa! Katsokaa totuutta silmiin, ja myöntäkää, että nykyisin kolmas on useamman eron syy!
- oikeassa...
hamua toisten ukkoja kirjoitti:
niin ei olisi erojakaan näin paljon. Syy löytyy aina ulkopuolisessa! Katsokaa totuutta silmiin, ja myöntäkää, että nykyisin kolmas on useamman eron syy!
Kyllä, juuri näin se on. Turha aina etsiä syyllistä siitä jätetystä osapuolesta.
oikeassa... kirjoitti:
Kyllä, juuri näin se on. Turha aina etsiä syyllistä siitä jätetystä osapuolesta.
Niin eiköhän se mies/vaimo kuka päätti jättää "rakkaan" aviopulisonsa ja valitsi toisen, ole eniten syyllinen ja vastuussa päätöksestään?
- Turhan ehdoton näkökulma
hamua toisten ukkoja kirjoitti:
niin ei olisi erojakaan näin paljon. Syy löytyy aina ulkopuolisessa! Katsokaa totuutta silmiin, ja myöntäkää, että nykyisin kolmas on useamman eron syy!
Kolmas osapuoli on varmasti osasyy moneen eroon, mutta hullua
väittää että syy löytyy AINA ulkopuolisesta.
On varmasti paljon vaimoja, jotka joutuvat kokemaan eron
ilman omaa syytään, mutta kyllä silloinkin osasyy on
siinä miehessä. Kyllä mies on se, joka lopulta päättää
lähteä. Ei mies ole mikään tahdoton ja ajattelukyvytön
raukka, joka vain tekee mitä kolmas osapuoli haluaa.
Entäs ne vaimot sitten? Eivät kaikki ole mitään unelmavaimoja,
vaikka eräät keskustelijat yrittävätkin tehdä kaikista
eronneista vaimoista jonkinlaisia marttyyreita.
Otetaan nyt vaikka oikein ääriesimerkki: Vaimo käyttäytyy
miestään kohtaan kotona kylmästi ja tappelu on jatkuvaa.
Vaimo syyttää miestä kaikesta, käyttää miestä kohtaan
henkistä ja ehkä fyysistäkin väkivaltaa. Sitten kun mies
saa tarpeekseen ja päättää lähteä, niin muuttuuko vaimo
yhtäkkiä joksikin pirun pyhimykseksi, joka ei ollut millään
tavoin syyllinen miehen lähtöön? Pitäisikö miehen ottaa
vain kaikki paska niskaansa vaimolta, ettei vain muutu hirviömieheksi,
joka jätti viattoman vaimonsa? - samaa
M36 kirjoitti:
Niin eiköhän se mies/vaimo kuka päätti jättää "rakkaan" aviopulisonsa ja valitsi toisen, ole eniten syyllinen ja vastuussa päätöksestään?
mieltä kanssasi !
- minäkin erosin jokin
aika sitten ja tajusin heti eron jossain vaiheessa , että sieltä tulee neuvoja niinikään toiselta naiselta, joka oli just käynyt eronsa läpi, jos on vieläkään.
Ikävä kyllä tuolla naisella on kolme lasta, ei ne minnekkään häviä ,isä Ikävä? .Ei tunnusta itse hävinneensä toiselle naiselle. Ja miksi, kun sattuu olemaan niin pieni kaupunki, että naapuritkin tuntee asiat paremmin kuin itse.
Nooo, meillä lasahti ero.
Ja eronnut mies taas on niin omnnellinen kuin olla voi? Miksei voisi? Niinkauan kuin sitä kestää? Antaa olla! - kummastuttaa
aina se, että aina pitäisi laittaa muut itsensä edelle, itseään ei saisi ajatella ollenkaan. Tavallaan olen samaa mieltä, mutta... Jäädään huonoon suhteeseen lasten ja puolison takia, kun on vihkivalassakin tullut luvattua. Entäpä sitten kun ne maailman ihanimmat lapset mahdollisesti joskus ovat samassa tilanteessa? Neuvotteko kultamurusia kärsimään tekemästään "huonosta" valinnasta, koska niin tekin teitte ja niin nyt vaan kuuluu tehdä? Kärsi, niin minäkin tein vuoksesi...
- se toinen nainen
voi sanoa mikä on huono suhde ja ikä hyvä??
Niin paitsi että kun ottaa sen naimisissa olevan miehen niin siitä tulee hyvä, ja se entinen miehen liitto oli huono???
Miksä muuttaa uuden naisen myötä mihen elämän paremmaksi. Ilman lapsiakin, omia lapsia?
Kuin moni mies voi sanoa, ettei ollut onnillinen vaimon ja heidän yhteisten lasten kanssa, mutta heti kun tuli uusi nainen, hänenkin elämä on onnellisempi??
Aika julma mies, miten pytyä uuteen suhteeseen, jos omistaan ajattelee noin? - selvin päin???
se toinen nainen kirjoitti:
voi sanoa mikä on huono suhde ja ikä hyvä??
Niin paitsi että kun ottaa sen naimisissa olevan miehen niin siitä tulee hyvä, ja se entinen miehen liitto oli huono???
Miksä muuttaa uuden naisen myötä mihen elämän paremmaksi. Ilman lapsiakin, omia lapsia?
Kuin moni mies voi sanoa, ettei ollut onnillinen vaimon ja heidän yhteisten lasten kanssa, mutta heti kun tuli uusi nainen, hänenkin elämä on onnellisempi??
Aika julma mies, miten pytyä uuteen suhteeseen, jos omistaan ajattelee noin?olin muuten eronnut nainen... Vastauksesta päätellen sikamies! Huonon valinnan ja päätöksen vastaajan mielestä kaiketi kuitenkin tehnyt. No joo, elän kuitenkin päätöksistäni tyytyväisenä elämääni lasten kanssa...
- sssdf
se toinen nainen kirjoitti:
voi sanoa mikä on huono suhde ja ikä hyvä??
Niin paitsi että kun ottaa sen naimisissa olevan miehen niin siitä tulee hyvä, ja se entinen miehen liitto oli huono???
Miksä muuttaa uuden naisen myötä mihen elämän paremmaksi. Ilman lapsiakin, omia lapsia?
Kuin moni mies voi sanoa, ettei ollut onnillinen vaimon ja heidän yhteisten lasten kanssa, mutta heti kun tuli uusi nainen, hänenkin elämä on onnellisempi??
Aika julma mies, miten pytyä uuteen suhteeseen, jos omistaan ajattelee noin?Jokainen ihminen on erilainen, ja siten myös jokainen suhde on erilainen. Jos ensimmäisen puolison kanssa elämä on muuttunut helvetiksi, ei ole mirtään syytä epäillä, etteikö elämä jonkun toisen kanssa voisi onnistua. "Vika" avioliiton rikkoutumiseen on siis avioparissa - ei kolmansissa tai kuudensissa ihmisissä.
Aloittaja on taas joku katkertoitunut jätetty, joka ei ole nähnyt nenäänsä pidemmälle enää vuosiin. - asiaa..
sssdf kirjoitti:
Jokainen ihminen on erilainen, ja siten myös jokainen suhde on erilainen. Jos ensimmäisen puolison kanssa elämä on muuttunut helvetiksi, ei ole mirtään syytä epäillä, etteikö elämä jonkun toisen kanssa voisi onnistua. "Vika" avioliiton rikkoutumiseen on siis avioparissa - ei kolmansissa tai kuudensissa ihmisissä.
Aloittaja on taas joku katkertoitunut jätetty, joka ei ole nähnyt nenäänsä pidemmälle enää vuosiin.Kiva, että täällä on jotain täysijärkisiäkin!
- jätetty
kolmannen osapuolen astuttua kuvioihin mutta olen myös itse ollut se kolmas osapuoli.
Erosin noin vuosi sitten tai tarkemmin sanottua mieheni erosi minusta löydettyään uuden huuman 14 vuoden yhdessäolomme jälkeen. Avioliittomme oli mielestäni hyvä. Viihdyimme, rakastimme ja kunnioitimme toisiamme mutta se ei riittänyt hänelle - huuma puuttui eli arki astui kuvioon. Ja samaan aikaan astui kolmas osapuoli kuvioon. En minä voi tuota toista naista syyttää mieheni viettelemisestä. Ei häntä kukaan siihen pakottanut. Hän itse - aikuinen mies teki oman valintansa. Toivon vaan, että hän osaa toimia uudessa suhteessaan erilailla, kun se alkuhuuma on ohi ja arki alkaa siinäkin parisuhteessa.
Kirjoitin alussa, että olen myös itse ollut kolmas osapuoli. Avioeron jälkeen minulla oli suhde naimisissa olevaan mieheen sillä erotuksella, että en koskaan halunnut hänen eroavan vaimostaan enkä perheestään. Hänen vaimonsa ei koskaan tule tietämään miehensä syrjähypystä mikäli se minusta riippuu. Se miksi ryhdyin tällaiseen peliin on erittäin hyvä kysymys, enkä varmaan osaa siihen itsekään vastata. Ehkä se oli avioeron syytä. Oli hurmaavaa huomata, että kelpaa niin fiksulle miehelle, oli ihanaa saada huomiota, jännitystä elämään,viihdyimme loistavasti yhdessä. Ainoana erona oman mieheni toiseen naiseen oli se, että en koskaan enkä ikinä olisi antanut hänen rikkoa avioliittoaan minun takiani. Minulle riitti se hetkellinen onni. Ikäänkuin lainasin häntä hetken. Ehkä se oli oman itsetunnon nostamista, ehkä myös miehelle samoin..en tiedä...
Mutta sen tiedän, ettei elämässä ole vain yhtä oikeaa ihmistä. Voi olla monta sopivaa - ainut ongelma on se milloin ja missä elämäntilanteessa heihin törmää. Ja jos hetki on väärä, on ymmärrettävä luovuttaa. Ketään ei saa loukata antamalla aihetta avioeroon. Toisten ihmisten puolesta emme voi elää emmekä tuomita heitä mutta voimme elää niin, että voimme katsoa itseämme ylpeänä peilistä. Itse tiedän tehneeni väärin mutta tiedän myös sen, etten toiste hairahdu toisen omaan.Peli on kyettävä viheltämään poikki ajoissa.
Kuitenkin jossain syvällä sisimmissäni olen onnellinen, että sain tutustua tähän hienoon mieheen ja toivon täydestä sydämestäni, että hän saa oman avioliittonsa kuntoon ja voi elää onnellista elämään perheensä kanssa.- saman kokenut
Hei,
kirjoitit kuin palan omasta elämästäni. Minun mieheni jätti minut toisen naisen takia. Hyppäsi vauhdista uuden mukaan, enkä minä edes älynnyt, että meillä menee huonosti.
Puoli vuotta tästä tapasin miehen, jonka kans tulimme äärimmäisen hyvin juttuun. Ihastuin, pakko myöntää, vaikka alusta alkaen tiesin hänet varatuksi. Luulen, että hän oli minulle laastari ja minä hänelle "eräänlainen unelma". Koko pienen seikkailumme ajan, pyysin häntä hoitamaan omaa parisuhdettaan, enkä missään tapauksessa toivonut hänen eroavan takiani. Suhteemme kesti aikansa, kunnes minä sen lopetin. Mies on edelleen avioliitossaan ja me olemme erittäin hyviä ystäviä. Enempää en häneltä haluakaan. Edelleen juttelen hänen kanssaan heidän suhteesta ja yritän vääntää rautalangasta, miksi hänen vaimonsa niin tai näin :D.
Minäkään en aio enää varattuun haksahtaa. En edes ole haku päällä, tulee jos on tullakseen. Täytyy vaan sanoa, että yllättävän paljon on miehiä, jotka mukaansa haluaisivat, mutta minä komennan reippaasti oman vaimon viereen ja hoitamaan omaa parisuhdettaan. Jo eronneet ovat sitten asia erikseen.
- Petetty minäkin
voivat rikkoa vihkivalansa ja pettää kumppaniaan. On helppo syyttää ulkopuolista, koska silloin ei tarvitse nähdä omassa suhteessaan mitään vikaa. Niin itsekin tein pitkään, sillä se on kriisitilanteessa hyvä puolustusmekanismi. Ajan kuluessa silmät aukenevat näkemään asiaa laajemmaltikin.
Toisaalta en minäkään ymmärrä niitä naisia ja miehiä, jotka sekaantuvat varattuun, vaikkeivat liiton rikkoutumisesta vastuuta voikaan ottaa. Sellaislla ihmisillä ei voi olla moraalia tai selkärankaa. Mutta siitä huolimatta: avioeropaperin voi kirjoittaa vain ja ainoastaan aviossaolevat, eivät nämä "kakkoset". - eronnut kakkonen
Luin tän viestiketjun läpi ja on pakko ja surullinen naisena todeta et missä naiset on se teidän ylpeytenne? Koska pettäminen miehen tai naisen puolelta näyttää olevan arkipäivää niin älkää siskot hyvät alentuko parkumiseen ja roikkumiseen. Elämämme täällä on kuitenkin melko lyhyt joten nosta pää pystyn ja ajattele omaa hyvinvointiasi. Olit sitten ykkönen tai kakkonen niin miksi tuhlaat aikaasi ja mielenterveyttäsi pohtiaksesi jonkun vieraan ihmisen ajatuksia ja ongelmia?? Käytä sekin aika itseesi ja mahd. lapsiisi. Lopputulos on takuulla parempi kuin itsesäälissä kieriskely!
Tsemmppiä siskot!- mies naimisissa vai ei
aina kun mielenkiintoinen mies tulee vastaan olen seurusteluun valmis. Ei siinä surra vaimoja ja lapsia, vaan sillon mennään täysillä. Ja valinta on, mies joko jättää exänsä ja lapsensa ja ottaa minut tai sitten se loppuu tykkänään!
- Vastuuton ihminen?
mies naimisissa vai ei kirjoitti:
aina kun mielenkiintoinen mies tulee vastaan olen seurusteluun valmis. Ei siinä surra vaimoja ja lapsia, vaan sillon mennään täysillä. Ja valinta on, mies joko jättää exänsä ja lapsensa ja ottaa minut tai sitten se loppuu tykkänään!
No tuo kuulostaa kyllä melko itsekkäältä ajattelutavalta,
jos tosissasi kirjoitit. Oikeastaan lapsellisen ja vastuuttoman
ihmisen kirjoitukselta.
Jos törmää jossain mieheen ja näet että miehellä on sormus sormessa,
niin ei itseään kunnioittava ihminen kyllä ala häntä heti
tosissaan iskemään ja flirttaamaan. On vähän eri suhde ajautua
siihen vähitellen tai sen takia että mies ei kerro olevansa
varattu, kuin alkaa heti iskemään varatuksi tietämäänsä
miestä. - varmaan aihetta
Vastuuton ihminen? kirjoitti:
No tuo kuulostaa kyllä melko itsekkäältä ajattelutavalta,
jos tosissasi kirjoitit. Oikeastaan lapsellisen ja vastuuttoman
ihmisen kirjoitukselta.
Jos törmää jossain mieheen ja näet että miehellä on sormus sormessa,
niin ei itseään kunnioittava ihminen kyllä ala häntä heti
tosissaan iskemään ja flirttaamaan. On vähän eri suhde ajautua
siihen vähitellen tai sen takia että mies ei kerro olevansa
varattu, kuin alkaa heti iskemään varatuksi tietämäänsä
miestä.erottaa ainakin pari asiaa toisistaan: Nämä tyypit, jotka kalastelee miehiä sieltä täältä välittämättä omien sanojensa mukaan siitä onko toinen aviossa vai ei - siis miestenmetsästäjät. Sitten on se toinen naisporukka, joka ei erityisemmin kalastele ketään, mutta jonka eteen elämä heittää miehen jonka siviilisääty sillä hetkellä sattuu olemaan avioliitto. Siinä käy usein niin, että se on mies joka on aktiivinen osapuoli.
- ??????
jos joku käskee? Eli eiköhän pettäjä itse kanna vastuun teoistaan. Houkutuksia maailma tarjoaa sylin täydeltä, sille emme voi mitään. Puolisoilla on vastuu ja velvollisuus vaalia suhdetta aviopuolisoonsa ja torjua näitä ulkopuolelta tulevia uhkia.
Minulle on tarjottu monta kertaa mahdollisuutta aloittaa suhde, sillä ainahan niitä ilolintusia riittää. En ole suostunut, en edes suhteen oltua alamäessä, sillä rakastan puolisoani enkä halua satuttaa häntä. Puolison tunteiden kunnioittaminen on minun tehtäväni, ei kenenkään ulkopuolisen, sillä minunhan valinta viime kädessä on. - she a bird
kas kun sen vanhan akan kanssa elämä jyllää samaa tuttua latua ja ollaan sokeita ettei oikein tiedetä minnepäin suunnataan ja miten korjataan omaa avioliittoa.
Sukset ristiin ja pyryyn lumihankeen ja suunnasta ei tietoa ja silloin astuu kuvioon tasan tarkkaan kolmas osapuoli nainen ja minun tapauksessa astui molemmille samaan aikaan se kolmas osapuoli, mulle mies ja miehelle nainen.
Mies oli äimänkäkenä kun ilmoitin, että joo ero sopii mene pois vaan sen naisen luo. Minä kerään romuni ja häivyn.
Meillä ei ole lapsia, helppokos on häipyä, ainakin mulla.
No ukko otti akan jolla on edellisestä liitosta kolme lasta.
Siinäkö on sen liiton onni ja autuus... Vastauksena viimeisenä olevaan kysymykseesi...
Minä se vaan mietin kuinka kauan riemua siinä liitossa riittää ja voihan olla että ovat onnellisia elämänsä loppuun asti ja minä olen tällä hetkellä yksin asuva ja suunnittelen sitä sun tätä ja ystävät on palanneet ja voin sanoa, että ryömittyäni aikani itsesäälissä ja voihkeessa ( joutuu siihen vaikka ei haluaisi), olen onnellinen.
Soitin juri äidille ja suunnittelimme päivällistä, jonka sitten nautimme uuden miesystäväni ja sukulaisteni kanssa piirissä pyörien heikunkeikun.- Nyt onnellinen
On aivan väärin syyttää jokaisessa tapauksessa sitä kolmatta osapuolta. On totta, että on olemassa varmaan tällaisia "ihmissyöjiä", jotka eivät ajattele muuta kuin sen hetken hyvää oloa, eikä heillä ole tarkoitustakaan ajatella tulevaisuutta kanssasi. Ovat kuitenkin valmiita hyppäämään keskelle aviossa olevan miehen elämää..
Mutta on myös oikeasti tapauksia, joissa kolmas osapuoli ei ole mikään kolmas osapuoli sanan siinä merkityksessä vaan onkin se oikea. Itselleni kävi nimittäin näin. Olin naimissa ja meillä oli pieni lapsi. Avioliittomme oli ollut yhtä tappelua ja syyttämistä jo useamman vuoden ajan eikä lapsikaan tätä muuttanut miksikään. En kadu hetkeään pientä ihanaa poikaani, mutta sen voin kaikille sanoa, että jos asioita ei oikeasti saa korjattua, on "huonossa" suhteessa turha roikkua ja ajatella, että eihän tässä voi itsekeskeisesti toimia ja jättää toista. Täällä eletään vain kerran, joten omaa itseensä saa ja pitääkin ajatella. Eikä lapselle tee hyvää kasvaa riitojen keskellä.
Minun tarinani jatkui niin, etten osannut lopettaa suhdettamme. Jotenkin sitä ajatteli, että olen varmaan ansainnut tällaisen elämän. Mitään avioliittoa ei moneen vuoteen ollut ollut. Olimme keskustelleet ongelmistamme moneen kertaan ja aina välillä asiat paranivat, mutta hetken päästä palasivat ennalleen ellei jopa pahemmaksikin. Eihän kukaan voi jaksaa ainaista syyttämistä ja huutamista! Eli mitään ratkaisua yhteiselollemme ei todellakaan ollut. Elimme täysin omia elämiämme, mutta kuitenkin vielä saman katon alla. Tapasin sitten henkilön, joka sai minut tuntemaan joksikin. Tähän asti itsetuntoani oli vain poljettu syyttelemällä kaikesta. Aloin taas elämään. Meillä ei ollut pitkään aikaan mitään suhdetta, keskustelimme vain asioista. Myöhemmin aloimme tapailla. Ennen tätä olin alkanut valmistella avioeroani. Jo lapseni vuoksi halusin selvittää asioita ennen mitään erohakemuksia. No ei ero tietenkään ilman riitoja onnistunut, mutta tällä hetkellä olemme asuneet kohta jo vuoden erillämme, ja kaikki on paljon paremmin. Voin nykyisin jo keskustellakin ex-puolisoni kanssa asioista normaalisti ilman riitoja. Ja minun suhteeni tämän "uuden" kanssa menee hyvin. Olen varma, että olen löytänyt sen oikean nyt.
Joten en ymmärrä teitä, jotka katkerina syyttelette niitä kolmansia osapuolia. Ne ongelmat, joita avioliitoissanne on/on ollut, johtuvat jostain ihan muusta --> teidän omista asioistanne. Joten jos haluatte pitää perheenne koossa, muistakaa keskustella asioista ja yrittää parantaa asioita. Vain vanhassa roikkuminen ei auta mitään!
- näkemys..
sinulla asioista!! Itsekin olen eron kokenut, mies lähti toisenmatkaan. En silti syytä "kolmatta osapuolta" tapahtuneesta. Voisitko ajatella, että liitossa on jotain pahasti vialla, jos toinen mies lähtee toisen naisen matkaan. Ja sitä paitsi, mieshän sen ratkaisun lopulta teki, vai????
- on pakko
syyllistää joku muu.
minä en ole koskaan tehnyt mitään.
ne on ne muut.
toiset, kolmannet ja naapurit, joskus myös postimies tai sihteeri.
en minä eikä hän.
me olemme.
meitä sotketaan.
tuskin maltan odottaa kun joku seuraavan kerran aloittaa tästä samasta aiheesta. kertoo koko s24 palstan järjellisyydestä. etusivulle pitäis laittaa varoitus: avohoito-osasto.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu4533876Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3181662- 1161486
En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n891454Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991388Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n591346- 501266
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi931204- 441059
Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa331047